Ultrastructural Effects of Therapeutic Irradiation on Human Epithelial Tumors

Irradiation induces several cellular changes leading to death of cancer cells and normal cells which is followed by repairing processes of normal cells. We have studied the effects of therapeutic irradiation on head and neck cancers. Tissue samples taken before and during the radical irradiation (50-80 Gy) of the squamous cell carcinomas of the head and neck region were examined by light and electron microscopy. Nuclear atypia was most pronounced cellular change during irradiation. The tumor invasion pattern remained unchanged but the number of mitoses decreased. Lymphocytic infiltration increased at the beginning of the therapy (from 10 to 30 Gy) but decreased at the end of radiotherapy. The amount of neutrophils and the keratinization pattern remained almost unchanged at the light microscopical level. However, by electron microscopy, intracellular filaments and desmosomes tended increase slightly especially in tumors responding more favorable to the treatment. The changes in nuclear morphology pointing in a more undifferentiated direction are considered to be due to cell damage rather than to a more aggressive behavior of the tumor cells. This is in agreement with the simultaneous decrease in mitoses, which might partly be due to radiation induced arrest of tumor cells to the G2 phase. These observed changes correspond to animal studies in the literature and might be responsible for the disappearance of tumors during irradiation

The Effect of Job Displacement on Couples’ Fertility Decisions

This paper analyzes the effects of job displacement on fertility using Finnish longitudinal employer-employee data (FLEED) matched to birth records. We distinguish between male and female job losses. We focus on couples where one spouse has lost his/her job due to a plant closure or mass layoff and follow them for several years both before and following the job loss. As a comparison group we use similar couples that were not affected by job displacement. In order to examine the possible channels through which job loss affects fertility we examine also the effect on earnings, employment and divorce. The results show that a woman's own job loss decreases fertility mainly for highly educated women. For every 100 displaced females there are approximately 4 less children born. A man's job loss has no significant impact on completed fertility.Tutkimuksessa tarkastellaan, miten työpaikan menetys vaikuttaa pariskuntien syntyvyyspäätöksiin. Työpaikkansa toimipaikan lakkauttamisen tai voimakkaan supistamisen vuoksi menettäneitä pariskuntia seurataan useita vuosia ennen ja jälkeen työpaikan menetyksen. Kontrolliryhmänä käytetään samankaltaisia pariskuntia, jotka eivät menettäneet työpaikkaansa toimipaikan lakkauttamisen tai voimakkaan supistamisen kautta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, miten työpaikan menetys vaikuttaa pariskuntien tuloihin, työllisyyteen ja yhdessä pysymisen todennäköisyyteen. Tulokset osoittavat, että naisen oma työpaikan menetys vähentää merkittävästi syntyvyyttä, varsinkin korkeasti koulutettujen naisten kohdalla. Jokaista työpaikkansa menettänyttä 100 naista kohden syntyy keskimäärin 4 lasta vähemmän kuin vastaavalle määrälle samankaltaisia naisia, jotka eivät menettäneet työpaikkaansa. Tulosten mukaan miehen työpaikanmenetys ei vaikuta pariskuntien lastenhankinta päätöksiin. Asiasanat: Toimipaikan lakkauttaminen, työllisyys, tulot, avioero, syntyvyy

Politics of public interest : Finnish forest capital's strategy in the Kaipola paper mill shutdown

Depoliticization has emerged as a key concept in analyzing the changing political dynamics of capitalist democracies. Yet, the concept of public interest has been relatively absent in depoliticization literature. This article argues for a more systematic inclusion of public interest politics in scrutinizing de- and repoliticization. The argument is advanced through strategic-relational theory by interpreting public interest as (1) a terrain of political struggles, (2) a mode of doing politics and (3) a method of enquiry. These dynamics are examined in the empirical context of Finnish forest industry's political strategy in the Kaipola paper mill closure in August 2020. The forest conglomerate UPM-Kymmene politicized its paper mill shutdown by shifting the responsibility to the centre-left governmental coalition's purportedly business-hostile policies. However, analyzing the case through UPM strategies and the paper production crisis, the closure falls in line with the forest industry's long-term business strategy. The forest industry's and UPM's strategy is recognized as a forceful defense of a corporate polity where public interest is equated with the success of key economic actors. The article concludes with an argument for the politics of public interest as a vital research perspective for analyzing contradictions surrounding 'the economy'.Peer reviewe

