Genesis and Evolution of Brittle Structures In Southwestern Finland and Western South Africa. Insights into Fault Reactivation, Fluid Flow and Structural Maturity in Precambrian Cratons

The bedrock of old crystalline cratons is characteristically saturated with brittle structures formed during successive superimposed episodes of deformation and under varying stress regimes. As a result, the crust effectively deforms through the reactivation of pre-existing structures rather than by through the activation, or generation, of new ones, and is said to be in a state of 'structural maturity'. By combining data from Olkiluoto Island, southwestern Finland, which has been investigated as the potential site of a deep geological repository for high-level nuclear waste, with observations from southern Sweden, it can be concluded that the southern part of the Svecofennian shield had already attained structural maturity during the Mesoproterozoic era. This indicates that the phase of activation of the crust, i.e. the time interval during which new fractures were generated, was brief in comparison to the subsequent reactivation phase. Structural maturity of the bedrock was also attained relatively rapidly in Namaqualand, western South Africa, after the formation of first brittle structures during Neoproterozoic time. Subsequent brittle deformation in Namaqualand was controlled by the reactivation of pre-existing strike-slip faults.In such settings, seismic events are likely to occur through reactivation of pre-existing zones that are favourably oriented with respect to prevailing stresses. In Namaqualand, this is shown for present day seismicity by slip tendency analysis, and at Olkiluoto, for a Neoproterozoic earthquake reactivating a Mesoproterozoic fault. By combining detailed field observations with the results of paleostress inversions and relative and absolute time constraints, seven distinctm superimposed paleostress regimes have been recognized in the Olkiluoto region. From oldest to youngest these are: (1) NW-SE to NNW-SSE transpression, which prevailed soon after 1.75 Ga, when the crust had sufficiently cooled down to allow brittle deformation to occur. During this phase conjugate NNW-SSE and NE-SW striking strike-slip faults were active simultaneous with reactivation of SE-dipping low-angle shear zones and foliation planes. This was followed by (2) N-S to NE-SW transpression, which caused partial reactivation of structures formed in the first event; (3) NW-SE extension during the Gothian orogeny and at the time of rapakivi magmatism and intrusion of diabase dikes; (4) NE-SW transtension that occurred between 1.60 and 1.30 Ga and which also formed the NW-SE-trending Satakunta graben located some 20 km north of Olkiluoto. Greisen-type veins also formed during this phase. (5) NE-SW compression that postdates both the formation of the 1.56 Ga rapakivi granites and 1.27 Ga olivine diabases of the region; (6) E-W transpression during the early stages of the Mesoproterozoic Sveconorwegian orogeny and which also predated (7) almost coaxial E-W extension attributed to the collapse of the Sveconorwegian orogeny. The kinematic analysis of fracture systems in crystalline bedrock also provides a robust framework for evaluating fluid-rock interaction in the brittle regime; this is essential in assessment of bedrock integrity for numerous geo-engineering applications, including groundwater management, transient or permanent CO2 storage and site investigations for permanent waste disposal. Investigations at Olkiluoto revealed that fluid flow along fractures is coupled with low normal tractions due to in-situ stresses and thus deviates from the generally accepted critically stressed fracture concept, where fluid flow is concentrated on fractures on the verge of failure. The difference is linked to the shallow conditions of Olkiluoto - due to the low differential stresses inherent at shallow depths, fracture activation and fluid flow is controlled by dilation due to low normal tractions. At deeper settings, however, fluid flow is controlled by fracture criticality caused by large differential stress, which drives shear deformation instead of dilation.Siirretty Doriast

Disease state index and disease state fingerprint: supervised learning applied to clinical decision support in Alzheimer’s disease

