Liikunta toimii lääkkeenä moneen vaivaan

Lääkärillä on tärkeä tehtävä liikunnan ottamisessa puheeksi

Ylös, ulos, lenkille - ja saunaan : Saunomisen terveysvaikutukset

Tavanomaisella saunomisella tarkoitetaan esimerkiksi 5–15 minuutin löylyttelyä 80–90 °C:ssa, jonka jälkeen vilvoitellaan. Tällainen saunominen on yleisesti turvallista. Tämä koskee myös terveitä erityisryhmiä (lapset, raskaana olevat, vanhukset) sekä sepelvaltimotautipotilaita ja insuliinia käyttäviä diabetespotilailta. Epidemiologisissa ja kliinisissä tutkimuksissa on saatu viitteitä etenkin verenkiertoelimistölle edullisista vaikutuksista. Ainakin lievempi lämpöaltistus (infrapuna 60 °C) voi vähentää sydämen vajaatoimintapotilaan oireilua. Terveyshaitat liittyvät lähinnä väärinkäyttöön: liian pitkään, liian kuumassa ja liikaa alkoholia.Peer reviewe

Liikkuminen, ravitsemus ja painonhallinta syövän ehkäisyssä

Teema : syövän ehkäisy. English summaryPeer reviewe

Associations of muscular fitness and body composition in children

Purpose: To examine the associations between muscular fitness (MF) and body composition. Method: MF was assessed with three tests of FitnessGram test battery. Total body fat percentage (BF%), abdominal fat percentage (AF%) and fat-free mass (FFM) were measured by dual-energy X-ray absorptiometry (DXA). The IOTF body mass index (BMI) cut-offs were used to define healthy weight, overweight, and obesity. Results: MF was inversely associated with BF% and AF%. The children in the moderate and high MF groups had significantly lower BF% and AF% compared with the children in the low MF group within the same BMI category. After adjusting for cardiorespiratory fitness (CRF), BMI and sex, the differences between the MF groups were significant for BF% but not for AF%. Conclusion: There were significant inverse associations between MF and DXA -measured adiposity. Within the same BMI category, total and abdominal adiposity were lower in children with moderate or high MF than in children with low MF.Peer reviewe

Associations of muscular fitness and body composition in children

Purpose: To examine the associations between muscular fitness (MF) and body composition. Method: MF was assessed with three tests of FitnessGram test battery. Total body fat percentage (BF%), abdominal fat percentage (AF%) and fat-free mass (FFM) were measured by dual-energy X-ray absorptiometry (DXA). The IOTF body mass index (BMI) cut-offs were used to define healthy weight, overweight, and obesity. Results: MF was inversely associated with BF% and AF%. The children in the moderate and high MF groups had significantly lower BF% and AF% compared with the children in the low MF group within the same BMI category. After adjusting for cardiorespiratory fitness (CRF), BMI and sex, the differences between the MF groups were significant for BF% but not for AF%. Conclusion: There were significant inverse associations between MF and DXA -measured adiposity. Within the same BMI category, total and abdominal adiposity were lower in children with moderate or high MF than in children with low MF.Peer reviewe

Ikääntyneiden kotiharjoittelu : Pitkäkestoinen liikuntaharjoittelu fysioterapeutin ohjauksessa henkilöillä, joilla on lonkkamurtuma tai hauraus-raihnausoireyhtymä

Ikääntyneiden erilaiset vaivat ja sairaudet kuormittavat terveydenhoitojärjestelmää ikääntyneiden määrän suurentuessa ja huoltosuhteen muuttuessa epäedulliseen suuntaan. Siksi on tärkeää kehittää uudenlaisia tapoja pitää huolta ikääntyvästä väestöstä. Lonkkamurtuma on vakava ikääntyneiden kaatumisvamma, mikä johtaa usein toimintakyvyn ja elämänlaadun heikkenemiseen ja altistaa laitoshoidolle. Myös heikentynyttä toimintakykyä aiheuttava hauraus-raihnausoireyhtymä (HRO) lisää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen käyttöä ja laitoshoitoon joutumisen riskiä. Sekä lonkkamurtuman jälkeisessä kuntoutuksessa että hauraus-raihnausoireyhtymän hoidossa liikuntaharjoittelulla on tärkeä osa. Tämän raportin tarkoituksena on kuvata KauKoIKÄ-tutkimushankkeessa käytetty kotiharjoitteluinterventio, sen toteutuminen sekä tutkittavien GAS (Goal Attainment Scale) tavoitteiden saavuttaminen ja tutkimukseen osallistuneiden palautteet kotiharjoittelusta ja tutkimuksen toteutuksesta. KauKoIKÄ-tutkimukseen osallistui 121 lonkkamurtumapotilasta (keski-ikä 81,5 vuotta) ja 300 henkilöä (keski-ikä 82,5 v), joilla todettiin esi-HRO tai HRO. Molemmat potilasryhmät satunnaistettiin erikseen kahteen ryhmää: 1) fysioterapeutin ohjaama kotiharjoittelu kahdesti viikossa vuoden ajan (61 lonkkamurtumatutkittavaa ja 150 HRO-tutkittavaa) ja 2) tavanomainen hoito (60 lonkkamurtumatutkittavaa, 150 HRO-tutkittavaa). Kotiharjoittelu oli strukturoitua, yksilöllisesti suunniteltua, eteni progressiivisesti ja keskittyi alaraajojen lihasvoiman lisäämiseen. Harjoittelu sisälsi myös tasapaino-, liikkuvuus-, kestävyys- ja toiminnallisia harjoitteita sekä ravitsemus- ja liikuntaneuvontaa. Kotiharjoittelu oli molemmilla tutkimusjoukoilla samanlainen perusajatukseltaan ja -sisällöltään. Keskimäärin harjoittelu pystyttiin toteuttamaan riittävällä rasitustasolla ja progressiivisuutta harjoittelussa pystyttiin lisäämään, mutta yksilöllinen vaihtelu oli suurta. Erilaiset sairaudet, niiden paheneminen ja siitä seuranneet sairaalajaksot aiheuttivat keskeytyksiä ja harjoittelun uudelleen suunnittelua. Molemmissa potilasryhmissä GAS-tavoitteiden T-arvojen keskiarvo oli yli tavoitetason. Tutkittavien palaute vuoden ohjatusta kotiharjoittelusta oli myönteistä. Kotiharjoitteluun osallistuneet kokivat harjoittelun kohentaneen heidän elämäänsä ja liikuntakykyään. Moni toivoi harjoittelulle jatkoa tulevaisuudessa. Vuoden ajan, kaksi kertaa viikossa, fysioterapeutin ohjauksessa suoritettu kotiharjoittelu on turvallista ja sillä voidaan sitouttaa ikääntyneet lonkkamurtumapotilaat ja henkilöt, joilla on HRO, säännölliseen liikuntaharjoitteluun.nonPeerReviewedVertaisarvioimato

