Inside or outside?:small stories about the politics of belonging in preschools

Abstract This study brings together the politics of belonging, relational narrative inquiry and values and values education in the context of Finnish early childhood education. The study draws on the politics of belonging within which belonging and exclusion are understood as relational rather than individual phenomena. The significant relations for belonging and exclusion do not just emerge between humans, but they are also material, cultural and political. The study asks how the politics of belonging are shaped in young children’s diverse relations in a Finnish preschool context. The onto-epistemological premise of the study relies on the relational narrative inquiry. The study was implemented in six Finnish preschools, where the children’s ages ranged from 1 to 5 years. The research material consisted of written small stories, videos, participatory observations, field notes and discussions with the educators. The analysis was based on holistic reading and re-reading and supported by the idea of small stories and theory of gaps. The findings highlight three interrelated entrances to understanding the politics of belonging in the preschool context. First, the study emphasises the politics of belonging as constantly shaped and lived in daily encounters. The findings illustrated the co-existence of belonging and exclusion. Usually it was one child who was excluded by other children in the fleeting moments of daily life, and often when the educators were not present. Second, the study reveals the meaning of the pedagogical practices in the politics of belonging. Pedagogical practices were tightly surrounded with the materiality, institutional routines and cultural aspects, such as spaces, artefacts, routines, rules, curriculum and legislation. The third entrance provides insights into the value-bound nature of the politics of belonging. Belonging emerged as closely related to democratic, caring and disciplinary values. The findings raised a tension between individually and collectively oriented values. The study argues for understanding the politics of belonging shaped in a landscape of diverse relations and value fields, where the children were active agents in their belonging and exclusion.Tiivistelmä Väitöskirja yhdistää yhteenkuuluvuuden politiikan, suhteisen kerronnallisen tutkimuksen sekä arvot ja arvokasvatuksen suomalaisen varhaiskasvatuksen kontekstissa. Yhteenkuuluvuuden politiikka käsitteenä haastaa tutkimaan yhteenkuuluvuutta ja poissuljetuksi tulemista suhteissa muotoutuvana ilmiönä ennemmin kuin yksilön näkökulmasta. Suhteisuus nostaa esille ihmisten välisten suhteiden lisäksi myös materiaaliset, kulttuuriset ja poliittiset suhteet merkityksellisinä yhteenkuuluvuudelle. Tutkimus kysyy: Kuinka yhteenkuuluvuuden politiikka muotoutuu pienten lasten moninaisissa suhteissa suomalaisessa päiväkotikontekstissa? Tutkimuksen onto-epistemologinen lähtökohta on suhteisessa kerronnallisessa tutkimusotteessa. Tutkimus toteutettiin kuudessa päiväkodissa, joissa lapset olivat 1–5-vuotiaita. Tutkimusaineisto koostui kirjoitetuista pienistä kertomuksista, videoista, osallistuvista havainnoinneista, muistiinpanoista ja keskusteluista varhaiskasvattajien kanssa. Tutkimusaineiston analyysi pohjautui kokonaisvaltaiseen luentaan ja uudelleen luentaan, soveltaen kerronnallisia käsitteitä ”pienet kertomukset” ja ”välien teoria”. Tulokset tuovat esille kolme toisiinsa kietoutunutta näkökulmaa. Ensiksi tutkimus korostaa yhteenkuuluvuuden politiikkaa jatkuvasti muuttuvana ja arjen kohtaamisissa muotoutuvana ilmiönä. Tulokset havainnollistavat yhteenkuuluvuuden ja poissuljetuksi tulemisen samanaikaista olemassaoloa. Yleensä yksi lapsi poissuljettiin leikin ulkopuolelle arjen ohikiitävissä hetkissä, joissa työntekijöitä ei ollut läsnä. Toiseksi tutkimus nostaa esille pedagogisten käytänteiden merkityksen. Pedagogiset käytänteet suhteissa materiaan, institutionaalisiin rutiineihin ja kulttuurisiin näkökulmiin tuottivat yhteenkuulumista ja poissuljetuksi tulemista. Tulokset avaavat tilojen, tavaroiden, rutiinien, sääntöjen, varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden sekä lainsäädännön merkityksiä. Kolmas näkökulma avaa arvojen ja arvokasvatuksen kietoutuneisuuden. Yhteenkuuluvuuden politiikka liittyy läheisesti demokraattisiin, hoivan ja välittämisen sekä kurin ja järjestyksen arvoalueisiin. Tutkimus paljastaa jännitteitä suhteessa yksilöllisiin ja yhteisöllisiin arvoihin. Tutkimus haastaa tarkastelemaan yhteenkuuluvuuden politiikkaa moninaisten suhteiden ja arvojen maisemassa, jossa lapset ovat aktiivisia toimijoita yhteenkuulumisessaan ja poissuljetuksi tulemisessaan