Due to scientific and technological advancements, investigations in modern medicine are producing more measurement data than ever before. Since a large amount of information exists, and it is also being produced at ever-increasing rates, no single person can digest all current knowledge of diseases. Data collected from large patient cohorts may contain valuable knowledge of diseases, which could be useful to clinicians when making diagnoses or choosing treatments. Making use of the large volumes of data in clinical decision-making requires ancillary help from information technologies, but such systems have not yet become widely available. This thesis addresses the challenge by proposing a computer-based decision support method that is suited to clinical use.This thesis presents the Disease State Index (DSI), a supervised machine learning method intended for the analysis of patient data. The DSI comprehensively compares patient data with previously diagnosed cases with or without a disease. Based on this comparison, the method provides an estimate of the state of disease progression in the patient. Interpreting the DSI is made possible by its visual counterpart, the Disease State Fingerprint (DSF), which allows domain experts to gain a comprehensive view of patient data and the state of the disease at a quick glance. In the design and development of these methods, both performance and applicability in clinical use were taken into account equally.Alzheimer’s disease (AD) is a slowly progressing neurodegenerative disease and one of the largest social and economic burdens in the world today, and it will continue to be so in the future. Studies with large patient cohorts have significantly improved our knowledge of AD during the last decade. This information should be made extensively available at memory clinics to maximize the benefits for diagnostics and treatment of the disease. The DSI and DSF methods proposed in this thesis were studied in the early diagnosis of AD and as a measure of disease progression in six original publications. The methods themselves and their implementation within a clinical decision support system, the PredictAD tool, were quantitatively evaluated with regard to their performance and potential benefits in clinical use. The results show that the methods and clinical decision support tool based on these methods can be used to follow disease progression objectively and provide earlier diagnoses of AD. These, in turn, could improve treatment efficacy due to earlier interventions and make drug trials more efficient by allowing better patient selection

Opetuksen vaikutus valokovetuksen laatuun eri valmistajien valokovettajilla

Tutkimuksen tavoitteena on tutkia opetuksen vaikutusta yhdistelmämuovipaikkojen valokovetuksen laatuun käyttämällä neljää erilaista valokovettajaa. Lisäksi tutkimuksessa perehdytään eri valokovettajien eroihin. Tutkimuksen hypoteesina on, että valokovetuksen laatu paranee opetuksen myötä. Toisena hypoteesina on, että jokainen osallistuja valokovettaisi jokaisella valokovettajalla yli 10 J/cm2 sekä etualueella että taka-alueella. Tutkimuksessa käytettiin hyväksi MARC-PS-simulaationukkea (MARC-PS™, BlueLight, NS, Canada). Laitteessa on sensorit d27:n okklusaalipinnalla ja dd11-21 approksimaalivälissä. Approksimaalivälissä etäisyys sensoriin hampaan pinnalta on 1 mm ja d27:ssa etäisyys sensoriin on 4mm. Tutkimuksessa on mukana 50 hammaslääketieteen opiskelijaa, joista jokainen suorittaa valokovetuksen kaikilla 4 valokovettajalla MARC-PS-simulaationuken molempiin sensoreihin. Valokovetuksessa välittynyt energia (J/cm2) mitattiin ja analysoitiin. Opiskelijoilla ei ollut tietoa tutkimuksen tarkoituksesta ennen tutkimuksen alkua. Ensimmäisen valokovetuskerran jälkeen osallistujille kerrottiin tutkimuksen tarkoitus ja heille annettiin henkilökohtaista opetusta valokovetuksesta. Toisen kierroksen jälkeen tuloksia verrattiin keskenään. Simulaatioiden lisäksi jokaiselle valokovettajalle tehtiin thermopile-mittaus, josta saatiin luotettavat tulokset jokaisen valokovettajan maksimaalisesta tehosta. Valokovettajista otettiin myös sädeprofiilit, joista käy ilmi valon jakautumisen valkokovettajan kärjen päässä. Tuloksissa oli huomattavaa vaihtelua (2,9-26,8 J/cm2). Ennen- ja jälkeen-tuloksia verrattaessa huomataan, että jälkeen-tulokset olivat merkitsevästi parempia (p<0.05). Tulokset paranivat 1,6 J/cm2 (13%) 10 s valokovetuksen aikana. Jälkimmäisissä kovetuksissa 14% oli vähemmän kuin 10 J/cm2. Tuloksissa käy myös selville, että valokovetajien välillä oli tilastollisesti merkitseviä eroja (p<0.05). Jokaisella valokovettajalla vaadittiin taka-alueella pidempi valokovetusaika, mikä johtuu etäisyyden kasvamisesta sensoriin. Vain ensimmäinen hypoteeseista todettiin oikeaksi. Valokovettajien välisten erojen voidaan olettaa johtuvan valokovettajien tehoista, valon jakautumisesta ja muotoilusta. Tuloksien perusteella voidaan sanoa, että osa hammaslääkäreistä ei osaa käyttää valokovettajaa riittävän hyvin ja heidän taitojaan pitää parantaa. Opetuksen jälkeen tulokset paranevat merkittävästi.Siirretty Doriast

