Heredity of interocular similarities in components of refraction : a population-based twin study among 66-to 79-year-old female twins

Purpose To examine genetic influences on interocular similarities in ocular refraction and components of refraction among elderly female twins. Methods Refraction was assessed in 94 monozygotic (MZ) and 74 dizygotic (DZ) female twins aged 66-78 years. Absolute values of interocular differences (Aniso variables) in spherical refraction (SR), refractive astigmatism (AST), spherical equivalent (SE), corneal refractive power (CR), corneal astigmatism (CAST), anterior chamber depth (ACD) and axial length (AL) were calculated. The differences between sisters in each of the Aniso variables were calculated and graded into two categories, best differentiating the groups, here isometropic and anisometropic values. The cut-offs for grading as isometropic were AnisoSR <0.75 D, AnisoAST <0.5 D, AnisoSE <1.0 D, AnisoCR <0.5 D, AnisoCAST <0.50 D, AnisoACD AL MZ and DZ pairs in the Aniso variables and the interrelationships between the Aniso variables. Results When the Aniso variables were treated as continuous, no significant differences were found between the MZ and DZ subjects. When the proportions of isometropic intratwinpair interocular differences in the Aniso variables in the MZ and DZ cotwins were compared, the prevalences (MZ/DZ) were AnisoSR: 68%/60%; AnisoAST: 66%/57%; AnisoSE: 87%/68%; AnisoCR: 83%/78%; AnisoCAST: 69%/35%; AnisoACD: 77%/63%; and AnisoAL: 76%/60%. The differences were statistically significant for Aniso SE (p = 0.035, Fisher's exact test) and CAST (p = 0.007). The greater homogeneity in the interocular differences between the MZ sisters supports the assumption that isometropia of different elements of refraction is genetically influenced and tending to continue up to older ages. In cases where AnisoSE was = 1 D, no similar influence on emmetropization was observed. The difference between sisters in AnisoSE was associated with the intratwinpair difference in Aniso AL, but not with the intratwinpair differences in AnisoCR, irrespective of zygosity. Conclusion The higher prevalence of similarities in isometropia of the spherical equivalent and corneal astigmatism between the MZ pairs compared to DZ pairs is consistent with the view that genetic influences on the refractive elements of the eye, tending to isometropia, continue into older age. The interrelation between CR and AL tends to maintain isometropia of SE irrespective of zygosity.Peer reviewe

Tuotantorakennusten toiminnan suunnittelu 3D -pelitekniikalla

Tällä hetkellä käytettävät CAD -järjestelmät soveltuvat parhaiten rakennuspiirustuksien tekniseenjulkaisuvaiheeseen. Näillä ohjelmilla toteutetuista 2D -piirroksista on vaikea hahmottaa maataloudentuotantoprosessin toimivuutta.Lasten peleistä tuttu 3D -tekniikka auttaa tuotantorakennusten toiminnan hahmottamistaalkusuunnitteluvaiheessa.3D -pelitekniikka mahdollistaa helpon tavan tutkia ja havaita aiotun rakennuksen toiminnallisuutta.Tuottaja voi itse kokeilla erilaisia toimintamalleja ja niiden kustannuksia ennen varsinaisensuunnitteluprosessin aloittamista.Alkusuunnitteluvaihe vaatii monen alan asiantuntijoita, joiden on usein vaikea ilmentää tahtoaansuunnitteluprosessissa. He eivät välttämättä ymmärrä 2D -piirroksissa esitettyä toimintamallia sillä tavallakuin rakennusalan ammattilainen.3D -peliteknologian antama kolmiulotteinen läsnäolon tuntemus ja tämän kautta rakennuksentoimivuuden ymmärtäminen tuo suunnittelun eri vaiheisiin osallistuvien tahojen käyttöön uudenlähestymistavan. Kaikki suunnitteluprosessiin osallistuvat voivat esittää ja kokeilla uusia ideoita 3D -mallin avulla ja toteuttaa ne helposti ymmärrettävässä muodossa.Toimintamallista saadaan IFC -tallennuksen kautta siirrettyä siihen kertynyt tieto suoraanloppusuunnittelijan CAD -ohjelmaan.Navetoiden toiminnallinen suunnittelu saa uuden havainnointimahdollisuuden, kun eläintenliikkumista ja käyttäytymismalleja voidaan soveltaa toiminnallisessa suunnittelussa. Alkusuunnitteluvoidaan uudella järjestelmällä toteuttaa ilman rakennussuunnitteluun perehtynyttä henkilöä, tällöintuottajalla itsellään on entistä paremmat mahdollisuudet osallistua tuotantorakennuksensa toiminnalliseensuunnitteluun. Nettiversion avulla myös muut asiantuntijatahot esimerkiksi eläinlääkärit voivat osallistuarakennuksen toiminnalliseen suunnitteluun. Virtuaalipeleistä tuttu 3D-tekniikka parantaa huomattavastieläinten terveyden ja hyvinvoinnin seurantaa suurissa eläinyksiköissä.3D -pelitekniikaan perustuva rakennussuunnitteluohjelma on tällä hetkellä koekäyttövaiheessa AtriaOYj:n nautaryhmässä

