Aikaansaava alue : Pohjanmaan menestystekijät

fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Suomen aluekehityksen pitkät aallot : näkökulmia ja tulkintoja

Taloutemme ydin oli pitkään puunjalostus. Metsään pohjaava tuotanto muovasi aluerakenteemme perustan. Vähitellen asetelma monipuolistui moninaisten vaiheiden seuratessa toisiaan. Ne ovat ikään kuin Suomen aluekehityksen pitkiä aaltoja. Tämän suuren kertomuksen oheinen kirja tiivistää. Matka alkaa Suomen asuttamisesta ja päättyy 2020-luvun pohdintoihin tulevaisuudesta. Kirjan ilmestyessä eletään jälleen kerran murroksellista aikaa. Maailma yllätti vuonna 2020. Koronapandemiasta tuli ehkä perustavanlaatuinen käännekohta, jonka vaikutukset alkavat vähitellen näkyä. Vielä ei tiedetä, mitkä niistä ovat tilapäisiä, mitkä pysyviä. Suunnistettaessa tulevaisuuteen on hyvä perehtyä Suomen aluerakenteen muotoutumisen historiaan. Sieltä kiirii toivon ja peräänantamattomuuden viesti.Sisällysluettelo Esipuhe 9 Lähtökohdat 11 Yhteiskunnan raskas hengitys 11 Paikat ja paikallisuus yhteiskuntatieteen perinteessä 12 Suomen erityisyys 21 Metsävaltio 25 Itä-länsi eriytyminen 26 Ruukkien ja tervan aika 30 Suomen idean voimistuminen 36 Saha- ja paperiteollisuus synnyttävät taloudellisen itsenäisyyden 43 Maaseudun suuri aika 1800-luvulta 1950-luvulle 53 Metsävaltion alueellisia erityispiirteitä 60 Kotimarkkinat kehittyvät, kaupungit kasvavat 69 Kypsän metsävaltion alueellinen työnjako 1930-luvulla 71 Sodasta toipuva valtio 75 Jälleenrakennuksen aika75 Suuri murtuma 80 Hyvinvointivaltio 85 Aktiivinen työvoimapolitiikka 86 Toteutumaton kuntauudistus 88 Aluepolitiikka 90 Aluesuunnittelu 95 Hajautettu korkeakouluverkko: haaveista visioiden kautta toteuttamiseen 96 Maaseudun muutos rauhoittuu 101 Hyvinvointivaltion murros 106 Aluekehityksen uudet kerrostumat 112 Kilpailuvaltio 113 Suuri käänne 113 Kaupungin inflaatio 114 Jäähyväiset keskushierarkialle 116 Paikallisyhteisöjen orpoontuminen 117 Yritysmaantieteen muutos 118 Fantastinen yliopistouudistus 120 Aluekehityksen uudet kerrostumat 123 Avauksia tulevaisuuteen 129 Itä-länsi eriytymisestä uudelle vuosituhannelle 129 Maailma yllätti 130 Hallinnon uusi organisointi 136 Aluehityksen vaihtoehtoja 141 Suomen vaihteleva maantiede on nähtävä kokonaisuutena 142 Aluekehittämisen uskonpuhdistus 146 Uuden paikallisuuden aika 148 Ilmastopakolaisuuteen valmistautuminen 154 Bruttokansantuote on menneen maailman talousindikaattori 154 Toivon maantiede 157 Kirjallisuus 15

Vaikea maaseutupolitiikka : havaintoja maaseutupolitiikan käytännöistä

fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Neoendogeenisen maaseutupolitiikan ilmeneminen kylätoiminnassa

