Selvitys käytäntölähtöisen innovaatioympäristötyökalun Fab Lab -konseptin soveltuvuudesta Etelä-Pohjanmaan innovaatioympäristön kehittämisen työvälineeksi

Tämän esiselvityshankkeen tavoitteena oli perehtyä Fab Lab -konseptiin ja selvittää ne reunaehdot, jotka määrittävät konseptin käyttökelpoisuutta Etelä-Pohjanmaalla ja suomalaisissa olosuhteissa yleisemmin. Etelä-Pohjanmaan voidaan olettaa olevan potentiaalinen konseptin hyödyntäjä, koska alueella on runsaasti sellaista maaseudun pienyrittäjyyttä, jonka on vaikea hyödyntää etäällä olevia teknologiapalveluja. Lisäksi arvioitiin konseptin mahdollisuudet yhdistää erilaisia innovaatiotoimijoita tavalla, joka voisi tukea Seinäjoki Science Park -yhteisön vuorovaikutusta ja täten toimia innovaatioita edistävänä kehitysalustana. Esiselvityksen tuloksena syntyi soveltuvuusanalyysi, jossa: a) Analysoitiin konseptin sisältö ja toiminnalliset reunaehdot. b) Arvioitiin konseptin suhde ja uutuusarvo alueen olemassa oleviin innovaatiopalveluihin ja toimijoihin. c) Arvioitiin konseptin mahdollisuudet toimia Seinäjoki Science Park -yhteisön vuorovaikutusta ja innovaatiotoimintaa edistävänä kehitysalustana. Soveltuvuusanalyysin pohjalta on tehty johtopäätökset Fab Lab -konseptin tarjoamista mahdollisuuksista suhteessa alueen innovaatioympäristön kehittämiseen, sekä suositukset mahdollisista jatkotoimista. Esiselvitys on toteutettu osana Seinäjoen seudun aluekeskusohjelmaa ja sen tilaajana on toiminut Seinäjoen Teknologiakeskus Oy

Kansainvälisyys ja paikalliskehittäminen : Selvitys kansainvälisistä Leader-hankkeista 2007–2013

