CLU, CR1 and PICALM genes associate with Alzheimer's-related senile plaques

Introduction APOE is the strongest risk gene for sporadic Alzheimer's disease (AD) so far. Recent genome wide association studies found links for sporadic AD with CLU and CR1 involved in Aβ clearance, and PICALM affecting intracellular trafficking. Methods We investigated the associations of senile plaques (SP) and neurofibrillary tangles (NFT) with the proposed risk genes and APOE, in the Tampere Autopsy Study (TASTY) series (603 cases), a sample of the general population (0 to 97 yrs), who died out-of-hospital. Results Age and the APOEε4 allele associated strongly with all phenotypes of SP, as expected. In age and APOEε4 adjusted analyses, compared to the most common homozygous genotype, burnt out SP were more common among carriers of the C-allele of CLU, whereas the T-allele of PICALM and C-allele of CR1 were linked with lower SP coverage. We found no significant associations between any of the genetic variants and NFT. Conclusions Marginal effects from CLU, CR1 and PICALM suggest that these genes have minimal effects on the development of AD lesions.BioMed Central Open acces

Beta-fibrinogen gene promoter A-455 allele associated with poor longterm survival among 55-71 years old Caucasian women in Finnish stroke cohort

Peer reviewe

Environmental Radiation Monitoring in Finland : Annual Report 2022

YHTEENVETO Tämä raportti on yhteenveto ympäristön säteilyvalvonnan tuloksista Suomessa vuonna 2022. Tuloksia raporttiin ovat toimittaneet Säteilyturvakeskuksen lisäksi Ilmatieteen laitos ulkoilman kokonaisbeeta-aktiivisuudesta. Ympäristön säteilyvalvontaohjelma sisältää ulkoisen annosnopeuden jatkuvan ja automaattisen valvonnan, ulkoilman radioaktiivisten aineiden ja kokonaisbeeta-aktiivisuuden valvonnan sekä radioaktiivisen laskeuman, pinta- ja talousveden, jätelietteen, maidon ja elintarvikkeiden radioaktiivisuuden säännöllisen seurannan. Lisäksi ohjelmaan sisältyy ihmisen kehossa olevien radioaktiivisten aineiden seuranta sekä asuntojen sisäilman radonin seuranta. Tämä raportti sisältää myös yhteenvedot Itämeren radioaktiivisuusvalvonnan tuloksista ja ympäristön säteilyvalvontaan kuuluvien osaohjelmien aihekohtaisista selvityksistä. Vuoden 2022 tulokset osoittavat, että ympäristössä olevat keinotekoiset radioaktiiviset aineet ovat pääosin peräisin vuoden 1986 Tšernobylin onnettomuudesta ja ilmakehässä 1950- ja 1960-luvuilla tehdyistä ydinkokeista. Keinotekoisten radioaktiivisten aineiden määrä ympäristössä vähenee. Vuoden 2022 aikana neljässä ulkoilmasta kerätyssä näytteessä havaittiin vähäisiä määriä muualta kuin Tšernobylin ydinlaitosonnettomuudesta peräisin olevia keinotekoisia radioaktiivisia aineita. Havaittujen radioaktiivisten aineiden alkuperää ei voitu varmuudella selvittää. Vuoden aikana havaittujen keinotekoisten radioaktiivisten aineiden määrät ulkoilmassa olivat äärimmäisen pieniä eikä niillä ole vaikutuksia ihmisten terveyteen. Ulkoinen säteilyn valvontaverkko toimi hyvin. Mittausasemien tuloksista kerättiin ulkoisen säteilyn valvontatietojen hallintajärjestelmä USVAan yli 97 % kaikkien mittausasemien tuottamista mit-tauksista. Puuttuvat tiedot aiheutuivat laitehäiriöistä tai tietoliikenneongelmista. Vuoden 2022 aikana valvontaverkon GM-anturit hälyttivät kerran syyn ollessa tekninen vika. Spektrometriverkon kautta ei tullut hälytyksiä. Laskeuma- ja talousvesinäytteiden tritiumpitoisuudet olivat välillä 1 – 3 Bq/l. Elintarvikkeista ei havaittu yli 600 Bq/kg ylittäviä 137Cs:n aktiivisuuspitoisuuksia. Tätä pitoisuutta ei suositella ylitettäväksi, kun saatetaan markkinoille luonnonvaraista riistaa, metsämarjoja ja -sieniä sekä järvikaloja. Itämerestä kerätyissä näytteissä näkyy edelleen Tšernobylin onnettomuudesta peräisin oleva 137Cs. Kuten muissakin ympäristönäytteissä, Itämerestä kerättyjen näytteidenradioaktiivisuuspitoisuudet ovat laskussa. Jätelietteessä havaittiin Tšernobylin onnettomuudesta peräisin olevaa 137Cs:a, luonnon radioaktiivisia aineita ja sairaalasta käytettyjä radioaktiivisia aineita. Radionuklideja käyttävien sairaalojen syöpäklinikoiden ja isotooppiosastojen potilaiden eritteet kulkeutuvat jätevesipuhdistamoon ja näkyvät siten jätelietteissä. Ympäristön keinotekoisten radioaktiivisten aineiden aiheuttama säteilyaltistus vuonna 2022 oli alle 0,02 mSv, mikä on pieni suomalaisten vuotuiseen keskimääräiseen annokseen 5,9 mSv verrattuna. Vuoden 2022 tulokset osoittavat, että vuoden aikana ympäristöön ei tapahtunut sellaisia radioaktiivisten aineiden päästöjä, joilla olisi haittavaikutuksia ihmisen terveydelle tai ympäristölle Suomessa. Sisäilman radonin (222Rn) pääasiallinen lähde on maaperän uraanipitoinen kiviaines. Korkeita radonpitoisuuksia esiintyy niissä rakennuksissa, joiden perustusrakenteet eivät ole riittävän tiiviitä estämään radonpitoisen maaperän huokosilman