Tarkastelemme suomalaisen maaseutupolitiikan nykyisen verkostomaisen toimintatavan suhdetta kylätoimintaan neoendogeenisen maaseudun kehittämisen teoreettisessa kehyksessä. Huomio kohdistuu ulkosyntyisten, eksogeenisten, ja sisäsyntyisten, endogeenisten, tekijöiden toisiinsa kietoutumiseen. Tarkasteluun nousevat välitysmekanismit eli instituutiot ja prosessit, joissa hyvin erilaiset toimijat hakevat kumppanuuksia ja pyrkivät yhteisiin strategisiin päämääriin maaseudun kehittämisessä. Tässä asetelmassa erityisen tärkeitä ovat paikallisten toimijoiden osallistuminen ja toiminta kumppanuuksissa. Tutkimusaineistona on valtakunnallinen Kylätoiminnan tila 2010 -kysely. Kylätoiminnan kytkeytyminen laajempiin maaseudun kehittämisohjelmiin ja julkiseen rahoitukseen on tarkoittanut sekä kyläsuunnittelun että hanketoiminnan korostumista. Analyysimme mukaan neoendogeenisen maaseutupolitiikan ideaali ei ainakaan kylätoimijoiden kokeman perusteella täysin toteudu. Hankkeita vierastetaan byrokraattisina. Välitysmekanismit ja -prosessit eivät toimi riittävän hyvin. Myös kuntien välittäjäroolia maaseutupolitiikan kokonaisuudessa olisi tarkasteltava uudelleen