The natural course of bridging osteophyte formation on MRI—A pictorial illustration

Diffuse skeletal hyperostosis is a common spinal disorder, but its pathophysiology is mostly unclear. The disorder can lead to a variety of symptoms, but many patients remain relatively asymptomatic. We present a case demonstrating the development of bridging osteophytes on a series of magnetic resonance images. An elderly person's spine was scanned repeatedly due to non-specific back pain during the last 4 years and the consecutive images revealed the formation of a bony bridge in the lumbar spine. Extensive bone marrow edema was seen during the formation of the osteophyte, suggestive of an ongoing inflammatory process. This case underlines that the inflammatory reaction in diffuse skeletal hyperostosis can be intense and prolonged, and its role might be worth studying further.publishedVersionPeer reviewe

Diagnostic accuracy of contrast-enhanced CT for neck abscesses : A systematic review and meta-analysis of positive predictive value

Objectives To review the diagnostic accuracy of contrast-enhanced computed tomography (CT) in differentiating abscesses from cellulitis in patients with neck infections, using surgical findings as the reference standard. Materials and methods Previous studies in the last 32 years were searched from PubMed and Embase. Because of partial verification bias (only positive abscess findings are usually verified surgically), sensitivity and specificity estimates are unreliable, and we focused on positive predictive value (PPV). For all studies, PPV was calculated as the proportion of true positives out of all positives on imaging. To estimate pooled PPV, we used both the median with an interquartile range and a model-based estimate. For narrative purposes, we reviewed the utility of common morphological CT criteria for abscesses, such as central hypodensity, the size of the collection, bulging, rim enhancement, and presence of air, as well as sensitivity and specificity values reported by the original reports. Results 23 studies were found reporting 1453 patients, 14 studies in children (771 patients), two in adults (137 patients), and seven including all ages (545 patients). PPV ranged from 0.67 to 0.97 in individual studies, had a median of 0.84 (0.79–0.87), and a model-based pooled estimate of 0.83 (95% confidence interval 0.80–0.85). Most morphological CT criteria had considerable overlap between abscesses and cellulitis. Conclusions The pooled estimate of PPV is 0.83 for diagnosing neck abscesses with CT. False positives may be due to limited soft tissue contrast resolution. Overall, none of the morphological criteria seem to be highly accurate for differentiation between abscess and cellulitis.© 2022 Hagelberg et al. This is an open access article distributed under the terms of the Creative Commons Attribution License, which permits unrestricted use, distribution, and reproduction in any medium, provided the original author and source are credited.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Luomukasvistuotannon kannattavuus ja tarjontaketjujen toimivuus Suomessa

