Multiple Forms of Professional Agency for (non)crafting of Work Practices in a Hospital Organization

In recent working life studies, professional agency is seen as pivotal to the development of work communities and work organizations. This paper addresses professional agency during a practicebased intervention (work conference) in a Finnish hospital setting. To develop work practices, the intervention sought to create a dialogical space for the promotion of collective professional agency. Here, we present an investigation of the manifestations of professional agency and how they emerged within and between professional groups. We also elaborate how professional positions frame the emergence of different manifestations of professional agency. The audio and video materials from the intervention are analyzed through the utilization of qualitative content analysis and analysis of key incidents illustrating the emergence of professional agency and its connection to prevailing circumstances in a hospital work context. Transformative, responsive, relational, and resisting forms of agency were identified. The emergence of these forms differed amid the intervention and across the professional groups, reflecting power relations in the organization. In light of the findings, we discuss the meaning of different forms of professional agency for developmental efforts and how professional agency may trigger or hinder sustainable organizational development

Teacher Trainees' Experiences of the Components of ICT Competencies and Key Factors in ICT Competence Development in Work-Based Vocational Teacher Training in Finland

Context: This research was conducted in the context of Finnish vocational education and training (VET) teacher training. The teacher training was work-based, meaning that each teacher trainee was already working as an unqualified VET teacher. Workplaces were comprehensively utilised as the learning environment, with teacher training support also being provided in the form of contact days, webinars, and online learning activities. Approach: We aimed to explore the main components of information and communications technology (ICT) competencies among vocational teacher trainees within work-based training and also to reveal the supportive and challenging factors related to developing ICT competencies within the training. Overall, 44 vocational teacher trainees participated in our study. The data were analysed via qualitative content analysis. Findings: Six main ICT competence components were identified during the work-based training: (1) The use and creation of digital learning materials, (2) the planning and use of digital learning environments, (3) synchronous digitally enhanced teaching, (4) general ICT competencies, (5) digital interaction, and (6) digital assessment. The development of teachers' ICT competencies was supported by their own active use of ICT and by experimenting with the ICT software and ideas presented by the teacher training staff. Challenging factors in ICT development included the continuous feeling of haste and the lack of time in the workplace, as well as the failure to recognise prior ICT competencies within the teacher training. This could limit the development of ICT competencies. Conclusions: Work-based VET teacher training has the potential to develop teacher trainees' ICT competencies because it allows immediate implementation and experimentation with regard to new ICT ideas and tools. By aligning this research with prior research, it is possible to construct a comprehensive ICT competence framework to support VET teacher training and workplace development

Ammatillisessa aikuiskoulutuksessa riittää tutkimatonta sarkaa

Ammatilliset oppilaitokset ovat aikuisten oppimisympäristöjä siinä, missä nuorten: lähes puolet opiskelijoista on opinnot aloittaessaan yli 25-vuotiaita. Aikuisten ammatillisia opintoja on yllättävän vähän tutkittu aikuiskasvatuksen tarjoamien näkökulmien, käsitteiden ja menetelmien avulla. Tutkitulle tiedolle on tarvetta, sillä sekä ammatillinen koulutus että erityisesti ammatillinen aikuisopiskelu ovat viime vuosina olleet monenlaisten uudistusten ja ristipaineiden alla. Tuore koulutuspoliittinen ja julkinen keskustelu aiheesta vain korostaa tutkimustiedon tarvetta päätöksenteon tukena

Toimijuuden ja identiteetin yksilölliset ja sosiaaliset painotukset korkeakoulutettujen urapoluilla

