Experiencing (in)securities in northern Norway : Narratives of emotion and extractivism

The role of emotions within extractive industries has been acknowledged and embraced in recent years, though security studies research on it remains limited. This article argues that to better understand narratives of everyday security, the role of emotions should be acknowledged. I focus on an Arctic locality in northern Norway, and on local experiences and emotions surrounding everyday securities and insecurities of having an oil and gas production site nearby. The Arctic oil and gas industry is important economically for local communities; however, it also accelerates global climate change. The article scrutinizes interviews collected from local people and concludes that security narratives are complex and conflicted, portraying various stories about having the petroleum industry in one's neighbourhood. The narratives express concern and worry for the environment while expressing gratitude to the economic benefits of the industry. The Arctic communities have been tied to the global oil and gas market while being forced to find new means to cope with the change. Contributing to the wider discussion on the local security impacts of extractivist projects, as well as further developing the concept of human security, I argue that the role of emotions cannot be ignored.Peer reviewe

Finding Gender from the Capital of Gas : Reflections of Women in Russia's Fossil Fuel Industry

Peer reviewe

Medium Voltage Network Residual Earth Fault Current Estimation Methods

Extensive cabling during 2010s has drastically changed the earth fault behaviour of the rural area distribution network. Against the assumptions of traditional earth fault analysis, cable net-work zero sequence series impedance is nonnegligible, thus zero sequence voltage applied over the zero sequence impedance during an earth fault generates a resistive component to the earth fault current in addition to the capacitive component. In the resonant earthed neutral sys-tem, capacitive earth fault current can be compensated with inductive Petersen coils, but the resistive current component cannot be compensated with Petersen coils. Increase of resistive earth fault current will increase the absolute value of the residual earth fault current flowing to ground during the earth fault and consequently cause dangerous touch voltages. The reactive component of the residual earth fault current is mostly known but the resistive component is associated with multiple uncertainties. The harmonic component is out of the scope of this thesis and thus omitted. Due to the uncertainties, calculation of the resistive earth fault current has proven to be complicated, but if residual earth fault current is to be calculated accurately, the resistive component must be calculated or estimated first. The SFS 6001: 2018 standard states that if the residual earth fault current in resonant earthed neutral system is unknown the value can be assumed 10% of the network capacitive earth fault current. However, as extensive cabling increases resistive earth fault current production of the network, the validity of this assumption has caused concern. Therefore, the aim of this thesis was to develop a practically oriented model for estimating residual earth fault current that can easily be applied to multiple locations in the network. Secondly, the validity of the 10% assumption specified by the standard was studied in Elenia’s network. The network information system used in Elenia is currently unable to take into account the cable network zero sequence impedance, thus a statistical examination was performed based on network data from 45 primary transformer areas. The measurements from centralized Petersen coil regulators were utilized in the examination, since the regulators provide real-time measurement of the network resistive earth fault current production. In the statistical examination the dependency of resistive earth fault current from other network parameters was studied. The objective was to identify variables that correlate with resistive earth fault current, so that they could be used to estimate the resistive earth fault current. After the correlation analysis, correction factors were assigned to the variables and the results were compared to the measurements from the regulators. The conclusion was that the resistive earth fault current can be estimated to be 5% of the total capacitive earth fault current. This result was applied to residual earth fault current calculation and the obtained values were again compared to the values calculated from the measurements. There was only a minor difference, which implies that the developed model yields accurate results. More importantly, the developed model proved to provide more accurate results than the estimation method specified in SFS 6001, that acted as a reference. In addition, there are two alternative interpretations of the method specified in the standard, so depending on the interpretation, the results were either too high or too low when applied to Elenia’s network. However, the results of this thesis are heavily dependent on the properties of the network, thus results should only be applied to networks with similar configuration