pääsyn sisätiloihin. Tehokkaimmin radonia torjutaan rakennusvaiheen toimenpiteillä, eli rakentamalla alapohjarakenteet tiiviiksi ja asentamalla lattialaatan alle radonputkisto. STUKin mittauksissa vuonna 2022 asuntomittausten radonpitoisuuden mediaani oli 109 Bq/m3 ja 15 % radonpitoisuuden vuosikeskiarvoista oli suurempi kuin viitearvo 300 Bq/m3. Radonrekisteristä, johon tallennetaan STUKin tekemien asuntojen radonmittaustulokset, saadut pitoisuuksien tunnusluvut yliarvioivat kaikkien Suomen asuntojen radonpitoisuuksia, koska tunnettujen korkeiden radonpitoisuuksien alueilla asuntoja mitataan enemmän kuin matalien radonpitoisuuksien alueella. Suomalaisten keskimääräisen vuotuisen säteilyannoksen määrittämistä käsitellään STUKin julkaisussa STUK-A263 Suomalaisten keskimääräinen efektiivinen annos vuonna 2018.SAMMANDRAG Denna rapport är ett sammandrag av övervakningen av strålning i miljön i Finland 2022. Resultaten i rapporten kommer förutom från Strålsäkerhetscentralen även från Meteorologiska Institutet som har övervakat den totala betaaktiviteten i utomhusluften. Programmet för övervakning av strålning i miljön omfattar fortlöpande automatisk övervakning av den externa dosraten, övervakning av radioaktiva ämnen och den totala betaaktiviteten i utomhusluften samt regelbunden analys av radioaktivt nedfall och radioaktivitet i yt- och hushållsvatten, avloppsslam, mjölk och livsmedel. I programmet ingår dessutom uppföljning av radioaktiva ämnen i människokroppen och radon i inomhusluften i bostäder. Denna rapport innehåller också sammandrag av övervakningen av radioaktiviteten i Östersjön och särskilda utredningar från program gällande övervakningen av strålning i miljön. Resultaten för 2022 visar att de artificiella radioaktiva ämnena i miljön härrör främst från olyckan i Tjernobyl 1986 och från kärnvapenprov i atmosfären på 1950- och 1960-talet. Mängden artificiella radioaktiva ämnen i miljön minskar. Under 2022 kunde man i fyra prov observera små mängder artificiella radioaktiva ämnen i utomhusluften som inte härstammade från kärnkraftsolyckan i Tjernobyl. De observerade radioaktiva ämnenas ursprung kunde inte utredas med säkerhet. Mängderna artificiella radioaktiva ämnen i uteluften som mättes under året var extremt små och de har ingen som helst påverkan på människornas hälsa. Övervakningsnätverket för extern strålning fungerade bra. Av resultaten från mätstationerna samlades över 97 procent av de mätningar som alla mätstationer producerade i övervakningssystemet för extern strålning, USVA. Orsaken till att data saknades var störningar i utrustningen eller datakommunikationsproblem. Under 2022 larmade övervakningsnätets GM-detektorer en gång på grund av ett tekniskt fel. Spektrometernätverket gav inga larm. Tritiumhalterna i nedfalls- och hushållsvattenproven var 1 – 3 Bq/l. I livsmedel observerades inga aktivitetskoncentrationer av 137Cs som överskred 600 Bq/kg. Det rekommenderas att inte överskrida denna halt när vilt, skogsbär och skogssvamp samt insjöfisk släpps ut på marknaden. I proverna som samlats in från Östersjön syns fortfarande 137Cs som härstammar från olyckan i Tjernobyl. Liksom i andra miljöprover håller radioaktivitetshalterna i prov som samlats in från Östersjön på att sjunka. I avloppsslam upptäcktes 137Cs som härstammar från Tjernobyl, naturligt radioaktiva ämnen och radioaktiva ämnen som använts på sjukhus. Avföring och urin från patienter på cancerkliniker och isotopavdelningar på sjukhus som använder radionuklider hamnar på avloppsreningsverket och syns därför i avloppsslammet. Strålningsexponeringen från artificiella radioaktiva ämnen i miljön var 2022 under 0,02 mSv, vilket är lågt jämfört med den genomsnittliga stråldosen som finländarna får under ett år, 5,9 mSv. Resultaten för 2022 visar att det under året inte inträffade några sådana utsläpp av radioaktiva ämnen i miljön som skulle ha haft några skadeverkningar på människors hälsa eller på miljön i Finland. Radon (222Rn) i inomhusluften härstammar oftast från uranhaltigt stenmaterial i marken. Höga radonhalter förekommer i byggnader vars grundkonstruktion inte är tillräckligt tät för att förebygga att radonhaltig luft tränger in i huset. Det effektivaste sättet att bekämpa radon är genom att vidta åtgärder i byggnadsskedet och bygga ett tätt bottenbjälklag och montera ett radonrörverk under golvplattan. Vid STUKs mätningar 2022 var medianvärdet för radonhalten i bostäder 109 Bq/m3 och 15 procent av årsmedeltalen för radonhalten var över referensvärdet 300 Bq/m3. Nyckeltalen för halterna som fåtts från radonregistret dit STUKs radonmätningsresultat för bostäder sparas överskattar radonhalterna för alla bostäder i Finland, eftersom det görs fler mätningar i bostäder i sådana områden där man vet att radonhalten är hög än i områden med låga radonhalter. Fastställandet av finländarnas genomsnittliga årliga