A 2-Year Follow-Up After a 2-Year RCT with Vitamin D and Exercise : Effects on Falls, Injurious Falls and Physical Functioning Among Older Women

Background: Both exercise and vitamin D are recommended means to prevent falls among older adults, but their combined effects on fallinduced injuries are scarcely studied. Methods: A 2-year follow-up of a previous 2-year randomized controlled trial with vitamin D and exercise (Ex) of 409 older home-dwelling women using a factorial 2 x 2 design (D(-)Ex(-), D(+)Ex(-), D(-)Ex(+), D(+)Ex(+)). Besides monthly fall diaries, femoral neck bone mineral density (fn-BMD), and physical functioning were assessed at 1 and 2 years after the intervention. Results: After the intervention, S-25OHD concentrations declined to baseline levels in both supplement groups. The groups did not differ for change in fn-BMD or physical functioning, except for leg extensor muscle strength, which remained about 10% greater in the exercise groups compared with the reference group (D(-)Ex(-)). There were no between-group differences in the rate of all falls, but medically attended injurious falls reduced in D+ Ex-and D(-)Ex(+) groups compared with D(-)Ex(-). However, all former treatment groups had less medically attended injured fallers, HRs (95% CI) being 0.62 (0.39-1.00) for D+ Ex-, 0.46 (0.28-0.76) for D(-)Ex(+), and 0.55 (0.34-0.88) for D(+)Ex(+), compared with D(-)Ex(-). Conclusions: Exercise-induced benefits in physical functioning partly remained 2 years after cessation of supervised training. Although there was no difference in the rate of all falls, former exercise groups continued to have lower rate of medically attended injured fallers compared with referents even 2 years after the intervention. Vitamin D without exercise was associated with less injurious falls with no difference in physical functioning.Peer reviewe

Study protocol for prevention of falls: A randomized controlled trial of effects of vitamin D and exercise on falls prevention

Peer reviewe

To Keep Fit and Function -Effects of three exercise programs on multiple risk factors for falls and fractures in home-dwelling older women

Hyvä fyysinen toimintakyky on keskeinen iäkkäiden itsenäiseen elämään vaikuttava tekijä. Fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen lisää avun tarvetta ja altistaa laitoshoidolle. Usein myös iäkkäiden kaatumisten taustalla on fyysiseen toimintakykyyn liittyviä tekijöitä, kuten alentunut alaraajojen lihasvoima sekä heikentynyt kehon tasapaino ja liikkumiskyky. Lisäksi luuston heikkeneminen lisää iäkkään riskiä saada kaatumistilanteissa luunmurtuma. Väitöskirja perustuu UKK-instituutissa tehtyyn Ikäihmisten liikuntatutkimukseen. Tutkimuksessa arvioitiin kahden eri liikuntaharjoitteluohjelman sekä näiden yhdistelmän vaikutuksia kotona asuvien iäkkäiden naisten kaatumisten ja murtumien riskitekijöihin. Lisäksi arvioitiin harjoitusohjelmien soveltuvuutta iäkkäille naisille sekä tarkasteltiin saavutettujen harjoitusvaikutusten pysyvyyttä. Sataneljäkymmentäyhdeksän 70 78-vuotiasta tamperelaisnaista satunnaistettiin neljään ryhmään: voimaharjoittelu-, tasapaino-hyppelyharjoittelu-, yhdistetty harjoittelu- (voima + tasapaino-hyppelyharjoittelu) ja verrokkiryhmä. Harjoitusryhmäläiset harjoittelivat ohjatusti kolme kertaa viikossa 12 kuukauden ajan. Mittaukset tehtiin tutkimuksen alussa, heti intervention päätyttyä ja vielä vuosi intervention päättymisen jälkeen. Harjoittelu soveltui hyvin naisille. Intervention päätyttyä kaikki harjoitteluryhmät olivat hyötyneet harjoittelusta verrokkeihin verrattuna. Eniten hyötyivät yhdistettyä harjoittelua tehneet. Yhdistetty voima- ja tasapaino-hyppelyharjoittelu paransi naisten alaraajojen lihasvoimaa ja kehon dynaamista tasapainoa sekä itsearvioitua fyysistä toimintakykyä. Lisäksi aktiivisesti harjoitelleiden naisten sääriluun lujuus parani. Vuosi harjoittelun lopettamisen jälkeen noin puolet harjoittelun avulla saavutetuista hyödyistä oli nähtävissä dynaamisessa tasapainossa ja luun lujuudessa. Muu harjoittelun avulla saavutettu hyöty oli kuitenkin menetetty. Vähintäänkin kohtuullisesti rasittavan voimaharjoittelun ja tasapaino-hyppelyharjoittelun todettiin olevan turvallisia ja käyttökelpoisia harjoitusmuotoja kotona asuville suhteellisen terveille iäkkäille naisille. Etenkin voima-, tasapaino- ja hyppelyharjoitteita yhdistävä harjoittelu ehkäisi naisten fyysisen toimintakyvyn ja luun lujuuden heikkenemistä. Vaikka joitakin harjoitusvaikutuksia oli nähtävissä vielä vuosi harjoittelun lopettamisen jälkeen, tutkimus viittasi siihen, että iäkkäillä liikuntaharjoittelun jatkaminen on tarpeellista fyysisen toimintakyvyn säilyttämiseksi.The thesis is based on the randomized, controlled KAAMU exercise intervention study of the UKK Institute, Tampere, Finland. The purpose of the study was to evaluate the effects of two exercise programs and their combination on multiple risk factors for falls and fall-related fractures in home-dwelling older women. The feasibility of the exercise programs and maintenance of the training effects after cessation of the exercise intervention were also assessed. One hundred and forty-nine women aged 70 to 78 years were randomly assigned to the four groups: 1) a resistance training group (RES), 2) a balance-jumping training group (BAL), 3) a combination group doing resistance and balance-jumping training (COMB), and 4) a control group (CON). The supervised training was three times a week for 12 months. Measurements were conducted at baseline, immediately after the intervention (12 months) and one year after the end of the intervention (24 months). Training compliance with the programs was found to be good. No severe adverse events were reported and no differences in the numbers of monthly reported health problems were found between exercisers and controls. After the end of the intervention at 12 months, isometric lower limb extension force was 13-14% higher in the RES and COMB groups (p=.001), and the dynamic balance 6-8% better in the BAL and COMB (p At 24 months, about half of the exercise-induced gains in dynamic balance and the tibial shaft BSI were seen in the COMB compared to CON (p=.005 and .065 respectively). The other beneficial effects had been lost. In conclusion, high-to-moderate intensity resistance and balance-jumping training were safe and feasible exercise modalities for relatively healthy older women. Twelve-month resistance and balance-jumping training, especially in combination, prevented functional decline by improving muscle performance and dynamic balance as well as self-rated physical functioning. A positive effect found in the structure of the loaded tibia suggested that training could also prevent bone fragility. Some exercise-induced benefits were partially maintained one year after the cessation of the exercise intervention. However, to maintain the gains achieved, especially in muscle force and self-rated physical functioning, continued training seemed necessary

