Säilörehun sulavuuden sekä väkirehu- ja valkuaistäydennyksen vaikutukset maidontuotannossa

Tilakohtaiset tekijät voivat vaikuttaa niin, että säilörehu korjataan nykyisiä korjuuaikasuosituksia myöhemmin. Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli tutkia, paljonko väkirehua tarvitaan kompensoimaan säilörehun erittäin heikkoa sulavuutta. Lisäksi selvitettiin voiko säilörehun huonoa sulavuutta kompensoida väkirehun raakavalkuaispitoisuutta lisäämällä, eli onko väkirehun valkuaispitoisuudella ja säilörehun D-arvolla (sulavan orgaanisen aineen pitoisuus kuiva-aineessa) yhdysvaikutusta. Yhtenä näkökulmana oli myös pohtia säilörehun sadonmuodostusta. Kokeessa oli 36 lehmää ja 6 ensikkoa. Väkirehuna oli teollista täysrehua 9 kg ja 12 kg päivässä. Väkirehujen raakavalkuaispitoisuudet olivat 142 (RV14), 183 (RV18) ja 210 (RV21) g/kg ka. Säilörehuina olivat ensimmäisen sadon nurmisäilörehut, joiden D-arvot olivat 692 (D69) ja 654 (D65) g/kg ka. D-arvo heikkeni korjuuaikojen välillä nyt tehdyssä kokeessa 2,6 g/kg ka päivässä. Säilörehun kuiva-ainesato ei juuri lisääntynyt korjuuaikaa myöhästytettäessä. Säilörehun D-arvon pienentyessä 10 g/kg ka säilörehun syönti väheni 0,42 kg ka. Väkirehun määrän lisääminen vähensi säilörehun syöntiä säilörehun sulavuudesta riippumatta 0,49 kg/kg väkirehun kuiva-ainetta. Väkirehun raakavalkuaispitoisuuden lisääntyminen lisäsi säilörehun syöntiä 0,12 kg ka per10 g/kg ka väkirehun raakavalkuaispitoisuudessa. Energiakorjattu maitotuotos (ekm) pieneni 0,59 kg säilörehun D-arvon pienentyessä 10 g/kg ka. Säilörehun sulavuuden heikentyessä maidon rasva- ja valkuaispitoisuudet eivät muuttuneet, mutta valkuais-, rasva- ja laktoosituotokset pienenivät. Energiakorjattu maitotuotos lisääntyi 0,76 kg per lisätty väkirehun kuiva-ainekilo. D65-säilörehun huonompi sulavuus D69-säilörehuun verrattuna kompensoitiin lisäämällä 3,7 kg ka väkirehua. D-arvo ei vaikuttanut väkirehun maitotuotosvasteeseen. Väkirehun valkuaispitoisuuden lisääntyessä 10 g/kg ka ekm-tuotos lisääntyi 0,26 kg, mutta säilörehun sulavuus ei vaikuttanut vasteeseen. Typen hyväksikäyttö parani väkirehun valkuaispitoisuutta ja väkirehun määrää vähennettäessä ja säilörehun sulavuuden heikentyessä. Muuntokelpoisen energian hyväksikäyttö sitä vastoin tehostui, kun väkirehun määrä väheni ja säilörehun sulavuus heikkeni. Tutkimuksen mukaan väkirehun määrän lisääminen kompensoi D-arvon pienenemistä, kun säilörehun sulavuus pieneni D69:sta D65:een karjan ekm:n vuosituotoksen ollessa noin 9000 kg. Säilörehun D-arvon pienenemistä ei tässä tapauksessa voitu korvata väkirehun valkuaispitoisuutta lisäämällä. Tämän kokeen erittäin myöhään korjatun ensimmäisen niiton sulavuus jäi huomattavan korkeaksi verrattuna nurmen kasvua ennustavaan malliin eikä sato kehittynyt lineaarisesti