Medium Voltage Network Residual Earth Fault Current Estimation Methods

Extensive cabling during 2010s has drastically changed the earth fault behaviour of the rural area distribution network. Against the assumptions of traditional earth fault analysis, cable net-work zero sequence series impedance is nonnegligible, thus zero sequence voltage applied over the zero sequence impedance during an earth fault generates a resistive component to the earth fault current in addition to the capacitive component. In the resonant earthed neutral sys-tem, capacitive earth fault current can be compensated with inductive Petersen coils, but the resistive current component cannot be compensated with Petersen coils. Increase of resistive earth fault current will increase the absolute value of the residual earth fault current flowing to ground during the earth fault and consequently cause dangerous touch voltages. The reactive component of the residual earth fault current is mostly known but the resistive component is associated with multiple uncertainties. The harmonic component is out of the scope of this thesis and thus omitted. Due to the uncertainties, calculation of the resistive earth fault current has proven to be complicated, but if residual earth fault current is to be calculated accurately, the resistive component must be calculated or estimated first. The SFS 6001: 2018 standard states that if the residual earth fault current in resonant earthed neutral system is unknown the value can be assumed 10% of the network capacitive earth fault current. However, as extensive cabling increases resistive earth fault current production of the network, the validity of this assumption has caused concern. Therefore, the aim of this thesis was to develop a practically oriented model for estimating residual earth fault current that can easily be applied to multiple locations in the network. Secondly, the validity of the 10% assumption specified by the standard was studied in Elenia’s network. The network information system used in Elenia is currently unable to take into account the cable network zero sequence impedance, thus a statistical examination was performed based on network data from 45 primary transformer areas. The measurements from centralized Petersen coil regulators were utilized in the examination, since the regulators provide real-time measurement of the network resistive earth fault current production. In the statistical examination the dependency of resistive earth fault current from other network parameters was studied. The objective was to identify variables that correlate with resistive earth fault current, so that they could be used to estimate the resistive earth fault current. After the correlation analysis, correction factors were assigned to the variables and the results were compared to the measurements from the regulators. The conclusion was that the resistive earth fault current can be estimated to be 5% of the total capacitive earth fault current. This result was applied to residual earth fault current calculation and the obtained values were again compared to the values calculated from the measurements. There was only a minor difference, which implies that the developed model yields accurate results. More importantly, the developed model proved to provide more accurate results than the estimation method specified in SFS 6001, that acted as a reference. In addition, there are two alternative interpretations of the method specified in the standard, so depending on the interpretation, the results were either too high or too low when applied to Elenia’s network. However, the results of this thesis are heavily dependent on the properties of the network, thus results should only be applied to networks with similar configuration

Activation of sub 2 nm Water Soluble and Insoluble Standard Ions with Saturated Vapors of Butanol in a Boosted TSI ultrafine CPC

Tetraheptylammonium bromide (THABr), tetrabutylammonium bromide (TBABr) and tetraethylammonium bromide (TEABr) dissolved in methanol or water methanol mixtures (similar to 1 mM) produce via positive electrospray atomization and high resolution classification electrical classification standard clean ions (monomer and dier) which are singly charged. THABr is hydrophobic and insoluble in water, TBABr and TEABr are hygroscopic and water soluble (0.6 and 2.8 kg/L respectively). These ions are used to study the effect of hygroscopicity on the activation of aerosol particles in the sub 2 nm range via the detection efficiency measurement of a boosted ultrafine TSI condensation particle counter (3025A). Water solubility of particles seems to play a role in the activation and growth with butanol vapor in the CPC (condensation particle counter) independently of the size.Peer reviewe

Review of sub-3 nm condensation particle counters, calibrations, and cluster generation methods

This review discusses the developments in aerosol instrumentation that have led to the current vapor condensation based instruments capable of detecting sub-3 nm particles. We begin from selected reports prior to the year 1991, which have advanced the technology or understanding in condensation particle counting toward sub-3 nm sizes, and continue to more in depth review of the past efforts after 1991. We discuss how the developments in the calibration methods have progressed the development of particle counting techniques, and review briefly the sub-3 nm calibration experiments and cluster production methods used in calibration experiments. Based on these reviews, we identify several technological and scientific advances for the future to improve the accuracy, understanding, and technology of sub-3 nm particle counting. Copyright (c) 2019 American Association for Aerosol ResearchPeer reviewe