Tässä maa- ja metsätalousministeriön tilaamassa selvityksessä tarkastellaan kansainvälistä yhteistyötä (Transnational Cooperation, TNC) ja TNC -hankkeita, joita toteutettiin osana Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman Leader-toimintatapaa ohjelmakaudella 2007–2013. Kansainvälisyys on yksi EU:n maaseutupolitiikan mukaisen Leader-toimintatavan kantavista periaatteista. Sen tavoitteena on saada uutta tietoa ja kehittämisideoita sekä oppia vastavuoroisesti toisten alueiden ja maiden kokemuksista. Selvityksessä tarkastellaan kansainvälisen yhteistyön toimeenpanoa, tuloksia ja vaikuttavuutta, hyviä käytäntöjä sekä kansainvälisen yhteistyön tukemiseen ja neuvontaan liittyviä kehittämisehdotuksia. Lisäksi verrataan toteutunutta TNC-hanketoimintaa edelliseen ohjelmakauteen (2000–2006) ja Suomen hanketoimintaa muihin EU-maihin. Selvitystyön aineisto muodostui kansainvälisille hankkeille ja toimintaryhmien toiminnanjohtajille suunnatuista kyselyistä, avainhenkilöhaastatteluista sekä hankkeita koskevista hankerekisteritiedoista ja muusta kirjallisesta materiaalista. Menetelmänä käytettiin aineistolähtöistä monitahoarviointia. Ohjelmakaudella 2007–2013 Suomessa toteutettiin 94 valtioiden välistä TNC-yhteistyöhanketta ja 86 yhteistyöhön valmistavaa esiselvityshanketta. Kansainväliseen hanketoimintaan sidottiin 9,63 miljoonaa euroa julkista rahoitusta. TNC-hankkeet olivat pääosin yleishyödyllisiä kehittämishankkeita, joiden tavallisimmat teemat liittyivät nuorisoon, matkailuun ja kulttuuriin. Hankkeita toteuttivat tavallisimmin yhdistykset ja järjestöt. Kansainvälinen hankeaktiivisuus vaihteli Suomessa voimakkaasti alueittain. Kokonaisuutena Suomi kuului EU:n laajuisissa vertailuissa kaikkein aktiivisimmin TNC-hankkeita toteuttaneiden maiden joukkoon. TNC-hankkeiden määrä nousi ohjelmakausien välillä 19 hankkeen verran 94 hankkeeseen ja hankkeiden keskikoko kasvoi lähes kaksi kertaa edelliskautta suuremmaksi nousten noin 85 000 euroon. Selvityksen perusteella kävi ilmi, että kv-hankkeiden ja verkostojen syntyyn vaikuttavat monet toisiinsa kietoutuvat seikat. Lähtökohtana on hakijan omat ideat ja verkostot. Toimintaryhmän rooli nousee merkittäväksi usean osatekijän kautta, kuten mahdollistava strategia-asiakirja, aikaisempi hanketoiminta ja verkostosuhteet eurooppalaisiin ”sisarryhmiin” ja moniin muihin tahoihin. Keskeisenä havaintona voidaan nostaa esiin kv-koordinaattorin tai muun pätevöityneen resurssihenkilön vaikutus TNC-toiminnan aktiivisuuteen ja jatkuvuuteen. TNC-hanketoiminta on monitahoinen sekä EU:n että kansallisella tasolla säädelty prosessi. Hankeprosessin eri vaiheista hankalimmaksi osoittautui aikataulutukseen liittyvät kysymykset johtuen eri jäsenmaiden erilaisista hakujen ajoituksista. Käytännön yhteydenpito partnereiden välillä oli verraten helppoa eikä eri kielillä toimiminen muodostunut esteeksi. TNC-hankkeiden monimuotoisuuden ja hanketietojärjestelmän epäkohtien vuoksi tulosten ja vaikuttavuuden mittaamisessa on ollut ongelmia. Hankkeet ovat kuitenkin tuottaneet toimijoilleen merkittävän kokemusvarannon ja edistäneet monenlaista oppimista. Toteuttajien ja toimintaryhmien arvioimana hankkeet ovat vaikuttaneet merkittävästi etenkin uusien asioiden oppimiseen ja innostuksen ruokkimiseen, ja usein myös uusien ideoiden tai toimintamallien siirtämiseen oman toiminta-alueen kehittämiseen tai toisille alueille. Kansainväliset hankkeet voivat olla yksilötasolla kertaluonteisia, mutta useimmat tahot katsoivat, että niiden myötä opitut ideat tai toimintamallit ovat tavalla tai toisella siirtymässä käytäntöön tai saamassa jatkoa. TNC-hankeneuvonnalle on jatkuva tarve ja kysyntä. Maaseutuverkostopalveluilta odotetaan monipuolista koulutustarjontaa ja verkostoitumistukea ja sille ehdotetaan mm. kv-hankkeiden materiaalipankin perustamista. Paikallisella tasolla kv-koordinaattori tai vastaava resurssi on tärkein kv-yhteistyön lähimahdollistaja. Toimintaryhmillä on parannettavaa TNC-hankkeiden ”jälkihoidossa” eli prosessien ja tulosten kokoamisessa, hyödyntämisessä ja edelleen levittämisessä toiminta-alueillaan. Hallintoviranomaisilta odotetaan toimivia ja luotettavia hanketietojärjestelmiä ja myötävaikuttamista TNC-hankkeita koskevien menettelytapojen yksinkertaistamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi

Tiedosta hyvää : Helsingin yliopisto kestävien ja tehokkaiden ruokajärjestelmien edistäjänä

