Sukupuoleen liittyvät valtasuhteet Marja Björkin romaanissa Poika ja Siri Kolun pienoisromaanissa Kesän jälkeen kaikki on toisin

Tiivistelmä. Tutkielmassani tarkastelen kahta kotimaisen nuortenkirjallisuuden teosta, Marja Björkin romaania Poika (2013) ja Siri Kolun pienoisromaania Kesän jälkeen kaikki on toisin (2016). Lähden tutkimaan kohdeteosten sukupuolittuneita valtasuhteita seuraavien tutkimuskysymysten muodossa: Millaisia sukupuoleen pohjautuvia valtasuhteita kohdeteoksista on havaittavissa? Miten valtasuhteet näkyvät teoksissa? Kenellä teoksissa on valta määritellä yksilön sukupuolta? Lähestyn kohdeteoksiani ja tutkimuskysymyksiäni lähiluvun ja tätä tukevan teoreettisen viitekehyksen avulla. Tärkeimpänä teoreettisena taustana tutkielmalleni toimii Michel Foucault’n näkemykset vallasta ja Judith Butlerin teoria sukupuolen performatiivisuudesta. Hyödynnän teoksissa Butlerin teoriaa siitä, että sukupuoli perustuu tekemiseen, ei olemiseen. Sekä taustoitan tutkimusta Foucault’n näkemyksellä tuottavasta vallasta ja diskursseista sukupuolen tuottamisen välineenä. Lisäksi sovellan Eve Kosofsky Sedgwickin teoriaa kaapin tieto-opista tuodessani esiin keinoja, joita teosten päähenkilöt käyttävät välttyäkseen toiseuttamiselta ja syrjinnältä sukupuolinormatiivisessa ja heteronormatiivisessa yhteiskunnassa. Tutkimuksessani selviää, että teoksista on havaittavissa lukuisia eri tasoisia valtasuhteita. Valtasuhteita ilmenee teoksissa henkilöhahmojen välillä, yksilön ja yhteiskunnan välillä sekä yksilön sisäisinä valtakamppailuina. Valtasuhteet ilmenevät sanoin, teoin ja roolien muodostamien odotusten välityksellä. Sanojen kohdalla korostuu myös diskurssit, joilla sukupuolta muun muassa teoksissa tuotetaan. Koen teosten mukailevan Foucault’n ajatuksia tuottavasta vallasta. Myös Butlerin teorian mukaista sukupuolen performointia esiintyy teoksissa, mutta toisaalta teorian vastaisesti sukupuolen performointi ei aina johda siihen, että kohdeteosten päähenkilöt miellettäisiin performoinnilla tuotettuun sukupuoleen kuuluviksi. Teoksissa yksilöt toimivat oman sosiaalisen sukupuolensa määrittäjinä, mutta yhteiskunnan heille asettamien raamien rajoissa. Yhteiskunta rajoittaa transsukupuolisen henkilön sukupuolensa itsemääräämistä muun muassa pitämällä yllä rakenteita, jotka tuottavat sukupuolittunutta epätasa-arvoa

Northwest Russian Forest Sector in a Nutshell

Myös verkkojulkaisuna ISBN 978-951-40-2342-2 (PDF

Ikäihmisten liikunnan kansallinen toimenpideohjelma: Liikunnasta terveyttä ja hyvinvointia