stråldos behandlas i STUK-publikationen STUK-A264 Den genomsnittliga effektiva dosen hos finländarna 2018SUMMARY This report is a summary of the results of environmental radiation monitoring in Finland in 2022. In addition to the Radiation and Nuclear Safety Authority, results to the report have been provided by the Finnish Meteorological Institute regarding the total beta emission activity of outdoor air. The environmental radiological monitoring programme includes the continuous and automatic monitoring of the external dose rate, monitoring of radioactive substances and total beta activity in outdoor air as well as the regular radioactivity analysis of radioactive fallout, surface and domestic water, sewage sludge, milk and food. The programme also includes the monitoring of radioactive substances found in the human body and monitoring of the radon in the indoor air of dwellings. This report also includes summaries of the results of the Baltic Sea radioactivity monitoring and topical investigations of the sub-programmes that are a part of environmental radiation monitoring. The 2022 results indicate that the artificial radioactive substances found in the environment are mostly from the Chernobyl disaster in 1986, and those in the atmosphere are from nuclear tests conducted in the 1950s and 1960s. The amount of artificial radioactive substances in the environment is decreasing. During 2022, four outdoor air samples detected minuscule amounts of artificial radioactive substances that originate from sources other than the Chernobyl nuclear facility disaster. The source of the radioactive substances detected could not be established with certainty. The amounts of the artificial radioactive substances detected in outdoor air during the year were extremely small, and they do not have any impact on human health. The external radiation monitoring network worked well. Of the measuring station results, more than 97% of the measurements produced at all measuring stations were collected in the external radiation monitoring data management system USVA. Any missing data was caused by equipment malfunctions or telecommunication problems. In 2022, the GM sensors in the monitoring network triggered an alarm, which was caused by a technical malfunction. No alarms came through the spectrometer network. The tritium concentrations in fallout and domestic water samples were in the 1 – 3 Bq/l range. In samples taken from foodstuffs, the 137Cs activity concentrations were found not to exceed 600 Bq/kg. It is a recommendation not to exceed this concentration when putting wild game, berries, mushroom and lake fish on the market. 137Cs originating from the Chernobyl disaster was observed in samples collected from the Baltic Sea. As in other samples collected from the environment, the radioactivity concentrations in samples collected from the Baltic Sea are decreasing. Sewage sludge was found to contain 137Cs originating from the Chernobyl disaster, natural radioactive substances and radioactive substances used at hospitals. Secretions from patients in the cancer clinics and isotope wards of hospitals using radionuclides migrate to wastewater treatment plants and are thus evident in sewage sludge. The radiation exposure caused by artificial radioactive substances in the environment was less than 0.02 in 2022, which is low compared to the average annual dose of 5.9 mSv in Finland. The 2022 results demonstrate that there were no releases of radioactive substances into the environment during the year that would have any detrimental impacts on human health or the environment in Finland. The primary source of radon (222Rn) in indoor air is the rock material containing uranium in the soil. High radon concentrations occur in buildings whose foundations are not sufficiently well-sealed to prevent the entry of radon-carrying soil air into the indoor spaces. Radon is most effectively prevented by measures taken at the construction stage, i.e. by building the base floor structures to be leak-tight and installing radon piping under the floor slab. In the measurements carried out by STUK in 2022, the median for radon concentration in residential measurements was 109 Bq/m3 and 15% of the annual averages for radon concentration were greater than the reference value of 300 Bq/m3. The concentration key figures available from the radon database, which stores the results of the radon measurement that STUK conducts on dwellings, overestimate the radon concentrations of all dwellings in Finland, because more measurements are carried out in areas of known high radon concentration than in areas of low radon concentration. The determination of the average annual radiation dose to Finns is discussed in STUK publication STUK-A263 Suomalaisten keskimääräinen efektiivinen annos vuonna 2018 (Average effective dose of Finns in 2018)