Korjuuaikastrategiavalintojen taloudelliset vaikutukset lypsykarjatilalla

vo

Korjuuaikastrategioiden vaikutus lypsykarjan ruokintaan ja maitotuotokseen

vo

Karjatilan nurmirehun korjuuaikastrategiat

Säilörehu on merkittävin yksittäinen kustannuserä maidon tuotantokustannuksesta. Avaintekijä säilörehuntuotantokustannuksen alentamiseen on satotason nostaminen. Yksi keino tähän on korjata rehunykyisiä suosituksia myöhemmin. Ensimmäisen rehunkorjuun myöhästyttäminen heikentää pääsadonrehuarvoa ja vaikuttaa seuraavan sadon määrään ja laatuun. Lisäksi säilörehun laadun muutokset vaikuttavatlehmien lisäväkirehuruokintaan, joten kokonaisuuden hallinta on vaativa tehtävä.Korjuuaikastrategioiden tutkimiseksi MTT järjestää kolmevuotisen kehittämishankkeen (Karjatilankannattava peltoviljely, KARPE), jossa koeruutumittakaavassa mitataan eri korjuuaikastrategioidentuottama kokonaissato koko kasvukautta kohden. Koeruutujen lisäksi vastaavat korjuuajat toteutetaanmaatilamittakaavassa, jotta saadaan tarvittava säilörehumäärä lypsylehmien ruokintakoetta varten.Hankkeen tulosten perusteella luodaan lineaarinen optimointimalli, joka kertoo taloudellisesti kannattavimmanvaihtoehdon ottaen huomioon kolme eri peltoala/eläinmäärä –suhdetta. Tutkimukseen valittujenkorjuuaikastrategioiden niittoajat ovat seuraavat: A) tavanomainen kahden niiton säilörehunkorjuu,jossa D-arvotavoite ensimmäisessä niitossa on 690 g/kg ka, B) myöhästetty kahden niiton rehunkorjuu,jossa ensimmäisen niiton D-arvotavoite on 650 g/kg ka, C) heinäkuun alkuun myöhästettykahden niiton korjuustrategia, jossa ensimmäisen niiton säilörehun D-arvotavoite on 620 g/kg ka sekäD) kolmen niiton strategia, jossa ensimmäinen korjuun D-arvotavoite on 690 g/kg ka.Kesällä 2008 tehtiin lypsylehmillä pilottikoe täydentäen D-arvoltaan 650 g/kg ka ja 690 g/kg kasäilörehuja kahdella eri väkirehutasolla (9 ja 12 kg) ja kolmella raakavalkuaistasolla (raakavalkuainen140, 180 ja 210 g/kg ka). Ruokintakokeen perusteella 3 kg väkirehua vastasi 4 prosenttiyksikön muutostaD-arvossa mikä vastaa aikaisempia koetuloksia. Suurin maitotuotos saavutettiin D-arvoltaan 690g/kg ka säilörehulla ja korkeimmalla väkirehutasolla. Koeasetelma ei ota kantaa siihen, miten korkeaväkirehumäärä tarvittaisiin syötettäessä D-arvoltaan 650 g/kg ka säilörehua, jotta päästäisiin samaantuotostasoon D-arvoltaan 690 g/kg ka ja 12 kilon väkirehuyhdistelmän kanssa. Tämän kokeen perusteellaväkirehussa voidaan käyttää samaa valkuaispitoisuutta säilörehun sulavuudesta riippumatta.Maitotuotos lisääntyi lineaarisesti korkeimmalle väkirehun lisävalkuaistasolle saakka. Mikäli tarkastelurajoitetaan kokeen mukaisiin säilö- ja väkirehuihin eikä huomioida pellonkäyttöä, on D-arvoltaan690 g/kg ka säilörehu tuottavin valinta.Kesällä 2009 tehdyn ruutukokeen perusteella säilörehun ensimmäisen korjuuajan myöhästyttäminenlisäsi sekä kuiva-aine-, että rehuyksikkömäärää koko kesä huomioiden. Ensimmäisessä sadossasaavutettu kuiva-aineen lisäkasvu kompensoitui osittain toisessa sadossa, joten erot eri niittostrategioidenvälillä eivät muodostuneet mittaviksi. Rehuyksikköarvo huomioiden erot eri niittostrategioidenvälillä vielä pienenivät. Kolmen niiton strategialla kokonaissato jäi pienimmäksi. Niiton myöhästyttäminenpääsääntöisesti paransi jälkisadon sulavuutta, joten kun niittoajankohtaa muutetaan, on mahdollistasäädellä kokonaissadon nurmen sulavuutta. Ruutukokeen perusteella myöhäisin ensimmäinenniitto olisi paras vaihtoehto ry-sadon perusteella.Maatila joutuu tekemään rehuntuotantoratkaisunsa tilasysteemitasoisena, joten yksittäiset koetulokseteivät anna vastausta, mikä olisi paras vaihtoehto. Tätä varten koesarjaa jatketaan ja tiedoistamuodostetaan yhdessä aikaisemman tiedon kanssa optimaalista kokonaisratkaisua hakeva malli

