Työnjaon kuvaus sosiaali- ja terveysministeriön asiakirjoissa – dokumenttianalyysi

Sosiaali- ja terveydenhuollossa työnjako voi kohdistua ammattilaisten, yksiköiden ja organisaatioiden tai toimialojen välille. Sillä voidaan vaikuttaa asiakkaiden ja potilaiden saamaan hoitoon ja palveluun sekä ammattiryhmien ja toimialojen tehtäviin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, miten työnjako on kuvattu sosiaali- ja terveysministeriön (STM) asiakirjoissa. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon työnjaon kehittämiseksi. Tutkimusmenetelmäksi valittiin dokumenttianalyysi. Aineistoksi valittiin STM:n vuosina 2006–2016 suomen tai ruotsin kielellä valtioneuvoston sähköisessä tietokannassa, Valtossa, julkaisemat asiakirjat, jotka kohdistuvat sosiaali- ja terveydenhuollon työnjakoon (n=352). Tästä muodostettiin kaksi osa-aineistoa, joista ensimmäinen (115 asiakirjaa, 709 työnjaon mainintaa) analysoitiin kuvailevan tilastotieteen menetelmin ja toinen (n=30 asiakirjaa) induktiivisella sisällönanalyysillä. STM:n dokumenteissa työnjaon kuvaukset kohdistuivat useimmin terveydenhuollon menneeseen tai nykyiseen työnjakoon. Työn kohderyhmänä olivat useimmin asiakkaat ja potilaat, kuitenkin joka neljännessä myös väestö tai kansalaiset. Lähes puolessa (43,3%) maininnoista työnjakoa tarkasteltiin valtakunnallisten organisaatioiden sisäisenä tai välisenä työnjakona. Sisällönanalyysin perustella työnjakoa tarkasteltiin suhteessa toiminnan järjestämiseen ja sääntelyyn, palveluiden organisointiin ja työvoiman allokointiin. Vaikka STM:n asiakirjoissa välittyy potilaslähtöisyys terveydenhuollon työnjaon lähtökohtana, asiakirjat korostavat yksisuuntaista tehtävien siirtoa ammattiryhmältä toiselle. Tällaisen työnjaon riskinä on, että ongelmaa ei ratkaista vaan se ainoastaan siirretään eteenpäin työtehtävien jatkumossa aina asiakkaalle ja potilaalle saakka. Aineiston perusteella sosiaalihuollon työnjaon tarkastelu on vähäistä

Työn uusjako - Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattiryhmien työnkuvien

Hankkeen tavoitteena oli kuvata, selittää ja arvioida sosiaali- ja terveydenhuollon ammattiryhmien työnkuvien ja keskinäisen työnjaon kohdistamista ja tehostamisesta. Tutkimushankkeessa toteutettiin kaksi systemoitua kirjallisuuskatsausta, dokumenttianalyysi, empiirinen kysely, asiantuntijahaastattelu sekä rekisteritutkimus. Tutkimushankkeen tulokset vahvistavat aikaisempaa tutkimustietoa siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon työnjako on eriytynyttä ja, että asiakaslähtöisyyden toteuttaminen edellyttää työn uudelleenjakoa. Sote-työnjaon asiakaslähtöisyyttä tukevia mahdollisuuksia ovat uudet palvelumuodot, uuden teknologian tuomat ratkaisut sekä työnjaon osaamisperustainen paikallinen sopiminen. Palveluiden laadun ja määrällisen riittävyyden turvaamiseksi sekä asiakaslähtöisyyden mahdollistamiseksi sote-työnjakoa on arvioitava ja kehitettävä yksilöiden, ammattien ja maantieteellisten alueiden välillä. Työnjaon ja sote-henkilöstön rakenteen on sopeuduttava muuttuvaan toimintaympäristöön. Koska muutos itsessään on pysyvä tila, pysyviksi suunnitellut työnjaon ratkaisut eivät ole toimivia. Työnjaon malleihin on sisään rakennettava joustavuus, mikä tarkoittaa erilaista työnjakoa erilaisissa ympäristöissä sekä työn jakamista oikealla tasolla. Vaikka työn uusjaolla esimerkiksi henkilöstörakennetta muuttamalla uusia teknologioita käyttöönottamalla ei saavutettaisi välittömiä kustannussäästöjä tai palvelun laadun kohenemista, keskeistä on tunnistaa mielekkään ja kohdistetun työnjaon välilliset vaikutukset hoidon ja palvelun tuloksellisuudessa sekä henkilöstön työhyvinvoinnin ja asiakastyytyväisyys paranemisessa. Vaikutusten tunnistamisessa avainasemassa on työnjaon käsitteiden yksiselitteisyys ja mittareiden luotettavuus. Kaikkien työnjaon osallisten on ymmärrettävä työnjako samalla tavoin sekä miten työnjaon kehittämiseksi suunniteltujen toimien vaikutusta mitataan ja arvioidaa

Comparison of the use of comprehensive point-of-care test panel to conventional laboratory process in emergency department

Background: In this study, we hypothesized that point of care testing (POCT) would reduce length of stay (LOS) in emergency department (ED) when compared to central laboratory testing and be a factor in patient discharge destination. Methods: A single centre observational study was performed in ED non-ambulatory patients. Blood testing was performed either with POC instruments for blood gases and chemistry panel, full blood count, and CRP, or at central laboratory, or as a combination of both. Blood draw and POCTs were performed by experienced nurses. Results: During the 4- week study period, 1759 patients underwent sample testing (POCT: n = 160, central lab: n = 951; both n = 648). Median waiting time for blood sampling was 19 min less in POCT than central laboratory (0: 52 (95% confidence interval (CI) 0:46-1:02) vs. 1:11 (95% CI 1:05-1:14), p <0.001). POCT results were available faster in both discharge groups, as expected. When imaging was not required, patients in POCT group were discharged home 55 min faster (4:57 (95% CI 3:59-6:17) vs. 5:52 (95% CI 5:21-6:35), p = 0.012) and 1 h 22 min faster when imaging was performed (5:48 (95% CI 5: 26-6: 18) vs. 7:10 (95% CI 6:47-8:26), p = 0.010). Similar reduction in sampling time and LOS was not seen among those admitted to hospital. Conclusions: POCT shortened the laboratory process and made results available faster than the central lab. This allowed patients to be discharged home quicker. Thus, with proper training and education of the ED care team, POCT can be used as an effective tool for improving patient flow.Peer reviewe