Valtioneuvoston asettaman Terveyttä edistävän liikunnan neuvottelukunnan ehdotuksesta valtakunnallisen Voimaa vanhuuteen – iäkkäiden terveysliikuntaohjelman (2005–2014) ohjausryhmä sai laadittavakseen kansallisen ikäihmisten liikunnan toimenpideohjelman. Toimenpideohjelmaa tehtiin yhteistyössä EU-rahoitteisen PASEO-projektin kanssa, jolla oli vastaava tavoite. Toimenpideohjelman kohderyhminä ovat terveytensä kannalta liian vähän liikkuvat ikäihmiset: 1) 60+ eläkkeelle siirtyvät, 2) 75+ itsenäisesti asuvat, alkavista toimintakyvyn ongelmista kärsivät ja 3) kotihoidon, palveluasumisen tai pitkäaikaisen laitoshoidon piirissä olevat ikäihmiset. Lähtökohtana on arkiaktiivisuuden lisääminen sekä liikunnan harrastus omaehtoisesti tai ohjattuna. Toimenpide-ehdotusten taustalla on tieto väestön ikääntymisen haasteista, liikunnan hyödyistä terveydelle ja toimintakyvylle, ikäihmisten fyysisen aktiivisuuden tasosta suhteutettuna liikuntasuosituksiin, liikkumisympäristöjen merkityksestä, ohjatun liikunnan määrästä ja laadusta sekä liikuntaneuvonnan tarpeista. Ikäihmisten arkiliikunnan edistäminen sekä liikuntaneuvonnan ja ohjatun liikuntatoiminnan lisääminen edellyttää hallinnonalojen rajat ylittävää yhteistyötä. Laadukas kehitystyö kaipaa asenteiden muutosta sekä uuden tiedon ja toimintatapojen omaksumista. Ehdotukset on kiteytetty kuuteen osa-alueeseen: Poikkisektoraalinen yhteistyö ja työnjako: 1) Sisällytetään ikäihmisten terveyttä edistävä liikunta ikäihmisten asemaan vaikuttaviin lakeihin, keskeisten ministeriöiden ja muiden valtakunnallisten toimijoiden hyvinvointipoliittisiin strategioihin, toimintasuunnitelmiin ja talousarvioihin. 2) Ikäihmisten terveyttä edistävä liikunta liitetään kuntien hyvinvoinnin ja terveyden strategioihin ja paikallisten kohderyhmää tavoittavien järjestöjen strategioihin ja toimintasuunnitelmiin. 3) Kunnissa toimii ikäihmisten terveyttä ja hyvinvointia edistävä poikkihallinnollinen yhteistyöryhmä, joka käsittelee liikuntaa. Liikkumisympäristöt ja -olosuhteet: 4) Lisätään turvallisia ja esteettömiä kävelyreittejä sekä lähiliikuntapaikkoja ulkona. 5) Rakennetaan, saneerataan ja otetaan käyttöön ikäihmisille sopivia sisäliikuntatiloja. Liikuntaneuvonta ja liikuntatoiminta: 6) Lisätään ikäihmisille suunnattua liikuntaneuvontaa kunnissa. 7) Lisätään liikuntatoimintaa vähän liikkuville ja toimintakyvyltään erilaisille ikäihmisille kunnissa. Yleinen tietoisuus, asenteet ja osaaminen: 8) Kannustetaan eri oppilaitoksia ja organisaatioita lisäämään perus- ja täydennyskoulutuksiin ikäihmisten liikuntaa. 9) Turvataan ikäihmisten terveysliikunnan kouluttajaverkostojen ylläpito. 10) Järjestetään kuntakohtaisia oppimistilaisuuksia ikäihmisille liikunnasta ja liikunnan vapaaehtoistyöstä. 11) Tuotetaan ja kootaan alan oppi- ja ohjemateriaalia sekä hyvien käytäntöjen kuvauksia materiaalipankkiin. 12) Toteutetaan kampanjoita ja tapahtumia, jotka edistävät myönteistä asennetta vähän liikkuvien ja toimintakyvyltään erilaisten ikäihmisten liikuntaan. Tutkimuksen ja kehittämistyön vuoropuhelu: 13) Käynnistetään ikäihmisten terveyttä edistävän liikunnan haasteisiin ja tarpeisiin vastaavaa tutkimusta ja koordinoituja kehittämishankkeita. 14) Järjestetään säännöllisesti valtakunnallinen ikäihmisten liikuntafoorumi. Toimenpideohjelman koordinointi, seuranta ja arviointi: 15) Nimetään OKM:ssä, STM:ssä ja RAY:ssa vastuuhenkilöt ja toimintatapa toimenpideohjelman koordinoimiseksi ja arvioimiseksi. 16) Laaditaan Ikääntyneiden ihmisten ohjatun terveysliikunnan laatukriteerit ja arvioidaan liikuntatoimintaa niiden avulla. Toimenpideohjelman ehdotukset kohdennetaan päättäjille ja eri toimijoille valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti

The National Policy Programme for Older People’s Physical Activity: Health and well-being from physical activity