Valtiot arktista ilmastonmuutosta ratkaisemassa : rooliteoreettinen analyysi Norjan ja Venäjän ilmasto- ja arktisesta politiikasta

Ilmastonmuutos on yksi aikamme suurimpia haasteita ja vaikuttaa koko maapallon tulevaisuuteen. Arktisella alueella ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät selkeämmin kuin muualla. Arktisella alueella tapahtuvat muutokset vaikuttavat koko maapalloon. Valtiot ovat toimijoita, joilla olisi valta tehdä ilmastonmuutosta hillitseviä päätöksiä. Kansainvälisen politiikan rooliteorian mukaan valtioilla on erilaisia rooleja kansainvälisessä järjestelmässä. Tutkielmassani tarkastelen rooleja, joita öljyn- ja kaasunporaustoiminnassa aktiiviset Jäämeren rantavaltiot Norja ja Venäjä ottavat suhteessa ilmastonmuutokseen arktisella alueella. Tutkin Norjan ja Venäjän valtiollisia roolikäsityksiä ja roolien toteuttamista liittyen ilmastonmuutokseen arktisella alueella. Rooliteorian taustalla on ajatus kansainvälisestä politiikasta sosiaalisesti konstruoituna, jolloin myös valtioiden roolit ovat sosiaalisesti luotuja. Rooliteoria esittää roolien syntyvän vuorovaikutuksessa muiden toimijoiden odotusten ja tekojen sekä toimijan omien roolikäsitysten välillä. Kiinnitän tutkielmassani huomiota siihen, että roolien muodostumista mahdollistavat ja rajoittavat sosiaalisessa rakenteessa tapahtuvan roolien vuorovaikutuksen lisäksi rooliteorian ulkopuoliset rakenteet, erityisesti vallitseva talousjärjestelmä (kapitaloseeni), ihmisen mullistava vaikutus maapalloon (antroposeeni) sekä alueellinen turvallisuusjärjestelmä. Esitän, että rooliteoreettista tarkastelua onkin hyvä laajentaa siten, että se huomioi myös toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset. Tutkimusaineistoni koostuu Norjan ja Venäjän poliittisten päätöksentekijöiden puheista liittyen arktiseen alueeseen ja ilmastonmuutokseen. Puheet ajoittuvat vuosien 2013 ja 2017 väliselle ajalle. Analysoin puheita teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tarkastelen myös Norjan ja Venäjän politiikkatoimia liittyen ilmastonmuutokseen ja arktiseen alueeseen kyseisenä aikana. Norjan ja Venäjän poliittisen eliitin puheista ilmenee selkeitä rooleja liittyen ilmastonmuutokseen. Tutkielmani osoittaa, että huolimatta Norjan ja Venäjän varsin erilaisista asemista kansainvälisessä järjestelmässä, rooleissa on paljon samaa. Osa rooleista on päällekkäisiä. Molemmilla tutkituilla valtioilla ilmenee kaksi kantavaa teemaa: taloudellinen kehitys sekä ympäristön hyvinvointi. Muita puheissa rakentuvia rooleja ovat johtajan rooli, vastuunkantajan rooli, esimerkin rooli, yhteistyön ja lain korostajan rooli, suojelijan rooli, turvallisuuden ylläpitäjän rooli sekä ilmastonmuutoksen kieltäjän rooli. Osa rooleista ilmenee molemmilla tutkielmani valtioilla, osa ilmenee vain toisella valtiolla. Molempien valtioiden vahvimmat roolit liittyvät taloudelliseen kehitykseen sekä ympäristön hyvinvointiin. Norja pyrkii näyttäytymään ilmastonmuutoksen vastustajana samanaikaisesti, kun se hyödyntää arktisen merialueensa resursseja ilmastonmuutosta edistävällä tavalla. Venäjän taloudellisen kehittäjän rooli on avoimempi – myös Venäjä hyödyntää resurssejaan, mutta ei selittele sitä. Vaikka myös Venäjä tuo ilmi huoltaan ympäristön tilasta, se ei aktiivisesti rakenna toimijuuttaan sen varaan. Molempien valtioiden tapauksessa taloudellisen kehityksen ja ympäristön hyvinvoinnin sopusointua pyritään rakentamaan vahvasti. Arktista aluetta koskevissa puheissa arktiset resurssit ovat vahvasti esillä, mutta niiden etsimisen ja käytön ei nähdä olevan ristiriidassa ilmastonmuutosta hillitsevien toimien kanssa. Tämä problematiikka onkin tutkielmani keskiössä – kuinka valtiot pyrkivät ratkaisemaan tätä ristiriitaa rooliodotustensa puitteissa. Valtioiden ilmastonmuutokseen ja arktiseen alueeseen liittyvien roolien voidaan nähdä kuvastavan pyrkimystä ratkaista nykyisen talousmallin mukaisen talouskasvun ja ympäristön hyvinvoinnin välille muodostuvan ristiriidan. Vaikka Venäjän ja Norjan roolit kansainvälisessä järjestelmässä ovat muutoin hyvin erilaisia, ovat molemmat valtiot sitoutuneet vahvasti fossiilikapitalismiin. Molemmat valtiot toimivat aktiivisesti öljyn- ja kaasunporauksessa arktisella alueella. Norjan tapauksessa roolien ristiriitaisuus on selkeää. Norja haluaa näyttäytyä vahvana ilmastonmuutoksen vastustajana samalla, kun se toimii aktiivisesti öljyn- ja kaasunporauksen saralla. Venäjän tapauksessa roolit ovat tasapainoisempia. Fossiilisten polttoaineiden tuotanto on sille taloudellisesti tärkeää, eikä Venäjä pyri oikeuttamaan sitä muilla kuin taloudellisilla argumenteilla