Suomen luomukasvistuotannossa viljelypinta-alaltaan eniten tuotetaan ruokaperunaa (256 ha), porkkanaa (60,1 ha) ja sipulia (32,8 ha). Viljelmistä valta osa on pienehköjä alle 0,5 ha:n viljelmiä. Pienten tilojen lukuisa määrä ja isojen tilojen vähäinen määrä onkin kuvaavaa Suomen nykyisessä luomukasvistuotannossa. Mallilaskelmien perusteella luomusipulin ja -perunantuotanto oli kannattavaa. Porkkanalla luomutuotanto oli suurella tilakoolla kannattavaa, mutta ei pienellä. Yleisesti ottaen kannattavuus oli suurella tilakoolla parempi kuin pienellä. Hyvä sato, hävikin hallinta, sopivan koneistus ja työmenekin hallinta ovat tärkeimmät tekijät kannattavaan luomutuotantoon. Tällä hetkellä luomukasvisten korkea hinta ja alhainen jalostusaste ohjaavat tuotteet pääsääntöisesti kuluttajamarkkinoille, jossa on tapahtunut jakaantumista kahteen toimintatapaan; suoramarkkinointiin ja markkinointiin tukkujen kautta. Keräämämme haastatteluaineiston perusteella tuottajien kokoluokalla näyttäisikin olevan vaikutusta tuottajan luomukasvisten markkinointi- ja jakelukanavien valintaan. Pienet toimijat (tuotantopinta-ala alle 1 ha) suosivat suorajakelua ja myyntiä paikallisella tasolla: torimyynti, vähittäiskaupan myyntipisteet, pienet ammattikeittiöt (koulut, päiväkodit, ravintolat), ruokapiirit tai tilamyynti. Tämän tyyppinen toiminta edellyttää, että tuottaja itse hoitaa markkinoinnin, hintaneuvottelut, yhteydenpidon ostajaan sekä tuotteiden kuljetukset. Suorissa toimituksissa tuotteille asetetaan harvoin tiukkoja laatuvaatimuksia. Suuremmille toimijoille tukut tarjoavat hyvän jakelukanavan. Haastatelluista tiloista suuremmat, yli 1 ha:n alalla sipulia ja porkkanaa tuottavat tilat toimittavat tuotteitansa tukkujen kautta. Tyypillistä on, että suuremmat toimijat ovat ulkoistaneet tuotteiden markkinoinnin markkinointiyhtiölle tai pakkaamolle. Kaupan keskusliikkeet ja tukut asettavat hyvinkin tarkkoja laatuvaatimuksia tuotteille. Tukut ja keskusliikkeet haluavat toimia ammattimaisten toimijoiden kanssa, jotka tietävät jo toimintatavat ja -säännöt ja pystyvät toimittamaan riittäviä määriä tuotteita. Suomessa luomukasvisten tuottajahinnat ja tuotantokustannukset ovat selvästi korkeampia verrattuna vastaavaan tavanomaiseen tuotteeseen. Tuottajat kokevatkin, että kotimaisten luomukasviksien hintakilpailukyky verrattuna tavanomaisesti tuotettuihin vastaaviin on säilytettävä. Tämä tarkoittaa sitä, että luomutuotteen hinnan ero vastaavaan tavanomaiseen ei saa olla liian suuri tai pieni. Välittäjäporras toivoi ns. terveen hintatason säilymistä, jotta uudet viljelijät ja jatkajat kiinnostuisivat tulevaisuudessakin luomusta. Toisaalta luomukasvisten kysynnän kasvun kannalta välittäjäportaan ja ammattikeittiön näkemys oli, että hinnan tulisi olla lähempänä tavanomaisen vastaavan tuotteen hintaa. Jalostusta ei yleisesti ottaen pidetty houkuttelevana vaihtoehtona, sillä kotimaisen jalostamattoman luomukasviksen tuottajahinta on yleisesti ottaen hyvällä tasolla. Jalostustoiminta ei ole kiinnostavaa sen työläyden, investointivaatimusten ja toisaalta jalosteista maksettavan alhaisen hinnan takia. Jalostus nähtiin lähinnä merkityksellisenä hävikinhallinnan näkökulmasta. Jos hävikkiin menevä tavara voidaan ohjata järkevästi jalostukseen, sillä voi olla merkitystä tilan tuotannon kannattavuuden parantamisessa. Luomukasvisten alhainen jalostusaste ja korkea hinta vaikeuttavat niiden käyttöä ammattikeittiösektorilla. Koska suurimmilla toimijoilla on tällä hetkellä toimivat kanavat, olisi Suomessa kehitettävä lukumääräisesti suuren pienten tuottajien joukon ketjuja siten, että niiden tuotteet saavuttavat entistä helpommin kuluttajan. Lyhyisiin toimitusketjuihin perustuvaa toimintaa olisi kehitettävä tuottajien ja asiakkaiden yhteistyössä – oli sitten asiakas kuluttaja tai ammattikeittiö. Tarvitaan alueellisia rohkeita kokeiluja, yrittäjien verkostoitumista ja tiedon välittämistä kokeiluista laajemmin. Tavoitteeksi voisi asettaa toimivan ja kannattavan luomukasvisketjun rakentaminen niin tuottajan kuin asiakkaan näkökulmasta. Lyhyissä ketjuissa on panostettava tuotteiden tuoreuteen, laatuun ja makuun