Seleenilisä säilörehuun säilöntäaineen mukana

Kotieläinten riittävästä seleeninsaannista joudutaan huolehtimaan tilakohtaisesti, sillä Suomen maaperässä on niukasti seleeniä. Läheskään aina rehuja ei ole tuotettu lannoitteilla, joihin seleeniä on lisätty eikä kotieläintuottaja pysty aina suoraan vaikuttamaan ostamansa rehun lannoituskäytäntöön. Vaikka suoranaiset seleeninpuutosoireet ovat nykyisin tiloilla harvinaisia, seleenilisien käyttöön motivoivat tutkimustulokset riittävän seleeninsaannin terveyttä edistävistä vaikutuksista. Ruokinnassa seleenin lisäämisen erityinen haaste on oikean annostuksen varmistaminen, sillä liian suuri seleeniannos johtaa helposti myrkytyksiin. Erityisen haasteellista optimaalisen seleenilisän antaminen on eläinryhmille, jotka saavat lähes ainoastaan säilörehua, kuten hiehot ja ummessa olevat lehmät. Säilörehun säilöntäaine annostellaan suuttimilla rehuvirtaan korjuukoneessa. Annostelun tasaisuus on tärkeää säilönnän onnistumisen kannalta. Säilöntäaineen annostelun yhteydessä on mahdollista lisätä rehuun myös seleeniä, sillä seleeninlisäysmäärä on niin pieni, että se voidaan lisätä happosäilöntäaineeseen lopputuotteen annostelusuositusta muuttamatta. Seleenin lisääminen säilöntäaineeseen voidaan tehdä tehdasolosuhteissa valvotusti ja turvallisesti. Säilöntäkokeessa todennettiin, että säilöntäaineeseen (AIV Ässä, Kemira Oyj) lisätty natriumselenaatti säilyy rehussa. Säilöttävä nurmi oli timoteinurminatakasvuston toinen sato, jota oli kyseisellä kasvukaudella lannoitettu seleenittömällä väkilannoitteella. Kasvusto niitettiin niittomurskaimella ja korjattiin tarkkuussilppurilla ilman säilöntäainetta. Säilöntäainekäsittelyt (Ässä + selenaatti 0,05 %; Ässä + selenaatti 0,005 %; Ässä + selenaatti 0,001 %; vesi + selenaatti 0,005 %; ei säilöntäainetta) lisättiin rehueriin laboratoriossa ja kutakin käsittelyä kohden rehua säilöttiin kolmeen 12 l siiloon. Siilot avattiin 107 päivän säilöntäjakson jälkeen. Säilöntäaineessa annosteltu natriumselenaatti säilyi rehuissa säilöntäprosessin ajan. Seleenin muuttumista orgaaniseen muotoon ei havaittu. Tulosten perusteella natriumselenaatti ei vaikuttanut säilöntätulokseen, mutta AIV Ässä rajoitti käymistä ja valkuaisen hajoamista säilönnän aikana ilman säilöntäainetta säilöttyihin rehuihin verrattuna. Säilörehun säilöntäaineeseen lisättävän seleenin määrää rajaavat tuotteen käyttösuositus ja nurmirehun seleenipitoisuus, sillä rehun seleenipitoisuus ei saa ylittää sallittua pitoisuutta (0,5 mg/kg rehussa, jonka kosteus on 12 %, MMM 43/2005). Nämä rajat huomioiden säilöntäaineeseen voidaan lisätä seleeniä määrä, joka varmistaa ummessa olevan lehmän riittävän seleenin saannin säilörehusta myös tilanteessa, jossa nurmi ei ole saanut seleenilannoitusta

Suomi lasten kasvuympäristönä : Kahdeksantoista vuoden seuranta vuonna 1997 syntyneistä