Käyttöliittymä kulttuuriin : taidelaitosten retoriikka verkossa

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Opinnäytetyössä tarkastellaan taidelaitosten verkkosivustojen retoriikkaa. Verkkosivusto on diskursiivinen tila, jossa taidelaitos puhuu itsestään tietyllä tavalla, pyrkii houkuttelemaan yleisöä, kertomaan oleellista informaatiota ja motivoimaan taiteen kuluttamiseen. Oma verkkosivusto on sille myös ikään kuin oma media, jossa se pyrkii hallitsemaan itseensä ja ohjelmistoonsa liitettäviä tulkintoja ja merkityksiä. Keskeinen tutkimusongelma tutkimuksessa on, miten taidelaitosten sivustoilla tuotetaan merkityksiä ja millaisia merkityksiä sivustoilta yleisölle välittyy. Tutkimusaineistona ovat kolmen kävijämääriltään suurimman suomalaisen teatterin ja kolmen suurimman taidemuseon verkkosivustot. Suurin osa taide- ja teatteriyleisöstä kohtaa taidetta nimenomaan taidelaitoksissa, joten se, millaista retoriikkaa ne taiteen välittäjinä ja levittäjinä käyttävät, vaikuttaa merkittävästi siihen, miten taidetta kulutetaan ja millaista yleisöä taiteelle tuotetaan. Verkkosivustojen tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista sisällönanalyysiä, jossa on hyödynnetty kriittisen tekstianalyysin ja retoriikan näkökulmia. Laadullista tutkimusta on tukenut myös sivustojen määrällinen sisällönerittely. Verkkotekstiä tutkittaessa on otettu huomioon verkkoviestinnän erityisominaisuudet, hypertekstuaalisuus ja interaktiivisuus, ja erityisesti on pohdittu merkityksenmuodostamisprosesseja verkossa. Tutkimus sijoittuu sekä taiteensosiologiseen että viestinnäntutkimuksen viitekehykseen, ja siinä on hyödynnetty myös kulttuurintutkimuksen, museologian ja semiotiikan näkökulmia. Tutkimuksessa verkkosivua ajatellaan käyttöliittymänä, rajapintana ihmisen ja esitetyn maailman välillä. Samalla kun käyttöliittymässä esitetään sivuston sisältöä, siinä välittyy kokonainen maailmankuva. Tutkimuksessa keskeinen ajatus käyttöliittymästä sisällön materialisaationa, merkitysten ruumiillistumana ja ainutlaatuisena käyttäjäkokemuksena on peräisin digitaalisen median kieltä tutkineelta Lev Manovichilta (2001), joka on yksi keskeisistä tutkimuksen teoriataustan vaikuttajista. Työssä pohditaan taidelaitoksia taiteen kentän osana, mutta myös sitä, mitä niiden retoriikka kertoo niiden suhteesta populaari- tai korkeakulttuuriin. Tutkimustuloksena esitetään kolme taidelaitoksen verkkosivustotyyppiä: kulttuurin linnake, taiteen temppeli ja kulttuurin tavaratalo. Taidelaitosten retoriikassa korostuu joko organisaatio, status ja valta taiteen kentällä tai yleisönsuosio ja yhteys mediakulttuuriin. Taiteesta argumentoidaan melko vähän eikä informaatio ole fokuksessa taidelaitosten verkkosivuilla. Tulosta tulkitaan siten, että enimmäkseen sivustojen tarkoitus on parantaa organisaation ja palvelujen tehokkuutta, toimia markkinointiviestinnän välineenä ja lisätä kävijöiden määrää taidelaitoksessa. Tuloksena todetaan myös, että taidemuseoiden retoriikassa merkitykset sijoittuvat korkeakulttuurin kenttään, kun taas teatterin ja oopperan verkkoviestinnässä usein käytetään populaarikulttuurista tuttua retoriikkaa. Jako korkeaan ja populaariin on tutkimuksen perusteella siis edelleen olemassa, vaikka niiden välinen raja on heikentynyt ja niiden sisältö on hieman muuttunut. Tärkeimpiä lähteitä opinnäytetyössä ovat: Bourdieu, Pierre 1992: Les Règles de l’art; Hall, Stuart 1992: Kulttuurin ja politiikan murroksia; Jones, Steve G. (toim.) 1999: Doing Internet Research; Manovich, Lev 2001: The Language of New Media