Kylätoiminnan tila 2010

Tutkimuksen tarkoituksena on hahmottaa ajantasainen kokonaiskuva suomalaisesta kylätoiminnasta. Kylätoiminta määritellään kansalaisten pyrkimyksiksi parantaa elinolojaan sekä edistää paikallista kehitystä. Edellinen valtakunnallinen kylätoimintatutkimus tehtiin 1990-luvun alkupuolella, jonka jälkeen tutkimus on ollut sirpaleista. Tavoitteena on empiirinen kuvaus nykyisestä kylätoiminnasta ilman teoriaan ja aiempaan tutkimukseen pohjautuvia hypoteeseja. Tutkimusaineiston teoreettiseen tulkintaan keskitytään tutkimushankkeen muissa julkaisuissa. Menetelminä ovat frekvenssijakaumat, ristiintaulukoinnit ja riippuvuuskertoimet. Silloin kun kysymyksenasettelut ovat riittävän yhdenmukaisia, tuloksia verrataan 1990-luvun alussa tehdyn edellisen valtakunnallisen kylätoimintatutkimuksen kanssa. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: - Millaista kansalaistoimintaa ja osallistumista kylätoiminnaksi ymmärretty paikallinen aktiivisuus Suomessa nykyisin on? - Kuinka laajaa/aktiivista kylätoiminta on ja millaisiin tavoitteisiin sillä pyritään? - Millaisiksi kylätoiminnan vaikutusmahdollisuudet koetaan? - Mihin instituutioihin kylätoiminta kytkeytyy? - Miten kylätoiminta on muuttunut ja millaisia ovat kylätoiminnan tulevaisuudennäkymät? Tutkimus perustuu valtakunnalliseen kyselyaineistoon. Kysely lähetettiin tiedossa oleville kylätoiminnan paikallisorganisaatioille. Osoitetiedot kerättiin kylien maakunnallisten yhteenliittymien kautta sekä kuntien ja kylien omilta verkkosivuilta. Lomake postitettiin 3 723 henkilölle. He eivät vastanneet omasta, vaan edustamansa yhteisön puolesta. Ruotsinkielisiä kyselylomakkeita lähetettiin 150. Vastausaika oli 15.2.–31.5.2010. Kyselyyn saatiin 1 086 vastausta ja vastausprosentiksi 29,2. Tyypillinen vastaaja oli alueella pitkään asunut 51–65-vuotias henkilö. Tutkimuksen mukaan kylätoiminta tapahtuu pääosin rekisteröityjen yhdistysten kautta. Kylätoiminta on hyvin paikallista ja toiminta-alueilla asuu useimmiten alle 500 asukasta. Kylätoiminta on harrastus- ja yhdessäolopainotteista. Yleisimmät toimintamuodot ovat tapahtumien järjestäminen ja muu talkootoiminta. Vaikuttaminen elinympäristön kehitykseen sekä yhteistyö kunnan kanssa arvioidaan myös tärkeiksi. Kylätoiminnan ydintoiminnot eivät ole muuttuneet 1990-luvun alussa tehdyn edellisen suuren kylätoimintatutkimuksen ajoista. Myöskään tulevaisuudessa ei kylätoiminnan perusluonteen odoteta muuttuvan. Aineistosta on luettavissa pyrkimys pysyvyyteen. Kylätoiminnassa vaikuttaa edelleen näkemys perinteisestä kansalaistoiminnasta, joka vastaa yhdessäolon ja yhdessä tekemisen sekä vaikuttamisen tarpeeseen. Kyläyhteisöjen edustajat arvioivat pystyneensä vaikuttamaan ai-nakin jonkin verran oman alueensa elinoloihin ja yleiseen kehitykseen. Onnistumisen kokemukset liittyvät konkreettisiin parannuksiin. Vapaana kansalaistoimintana kylätoiminnalla on edelleen tärkeä tehtävä maaseudun yhteisöllisyyden ja sosiaalisen pääoman uusintajana. Toisaalta kylätoiminnan toimintatavat ovat muuttuneet, vaikka perussisältö on säilynyt samana. Keskeinen muutospiirre on vuorovaikutuksen ja verkostojen laajentuminen. Kylätoimintaa ei olekaan enää tarkoituksenmukaista tarkastella pelkästään kylän sisäisenä tai kyläläisten keskinäisenä toimintana. Tutkimuksesta välittyy myös viesti erilaistuvasta kylätoiminnasta. Osassa kyliä kehittämishankkeilla ja uusilla toimintatavoilla on tärkeä merkitys; kylätoiminnan kokonaisuudessa tällaiset kylät ovat kuitenkin pieni vähemmistö. Erilaistumiseen on sekä ulkoisia että sisäisiä syitä. Yleisenä ulkoisena tekijänä on harvaan asutun maaseudun hiipuminen ja erityisesti nuorten pois-muutto; suuressa osassa maaseutua kylien kehittäjiä on yhä vähemmän. Kaupunkien läheinen maaseutu on puolestaan hyötynyt kansalaisten toiveesta asua väljemmin, mutta kuitenkin palvelujen ja työpaikkojen läheisyydessä. Kaupunkien läheisellä maaseudulla ja kaupungeissa kylätoiminnan piirissä on runsaasti potentiaalisia uusia aktiiveja. Kylätoiminnan eriytymisessä onkin yksilöillä suuri merkitys. Kyläsuunnitelmien tekeminen ja kehittämishankkeet ovat lisääntyneet Euroopan unioniin liittymisen jälkeen. Kyläsuunnittelun avulla tavoitellaan lähinnä rahoitusresursseja. Viiden vii-me vuoden aikana Euroopan unionin ohjelmien kautta saatavaa hankerahoitusta on hyödyntänyt noin puolet vastanneista kylätoimintayhteisöistä. Hankkeilla on kunnostettu tai rakennettu kylätaloja, järjestetty tapahtumia ja hoidettu lähiympäristöä. Useimmat hankkeet ovat olleet hyvin pieniä. Hankekäytäntöjä arvostellaan työläydestä sekä yksityiskohtiin ulottuvasta kontrollista. Hankkeet sopivat kertaluonteisiin tarpeisiin, mutta pitkäjänteiseen kehittämiseen kaivataan pysyvämpiä resursseja. Kyläkoulua pidetään edelleen hyvin tärkeänä. Kylissä puolustetaan palveluja ja ollaan valmiita tukemaan niiden uusia organisoinnin tapoja, mutta vain harvat kyläyhteisöt ovat itse ryhtymässä palvelujen tuottajiksi. Palvelujen tulevaisuuden kannalta ratkaisevana pidetään kunnissa, eduskunnassa ja keskushallinnossa tehtäviä päätöksiä. Vapaaehtoinen kylätoiminta halutaan pitää erillään peruspalvelujen tuottamisesta. Yritys- tai kehitysyhtiömuotoinen kylätoiminta ei ole tämän tutkimuksen perusteella laajenemassa. Kunnat ovat edelleen kylien tärkeimpiä yhteistyökumppaneita. Kuntien suurentuminen ja maantieteellisen moniaineksisuuden lisääntyminen avaavat uusia haasteita kylätoiminnalle