Developing physical activity counselling in primary care through participatory action approach

Record sheet on patient visits. (DOCX 102 kb

INCORPORATING EVIDENCE-BASED REHABILITATION INTO CLINICAL PRACTICE GUIDELINES

Objective: Rehabilitation is often neglected in clinical practice guidelines, even when there is evidence for its effectiveness. The Current Rehabilitation development project, documented in this article, aimed to develop processes and structures to incorporate evidence and good practice on rehabilitation and functional capacity into the Finnish national Current Care Guidelines. Design: Descriptive assessment. Methods: The 3-year Current Rehabilitation development project was launched in 2012. It began with an assessment of existing rehabilitation evidence on the Current Care Guideline database and a query to Finnish rehabilitation experts. The project group developed and compiled tools for Current Care editors and guideline panels. The editorial team continued to monitor changes in rehabilitation evidence in the guidelines. Results: During the years 2012-2014, a total of 54 guidelines were published, and rehabilitation was incorporated into 31 of them. The number of rehabilitation-related evidence summaries increased from 49 to 164. During the next 3 years an additional 41 guidelines were published. Rehabilitation was incorporated to 24 of them, and the number of rehabilitation-related evidence summaries increased from 78 to 136. Conclusion: The level of evidence criteria used for rehabilitative interventions were the same as for symptomatic or curative interventions. Evidence showing the effectiveness of rehabilitation increased substantially during the project.Peer reviewe

Pitkäkestoinen, kotona tehtävä liikuntaharjoittelu lonkkamurtumapotilailla ja gerasteenisilla ikääntyneillä : Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus

Tutkimuksessa selvitetään, miten vuoden pituinen harjoittelu kahdesti viikossa kotona fysioterapeutin ohjauksessa vaikuttaa kaatumishuolestuneisuuteen, ravitsemustilaan, masennusoireisiin ja sosiaaliseen tukeen henkilöillä, joilla on lonkkamurtuma tai gerastenia, sekä kaatumisten määrään ja gerastenian esiintymiseen lonkkamurtumapotilailla. Lisäksi tarkastellaan omaisten kuormittuneisuutta ja tuen tarvetta. Molemmat tutkittavat ryhmät satunnaistettiin erikseen vuodeksi a) ohjattuun kotona tapahtuvaan liikuntaharjoitteluun tai b) tavanomaiseen hoitoon. Osa tutkittavien kanssa samassa taloudessa asuvista omaisista osallistui kyselytutkimukseen. Tutkimuksen alussa sekä kolmen, kuuden ja 12 kuukauden kuluttua tehtävillä mittauksilla mitattiin kaatumishuolestuneisuutta, kaatumisten lukumäärää, gerastenian esiintyvyyttä, ravitsemustilaa, sosiaalista tukea ja omaisten kokemaa kuormittuneisuutta. Lonkkamurtuman saaneiden (n = 121) keski-ikä oli 81 vuotta, 75 % oli naisia ja 60 %:lla oli reisiluun kaulan murtuma. Gerasteenisten (n = 299) keski-ikä oli 82 vuotta, 75 % oli naisia, 39 %:lla oli gerastenia ja 61 %:lla sen esiaste. Vuoden kestänyt ohjattu liikuntaharjoittelu vähensi lonkkamurtuman saaneiden tutkittavien gerastenian esiintyvyyttä ja gerasteenisten henkilöiden kaatumishuolestuneisuutta ja masennusoireita. Harjoittelulla ei ollut vaikutusta muihin mitattuihin muuttujiin. Harjoittelu ei myöskään vaikuttanut omaisten (n = 43) kokemaan kuormitukseen tai tuen tarpeeseen.40,00 euroapeerReviewedVertaisarvioit