Politics of public interest : Finnish forest capital's strategy in the Kaipola paper mill shutdown

Depoliticization has emerged as a key concept in analyzing the changing political dynamics of capitalist democracies. Yet, the concept of public interest has been relatively absent in depoliticization literature. This article argues for a more systematic inclusion of public interest politics in scrutinizing de- and repoliticization. The argument is advanced through strategic-relational theory by interpreting public interest as (1) a terrain of political struggles, (2) a mode of doing politics and (3) a method of enquiry. These dynamics are examined in the empirical context of Finnish forest industry's political strategy in the Kaipola paper mill closure in August 2020. The forest conglomerate UPM-Kymmene politicized its paper mill shutdown by shifting the responsibility to the centre-left governmental coalition's purportedly business-hostile policies. However, analyzing the case through UPM strategies and the paper production crisis, the closure falls in line with the forest industry's long-term business strategy. The forest industry's and UPM's strategy is recognized as a forceful defense of a corporate polity where public interest is equated with the success of key economic actors. The article concludes with an argument for the politics of public interest as a vital research perspective for analyzing contradictions surrounding 'the economy'.Peer reviewe

The effect of job displacement on couples' fertility decisions

This paper analyzes the effects of job displacement on fertility using Finnish longitudinal employer-employee data (FLEED) matched to birth records. We distinguish between male and female job losses. We focus on couples where one spouse lost his/her job due to a plant closure or mass lay off event and follow them several years before and after the job loss. As a comparison group we use similar couples that were not affected by job displacement. In order to examine the possible channels through which job loss affects fertility we examine also the effect on earnings, employment and divorce. The results show that woman’s own job loss decreases fertility mainly for highly educated women. For every 100 displaced females there are approximately 4 less children born. Male job loss has no significant impact on completed fertility.Plant closure, employment, earnings, divorce, fertility

Näkymiä neljän seinän sisältä : Tutkielma sosiaalisesti vetäytyneiden nuorten identiteetistä ja toimijuudesta