The government appointed National Board on Health Promoting Exercise suggested that the executive board of the national Strength in Old Age Health Exercise Programme (2005–2014) should design a national policy programme for older people’s physical activity. The policy programme was made in cooperation with the similarly aimed PASEO project funded by the EU. The target group of the programme includes older people who do not get enough exercise for their health: 1) 60+ people who are retiring, 2) 75+ people living independently and having early problems of mobility, 3) older people in home services, service housing or long-term institutional care. The starting point was to increase everyday activity and physical activity independently or in guidance. The background of the programme is formed by what we know about the challenges of population ageing, benefitsof exercise for health and functional capacity, level of physical activity in older people in relation to exercise recommendations, significanceof environment, quality and quantity of guided exercise, and need for exercise counseling. The promotion of everyday mobility and increase of exercise counseling and guided exercise requires cross-sectorial administrative cooperation. High quality development requires changes in attitudes and the assumption of new knowledge and methods of action. The policy programme offers recommendations in six areas: Cross-sectorial cooperation and division of activity: 1) Health promoting exercise for older people is included in the legislation, government strategies, and other national actors’ strategies, action plans and budgets concerning older adults. 2) Older people’s health promoting exercise is included in municipal health strategies and in the strategies and action plans of local organizations that reach the target groups. 3) In municipalities there should be a cross-administrative cooperation group that promotes the health and well-being of older people and deals with physical exercise. Environment and facilities: 4) Increasing safe and accessible walking and cycling routes as well as exercise facilities outdoors. 5) Construct, renovate and implement indoor exercise facilities for older people. Exercise counseling and activities: 6) Increase exercise counseling for older people in municipalities. 7) Increase physical activities for older people with low or decreasing mobility in municipalities. Public awareness, attitudes and expertise: 8) Encourage various educational and other organizations to add older people’s exercise in their training programmes. 9) Secure the maintenance of training networks for older people’s health exercise. 10) Organize municipal learning events for older people about physical exercise and voluntary work. 11) Produce and collect learning and guidance materials and descriptions of good practices in the fieldto create a data bank. 12) Organize campaigns and events that promote positive attitudes to older people with various degrees of functional capacity. Dialogue between research and development: 13) Initiate research and coordinated development projects that address the challenges and needs of older people’s health promoting exercise. 14) Organize regular, national forums on exercise and older people. Coordination, follow-up and evaluation of the programme: 15) The nomination of responsible persons and method of action for the coordination and evaluation of the programme. 16) Create quality criteria for the guided health exercise of older people and assess the exercise activities based on those criteria.The recommendations of the policy programme are directed to decision-makers and various actors nationally, regionally and locally

Xylo-Oligosaccharides in Prevention of Hepatic Steatosis and Adipose Tissue Inflammation: Associating Taxonomic and Metabolomic Patterns in Fecal Microbiomes with Biclustering

We have shown that prebiotic xylo-oligosaccharides (XOS) increased beneficial gut microbiota (GM) and prevented high fat diet-induced hepatic steatosis, but the mechanisms associated with these effects are not clear. We studied whether XOS affects adipose tissue inflammation and insulin signaling, and whether the GM and fecal metabolome explain associated patterns. XOS was supplemented or not with high (HFD) or low (LFD) fat diet for 12 weeks in male Wistar rats (n = 10/group). Previously analyzed GM and fecal metabolites were biclustered to reduce data dimensionality and identify interpretable groups of co-occurring genera and metabolites. Based on our findings, biclustering provides a useful algorithmic method for capturing such joint signatures. On the HFD, XOS-supplemented rats showed lower number of adipose tissue crown-like structures, increased phosphorylation of AKT in liver and adipose tissue as well as lower expression of hepatic miRNAs. XOS-supplemented rats had more fecal glycine and less hypoxanthine, isovalerate, branched chain amino acids and aromatic amino acids. Several bacterial genera were associated with the metabolic signatures. In conclusion, the beneficial effects of XOS on hepatic steatosis involved decreased adipose tissue inflammation and likely improved insulin signaling, which were further associated with fecal metabolites and GM

Xylo-Oligosaccharides in Prevention of Hepatic Steatosis and Adipose Tissue Inflammation: Associating Taxonomic and Metabolomic Patterns in Fecal Microbiomes with Biclustering