Tarkastelemme tutkimuksessa toimijuutta ja identiteettiä korkeakoulutettujen uratarinoissa. korkeakoulutettujen urapolkuja tutkimalla tunnistamme sekä korkeakoulutettujen urien rakentumisen tapoja että yksilön ja yhteiskunnan asettamien odotusten ja tavoitteiden merkitystä urapoluilla. Aineisto koostui Töissä.fi-verkkopalvelun kautta kerätyistä korkeakoulutettujen uratarinoista (N = 462). Tutkimusaineiston narratiivisessa analyysissa tarkastelimme, millaisia urapolkuja uratarinoista oli tunnistettavissa sekä millaisia toimijuuden ja identiteetin yksilöllisiä ja sosiaalisia painotuksia uratarinat sisälsivät. Analyysin pohjalta loimme seitsemän uratyyppitarinaa, jotka nimesimme urapolun rakentumista kuvaavalla tavalla. Uratyypit olivat 1) suunnitelmalliset, 2) osaamisen tunnistajat, 3) aktiiviset, 4) sattuman kuljettamat, 5) intohimon ohjaamat, 6) polveilijat ja 7) yrittäjähenkiset. Uratyyppitarinat kuvaavat, kuinka korkeakoulutettujen toimijuus ja identiteetti olivat uratarinoissa eri tavoin yksilöllisesti tai sosiaalisesti painottuneita. Toimijuuden ja identiteetin painottuminen kuvasti sitä, miten yksilöllisesti tai sosiaaliseen yhteisöön nojautuen eri uratyypit tekivät omaa uraa koskevia valintoja sekä määrittivät, mitä he halusivat olla työssään. Tulokset osoittavat korkeakoulutettujen urapolkujen moninaisuuden. Samalla ne luovat pohjaa sille, miten sekä koulutus- ja työllisyyspolitiikassa että koulutuksen ja ohjauksen kentillä voidaan tunnistaa ja tukea erilaisia korkeakoulutettujen urapolkujen rakentumisen tapoja

Lastentarhanopettaja lasten autonomian tukijana varhaiskasvatuksessa

Pyrkimys autonomisuuteen on yksi ihmisen psykologisista perustarpeista, joka alkaa kehittyä noin kahdesta ikävuodesta eteenpäin. Autonomiaa on kuitenkin tutkittu empiirisesti hyvin vähän varhaiskasvatuksen kontekstissa. Tarkastelemme tässä laadullisessa tutkimuksessa 4–5-vuotiaiden lasten autonomiaa päiväkodissa lastentarhanopettajien näkökulmasta havainnointien ja haastatteluiden sekä lastentarhanopettajien päiväkirjojen ja kirjoitelmien kautta. Tutkimustehtävänämme on selvittää, miten lastentarhanopettajat ymmärtävät lapsen autonomian ja mitä pedagogisia keinoja he käyttävät autonomian tukemisessa. Tutkimusaineisto on analysoitu laadullista sisällönanalyysia ja narratiivista analyysia hyödyntäen. Opettajat kuvasivat lapsen autonomiaa eri tavoin ilmentyvänä itsenäisyytenä ja itseohjautuvuutena ja tämän nähtiin olevan yhteydessä erilaisten taitojen oppimiseen. Näihin taitoihin sisältyivät lapsen omatoimisuus, sosiaaliset taidot ja leikkitaidot, tunnetaidot ja itsesäätely sekä ajattelu ja oppiminen. Lastentarhanopettajan ja lapsen välinen turvallinen vuorovaikutussuhde oli lähtökohta lapsen autonomian tukemiselle. Tutkimusaineistosta muodostamamme kertomukset viidestä erilaisesta ohjaustavasta havainnollistavat lastentarhanopettajien autonomian tukemisen pedagogisia keinoja. Tutkimustulokset tuottavat uutta tietoa lapsen autonomiasta ja sen tukemisesta lastentarhanopettajan näkökulmasta.One basic human psychological need is the need for autonomy, which begins to develop from the age of two years. However, empirical studies on autonomy in the context of early childhood education and care (ECEC) are scarce. In the present study, we explore kindergarten teachers’ perspectives on the autonomy of children from the ages of 4 to 5 years, within the context of ECEC. Our data consist of observations, diaries, essays, and interviews with kindergarten teachers. Our aim is to determine how teachers describe children’s autonomy in the practices of ECEC and how they pedagogically support their autonomy. The data of this qualitative study are analyzed via using content analysis and narrative analysis. Our results suggest that kindergarten teachers perceive autonomy as a range of manifestations of autonomy, growing skills and self-determination. This kind of autonomy includes children’s autonomy in the following tasks and skills: daily practices, social skills and play, emotional skills and self-regulation, and thinking and learning. Teachers pedagogically support autonomy through, in particular, a sensitive and caring teacher–child relationship. We describe five pedagogical ways to support children’s autonomy. The research findings provide new insights on understanding and supporting children’s autonomy in ECEC from the perspective of kindergarten teachers