Tässä tutkielmassa tarkastelussa ovat niin kutsutut sosiaalisesti vetäytyneet nuoret. Sosiaalisella vetäytymisellä viitataan tilanteeseen, jossa nuori on ollut pidemmän aikaa työn ja opiskelun ulkopuolellan ja vailla perheen ulkopuolisia sosiaalisia suhteita. Tutkielmassani sosiaalinen vetäytyminen rajautuu tilanteeksi, jossa nuori on ollut yhtäaikaisesti toimeton ja kokenut itsensä yksinäiseksi lyhimmillään joidenkin kuukausien ja pisimmillään useiden vuosien ajan. Tutkielman keskiössä ovat näiden nuorten identiteetit ja toimijuus, jotka määrittävät heidän suhdettaan yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen elämään. Näin ollen tutkielman tarkoituksena ei ole ollut ensi sijaisesti tuottaa tietoa sosiaalisesti vetäytyneistä nuorista, vaan siitä yhteiskunnasta, jossa he elävät, ja niistä sosiaalisista rooleista, jotka määrittävät heidän osallisuuttaan yhteiskunnallisessa ja sosiaalisessa elämässä. Sosiaalinen vetäytyminen tutkittavana ilmiönä asettuu usean eri tutkimuskirjallisuustradition leikkauspisteeseen. Sosiaalista vetäytymistä on tutkittu tällä nimikkeellä suurimmaksi osaksi itäaasialaisissa maissa, erityisesti Japanissa. Sosiaalista vetäytymistä on tässä tutkimuskirjallisuudessa pidetty psykiatrisena ilmiönä tai pikemminkin erilaisten psyykkisten häiriöiden johdannaisena. Yhteiskuntatieteellisesti japanilaisten nuorten sosiaalisen vetäytymisen yleistymistä on yritetty myös selittää japanilaisen kulttuurin erityispiirteillä tai Japanin sosioekonomista rakennetta ravistelleilla muutoksilla. Suomessa sosiaalista vetäytymistä on tutkittu tällä nimikkeellä vain vähän. Ilmiö voidaan kuitenkin liittää osaksi Suomessa käytyä keskustelua nuorten syrjäytymisestä, josta on tutkimuskirjallisuudessa muodostunut hyvin monien erilaisten ongelmien muodostama vyyhti. Tutkimukseni tuo tähän keskusteluun oman lisänsä, sillä se paikkaa laadullisen tutkimuksen puutteen muodostamaa aukkoa ja asettaa yksinäisyyden tutkimuksen keskeiseksi osaksi. Kolmas tutkimustraditio, jonka kanssa sosiaalinen vetäytyminen risteää, onkin yksinäisyyden tutkimus. Yksinäisyyden on havaittu olevan keskeinen hyvinvointia uhkaava tekijä ja sen on nähty olevan yhteydessä esimerkiksi terveysongelmiin, sosiaaliseen epäluottamukseen ja psyykkiseen pahoinvointiin. Tutkielmani kohteena ovat yhteiskunnallista ja sosiaalista elämää määrittävät ja normatiivisesti latautuneet roolit ja niihin kytkeytyvät ongelmat ja ristiriitaisuudet sosiaalisesti vetäytyneiden nuorten elämässä. Tutkimus toteutettiin osana työharjoittelua Helsingin Diakonissalaitoksen piiriin kuuluvassa Vamoksessa. Vamos on työn ja opiskelun ulkopuolisille nuorille suunnattu palvelukokonaisuus, jonka tarkoituksena on saattaa nuoria työn, opiskelun tai jonkin muun mielekkään toiminnan piiriin. Aineistoni koostuu kymmenen nuoren ja kahden Vamoksen työntekijän haastatteluista sekä Vamoksen ryhmätoiminnan apuna käytettävistä materiaaleista, joista olen tehnyt muistiinpanoja. Kysyn tutkielmassani seuraavaa: Millä tavoin vetäytyneiden nuorten identiteetit ovat muodostuneet ja millä tavoin nämä identiteetit rajaavat nuorten toimijuutta? Minkälaisia normatiivisia oletuksia nuoret kohtaavat yhteiskunnallisen ja