Raportissa käsitellään Helsingin yliopiston yhteiskunnallista vuorovaikutustehtävää suhteessa kansalliseen ja alueelliseen innovaatiopolitiikkaan. Kontekstina on Innovatiiviset kaupungit (INKA) -ohjelma biotalouden ja ruokajärjestelmien alalla. Raportin perustana olleessa selvityshankkeessa tarkasteltiin sitä, miten Helsingin yliopiston tutkijat arvioivat sekä ruokajärjestelmien kehittämisohjelmaa että yleisemmin omaa vuorovaikutusrooliaan ruokajärjestelmäteemoissa. Haastateltaviksi valittiin 25 tutkimusryhmän tai tutkimusalan vastuullista johtajaa tai tutkijaa Helsingin yliopiston eri tiedekunnista, laitoksista ja yksiköistä. Helsingin yliopiston tutkijoilla on ruokajärjestelmäteemoissa monipuolista vuorovaikutusta sekä elinkeinoelämän että muiden yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa. Vaikuttavuus toteutuu esimerkiksi tiedonsiirtymisenä suoraan yrityksiin tai maisteritutkielmien muodossa. Toimiva vuorovaikutus vaatii pitkäaikaista yhteistyötä, henkilökohtaisia suhteita sekä foorumeja, joissa tietoa jaetaan avoimesti kaikkien käyttöön. Haastatellut tutkijat löysivät runsaasti kiinnittymiskohtia ruokajärjestelmien kehittämisohjelmaan. Ohjelman keskeiset valinnat koettiin yleisesti ottaen hyviksi, mutta ruokajärjestelmäkuvaukseen toivottiin esimerkiksi parempaa toimintaympäristön huomioimista. Tutkijoita kannustaa yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen ruokajärjestelmäteemoissa mahdollisuus korkeatasoiseen tutkimukseen, opetusta palveleva yhteistyö sekä yhteistyöavaukset visionääristen yritysten kanssa. Helsingin yliopiston ja INKA-ohjelman välistä kohtaamista on perusteltua tarkastella, koska kyse on tutkimustiedon entistä paremmasta hyödyntämisestä ja vaikuttavuudesta uusien kasvualojen synnyttämisessä. On löydettävä tapoja, joilla tutkimustoiminta ja tutkimustieto kiinnittyvät osaksi INKA-ohjelman kehitysalustoilla tapahtuvaa toimintaa. Toimivat välittäjärakenteet auttavat tutkijoita kiinnittymisessä, mutta toisaalta kyse on viime kädessä henkilötasolla rakentuvista suhteista

Hyvinvointialan nykytila ja tulevaisuus Etelä-Pohjanmaalla

Termillä hyvinvointialan palveluyrittäjyys tarkoitetaan terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen alalla tapahtuvaa yritystoimintaa. Tässä selvityksessä käytettävän laajan määritelmän mukainen hyvinvointialan palveluyrittäjyyden käsite sisältää kaikki sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut ja lisäksi muut henkilökohtaiseen hyvinvointiin liittyvät palvelut. Kansallisten katsausten mukaan hyvinvointipalveluyrittäjyyden tulevaisuuden vahvuudet näyttävät sosiaali- ja terveyspalveluissa rakentuvan pitkälti samankaltaisten elementtien kautta. Molemmissa nähdään kysynnän kasvavan tulevaisuudessa, ja tarjotut palvelut nähdään laadukkaina ja henkilökunta ammattitaitoisena. Myös kustannustehokkuus ja palvelualttius nähdään selvinä vahvuuksina. Hyvinvointipalveluyrittäjyyden kahta päätoimialaa vaivaavat pitkälti samankaltaiset ongelmat, kuten kuntien vahva rooli palvelumarkkinoilla, liiketoimintaosaamisen heikkoudet sekä työvoimapula tietyillä aloilla. Etelä-Pohjanmaalla tehdyn hyvinvointialan tarve- ja kehittämisselvityksen tulokset mukailevat kansallisen tason tilannetta. Palveluala on kehittynyt suotuisasti viime vuosina. Tämä kehitys on 2000-luvulla näkynyt mm. siinä, että alalle on perustettu runsaasti uusia yrityksiä. Asiantuntijahaastattelujen sekä julkiselle, yksityiselle ja kolmannelle sektorille lähetetyn kyselyn tulosten mukaan palvelutuotannon haasteita kuvaa parhaiten markkinoiden kehittymättömyys. Kuntien palvelustrategioilla voidaan selkeyttää palvelutuotannon työnjakoa. Kaikilla osapuolilla on tarvetta vahvistaa osaamistaan kilpailuttamisesta ja liiketoiminnan periaatteista. Yrittäjät tarvitsevat laajempia markkina-alueita palveluilleen, jotta toiminta olisi vakaammalla pohjalla eikä yhden kunnan varassa. Toinen palvelutuotannon haasteisiin liittyvä painopiste on toimijoiden verkostoituminen. Palvelutarpeet kohdistuvat erityisesti iäkkääseen väestöön, mutta perinteisten palvelujen lisäksi on yhä enemmän tuotettava räätälöityjä palveluja. Vanhemman väestön lisäksi on huomioitava myös työikäisen väestön ennaltaehkäisevät hyvinvointipalvelut sekä perheiden hyvinvointia parantavat palvelut. Eteläpohjalaisten hyvinvointipalvelujen veturiksi tunnistetaan liikunta- ja vapaa-ajanpalvelut, joiden ympärille on mahdollisuus kehittyä yhä laajempaa liiketoimintaa ja verkostomalleja. Vahvana ja tunnettuna erottuu myös lastensuojelun osaaminen. Maakunnan vahvuudet hoivapalveluissa ovat kodinomaisuus ja maaseutumaisuus. Kehittämistyö vaatii pitkäjänteisyyttä ja laajaa yhteistyörintamaa. Hanketoiminnan suuntaaminen yhteistyöverkostojen rakentamiseksi eri sektorien välille on edelleen tärkeää. Palvelualojen teemaohjelma on osaltaan rakentanut tätä yhteistyötä ja vastannut maakunnassa syntyneisiin palvelualojen kehittämistarpeisiin koulutusten ja hanketoiminnan kautta, mutta toimintakentän muuttuessa jatkuvaa kehittämistyötä tarvitaan