Suomi lasten kasvuympäristönä -raportissa kuvataan Suomessa vuonna 1997 syntyneiden lasten elämänkulkua täysi-ikäisyyteen asti. Raportissa tarkastellaan lasten hyvinvointia usealla ulottuvuudella: koulumenestys, somaattinen ja psyykkinen terveys, kuntoutus, lastensuojelu ja rikollisuus. Lasten hyvinvointia peilataan suhteessa perheen tilanteisiin, kohortin vanhempien sosioekonomisten, terveydellisten ja perhesuhdetilanteiden kautta. Lasten hyvinvoinnin ulottuvuuksia tarkastellaan myös alueellisesti, lähialueen kautta, maakuntatasolla, sekä kaupunki–maaseutu-luokitteluin. Aineistona on käytetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kansallinen syntymäkohortti 1997 -tutkimusaineistoa, johon on kerätty useita eri rekisteritietoja kaikista Suomessa vuonna 1997 syntyneistä henkilöistä sikiöajalta täysi-ikäisyyteen. Raportti on jatkoa vuonna 1987 Suomessa syntyneiden seurantatutkimukselle. Raportissa vertaillaankin hyvinvoinnin ulottuvuuksia näiden kahden syntymäkohortin välillä. Tulosten mukaan suurin osa ikäluokan lapsista voi hyvin ja on saanut viettää lapsuutensa ilman perheen hyvinvointia uhkaavien tekijöiden kasautumista. Osalla lapsista on kuitenkin ollut hyvinvointia haastavia tekijöitä matkalla täysi-ikäisyyteen. Tutkimuksessa havaittiin merkittäviä sukupuolieroja eroja useiden hyvinvoinnin alueiden osalta. Psykiatrisen diagnoosin on saanut ikäluokasta noin viidesosa (20,7 %). Psyykenlääkkeiden ostokertoja tarkastellessa sukupuolittainen ero on huomattava tyttöjen (12,7 %) ja poikien (9,6 %) välillä. Rangaistusmääräyksiä on määrätty seuranta-aikana lähes joka viidennelle pojalle (19,5 %). Vastaavasti 5,2 prosenttia tytöistä on saanut rangaistusmääräyksen. Kodin ulkopuolelle sijoitettuna on ollut 5,7 prosenttia koko kohortista, aikaisempaan kohorttiin verrattuna kasvu on lähes kaksinkertainen. Noin 3 prosenttia kohorttilaisista ei ole saanut paikkaa 2. asteen koulutuksessa seurannan loppuun mennessä. Ilman paikkaa jääneistä hieman yli puolet eivät olleet hakeneet paikkaa. Vanhempien matala koulutusaste ja heikko taloudellinen tilanne on selkeästi yhteydessä lasten hyvinvointiin, ja esimerkiksi koulumenestys määrittyi vahvasti vanhempien taloudellisen tilanteen mukaan. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten hyvinvointia haastavia tekijöitä oli kasautunut muuhun ikäluokkaan verrattuna merkittävästi enemmän. Alueelliset erot ovat paikoitellen voimakkaita. Raportin johtopäätöksissä tuodaan esiin lapsiperheisiin suunnattujen sosiaalisten investointien merkitys sekä muiden kasvuympäristöjen rooli varhaisen hyvinvoinnin tukemisessa

Suomi seuraavan sukupolven kasvuympäristönä : Seuranta Suomessa vuonna 1997 syntyneistä lapsista, joilla on ulkomailla syntynyt vanhempi

Tässä raportissa tarkastellaan Suomessa vuonna 1997 syntynyttä ikäluokkaa ja erityisesti niitä lapsia, joiden vanhemmista toinen tai molemmat ovat syntyneet ulkomailla. Kyseessä on ensimmäinen yleiskatsaus näiden lasten kehityksestä ja kasvuympäristöistä. Tutkimuskohteina olivat lasten perhetaustat, koulutus, terveys, lastensuojelu ja rikollisuus. Lisäksi tutkittiin lasten asuinpaikkojen alueellista jakautumista ja heidän asuinalueidensa piirteitä. Tutkimustulosten mukaan suurin osa ikäluokan lapsista voi hyvin riippumatta siitä, ovatko heidän vanhempansa syntyneet Suomessa vai ulkomailla. Eroja lasten hyvinvoinnissa ja palveluiden käytössä havaittiin kuitenkin sen mukaan, onko vanhemmista toinen vai molemmat syntyneet ulkomailla, sekä sen mukaan, missä maassa vanhemmat ovat syntyneet. Eroja oli muun muassa perheiden taloudellisessa tilanteessa, lasten koulutuksessa sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden käytössä. Raportti tuo kaivattua tietoa hyvinvointipolitiikan haasteista, ongelmista ja kehittämiskohteista. Se on suunnattu päätöksentekijöille, asiantuntijoille ja tutkijoille, jotka toimivat sosiaali-, terveys-, koulutus-, työllisyys-, alue-, asunto- ja kotoutumispolitiikan sekä -palveluiden parissa

Kolmas nurmisato syötössä

vo

Kokoviljasäilörehua herneestä ja härkäpavusta

vo

Joko säilörehun korjuusta tiedetään kaikki oleellinen? : KARPE-hanke selvittää korjuuaikasuosituksia

vo