Local C-Reactive Protein Expression in Obliterative Lesions and the Bronchial Wall in Posttransplant Obliterative Bronchiolitis

The local immunoreactivity of C-reactive protein (CRP) was studied in a heterotopic porcine model of posttranplant obliterative bronchiolitis (OB). Bronchial allografts and control autografts were examined serially 2–28 days after subcutaneous transplantation. The autografts stayed patent. In the allografts, proliferation of inflammatory cells (P < .0001) and fibroblasts (P = .02) resulted in occlusion of the bronchial lumens (P < .01). Influx of CD4+ (P < .001) and CD8+ (P < .0001) cells demonstrated allograft immune response. CRP positivity simultaneously increased in the bronchial walls (P < .01), in macrophages, myofibroblasts, and endothelial cells. Local CRP was predictive of features characteristic of OB (R = 0.456–0.879, P < .05−P < .0001). Early obliterative lesions also showed CRP positivity, but not mature, collagen-rich obliterative plugs (P < .05). During OB development, CRP is localized in inflammatory cells, myofibroblasts and endothelial cells probably as a part of the local inflammatory response

Proprotein Convertase Subtilisin/Kexin Type 9 (PCSK9) Gene Is a Risk Factor of Large-Vessel Atherosclerosis Stroke

BACKGROUND/PURPOSE: Genetic variation in proprotein convertase subtilisin/kexin type 9 (PCSK9) gene has been recently identified as an important determinant of plasma LDL-cholesterol and severity of coronary heart disease. We studied whether the PCSK9 gene is linked to the risk of ischemic stroke (IS) and with the development of intracranial atherosclerosis. METHODS/RESULTS: The pivotal E670G polymorphism, tagging an important haplotype of the PCSK9 gene, was genotyped in two independent studies. The Belgium Stroke Study included 237 middle aged (45-60) Belgian patients, with small-vessel occlusion (SVO) and large-vessel atherosclerosis stroke (LVA), and 326 gender and ethnicity matched controls (>60 yrs) without a history of stroke. In multivariate analysis the minor allele (G) carriers appeared as a significant predictor of LVA (OR = 3.52, 95% CI 1.25-9.85; p = 0.017). In a Finnish crossectional population based consecutive autopsy series of 604 males and females (mean age 62.5 years), G-allele carriers tended to have more severe allele copy number-dependent (p = 0.095) atherosclerosis in the circle of Willis and in its branches. CONCLUSION: Our findings in this unique combination of clinical and autopsy data, provide evidence that PCSK9 gene associates with the risk of LVA stroke subtype, and suggest that the risk is mediated by the severity of intracranial atherosclerosis.Journal ArticleResearch Support, Non-U.S. Gov'tinfo:eu-repo/semantics/publishe

HLA and non-HLA genes and familial predisposition to autoimmune diseases in families with a child affected by type 1 diabetes