Teachers’ professional identity negotiations in two different work organisations

Recent studies have described professional identity as the interplay between individual agency and social context. However, we need to understand how these are intertwined in different kinds of work settings. This paper focuses on teachers’ professional identity negotiations as involving the work organisation, the professional community and individual agency. The data were gathered from two work organisations representing different management cultures and sources of control over teachers’ work. Open-ended narrative interviews were used, focusing on teachers’ own experiences and perceptions. A data-driven qualitative analysis was applied. Our findings indicated that different work organisations provided differing resources for teachers’ professional identity negotiations. Teachers were more committed to their work organisation if they had enough agency, if they had opportunities to practise their own orientations towards the profession, and if major changes were not imposed on their working practices from outside

Uraohjaajien osaaminen ja haasteet työelämän murroksessa

Artikkelissa tutkitaan uraohjaajien kokemuksia heidän tarvitsemastaan osaamisesta ja kohtaamistaan haasteista työelämän murroksessa. Osaamisen ja haasteiden tutkimuksella voidaan tunnistaa uraohjauksen kriittisiä kysymyksiä sekä lisätä ohjauksen laatua ja tehokkuutta. Aineisto koostuu yhdeksästä avoimesta asiantuntijahaastattelusta, jotka analysoitiin luokittelevalla sisällönanalyysillä. Uraohjaajien kokemukset tarvitsemastaan osaamisesta jakautuivat kahteen pääluokkaan: 1) uraohjauksen tuntemus ja soveltaminen, 2) uraohjaajien resilienssi ja metakognitiiviset kyvyt. Kokemukset työn haasteista jakautuivat kolmeen pääluokkaan: asiakasrajapinta, uraohjaajien toiminta ja yhteiskunnallinen viitekehys. Tulokset myötäilevät olemassa olevia uraohjauksen normatiivisia osaamisviitekehyksiä, mutta tutkimuksessamme erityisesti korostunut psykologinen osaaminen on heikosti läsnä näissä viitekehyksissä. Teeman korostuneisuus uraohjaajien kokemissa osaamistarpeissa ja haasteissa heijastelee heidän asiakkaidensa tilanteita sekä alati muuttuvaa, kiivastahtista työelämää, josta tarpeet kumpuavat. Olennaista on, miten uraohjaajat pystyvät tulevaisuudessa tukemaan merkityksellistä ja kestävää ura- ja elämänsuunnittelua sekä samalla vastaamaan yhteiskunnan ja yksilöiden muuttuviin tarpeisiin

Tunteita ja tuoksuja: Aikuiskasvatuksen tutkijatapaaminen Jyväskylässä

Aikuiskasvatuksen tutkijatapaamiseen mahtui iloisia kohtaamisia, kriittistä keskustelua, ajankohtaista tutkimustietoa ja käytännön innovaatioita.  Erityisesti tapahtuma toi tunteet aikuiskasvatuksen tutkimuskentälle – kenties ihan jäädäkseen

Opettajana jo toimivan opettajaopiskelijan osaamisen kehittyminen – osaamisperustainen ja työelämälähtöinen ammatillinen opettajankoulutus