sosiaalisen toimijuuden kentillä? Entä millaisiin ristiriitoihin nuorten toimijuus ajautuu? Tutkielmani teoreettinen viitekehys ponnistaa kriittisen teorian perinteestä ja näitä kysymyksiä lähestytään Lacanin psykoanalyyttisellä käsitteistöllä, joka soveltuu erityisesti identiteettien ja normien tutkimukseen. Analyysin tuloksena olen muodostanut sosiaalisesti vetäytyneiden nuorten identiteettien ideaalityyppejä sekä joukon erinäisiä normatiivisia oletuksia, joiden niiden voidaan nähdä vastaavan. Ensimmäinen ideaalityyppi muodostui passiivisen, haluttoman, epäonnistuneen ja psyykkisesti sairaan yksilön identiteetistä. Tällaisen yksilön toimijuus oli estynyttä tai haurasta ja hän eli arjen tyhjyyden täyttämässä todellisuudessa, jossa elämällä ei näyttänyt olevan tulevaisuuteen suuntautunutta tavoitetta. Kyseinen ideaalityyppi vastaa sellaista normistoa, jossa yksilöltä odotetaan itsensä tuntemista, osaamista ja kyvykkyyttä ja aktiivista toimintaa itse asetettujen tavoitteiden eteen. Olen kutsunut tällaista roolia autonomiseksi yksilöllisyydeksi. Vetäytyneen nuoren sosiaaliset identiteetit voidaan jakaa karkeasti kahteen tyyppiin. Ensimmäistä määritteli ulkopuolisuus, jossa kiusatuksi tai ulos lyödyksi joutuminen tai muunlainen ulkopuolisuuden tunne johtui muiden joukkoon sopimattomasta, yksilöllisestä erilaisuudesta. Toista ideaalityyppiä määrittelivät ujous, sosiaalisten taitojen puute ja sosiaalinen ahdistuneisuus. Nämä identiteetit olivat yhteydessä vaikeaan ja jopa mahdottomaan toimijuuteen sosiaalisen kohtaamisen kentillä. Tällainen puhe vastaa normistoon, jossa sosiaalisessa elämässä tulisi olla kyse yhtäältä yksilöllisten erojen tunnustamisesta ja toisaalta sosiaalisesta taidokkuudesta. Analyysin viimeisessä osassa tarkastelen nuorten puhetta yrityksenä selittää erilaisia ”näkymättömiä esteitä”, joita nuoret kohtaavat yhteiskunnallisessa ja sosiaalisessa elämässä ja jotka ajavat nuorten toimijuutta aktiivisuuden ja passiivisuuden, haluttomuuden ja motivoituneisuuden, kyvykkyyden ja osaamattomuuden, alempiarvoisuuden ja yhdenvertaisuuden ja erilaisuuden ja samanlaisuuden kaltaisiin ristiriitoihin. Tuloksia tarkastellaan nuorten syrjäytymiskeskusteluun kytkeytyvien teemojen (eriarvoisuus, prekarisaatio ja yksilöllisyys) valossa. Sosiaalisen vetäytymisen kokemusta tulkitaan ensinnäkin eriarvoisuuden kokemuksena, jossa toisen pään muodostavat autonomiseen yksilöllisyyteen ja sosiaaliseen elämään pystyvät nuoret ja toisen pään sosiaalisesti vetäytyneet nuoret. Tämän jälkeen sosiaalista vetäytymistä tulkitaan prekaarin yksilöllisyyden kokemuksena, jota määrittelevät kokonaisvaltainen epävarmuus omasta itsestä ja yhteiskunnallisesta ja sosiaalisesta elämästä. Haastatteluissa vilisevää psykiatrista ja medikalisoivaa sanastoa tulkitaan psykokulttuuriseksi sanastoksi, joka tarjoaa kielen prekaarin yksilöllisyyden kokemuksista puhumiselle. Pohdintaluvun viimeisessä osiossa pohditaan tutkielmani ja aineistoni rajoja ja sitä, mitä sosiaalisen vetäytymisen kausaalinen selittäminen vaatisi jatkotutkimukselta. Lopuksi esitän, että sosiaalisen vetäytymisen torjunta vaatisi täsmätoimenpiteiden lisäksi yhteiskunnan rakenteisiin puuttuvia poliittisia tekoja