Suunielun syövät ja niiden riskitekijät

Tutkimuksen tarkoitus: Tarkoituksena oli tehdä kirjallisuuskatsaus suunielun syövistä, jossa tauti kuvaillaan pääpiirteittäin. Lisäksi viime vuosina Helsingissä hoidetuista suunielun syöpäpotilaista tehtiin analyysi, jonka tavoitteena oli analyysin perusteella kuvata HPV-positiivisen ja toisaalta HPVnegatiivisen suunielun syöpää sairastavan potilaan taudinkuva, riskitekijät, sekä levinneisyyteen vaikuttavat seikat. Tässä tutkimuksessa HPV-infektion yhteyttä suunielun syöpään on arviotu p16ilmentymisen perusteella, sillä HPV-infektioon liittyy usein p16-yliekspressio. Materiaalit ja menetelmät: Kirjallisuuskatsausta varten etsittiin PubMedistä artikkeleita aiheeseen liittyen, käyttäen esimerkiksi hakusanoja "HPV" ja "Oropharyngeal cancer". Analyysia varten kerätty potilasaineisto koostuu HUS Korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikan tuumorimeetingeissä 1.3.2012 – 28.2.2014 diagnostisoiduista uusista suunielusyöpäpotilaista. Potilastietoja kerätään sähköisistä hoitokertomustiedoista, sekä HUSLAB Patologian laitoksen rekistereistä. Aineiston perusteella tehtiin kolme taulukkoa: potilaan kliiniset piirteet (esimerkiksi tupakointi, oireet) tuumorin p16 ilmentymisen mukaan, tuumorin ominaisuudet (esimerkiksi TNMluokitus) p16 ilmentymisen mukaan ja potilaan ensimmäinen suunniteltu hoito tuumorin p16 ilmentymisen mukaan. Tulokset: Potilaista (N=126) suurin osa oli miehiä ja kaikkien potilaiden keski-ikä oli 62.4 vuotta. P16-värjäys tehtiin 110:lle ja niistä positiivisia oli 80. Tupakoimattomilla potilailla todettiin ilmentyvän enemmän p16-postiivisia tuumoreita. Niillä potilailla, joilla alkoholin suurkulutusrajat täyttyivät, todettiin olevan vähemmän p16-positiivisia tuumoreita. P16-positiivisen tuloksen omaavilla potilailla enemmistöllä oireiden laatu oli patti kaulalla ja p16-negatiivisilla potilailla enemmistöllä oireena oli kipu. P16-negatiivisen tuumorin omaavilla potilailla etäpesäkkeiden esiintymistä alueellisissa imusolmukkeissa (N-luokitus) vaikutti olevan vähemmän kuin p16-positiivisen tuumorin omaavilla potilailla. Sekä p16-positiivisilla, että p16-negatiivisilla potilailla yleisin syövän gradus oli 3. Tuumorin yleisin lokaatio oli nielurisa sekä p16-positiivisilla, että p16negatiivisilla. P16-negatiivisia tuumoreita esiintyi toiseksi eniten pehmeässä suulaessa ja kielen tyvessä, sekä jonkin verran nielun takaseinämässä, kun p16-positiivisia tuumoreita esiintyi vain vähän pehmeässä suulaessa ja jonkin verran kielen tyvessä. P16-positiivisen tuumorin omaavat potilaat saivat enemmän kemosädehoitoa ja vähemmän leikkaushoitoa p16-negatiivisen tuumorin omaaviin potilaisiin verrattuna. Palliatiivista hoitoa sai 14% kaikista potilaista, p16-ilmentyminen ei näyttänyt olevan sidoksissa edelliseen. Johtopäätökset: Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että HPV-lähtöinen syöpä käyttäytyy eri tavalla, kuin HPV-negatiivinen syöpä, ja sitä olisi mahdollisesti hyvä käsitellä ja hoitaa eri sairautena

Precambrian fault reactivation revealed by structural and K-Ar geochronological data from the spent nuclear fuel repository in Olkiluoto, southwestern Finland