Alle 2 nm:n kokoisten klusterien tuottaminen ja karakterisointi

Uusien hiukkaslaskurien kehitys on luonut tarpeen tuottaa aerosoleja alle kahden nanometrin kokoluokassa. Kahden nanometrin kokoisten aerosolien tuottaminen ei ole uusi asia, mutta kyseisessä kokoluokassa esimerkiksi hiukkasten varaaminen ja epäpuhtaudet ovat merkittävässä roolissa. Sen vuoksi tämän työn mittauksissa on mukana myös massaspektrometri, jota ei aikaisemmin ole hyödynnetty hiukkaslaskurien kalibroinneissa. Tässä työssä tavoitteena oli tuottaa ja karakterisoida puhdas alle kahden nanometrin kokoinen aerosoli. Aerosolin tuottamiseen käytettiin uunia, kuumalankageneraattoria ja elektrosprayta. Elektrospraylla tuotetut hiukkaset olivat itsestään varattuja, muut tuotetut hiukkaset varattiin Am241 varaajalla. Liikkuvuusanalysaattori oli korkean resoluution Herrmann DMA (differential mobility analyzer), joka valitsee näytteestä halutun kokoiset hiukkaset ja sen resoluutio on noin 20. DMA:n jälkeen näyte johdettiin kolmelle mittalaitteelle, jotka mittasivat rinnakkain. Massaspektrometri, APi-TOF (atmospheric pressure interface, time of flight mass spectrometer) on hiukkasen lentoaikaa mittaava instrumentti, johon voidaan näyte johtaa suoraan ilmakehän paineesta. APi-TOF:n rinnalla mittasi elektrometri, joka mittaa näytteen kokonaisvarauksen, sekä PSM, joka oli mittausten kalibroitava instrumentti. Vaihtelemalla DMA:lla valittua liikkuvuutta saatiin selville hiukkasten pitoisuus, PSM:n havaintotehokkuus sekä massaspektri koon funktiona. Ammoniumsulfaatin kemialliseksi koostumukseksi määritettiin (HSO4)x(NH3)ySO4- ja (HSO4)x(NH3)yH3SO4+, natriumkloridin (NaCl)x(massa 106)yCl- ja (NaCl)x(massa 106)yNa+ ja volframioksidin H0-2WyOz(massa 88)0-2-. Positiivsen volframioksidin kemiallista koostumusta ei pystytty selvittämään. Positiivisesti varatut ammoniumsulfaatti, natriumkloridi ja volframioksidi olivat alle 1.5 nm:n koossa kontaminoituneet orgaanisilla yhdisteillä. Hopeanäytteestä tunnistettiin klusterit Agx-, missä x=7, 17, 19 ja Agy(massa 224)+ ja HAgy(massa 224)+. y on pariton kun klusterissa ei ole vetyä ja parillinen vedyn kanssa. Hopeaspektri oli kuitenkin pääosin kontaminoitunut hopean ja orgaanisten epäpuhtauksien klustereilla. PSM:n leikkausrajoiksi määritettiin 1.3, 1.6, 1.7, ja 1.7 nm:a negatiiviselle natriumkloridille, ammoniumsulfaattille, volframioksidille ja hopealle vastaavasti. Kaikkien positiivisten orgaanisten näytteiden leikkausraja oli noin 1.8 nm

Generation, characterization and sizing of sub-3 nm nanoparticles and molecular clusters

