Alueelliset resurssivirrat Jyväskylän seudulla

201

Developing key indicators of green growth

Greening the economy has been widely discussed as a new strategy for simultaneously reducing environmental pressures, promoting economic growth and enhancing social well-being. Indicators are one tool that can be used to describe the development of green growth. This paper presents and evaluates the process of attempting to build a set of policy-relevant key indicators of green growth for Finland. The challenges of developing a cross-scale indicator set integrating different sectors and levels of society are identified and discussed. It is argued that both the experts preparing the indicators and the potential users will benefit from a collaborative process that aims not only to build a shared awareness of the key issues of green growth but also to foster a realistic understanding of the strengths and weaknesses of the indicator approach. Key challenges include data availability, right balance between different indicator selection criteria, systemic understanding of the relationships between indicators, and the variable usage contexts of the indicators

Metsäbiomassan energiakäytön ilmastovaikutukset Suomessa

Metsäbiomassan energiakäyttöä suunnitellaan lisättävän merkittävästi Suomessa. Tämän tutkimushankkeen tavoitteena oli arvioida hakkutähteiden, kantojen ja harvennusten tähdepuun energiakäytön aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ilmakehään ja näiden päästöjen aiheuttama ilmastoa lämmittävä vaikutus. Hankkeessa huomioitiin metsäbiomassan korjuu- ja käyttöketjusta sekä metsän hiilivarastojen muutoksista johtuvat kasvihuonekaasupäästöt. Lisäksi hankkeessa arvioitiin metsäbiomassan energiakäytön aiheuttamat pienhiukkasvaikutukset. Metsäbiomassan energiakäytön aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ja ilmastovaikutukset arvioitiin sekä metsikkötasolla että koko Suomen tasolla. Metsikkötason tarkastelujen avulla haarukoitiin päästöjen ja ilmastovaikutusten vaihteluväli Suomessa. Koko Suomen tason laskelmien avulla arvioitiin tähän asti toteutuneen metsäbiomassan energiakäytön sekä suunnitellun käytön lisäyksen vaikutukset Suomen metsien hiilitaseeseen ja Suomen kasvihuonekaasupäästöihin. Pienhiukkasvaikutukset arvioitiin metsäbioenergian korjuu- ja käyttöketjun tasolla Etelä- ja Pohjois-Suomessa. Metsäbiomassan energiakäytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä ja ilmastovaikutuksia verrattiin fossiilisten polttoaineiden käytön päästöihin ja vaikutuksiin sadan vuoden aikana. Suomen tason laskelmissa tarkasteltiin jo toteutuneen ja suunnitellun metsäbiomassan energiakäytön lisäämisen vaikutuksia Suomen kasvihuonekaasutaseeseen ja metsien hiilinieluun vuosina 2000-2025. Tuloksista tehtiin johtopäätöksiä, jotka koskivat 1) metsäbiomassan energiakäytön tehokkuutta energiantuotannon päästöjen vähentämisessä ja ilmastonmuutoksen hillinnässä, 2) metsäbiomassan energiakäytön ilmastovaikutusten vähentämismahdollisuuksia sekä 3) metsäbiomassan energiakäytön päästöjen ja ilmastovaikutusten huomioimista ilmastopolitiikan taustalla olevissa laskentajärjestelmissä ja -säännöissä

Vihreän kasvun sekä materiaali- ja resurssitehokkuuden avainindikaattorit

Vihreä kasvu on Suomelle suuri mahdollisuus, mutta sen toteuttamiseksi tarvitaan pitkäjänteistä ja määrätietoista tietoon perustuvaa päätöksentekoa. Indikaattorit ovat yksi yhteiskunnallisen ohjauksen ja päätöksenteon apuväline. VireAvain-hankkeen päätavoitteena oli luoda Suomen oloihin sopivat vihreän kasvun avainindikaattorit, jotka ovat kansainvälisesti tarkoituksenmukaisia ja tukevat vihreän talouden kehittymistä sekä kansallisella että alueellisella tasolla. Hankkeessa tunnistettiin19 avainindikaattoria, jotka antavat monipuolisen kuvan vihreän kasvun mahdollisuuksista ja kipupisteistä. Avainindikaattoreita on tarkoitus hyödyntää etenkin kansallisten ohjelmien ja strategioiden laadinnassa ja niiden toimeenpanon seurannassa. Avainindikaattoreita on syytä kehittää jatkossa parantuneen tietopohjan ja uusien yhteiskunnan painotusten myötä

Kansallisen materiaalitehokkuusohjelman arviointi

Työssä on arvioitu kansallisen materiaalitehokkuusohjelman toteutumista, toimeenpanossa ilmenneitä ongelmia tai hidasteita, vaikuttavuutta, ja miten materiaalitehokuutta tulisi jatkossa edistää osana kiertotaloutta. Selvityksen tulokset kirkastavat kuvaa kansallisista materiaalitehokkuustyön painopisteistä ja toimista, joilla voidaan tehokkaimmin vastata EU:n kiertotaloustiedonannon ja YK:n Agenda 2030 kestävän kehityksen toimintaohjelman tavoitteisiin. Ohjelman toimenpiteiden yhdenmukaista arviointia varten luotiin arviointikehikko, jossa materiaalitehokkuutta tarkasteltiin eri toimijoiden ja toimintojen verkostomaisena kokonaisuutena kattaen sen keskeiset rakenteet ja vastuut sekä elinkaaren vaiheet tutkimuksesta käyttöönottoon ja edelleen hävitykseen asti. Kansallinen materiaalitehokkuusohjelma esitti vuonna 2013 materiaalitehokkuuden edistämiseksi kahdeksaa toimenpidettä, joihin on kuulunut kaikkiaan 40 eri hanketta. Arvioinnin kuluessa tuli ilmi, että materiaalitehokkuusohjelman alle on koottu hankkeita, joiden päätavoitteet ovat muussa kuin materiaalitehokkuuden parantamisessa. Ainoastaan puolet tarkastelluista hankkeista kohdistui suoraan materiaalitehokkuuteen. Nämä hankkeet ovat vaikuttaneet materiaalitehokkuuteen joko hyvin tai erittäin hyvin. On huomattava, että muut ohjelman hankkeet ovat hyviä hankkeita omassa kohdealueessaan ja useat arvioidut hankkeet kuitenkin vaikuttivat materiaalitehokkuuteen välillisesti, kuten resurssiviisauden ja kiertotalouden edistämisen kautta. Arvioinnin mukaan materiaalitehokkuusohjelman uudistaminen on tarpeen. Jotta materiaalitehokkuuteen merkittävästi vaikuttavat hankkeet painottuisivat, tämä edellyttää ohjelman selkeää ja tarkkaa kohdentamista. Tätä tukemaan tarvitaan lisätutkimusta. Hankkeita valittaessa pääpaino tulee kiinnittää myös innovatiivisuuteen ja tässä mielessä myös rahoittajan tekemään riskinottoo