The concepts of competence and competence-based education in vocational and higher education have been central topics of discussion at both the global and national level. This research aimed to clarify the kinds of competence trajectories that were gained during competence-based and work-life oriented vocational teacher education. The supportive and challenging factors of competence-based education and a work-life orientated training model were also studied. All participants (n = 14) were already working as non-qualified teachers. The data, which consisted of learning diaries and graduation narratives from 2018–2019, were analysed with qualitative content analysis. The results show that the most developed competencies were conceptual and reflective thinking, as well as the understanding and the implementation of pedagogical method. In addition, student-centred and guidance related competencies were gained. These competencies were mainly achieved by integrating vocational education and student teacher training competence frameworks into one’s own everyday work. The biggest challenges were work overload, hectic working pace and organisational changes. The most supportive factor of competence construction was a mentor, a colleague nominated from the student teacher’s own organisation. In conclusion, a competence-based and work-life oriented educational model can be a valid way to gain vocational education and student teacher competencies. However, workplace-related challenges need proactive actions. Also, deeper knowledge of future work-life and its dynamic demands need further attention.Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, millaista osaamista ammatillisessa opettajankoulutuksessa kehittyi osaamisperustaisessa ja työelämälähtöisessä toteutuksessa opiskelijoiden itsensä kokemana. Tarkastelun kohteena olivat myös osaamisen kehittymistä tukeneet ja haastaneet tekijät. Tutkimukseen osallistuneet opiskelijat (n = 14) toimivat opettajina ammatillisessa koulutuksessa tai ammattikorkeakoulussa. Aineistona käytettiin ammatillisten opettajaopiskelijoiden oppimispäiväkirjoja koulutusprosessin ajalta (2018–2019) ja valmistumisvaiheen reflektiotekstejä. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tulokset osoittavat, että opettajaopiskelijoiden osaaminen kehittyi erityisesti käsitteellisen ajattelun ja reflektio-osaamisen alueella. Myös pedagoginen osaaminen (opetusmenetelmät ja niiden soveltaminen) kehittyi ohjauksellisempaan ja oppijalähtöisempään suuntaan. Merkittävänä osaamisen kehittämisen keinona nousi esille osaamistavoitteiden integrointi omiin työtehtäviin. Tärkein osaamisen kehittämisen tuki oli omalta työpaikalta nimetty mentori. Vastaavasti osaamisen kehittämistä haastoivat liian kova työtahti ja muutokset omalla työpaikalla. Tulosten perusteella osaamisperustainen ja työelämälähtöinen toteutus soveltuu hyvin ammatillisena opettajana tarvittavan osaamisen kehittämiseen. Jatkossa osaamisperustaisen koulutuksen mahdollisuuksia ja rajoitteita tulee kuitenkin tarkastella kriittisesti, etenkin syvällisen tietämisen ja tulevaisuudessa tarvittavan monimuotoisen ja dynaamisen osaamisen näkökulmista

Ikääntyneet aikuiset kuntoutustyöntekijöiden puheessa: Työn kohteesta osallistuvaksi aikuiseksi?

Artikkelissa kuvataan kuntoutustyöntekijöiden puhetta ikääntyneistä aikuisista ryhmämuotoisessa kuntoutuksessa. Aineisto koostuu kuudesta kuntoutustyöntekijöiden moniammatillisesta fokusryhmäkeskustelusta, jotka toteutettiin kuudessa kuntoutuslaitoksessa. Aineisto analysoitiin diskurssianalyysiä hyödyntäen. Kuntoutustyöntekijöiden puheesta tunnistettiin viisi puhetapaa, joista arviointipuhe liittyi sosiaali- ja terveysalan (sote) kontekstiin, ohjaus- ja riskipuhe asiakkaiden oppimisen ja muutoksen kontekstiin sekä toiseus- ja oivalluspuhe työntekijöiden asiantuntijuuteen. Kuntoutuksessa tavoitellusta asiakaslähtöisyyden periaatteesta huolimatta työntekijöiden arviointi-, ohjaus- ja riskipuhetavoissa ikääntyneet aikuiset kuvattiin kuntoutustyön kohteina, joskin kussakin puhetavassa eri painotuksin ja näkökulmin. Toiseuspuheessa ilmaistiin ensisijaisesti vierautta vanhuuden ikävaihetta ja ikääntyneitä asiakkaita kohtaan sekä asiakasryhmän herättämiä tunteita. Oivalluspuheessa ikääntyneet aikuiset kuvattiin asiakasryhmänä, joka sai työntekijät tarkastelemaan omaa osaamistaan ja ammatillisuuttaan sekä rutinoitunutta kuntoutustyötä. Siinä tuli lisäksi esille oman työn ja koko organisaation kehittämisajatuksia. Tulosten pohjalta voidaan keskustella siitä, toteutuuko ikääntyneiden aikuisten oikeus yhdenvertaisiin ja monipuolisiin kuntoutuspalveluihin, joissa on läsnä kuunteleva ja kunnioittava asiakaslähtöinen ohjaus- ja neuvontatyö ilman yleistäviä vanhustamisen sivumerkityksiä