Hereford-sonnien käyttäytyminen erilaisissa kasvatusympäristöissä

ei saatavill

Erilaisten karsinaratkaisujen vaikutus kasvavien lihanautojen tuotantoon ja hyvinvointiin

Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää erilaisten karsinaratkaisujen vaikutusta kasvavien lihanautojen tuotantoon ja hyvinvointiin. Useimpien kasvatuskokeiden perusteella karsinan pohjamateriaalilla ei ole vaikutusta lihanautojen kasvuun, rehunkäyttöön, rehuhyötysuhteeseen tai ruhon ja lihan laatuun. Lihanaudoilla esiintyy enemmän käyttäytymisongelmia rakolattialla kuin päällystetyillä lattioilla (olkipohja, kumipäällysteet), mikä johtuu rakolattian kovasta ja liukkaasta pinnasta. Erityisesti makuulle asettuminen ja ylös nouseminen vaikeutuvat. Lisäksi rakolattialla eläimet liukastelevat ja voivat jopa vältellä tasapainoa vaativia toimintoja.Yleisesti lihanaudoilla näyttäisi olevan enemmän terveysongelmia rakolattialla kuin muilla lattiamateriaaleilla. Häntävauriot, ontuminen ja polvinivelien kasvuhäiriöt vaivaavat lihanautoja useammin rakolattialla kuin olkipohjalla. Ontuminen ja kasvuhäiriöt näyttäisivät kuitenkin olevan ongelma myös vinolla pohjalla. Pehmeällä alustalla sorkat eivät kulu yhtä paljon kuin kovemmalla alustalla ja voivat sen seurauksena kasvaa pitkiksi. Kiinteällä lattialla ongelmia aiheuttaa lattialle kerääntyvä liete, joka voi syövyttää sorkkaa ja aiheuttaa bakteeritulehduksia.Preferenssikokeissa naudat ovat selvästi osoittaneet, että ne makaavat mieluummin pehmeällä kuin kovalla alustalla. Tämä on ymmärrettävää, koska naudat ovat alun perin sopeutuneet makaamaan joustavalla alustalla luontaisessa elinympäristössään, ruohotasangolla. Preferenssikokeiden perusteella rakolattia on lihanautojen mielestä kaikkein epämiellyttävin pohjamateriaali, jota eläimet todennäköisesti karttavat sen liukkauden ja kovuuden vuoksi. Pehmeä alusta sen sijaan tarjoaa sorkalle pitävämmän pohjan ja vartalon muotoja mukailevan pinnan eläimen maatessa.Tutkimustulosten perusteella lihanautojen hyvinvointia voidaan parantaa tarjoamalla niille mahdollisuus maata pehmeällä alustalla. Tämä voidaan toteuttaa kuivittamalla osa karsinasta makuualueeksi tai vaihtoehtoisesti päällystämällä osa palkeista kumipäällysteellä. Kiinteitä lattioita ja kuivikkeita käytettäessä lattian puhdistuksesta ja kuivikkeiden riittävästä käytöstä on tärkeää huolehtia eläinten puhtauden ja sorkkaterveyden vuoksi. Sorkkien kasvun hillitsemiseksi karsinaan tulisi sijoittaa myös kovapohjaisia alueita. Jalkaongelmien vähentämiseksi vinopohjan kaltevuus tulisi olla korkeintaan 10 prosenttia