Genetic predisposition could be assumed to be causing clustering of autoimmunity in individuals and families. We tested whether HLA and non-HLA loci associate with such clustering of autoimmunity. We included 1,745 children with type 1 diabetes from the Finnish Pediatric Diabetes Register. Data on personal or family history of autoimmune diseases were collected with a structured questionnaire and, for a subset, with a detailed search for celiac disease and autoimmune thyroid disease. Children with multiple autoimmune diseases or with multiple affected first-or second-degree relatives were identified. We analysed type 1 diabetes related HLA class II haplotypes and genotyped 41 single nucleotide polymorphisms (SNPs) outside the HLA region. The HLA-DR4-DQ8 haplotype was associated with having type 1 diabetes only whereas the HLA-DR3-DQ2 haplotype was more common in children with multiple autoimmune diseases. Children with multiple autoimmune diseases showed nominal association with RGS1 (rs2816316), and children coming from an autoimmune family with rs11711054 (CCR3-CCR5). In multivariate analyses, the overall effect of non-HLA SNPs on both phenotypes was evident, associations with RGS1 and CCR3-CCR5 region were confirmed and additional associations were implicated: NRP1, FUT2, and CD69 for children with multiple autoimmune diseases. In conclusion, HLA-DR3-DQ2 haplotype and some non-HLA SNPs contribute to the clustering of autoimmune diseases in children with type 1 diabetes and in their families.Peer reviewe

Haptoglobin Hp1 Variant Does Not Associate with Small Vessel Disease

Haptoglobin (Hp) is a plasma protein that binds free hemoglobin and protects tissues from oxidative damage. An Hp2 allele has been associated with an increased risk of cardiovascular complications. On the other hand, recent studies have suggested that Hp1 allele increases risk to develop severe cerebral small vessel disease. We aimed to replicate this finding in a first-ever stroke patient cohort. Hp was genotyped by PCR and gel electrophoresis in the Helsinki Stroke Aging Memory Study in patients with DNA and magnetic resonance imaging (MRI) available (SAM; n = 316). Lacunar infarcts and white matter lesions (WML) classified by Fazekas grading from brain MRI were associated with Hp genotypes. As population controls, we used participants of Cardiovascular diseases—a sub study of Health 2000 Survey (n = 1417). In the SAM cohort, 63.0% of Hp1-1 carriers (n = 46), 52.5% of Hp1-2 carriers (n = 141) and 51.2% of Hp2-2 carriers (n = 129) had severe WML (p = 0.372). There was no difference in severe WMLs between Hp1-1 vs. Hp1-2 and Hp2-2 carriers (p = 0.201). In addition, 68.9% of Hp1-1 carriers (n = 45), 58.5% of Hp1-2 carriers (n = 135), and 61.8% of Hp2-2 carriers (n = 126) had one or more lacunar lesions (p = 0.472). There was no difference in the number of patients with at least one lacunar infarct between Hp1-1 vs. Hp1-2 and Hp2-2 groups (p = 0.322). Neither was there any difference when diabetic patients (type I and II) were examined separately. Hp1 allele is not associated with an increased risk for cerebral small vessel disease in a well-characterized Finnish stroke patient cohort

Haptoglobin Hp1 Variant Does Not Associate with Small Vessel Disease

Haptoglobin (Hp) is a plasma protein that binds free hemoglobin and protects tissues from oxidative damage. An Hp2 allele has been associated with an increased risk of cardiovascular complications. On the other hand, recent studies have suggested that Hp1 allele increases risk to develop severe cerebral small vessel disease. We aimed to replicate this finding in a first-ever stroke patient cohort. Hp was genotyped by PCR and gel electrophoresis in the Helsinki Stroke Aging Memory Study in patients with DNA and magnetic resonance imaging (MRI) available (SAM; n = 316). Lacunar infarcts and white matter lesions (WML) classified by Fazekas grading from brain MRI were associated with Hp genotypes. As population controls, we used participants of Cardiovascular diseases—a sub study of Health 2000 Survey (n = 1417). In the SAM cohort, 63.0% of Hp1-1 carriers (n = 46), 52.5% of Hp1-2 carriers (n = 141) and 51.2% of Hp2-2 carriers (n = 129) had severe WML (p = 0.372). There was no difference in severe WMLs between Hp1-1 vs. Hp1-2 and Hp2-2 carriers (p = 0.201). In addition, 68.9% of Hp1-1 carriers (n = 45), 58.5% of Hp1-2 carriers (n = 135), and 61.8% of Hp2-2 carriers (n = 126) had one or more lacunar lesions (p = 0.472). There was no difference in the number of patients with at least one lacunar infarct between Hp1-1 vs. Hp1-2 and Hp2-2 groups (p = 0.322). Neither was there any difference when diabetic patients (type I and II) were examined separately. Hp1 allele is not associated with an increased risk for cerebral small vessel disease in a well-characterized Finnish stroke patient cohort