Integrated structural/geochmnological studies help unraveling complex brittle deformation histories. We have analysed the structural geological database of brittle faults from the ONKALO (TM) underground facility for spent nuclear fuel in Olkiluoto in southwestern Finland. Based on the structural geological data from eleven representative fault zones, we classify the Olkiluoto brittle structural features into four fault systems, referred to as Fault system I to IV. The classification is based on their structural properties and tectonic history, crosscutting relationships, fault rock mineralogical characterization and 3D modelling. Some constraints on the timing of faulting are provided by K-Ar dates on synkinematic illite from fault gouge samples. Our results show that the bedrock in southwestern Finland experienced numerous brittle deformation phases between ca. 1.75 and 0.9 Ga. N-S strike-slip faults (Fault systems I and II) formed at mid-crustal levels ca. 1.79-1.75 Ga ago in response to NW-SE/NNW-SSE compression soon after the Svecofennian omgeny. Later E-W striking oblique dextral/normal faults (Fault system III) are tentatively associated with the Gothian omgeny 1.6 Ga ago. These three fault systems were reactivated during NE-SW compression ca. 1.3-1.2 Ga ago, coeval with intrusion of a regional swarm of olivine diabase sills. E-W compression at the onset of the Sveconorwegian omgeny ca. 1.1-1.0 Ga ago resulted in the formation of SE dipping low-angle thrust faults (Fault system IV) and the selective reactivation of fault system II and III. Overall E-W extension during the collapse of the Sveconorwegian orogen ca. 0.97-0.87 Ga ago caused the localised reactivation of fault systems III and IV. Our research approach, which is integral to the siting process of repositories for spent nuclear fuel, demonstrates that the basement in southwestern Finland experienced repeated reactivation since the Mesoproterozoic, suggesting that future deformation localization is likely to be also accommodated by reactivation of existing brittle structures rather than formation of new faults

Work ability and physical fitness among aging workers : the Finnish Retirement and Aging Study

Background With advancing age, physical capacity gradually decreases which may lead to decreased work ability, if the physical work requirements remain the same. Examination of the importance of physical fitness for work ability among aging workers will help to find potential strategies to promote work ability in old age. The aim of this study was to investigate the association between physical fitness and work ability among aging workers. Methods Aging workers (n = 288, mean age 62.5, 83% women) from the Finnish Retirement and Aging study underwent cardiorespiratory, muscular fitness and functional testing. Work ability was inquired on a scale 0-10 from poor to excellent. Association between physical fitness indicators and work ability was examined using ordinary least squares regression, taking into account age, gender, occupational status, heavy physical work, body mass index and accelerometer-measured daily total physical activity. Results VO2peak, modified push-up test and maximal walking speed were positively associated with work ability (beta = 0.51, 95% confidence interval (CI) 0.29-0.74, beta = 0.46, 95% CI 0.26-0.66 and beta = 0.23, 95% CI 0.07-0.39, respectively), while chair rise test time was inversely associated with work ability (beta = -0.23, 95% CI -0.39--0.06). No associations were found between hand grip strength or sit-up test and work ability. Conclusions Cardiorespiratory fitness, upper body strength, and lower extremity function were positively associated with work ability. Good physical fitness may help to maintain work ability among aging workers.Peer reviewe

Tumor volume as a prognostic marker in p16-positive and p16-negative oropharyngeal cancer patients treated with definitive intensity-modulated radiotherapy

To investigate the impact of primary gross tumor volume (pGTV) and nodal gross tumor volume (nGTV) in oropharyngeal squamous cell carcinoma (OPSCC) and the difference in their role between human papillomavirus (HPV)-positive and HPV-negative patients. The patient cohort consists of 91 OPSCC patients treated with definitive radiochemotherapy or radiotherapy using intensity-modulated radiotherapy (IMRT). All patients had a minimum follow-up of 31 months. Volume measurements were made from computer tomography (CT) scans and HPV status was assessed by p16 immunohistochemistry. The end points were as follows: overall survival (OS), disease-free survival (DFS) and locoregional control (LRC). pGTV was a significant independent prognostic factor for overall survival (OS; p0.020) in p16-negative patients. nGTV of p16-negative tumors had significant prognostic value in all end points in multivariate analyses. High-stage (III-IVc) p16-negative tumors were only associated with significantly poorer OS (p = 0.046) but not with poorer LRC or DFS when compared with the low-stage (I-II) tumors. nGTV of p16-positive tumors was an independent prognostic factor for DFS (p= 0.005) and LRC (p= 0.007) in multivariate analyses. pGTV may serve as an independent prognostic factor in p16-negative patients and nGTV may serve as an independent prognostic factor both in p16-positive and p16-negative patients treated with radiochemotherapy or radiotherapy using IMRT. Tumor volume may have an impact on selecting patients for de-escalation protocols in the future, both in p16-positive and p16-negative patients.Peer reviewe