Valon ja melun vaikutus nautojen hyvinvointiin ja kasvuun

ei saatavill

Ryhmäkoon ja eläintiheyden vaikutus kasvavien lihanautojen tuotantoon ja hyvinvointiin

Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää, miten ryhmäkoko ja eläintiheys vaikuttavat kasvavien lihanautojen tuotantoon ja hyvinvointiin. Suhteellisen pieni ryhmäkoko (noin 5-20 eläintä) on turvallinen valinta nautojen tuotannon kannalta. Nautojen kasvu saattaa heiketä ryhmäkoon kasvaessa (20-60 eläintä), mutta suurien ryhmäkokojen osalta kaivataan lisätutkimuksia. Nautojen sosiaalisen käyttäytymisen perusteella pieni ryhmäkoko on suurta suositeltavampi. Pienessä ryhmässä eläinten on helpompi tunnistaa toisensa yksilöllisesti ja muistaa oma asemansa lauman hierarkiassa suhteessa muiden laumanjäsenten asemaan kuin suuremmassa ryhmässä. Ryhmäkoon ylärajana voidaan pitää 50-70 eläintä, jonka ylittyessä naudan kyky tunnistaa toisia yksilöitä heikkenee. Jos lihanautoja pidetään suurissa ryhmissä, tilaa on oltava runsaasti, jotta eläimet voivat halutessaan muodostaa pienempiäalaryhmiä.Eläintiheyden kasvaessa lihanautojen kasvu, rehunkulutus ja rehuhyötysuhde heikkenevät, mutta eläintiheydellä ei ole havaittu vaikutusta ruhon tai lihan laatuun. Eläintiheyden kasvu heikentää lihanautojen terveyttä lisäämällä häntäpolkemia. Lisäksi lisämunuaisten toiminta voi muuttua, minkä voidaan katsoa johtuvan kroonisesta stressistä. Eläintiheyden kasvaessa lihanaudat myös likaantuvat herkemmin. Eläintiheyden kasvulla on monia negatiivisia vaikutuksia lihanautojen käyttäytymiseen. Karsinatilan pienentyessä vasikoiden leikkikäyttäytyminen vähenee. Makuutilan vähentyessä ryhmän makuukäyttäytyminen muuttuu epäsynkronisemmaksi ja makaavien eläinten häirintä voi lisääntyä. Hyvin korkeassa eläintiheydessä eläinten makuulla viettämä aika vähenee. Eläintiheyden kasvaessa nojailukäyttäytyminen voi lisääntyä. Rakolattialla karsinan ahtaus vaikeuttaa makuulle asettumista ja ylösnousua, minkä vuoksi epänormaalisti suoritetut liikkeet lisääntyvät. Korkeassa eläintiheydessä eläimillä voi olla vaikeuksia haluamansa yksilötilan säilyttämisessä tai dominoivan lajikumppanin väistämisessä, mikä lisää eläinten välisiä aggressioita.Tutkimustuloksien perusteella Suomen eläinsuojelusäädöksissä esitetyt ryhmäkasvatettavien nautojen vähimmäistilasuositukset (1,8-4,0 m2/eläin eläinten koosta ja karsinatyypistä riippuen) ovat lihanautojen kasvatuksessa ehdoton eläintiheysminimi. Jotta naudoilla olisi mahdollisuus toteuttaa paremmin lajintyypillistä käyttäytymistään, tilaa eläintä kohden tulisi olla suosituksiakin enemmän. Etenkin rakolattiakasvatuksessa lisätila parantaisi eläinten terveyttä ja voisi vaikuttaa myönteisesti myös eläinten kasvuun. Suosituksissa kaikille yli 500 kg:n painoisille lihanaudoille on annettu sama minimitila, mutta on selvää, että yli 600 kg:n painoinen eläin tarvitsee enemmän tilaa kuin 500 kg:n painoinen eläin. Siten varsinkin kasvatuksen loppuvaiheessa naudoilla tulisi olla käytössään vähimmäistilasuosituksiakin suurempi karsinatila