Impact of Age and Comorbidity on Multimodal Management and Survival from Colorectal Cancer: A Population-Based Study

This retrospective population-based study examined the impact of age and comorbidity burden on multimodal management and survival from colorectal cancer (CRC). From 2000 to 2015, 1479 consecutive patients, who underwent surgical resection for CRC, were reviewed for age-adjusted Charlson comorbidity index (ACCI) including 19 well-defined weighted comorbidities. The impact of ACCI on multimodal management and survival was compared between low (score 0–2), intermediate (score 3) and high ACCI (score ≥ 4) groups. Changes in treatment from 2000 to 2015 were seen next to a major increase of laparoscopic surgery, increased use of adjuvant chemotherapy and an intensified treatment of metastatic disease. Patients with a high ACCI score were, by definition, older and had higher comorbidity. Major elective and emergency resections for colon carcinoma were evenly performed between the ACCI groups, as were laparoscopic and open resections. (Chemo)radiotherapy for rectal carcinoma was less frequently used, and a higher rate of local excisions, and consequently lower rate of major elective resections, was performed in the high ACCI group. Adjuvant chemotherapy and metastasectomy were less frequently used in the ACCI high group. Overall and cancer-specific survival from stage I-III CRC remained stable over time, but survival from stage IV improved. However, the 5-year overall survival from stage I–IV colon and rectal carcinoma was worse in the high ACCI group compared to the low ACCI group. Five-year cancer-specific and disease-free survival rates did not differ significantly by the ACCI. Cox proportional hazard analysis showed that high ACCI was an independent predictor of poor overall survival (p < 0.001). Our results show that despite improvements in multimodal management over time, old age and high comorbidity burden affect the use of adjuvant chemotherapy, preoperative (chemo)radiotherapy and management of metastatic disease, and worsen overall survival from CRC