”Minä oon nyt kokopäivänen lapsi”:yhteisöön kuuluminen lasten kertomuksissa päiväkodissa

Tutkimuksessani tarkastelen lasten yhteisöön kuulumista päiväkodin kontekstissa. Tutkimukseni on osa Oulun yliopiston TelLis -tutkimushanketta (Children tell of their well-being — Who listens? Hankenumero 21892). Tutkimustehtäväkseni muotoutui kysymys, millaista on lapsen yhteisöön kuuluminen hänen kertomuksissaan päiväkodissa. Yhteisöön kuuluminen on yksi ihmisen hyvinvoinnin osa-alue (Allardt, 1980). Tutkimuksessani keskiöön ovat nousseet Allardtin loving- ja being-kategoriat. Tutkimusaineistonani ovat olleet havainnointipäiväkirjat, jotka on kerätty TelLis-hankkeessa kahdessa pohjoissuomalaisessa päiväkodissa vuosina 2009–2010. Uuden lapsuudentutkimuksen teoriaa soveltaen olen pyrkinyt tuomaan esille lasten näkökulmia, ajatuksia ja kokemuksia yhteisöön kuulumisesta. Uusi lapsuudentutkimus korostaa lapsen roolia aktiivisena toimijana omissa ympäristöissään (mm. Alanen, 2009). Lapset ovat tuottaneet tutkimusaineistoni yhdessä päiväkotiryhmän lasten, aikuisten ja tutkijan kanssa. Tutkimukseni lähestymistapa on kerronnallinen. Lasten arjen kertomuksien kautta olen lähestynyt lasten yhteisöön kuulumisen kerroksia. Tutkimusaineistoni on kerronnallista, ja analyysimenetelmänä olen soveltanut sekä narratiivien että narratiivista analyysiä. Tutkimuksessani on myös autoetnografisia piirteitä, koska peilaan oman tutkimuspäiväkirjani kautta omaa kasvuani tutkijana ja varhaiskasvattajana tutkimusprosessin aikana. Tutkimukseni johtopäätöksenä voidaan todeta, että päiväkodin arjen kertomuksissa lapset tuovat esille kuulumistaan perheeseensä, päiväkotiryhmäänsä ja ympäröivään yhteiskuntaan. Lapset ilmaisevat kuulumistaan kaikkiin heitä ympäröiviin yhteisöihin riippumatta siitä missä he fyysisesti ovat. Lapsen kerronnasta käy ilmi erilaisia tapoja, joilla hän ilmaisee yhteenkuuluvuutta toisiin ihmisiin ja yhteisöihin. Lasten kerronnallisuuden kautta meille aikuisille avautuu näkökulmia lasten omiin kokemuksiin hyvinvoinnistaan. Päiväkoti näyttäytyy lasten vertaiskulttuurin paikkana, mutta myös paikkana, jossa aikuiset rajoittavat lapsen ilmaisua. Tutkimus herättää kysymyksen tulevatko lapset kuulluksi ja kuunnelluksi päiväkodin arjessa. Varhaiskasvatuksen pedagogiikan kannalta lasten kerronnallisuuden tukeminen ja lasten kuunteleminen tulisi huomioida osana työn kehittämistä

Every cloud has a silver lining:Finnish guardians’ experiences of the positive outcomes of emergency remote schooling during the COVID-19 pandemic