Lypsylehmät sopeutuivat hyvin siirtoon parsinavetasta automaattiseen lypsyjärjestelmään

Tutkimuksessa tarkasteltiin lypsylehmien yksilöllistä sopeutumista siirryttäessä suoraan parsinavetastapihaton automaattiseen lypsyjärjestelmään. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena lämminpihatossakevään ja syksyn 2004 välisenä aikana sekä kyselytutkimuksena 16 tilalle, jotka olivat siirtyneetsuoraan parsinavetasta automaattiseen lypsyjärjestelmään. Suurin osa lehmistä tottui nopeasti uuteenlypsyjärjestelmään. Lehmien totuttamiseen tarvittiin jonkun verran ylimääräistä työtä kahdenensimmäisen viikon aikana siirron jälkeen. Työ oli lähinnä lehmien ajamista robotille.TapaustutkimusTapaustutkimuksessa 28 ayshire lehmää siirrettiin suoraan parsinavetasta pihattoon ja robottilypsyyn.Pihattoon siirrettyjen lehmien annettiin ensin tutustua rauhassa uuteen ympäristöön. Totutettaessalehmiä robotille houkutusrehua oli jatkuvasti tarjolla. Tarvittaessa lehmiä ajettiin, vedettiin jatyönnettiin robotille. Lehmien käyttäytymistä tarkkailtiin suoralla seurannalla (focal sampling) niidenmennessä robotille kahdeksalla lypsykerralla neljän päivän ajan. Pelkkiä robotin läpikulkukertoja eihuomioitu laskennassa.Kaksikymmentä lehmää käyttäytyi rauhallisesti ja pelottomasti heti ensimmäisestä robotillakäyntikerrasta lähtien. Kuudennella lypsykerralla kirjattiin havainnot 18 lehmästä, joista yhtä vaillekaikki kulkivat robotille joko aivan itsenäisesti tai vaativat vain vähäistä ajamista. Kaksi viikkoarobotin käyttöönoton jälkeen kaikki lehmät kävivät robotilla ilman ajamistaKyselytutkimusKyselytutkimus tehtiin 16 tilalle, jotka olivat siirtyneet suoraan parsinavetasta automaattiseenlypsyjärjestelmään. Kyselytutkimus tuki tapaustutkimuksen havaintoja. Vastausten mukaan lehmätsuhtautuivat lypsyrobottiin uteliaasti. Parsinavetasta automaattiseen lypsyjärjestelmään siirryttäessä80 % lehmistä tottui uuteen järjestelmään helposti.Lehmiä oli totutettu lypsyrobottiin ajamalla (11 tilaa), rehulla houkuttelemalla (7), vetämällä (3)ja jollakin muulla tavalla (5). Muita tapoja olivat lehmän työntäminen lypsyrobottiin sekä lehmienvieminen navettaan ennen lypsyrobotin käyttöönottoa. Yhdellä tilalla lehmiä totutettiin pyyhkimälläniiden utareita lypsypyyhkeellä ennen robottilypsyä, jotta lehmällä olisi lypsytapahtumassa jotaintuttua. Useilla tiloilla käytettiin useita totutustapoja yhtäaikaisesti, jotta tottuminen nopeutuisi.Ensikoiden ja vanhempien lehmien tottumisessa robottiin ei ollut vastausten mukaan suuria eroja. Yksitai useampi lehmä poistettiin joka toisella tilalla automaattiseen lypsyjärjestelmään siirryttäessä.Yleisin poiston syy oli matala, robottiin sopimaton utarerakenne