Kelan kuntoutuksen hyödyn arviointi 2020

Kuntoutuksen hyödyn arviointi perustuu Kelan toteuttamaan säännönmukaiseen tiedonkeruuseen asiakkailta, palveluntuottajilta ja eri rekistereistä. Vuosittainen raportti tuottaa tietoa Kelan järjestämän kuntoutuksen mahdollisista hyödyistä ja nostaa esiin mahdollisia kehityskohteita. Uusia raportoitavia palveluryhmiä on kolme. Lisäksi tarkastelussa on koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilanteen vaikutukset eräissä kuntoutuksen hyödyn arvioinnin piirissä olevissa kuntoutuspalveluissa. Raportti perustuu vuonna 2020 kuntoutuksensa päättäneiden henkilöiden tietoihin. Asiakkailta on kerätty tietoa neljällä mittarilla kuntoutuksen alkaessa ja päättyessä. Palveluntuottajilta on kysytty kuntoutuksen oikea-aikaisuudesta ja kuntoutuksen tuottamasta hyödystä. Aineistossa on tiedot 6 242 asiakkaasta. Raportoitavat rekisteritiedot koskevat vuonna 2019 kuntoutuksensa päättäneitä (n = 6 458). Raportissa tarkastellaan ammatillista ja harkinnanvaraista kuntoutusta yhdessätoista palveluryhmässä: työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus (TEAK), ammatillinen kuntoutusselvitys, NUOTTI-valmennus, KIILA-kuntoutus, mielenterveyskuntoutuskurssit, työelämässä oleville suunnatut tuki- ja liikuntaelinsairaiden kuntoutuskurssit, työelämästä poissa oleville suunnatut tuki- ja liikuntaelinsairaiden kuntoutuskurssit, omaishoitajien kuntoutuskurssit, diabetesta sairastavien aikuisten sopeutumisvalmennuskurssit, ikääntyneille monisairaille tarkoitetut IKKU-kurssit ja harkinnanvarainen moniammatillinen yksilökuntoutus. Lisäksi tarkastellaan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen moniammatillista yksilökuntoutusta. Tulosten mukaan työ- ja opiskelukyvyssä tapahtui suotuisia muutoksia kuntoutuksen aikana. Myös asiakkaiden elämänlaatu kohentui ja niiden, jotka eivät kokeneet masennusoireita osuus kasvoi. Yli puolet osallistuneista saavutti tai ylitti asettamansa tavoitteet. Koronapoikkeustilanne näyttäytyi hieman eri lailla kuudessa tarkastellussa kuntoutuspalvelussa. Eniten siitä näyttävät kärsineen mielenterveyskursseille ja TEAK-palveluun osallistuneet. Rekisteriseurannassa havaittiin, että työssä ja opiskelemassa olevien osuus kasvoi neljä prosenttiyksikköä kuntoutuksen aikana. Osuus ei enää noussut kuntoutusta seuranneena vuonna 2020.nonPeerReviewe