We have shown that prebiotic xylo-oligosaccharides (XOS) increased beneficial gut microbiota (GM) and prevented high fat diet-induced hepatic steatosis, but the mechanisms associated with these effects are not clear. We studied whether XOS affects adipose tissue inflammation and insulin signaling, and whether the GM and fecal metabolome explain associated patterns. XOS was supplemented or not with high (HFD) or low (LFD) fat diet for 12 weeks in male Wistar rats (n = 10/group). Previously analyzed GM and fecal metabolites were biclustered to reduce data dimensionality and identify interpretable groups of co-occurring genera and metabolites. Based on our findings, biclustering provides a useful algorithmic method for capturing such joint signatures. On the HFD, XOS-supplemented rats showed lower number of adipose tissue crown-like structures, increased phosphorylation of AKT in liver and adipose tissue as well as lower expression of hepatic miRNAs. XOS-supplemented rats had more fecal glycine and less hypoxanthine, isovalerate, branched chain amino acids and aromatic amino acids. Several bacterial genera were associated with the metabolic signatures. In conclusion, the beneficial effects of XOS on hepatic steatosis involved decreased adipose tissue inflammation and likely improved insulin signaling, which were further associated with fecal metabolites and GM

Xylo-Oligosaccharides in Prevention of Hepatic Steatosis and Adipose Tissue Inflammation: Associating Taxonomic and Metabolomic Patterns in Fecal Microbiomes with Biclustering

We have shown that prebiotic xylo-oligosaccharides (XOS) increased beneficial gut microbiota (GM) and prevented high fat diet-induced hepatic steatosis, but the mechanisms associated with these effects are not clear. We studied whether XOS affects adipose tissue inflammation and insulin signaling, and whether the GM and fecal metabolome explain associated patterns. XOS was supplemented or not with high (HFD) or low (LFD) fat diet for 12 weeks in male Wistar rats (n = 10/group). Previously analyzed GM and fecal metabolites were biclustered to reduce data dimensionality and identify interpretable groups of co-occurring genera and metabolites. Based on our findings, biclustering provides a useful algorithmic method for capturing such joint signatures. On the HFD, XOS-supplemented rats showed lower number of adipose tissue crown-like structures, increased phosphorylation of AKT in liver and adipose tissue as well as lower expression of hepatic miRNAs. XOS-supplemented rats had more fecal glycine and less hypoxanthine, isovalerate, branched chain amino acids and aromatic amino acids. Several bacterial genera were associated with the metabolic signatures. In conclusion, the beneficial effects of XOS on hepatic steatosis involved decreased adipose tissue inflammation and likely improved insulin signaling, which were further associated with fecal metabolites and GM

X-ray ptychographic computed tomography at 16 nm isotropic 3D resolution

Peer reviewe

Threatened habitat types in Finland 2018: the Baltic Sea. Red List of habitats. Part 2: Descriptions of habitat types

This report is a partial translation of the final report in Finnish on threatened habitat types (Threatened habitat types in Finland 2018, Part II: Descriptions of habitat types, The Finnish Environment 5/2018) that presents a total of 420 habitat types. This report includes all the evaluated habitat types of the Baltic Sea, as well as six new marine habitat types, which were described but not yet evaluated (NE). Also included are habitat types regarded as of least concern (LC) and those with deficient data (DD). For each habitat type a description, distribution map, photo, and the reasoning behind the assessment result are presented. The descriptions of the habitat types include their characteristics, geographical variation, connectivity to other habitat types, occurrence in Finland, reasons for being threatened and future threats, trend in the state of the habitat type, correspondence of the habitats type with habitat types covered by statutory protection, and whether the habitat type is one for which Finland has an international responsibility. Part I of the final report (in Finnish Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018, SY 5/2018 and in English Threatened Habitat Types in Finland 2018, FE 2/2019) presents the assessment method for threatened habitat types, results and reasoning of the assessment, and proposals for measures prepared by the experts groups. In the whole country 186 habitats types were assessed as threatened (48% of the number of habitats types). The share of threatened habitat types is much larger in southern Finland (59%) than in northern Finland (32%). The assessment was conducted by broadly-based expert groups in 2016–2018. This was the second assessment of threatened habitat types in Finland. This assessment was conducted using the international IUCN Red List of Ecosystems method. Because of the new assessment method, the results of the first and second assessment of threatened habitat types are not directly comparable with each other. The conclusion that can be made, however, is that the decline and degradation of habitats has not diminished