Atmospheric aerosols exhibit the largest uncertainties in the radiative forcings of the Earth s climate. A large fraction of the uncertainties originates from the aerosol-cloud in-teractions, a process which is not understood completely. Understanding the processes related to aerosol formation and growth will help to narrow down these uncertainties and understand the anthropogenic fraction of the radiative forcings. Atmospheric new particle formation creates a large fraction of the particles present in the atmosphere. To understand the process thoroughly, direct measurements of the par-ticle concentration and chemical composition are needed. This need has pushed the in-strument development forward, allowing measurements which were not possible five years ago: a direct measurement of the concentration and composition of sub-3 nm particles. The purpose of this thesis was to develop methods to calibrate the instruments to reliably measure sub-3 nm particles. We developed an experimental setup to reproducibly generate well-characterized sub-3 nm particles in the laboratory, with the particular aim to characterize particle counters. During the course of the work the particle generation meth-ods were modified to provide test aerosols smaller than 3 nm, of which chemical composi-tion was monitored simultaneously with a mass spectrometer. Together with the modifica-tion of the generators, commercial fine particle counters were shown to be capable of sub-2 nm particle detection Controlling the properties of the generated particles was found to be extremely important in the measurement of sub-3 nm particles. With the various test particles we studied the importance of the particle size, charging state and chemical composition on their detection, as well as the importance of the particle counter working fluid on the de-tection. The chemical composition of the particles was the most important factor determin-ing the smallest detectable size in the sub-3 nm size range. One of the particle counters, the Particle Size Magnifier (PSM) was characterized more in depth at low pressure conditions and various operation temperatures, providing in depth understanding on the instrument operation. The results provided key aspects on how the instrument should be operated in field experiments in order to obtain reliable data. In laboratory conditions the inversion routine of the particle PSM was experimentally verified against a high resolution differential mobility analyzer and an electrometer. The results of this thesis provide basic knowledge on sub-3 nm particle generation and detection. The utilization of several generation techniques and test aerosols of differ-ent chemical composition, the operation of sub-3 nm particle detectors was improved along with a more in-depth understanding on the parameters governing the particle - vapor interactions. The laboratory instrumentation used in this thesis offer tools for chemical (composition) and physical (electrical mobility, charging state) characterization of the sub-3 nm particles. Overall this thesis improved the methods dealing with sub-3 nm particles from their generation to characterization, and to their detection. The methods are directly applicable to other fields of nanomaterial production and characterization, as well as envi-ronmental and industrial nanoparticle monitoring.Vesi tiivistyy ilmakehän olosuhteissa ainoastaan pinnoille, joita se kohtaa. Muodostaakeen pilvi- ja vesipisaroita, vedellä täytyy olla siis jokin pinta jonka pinnalle se voi tiivistyä. Ilmakehän pienhiukkaset tarjoavat tämän pinnan. Pienhiukkasista noin puolet syntyy ilmakehässä olevista kaasuista ja höyryistä, muodostaen ensin muutamien molekyylien kokoisia ryppäitä, klustereita. Sopivissa olosuhteissa molekyyliklusterit voivat kasvaa niin suuriksi, että myös vesi pystyy tiivistymään niiden pinnalle. Siten hiukkasten muodostuminen ilmakehän kaasuista ja kasvu ovat ilmiötä, joka voivat vaikuttaa veden kiertoon, pilvien muodostumiseen, maapallon energiatasapainoon ja ilmaston muutokseen. Molekyyliryppäiden muodostumisen, ja siihen vaadittavien olosuhteiden ymmärtämiseksi tarvitaan laitteistoa, joka pystyy mittaamaa niiden kokoa, lukumääräpitoisuutta ja kemiallista koostumusta ilmakehän olosuhteissa. Karkeasti voidaan todeta että viisi vuotta sitten tällaista laitteistoa ei ollut olemassakaan. Helsingin yliopistolla kehitettiin ensimmäinen laite, PSM, joka pystyy näiden klustereiden kokoa ja lukumääräpitoisuutta mittaamaan. Väitöskirjatyön yhteydessä rakennettiin laboratoriolaitteisto, jolla voi luoda kooltaan ja koostumukseltaan erilaisia klustereita laboratoriossa. Väitöskirjan tärkeimpänä tuloksena voitaneen pitää lisääntynyttä ymmärrystä klusteri höyry vuorovaikutuksista, joka on kriittinen ilmiö mm. PSM:n kaltaisten laitteiden toiminnassa. Tulokset osoittavat että klusterien kokoskaalassa tärkein parametri, joka määrittää tiivistyykö höyry klusterin ympärille, on klusterin kemiallinen koostumus. Väitöskirjassani myös näytän, että PSM on varsin luotettava laite mittaamaan klusterien kokoa ja lukumääräpitoisuutta, kunhan se vain on kalibroitu huolellisesti. PSM:n toimintaa tutkittiin ilmakehän normaalipainetta matalemmissa paineissa, koska klusterien mittaaminen myös korkeammalta ilmakehästä on tieteellisesti uusi ja mielenkiintoinen aihe. Lisäksi tutkittiin kahden kaupallisen hiukkaslaskurin kykyä havaita pieniä klustereita, mikä osoittautui varsin hyväksi ottaen huomioon että näitä laitteita ei ollut suunniteltu klusterien havaitsemiseen. Kaiken kaikkiaan tämä väitöskirja on luonut pohjan kehittää klusterien lukumääräpitoisuutta mittaavia laitteita, sekä ymmärtää niiden toimintaa erilaisissa olosuhteissa. Tulokset ovat suoraan sovellettavissa ilmakehätieteen lisäksi muille aloille joissa kaasuista muodostuu pieniä hiukkasia, kuten päästömittaukset ja teollinen nanomateriaalien tuotto