Maitorotuisten sonnien laiduntaminen b) Vaikutus käyttäytymiseen

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää laiduntamisen vaikutusta maitorotuisten sonnien käyttäytymiseen. Kokeessa käytettiin yhteensä 19 maitorotuista ayrshire- ja holstein-friisiläissonnia. Laidunkauden alkaessa sonnit olivat noin 15 kuukauden ikäisiä. Kaksi ryhmää (4 ja 5 sonnia) siirrettiin kahdelle laidunlohkolle (0,1 ha/eläin). Kaksi viiden sonnin ryhmää jätettiin eristämättömään pihattoon kahteen osakuivikepohjaiseen ryhmäkarsinaan (6,4 m2/eläin). Laitumet kasvoivat yksivuotista kaura-raiheinänurmea tai monivuotista timoteinurmea. Pihatossa sonneille annettiin vapaasti säilörehua. Kaikille eläimille annettiin lisäksi ohraa 5 kg/sonni/vrk ja kivennäistä 150 g/sonni/vrk. Sonnien käyttäytymistä tarkkailtiin yhden vuorokauden ajan heinäkuun alussa ja heinäkuun lopussa. Tarkkailujen aikana laidunsonnit olivat yksivuotisilla kaura-raiheinänurmea kasvavilla lohkoilla. Laitumella tarkkailut tehtiin suoralla seurannalla ja pihatossa videonauhoilta. Tarkkailumenetelmänä käytettiin hetkellistä seurantaa kuuden minuutin otantavälillä.Laidunsonnit käyttivät syömiseen (laiduntaminen, rehun syöminen ruokintakaukalosta) enemmän aikaa kuin pihattosonnit. Rakenteiden nuolemiseen ja nakertamiseen käytetyssä ajassa ei ollut eroa koeryhmien välillä heinäkuun alussa, mutta heinäkuun lopussa rakenteiden manipuloimista ha-vaittiin enemmän pihatossa. Stereotyyppistä kielenpyöritystä esiintyi hyvin harvoin, eivätkä koeryhmät eronneet sen määrässä. Heinäkuun alussa märehtimistä esiintyi enemmän pihatossa kuin laitumella, mutta heinäkuun lopussa koeryhmien välinen ero tasoittui. Sosiaalisen puskemis- ja nuolemiskäyt-täytymisen määrässä ei ollut eroa koeryhmien välillä. Muuta sosiaalista käyttäytymistä (seurustelu, seksuaalinen käyttäytyminen) oli heinäkuun alussa enemmän laidunsonneilla kuin pihattosonneilla, mutta heinäkuun lopussa eroa ei enää ollut. Hankaamista esiintyi enemmän pihatossa kuin laitumella. Itsensä nuolemisessa ei ollut eroa koeryhmien välillä. Joutilaana tai tarkkaavaisena seisoskelussa ei ollut eroa koeryhmien välillä. Myöskään joutilaana makaamiseen tai nukkumiseen käytetyssä ajassa ei ollut eroa koeryhmien välillä.Ero syömiseen käytetyssä ajassa johtuu ryhmien erilaisista ruokinnoista. Laidunsonnit keräsivät itse ravintonsa laitumelta kun taas pihattosonneille säilörehu tarjottiin valmiiksi silputtuna. Ahtaampi pihattoympäristö ei lisännyt pihattosonnien puskemiskäyttäytymistä. Laitumella sonnien saama liikun-ta parantanee eläinten lihaskuntoa ja voi siten edistää eläinten hyvinvointia. Laitumella sonnien mahdollisuuksista turkin hoitoon tulisi huolehtia tarjoamalla niille sopivia hankaamiskohteita. Tässä vertailussa molemmat kasvatusympäristöt osoittautuivat hyväksyttäviksi sonnien hyvinvoinnin kannalta, koska vakavista hyvinvointiongelmista kertovia käyttäytymismuutoksia ei havaittu kummassakaan ympäristössä. Täytyy ottaa kuitenkin huomioon, että tässä tutkimuksessa sonneilla oli myös pihatossa tilavammat olot kuin tavanomaisessa naudanlihantuotannossa

Osittaislaidunnuksen vaikutus lehmien tuotokseen ja hyvinvointiin

ei saatavill

Laidunnuksen vaikutukset maitorotuisten sonnivasikoiden käyttäytymiseen ja hyvinvointiin luomunaudanlihantuotannossa

ei saatavill