Abstract In spring 2020, the majority of schools worldwide were closed due to the COVID-19 pandemic. The transition from face-to-face schooling to remote learning at home was sudden and dramatic. Indeed, the term emergency remote schooling (ERS) might describe the situation more accurately. This study asks the question: What kind of positive outcomes did guardians report during emergency remote schooling? A survey was conducted among guardians of children in comprehensive schools, general upper secondary schools and vocational schools (n=60) and their answers were analysed through qualitative content analysis. This study is situated in the notions of ‘space’ and ‘time’ as previously developed by Lefebvre (1991) and Massey (2005; 2008). While space and time are essentially intertwined, they are also shaping and being shaped by our social lives. As a positive outcome, guardians reported growing awareness of modern day education. Guardians appreciated being able to get closer to present-day schooling and gain more knowledge of teaching and learning in general. Secondly, during emergency remote schooling, guardians recognised children’s manifold roles and relations within schooling, as learners taking responsibility in their own studies and developing their study skills but also in relation to peers and to social aspects of schooling. Lastly, during ERS, guardians reported more flexibility in time management and increased communality in family life

Matkakertomuksia:opettajina saamelaisessa lastentarhanopettajakoulutuksessa

Tiivistelmä Luvussa pohditaan opettajien omaa positiota saamelaisessa lastentarhanopettajakoulutuksessa. Kokemusten pohjalta tarkastellaan monimuotokoulutukseen liittyviä käytänteitä, kuten etä- ja lähiopetusta sekä kieli- ja kulttuurikysymyksiä. Luvussa painottuvat kasvatuksen konteksisidonnaisuus ja yhdessä kertomisen tilat sekä interkulttuurinen kompetenssi osana opettajuuden rakentumista.Čoahkkáigeassu Logus guorahallojuvvo oahpaheaddjiid iežas posišuvdna sápmelaš mánáidgárdeoahpaheaddjiskuvlejumis. Vásáhusaid vuođul dárkkoduvvojit máŋggahámiskuvlejupmái laktáseaddji geavadagat, dego gáiddus- ja lagašoahpahus sihke giella- ja kulturgažaldagat. Logus deattohuvvet bajásgeassima konteakstačanusvuohta ja ovttas muitaleami sajit sihke interkultuvrralaš kompetánsa oassin oahpaheaddjivuođa huksemis

Educators’ narratives about belonging and diversity in northern Finland early childhood education

Abstract This study focuses on belonging and diversity in early childhood education (ECE) in northern Finland. The concept of belonging is understood as involving dynamic processes that are constructed in the multiple relations of everyday life (Juutinen, 2018; Yuval-Davis, 2011). The concept of cultural diversity can be seen through various factors, such as language, ethnicity, nationality, but also socioeconomic background, religion, gender, sexual orientation, age and ability. The study aims to deepen the understanding about belonging and diversity by asking this question: How do educators co-create the understanding about belonging and diversity in the northern ECE settings? The research material consists of peer interviews between 24 educators (Devotta et al., 2016). Each peer interview was recorded, where a pair of educators shared their experiences about belonging and diversity in ECE. The peer interviews were analysed using the three-sphere context model (Zilber, Tuval-Mashiach, and Lieblich, 2008). The findings indicated that educators approached their conceptual understanding by encountering others, intertwining various perspectives and mapping belonging and diversity. The study contributes to the scientific discussion on the conceptualisation of belonging and diversity in ECE. The ethical issues and researchers’ roles are discussed

Kosketus päiväkodin kasvattajien kertomuksissa

Abstract This article focuses on the stories that practitioners tell about the touch in the context of professional early childhood education. Touch is a part of educational embodied practice to which personal experiences and cultural aspects intertwine. Our research is inspired by philosophy Maurice Merleau-Ponty’s philosophy of embodiment. Research data consists of two narrative group interviews. In the first group interview as a tuner of the discussion worked the video episodes’ which were filmed in practitioners’ everyday life in the day care center. These video episodes showed the moments where the practitioner and a child touched each other. In the second group interview participated the same three practitioners as in the first one. In the narrative group interviews the practitioners told and re-told their own experi ences about the touch. This proved to be significant way to reflect one’s own professional habits to touch. In the group interviews the practitioners emphasized the unconscious character of the touch, the child’s and the practitioner’s personal boundaries to the touch, the child as a touching and being touched and participating touch as a part of the pedagogy. Our research shows that becoming aware of one’s own ways to touch, the meaning of the touch in educational relationships deepens and it can be part of pedagogy in professional early childhood education.Tiivistelmä Artikkelissa tarkastelemme kasvattajien kertomuksia kosketuksesta ammatillisessa varhaiskasvatuksessa. Kosketus on osa kasvatustyön ruumiillisuutta, johon kietoutuvat kasvattajien henkilökohtaiset kokemukset ja kulttuuriset tavat koskea ja tulla kosketetuksi. Tutkimuksemme innoittajana on toiminut filosofi Maurice Merleau-Pontyn ruumiillisuuden filosofia. Aineiston muodostavat kaksi päiväkodin kasvattajien kanssa käytyä kerronnallista ryhmäkeskustelua. Ensimmäisessä ryhmäkeskustelussa keskustelun virittäjinä toimivat kasvattajien päiväkotiarjesta kuvatut videoepisodit kasvattajan ja lapsen välisistä kosketushetkistä. Toiseen ryhmäkeskusteluun osallistuivat samat kolme kasvattajaa. Ryhmäkeskustelut osoittautuivat merkittäväksi ammatillisten kosketuskäytänteiden reflektoinnin keinoksi. Ryhmäkeskusteluissa korostuivat kosketuksen tiedostamaton luonne, lapsen ja kasvattajan henkilökohtaiset rajat kosketukselle, lapsi koskettavana ja kosketettavana sekä osallistava kosketus osana pedagogiikkaa. Tutkimuksemme osoittaa, että tulemalla tietoiseksi omista ja toisten tavoista koskettaa, kosketuksen merkitys kasvatussuhteessa syventyy ja siitä voi tulla osa ammatillisen varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa

Children’s belonging constructed through material relations in multicultural early education settings

Abstract This study explores how children construct their belonging in culturally diverse early childhood settings in Finland and Iceland. Belonging is understood as a holistic phenomenon that is constructed through various relations. The study is a multiple-case study, influenced by ethnographic approaches, conducted with children in two preschool settings, one in Finland and one in Iceland. The children were invited on walking tours with researchers and tablet computers, and participatory observations were utilised. The findings explore the daily moments in which belonging becomes constructed, involving movements, timing, touch, and play, relationally generated moments between children, and their material relations

Tunteet ruumiillisesti rakentuvina lasten välisissä suhteissa päiväkodissa

Tiivistelmä Tässä kerronnallisessa tutkimuksessa tarkastellaan tunteita ruumiillisesti rakentuvina lasten välisissä suhteissa päiväkodissa. Tutkimuksen teoreettinen tuki on ruumiillisuudessa ja tunteita kasvatuskontekstissa käsittelevissä tutkimuksissa. Tutkimuskysymyksenä on: Miten tunteet rakentuvat ruumiillisesti lasten välisissä suhteissa päiväkodissa? Tutkimuksen aineistona on video- ja havainnointimateriaali, joka tuotettiin kahdessa suomalaisessa 3–5-vuotiaiden lasten päiväkotiryhmässä. Tutkimus osoittaa, että tunteet lasten välisissä suhteissa rakentuvat dynaamisesti liikkeen, eleiden ja erilaisten puhetyylien kudelmana. Tunteet näyttäytyvät muuttuvien merkitysten ja kokemusten kokonaisuutena, joka rakentuu kussakin tilanteessa omanlaisekseen. Tutkimus korostaa tunteiden ruumiillisen rakentumisen moniulotteisuutta ja hienovaraisuutta lasten välisissä suhteissa, sekä herättää pohtimaan tunteisiin liittyviä käytänteitä päiväkodissa.Abstract This narrative study explores emotions constructed as embodied in relations between children in day care centres. Theoretically, the study leans on studies of embodiment and emotions in the context of education. The research question is: How are emotions constructed as embodied in the relations between children in day care centres? The research material consists of video and observation material, which was produced in two Finnish day care centres in groups of children aged 3–5 years. The research illustrates that emotions in relations between children are constructed dynamically as a weave of movement, gestures, and different styles of speech. Emotions appear as an entity of changing meanings and experiences that is constructed in a unique way in each moment. The research highlights the multidimensionality and subtlety of emotions constructed as embodied in relations between children, as well as raises to consider the emotional practices in day care centres

Armchair pedagogy:embodying caring values in a preschool context

Abstract Drawing on a Nordic action research project on values education, this chapter describes a developmental process in one Finnish preschool. The educators worked two years with researchers in order to promote the realisation of caring values and ended up with a practice called “armchair pedagogy”. Armchair pedagogy offers concrete means that enable embodying caring values, such as calming down and engaging in communicating with children, bodily closeness, genuine listening, reciprocity, and prioritising

Puhuvaksi puhuvien pariin:kommunikaatiomaisema (inklusiivisessa) päiväkotiryhmässä

acceptedVersio