Kansalaisvaikuttaminen kansalaisraadilla : osallistuminen ja vaikuttaminen kriittisen pedagogiikan näkökulmasta

Kansalaisraati tarkoittaa lähidemokratian työmuotoa, jossa kuntalaiset osallistuvat deliberaatioon. Deliberaatio mahdollistaa kansalaisraatiin osallistuvan henkilön oppimista. Raatien tehtävänä on kouluttaa osallistujia vaikuttamaan yhteisössä käsiteltäviin kysymyksiin. Deliberaatio tarkoittaa keskustelua, joka etenee tietoperusteisen argumentoinnin kautta kohti parempaa ymmärrystä käsiteltävistä kysymyksistä ja kysymyksien ratkaisuesityksistä. Vaikka raadilla on merkitystä lähidemokratian työmuotona ja kansalaisten emansipoitumisen sekä osallisuuden kasvattamisessa, kasvatustieteen piirissä ei ole tutkittu kriittisen pedagogiikan näkökulmasta, miten osallistuminen ja vaikuttaminen kansalaisraadissa toteutuvat. Tutkimuksen tekee yhteiskunnallisesti tarpeelliseksi äänestysaktiivisuuden lasku ja muuttuva kansalaisvaikuttaminen. Kansalaisraati on yksi keskeinen vaikuttamiskanava, jossa käsitellään paikallisella tasolla kehitettäviä asioita eli niitä teemoja, jotka ovat lähellä kuntalaisten arkea. Kansalaisraateja analysoidaan seuraavien tutkimuskysymysten kautta: 1. Millaista osallistumista kansalaisraadeissa toteutetaan? ja 2. Millaisia vaikuttamisen mahdollisuuksia kansalaisraadit tarjoavat? Tutkimus sijoittuu kasvatussosiologian kenttään ja lähestyy osallistumisen ja vaikuttamisen tematiikkaa kriittisen pedagogiikan teoriatiedon avulla. Empiiristä aineistoa tulkitaan Layderin nelitasoisen tutkimuskartan avulla sekä yksilön että yhteiskunnan perspektiivistä. Keskeiset käsitteet ovat kansalaisraadit, osallistuminen ja vaikuttaminen. Metodologisesti tutkimus perustuu grounded-teorian straussilaiseen lähestymistapaan. Aineisto koostuu kuntalaisten (N=9), Kuntapäättäjien (N=5) ja viranhaltijoiden (N=6) haastatteluista ja yhdestä kirjallisesta vastauksesta. Haastattelut kestivät keskimäärin tunnin ja aineistoa on yhteensä 93 litterointisivua fontilla 11 ja rivivälillä 1. Aineisto kuvaa osallistujien kokemuksia suomalaisen voimakkaan teollisen rakennemuutoksen ja muuttotappioista kärsivän, taantuvan paikkakunnan kontekstissa toteutetuista raadeista vuosina 2012–2015. Haastatteluiden pääteemat käsittelivät kansalaisvaikuttamisen osallistumisen ja vaikuttamisen kysymyksiä. Aineisto on koodattu ja analysoitu straussilaisen kolmivaiheisen avoimen, aksiaalisen ja selektiivisen koodauksen mukaisesti. Tulokset osoittavat, että kuntalaisten osallistuminen raadissa ilmenee aktiivisena roolina, jolloin osallistujat tuottavat korkeatasoisia ja toteuttamiskelpoisia parannusesityksiä. Kansalaisraadissa toteutuva deliberaatio lisää raatiin osallistuvien kuntalaisten tietoa käsiteltävästä asiasta ja päätöksenteon taustalla olevista lainsäädännön ja talouden kysymyksistä. Vaikuttaminen osoittautuu heikoksi, sillä kuntalaisten tuottamat parannusesitykset jäävät irrallisiksi päätöksenteossa, eikä raatilaisten tuottamaa lisäarvoa yhteisön kehittämiseksi saada hyödynnettyä tavoitellulla tavalla. Raatilaisten vastavoima päättäjien toimintaan koetaan riittämättömäksi. Osapuolten erilaiset odotukset parannusehdotusten toteuttamisesta ja vaikutuksista yhteisöön aiheuttavat epäjärjestystä. Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikuttamistilanteissa kuntalaisten työmuodot ja edustuksellisen demokratian työmuodot eivät kohtaa toisiaan. Tulosten pohjalta esitetään uusi toimenpidemalli kansalaisraatien toteuttamiseen. Johtopäätösten keskeinen ehdotus on kansalaisraatien yhdistäminen osaksi päätöksenteon valmistelua. Raatiin osallistuminen lisää kuntalaisten tietoa, jolla voidaan osallistua vaikuttamaan. Vaikuttamalla tuotetut parannusesitykset voidaan yhdistää päätösten valmisteluprosessiin ja yhteisön kehittämiseen. Tuloksia voidaan hyödyntää kansalaisraatien järjestämisessä. Tuotettu toimenpidemalli avaa uusia näkökulmia jatkotutkimukseen kansalaisraadista osallistumisen ja vaikuttamisen alustana.A citizens’ jury is a form of local democracy where citizens deliberate on public matters. This deliberation enables a participant to engage in learning. The juries train the participants to exert influence on matters discussed in the community. Deliberation refers to discussion that progresses through knowledge-based argumentation toward a better understanding of the matters at hand and solution proposals to them. Although citizens’ juries play a role as a form of local democracy and an enhancer of citizens’ emancipation and participation, educational science has not produced critical pedagogy-based research on how participation and influencing are realised in them. The research bears social importance because of diminishing voter turnouts and a transition taking place in civic participation. Citizens’ juries are a central influencing channel for addressing and improving local matters, that is, themes close to a citizen’s daily life. Citizens’ juries are analysed through the following questions: (1) What type of participation do citizens’ juries entail? and (2) What influencing opportunities do citizens’ juries provide? The research adheres to the field of the sociology of education and approaches the themes of participation and influencing through the theoretical framework of critical pedagogy. The empiric material is interpreted through Layder’s four-level research map from the perspectives of the individual and society. The core concepts are citizens’ juries, participation, and influencing. Methodogically, the study is based on the Straussian approach to grounded theory. The material consists of interviews with municipal residents (N=9), decision makers (N=5), and officials (N=6). In addition, it includes one written reply. The interviews lasted for one hour on average, and the material consists of 93 transcribed pages (font 11, line spacing 1). The material depicts participants’ experiences of juries implemented between 2012 and 2015 in the context of a declining Finnish locality undergoing a strong transition of industrial structure and suffering from migration loss. The main themes of the interviews dealt with civic activism in terms of participation and influencing. The material has been coded and analysed according to the Straussian three stages: open, axial, and selective coding. The results show that when participating in a citizens’ jury, people take on an active role that allows them to produce excellent and implementable improvement proposals. Deliberation in a citizens’ jury increases the participants’ knowledge of the discussed issue and the legal and economical questions behind decision making. However, influencing is ineffective because residents’ improvement proposals remain detached from decision making, and the added value produced by the participants to community development cannot be utilised as intended. Participants feel that their influence on decision-makers’ work is insufficent. The parties have differing expectations regarding the implementation of improvement proposals and exerting influence on the community, which causes confusion. In sum, the work mode of residents and that of representative democracy do not meet in situations of exerting influence. Based on the results, a new operational model for implementing citizens’ juries is introduced. The conclusions centre on a proposal to incorporate citizens’ juries into decision-making preparations. Participation in a jury increases residents’ knowledge, which enables them to engage in exerting influence. Improvement proposals produced through this influencing can be connected to the preparation of decision making and to the development of the community. The results can be used in organising citizens’ juries. This operational model opens up new perspectives for further investigation on citizens’ juries as a platform of participation and influencing