Metsähanhen alalajien tunnistaminen nokan morfologian ja värityksen avulla

Euroopassa esiintyy kahta metsähanhen alalajia: tundrametsähanhi Anser fabalis rossicus sekä taigametsähanhi Anser fabalis fabalis. Taigametsähanhia pesii Suomessa, mutta myös tundrametsähanhia esiintyy kevät- ja syysmuuttojen aikana. Tundrametsähanhen muuttoreitti kulkee kuitenkin idempää kuin taigametsähanhen, ja ne myös muuttavat myöhemmin syksyllä kuin taigametsähanhet. Metsähanhen metsästys on ollut Suomessa viime vuosina tiukasti säädeltyä ja metsästystä on pyritty ajallisilla sekä paikallisilla rajoituksilla kohdentamaan elinvoimaiseen tundrametsähanheen. Saaliissa esiintyy kuitenkin edelleen molempia alalajeja. Alalajien erottaminen toisistaan silmänvaraisesti on vaikeaa, ja siksi olisi tärkeää saada tietoa saaliin alalajikoostumuksesta kestävän metsästyksen pohjaksi. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää taiga- sekä tundrametsähanhen nokan muodoista tilastollisesti merkitseviä eroavaisuuksia morfometriikan ja nokan värityksen avulla. Tuloksista on tarkoitus luoda työkalu, jonka avulla alalaji voidaan tunnistaa tietyllä todennäköisyydellä valokuvasta. Lajintunnistus on tärkeää hanhien kannanhoidon kannalta, jotta metsähanhisaaliin alalajijakaumaa on mahdollista seurata. Saalislintujen tunnistaminen on välttämätöntä taigametsähanhen kannan elinvoimaisuuden turvaamisessa. Tutkimuksen aineisto koostuu noin yhdeksästä sadasta hanhen päästä. Aineisto kerättiin Ruotsista vuosina 2017–2018 sekä Suomesta ja Virosta vuosina 2018–2019. Päistä otettiin DNA-näyte sekä standardisoitu kuva. DNA-tulosten avulla oli mahdollista tutkia alalajien eroja, jotka voisivat auttaa tunnistuksessa. Kuvista otettiin myös absoluuttisia mittoja sekä mitattiin keltaisen värin määrää ylänokassa. Mallinnuksessa selvitettiin, onko mitoilla mahdollista selittää metsähanhen alalajia. Tutkielmassa esitellyn tilastollisen mallin avulla oli mahdollista neljän muuttujan: keltaisen värin määrän nokassa, nokan pituuden ja ala- ja ylänokan paksuuden perusteella ennustaa alalaji noin 93 prosentin tarkkuudella. Tulokset tukivat aiempia taksonomisia tutkimuksia, mutta eivät ole suoraan verrannollisia. Tulosten mukaan tundrametsähanhia tulee yleisesti metsähanhisaaliiseen Suomessa sekä Virossa ja taigametsähanhia on valtaosa metsähanhisaaliista Ruotsissa

Maaseutu on kaupungin äiti : - Maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelu Maaseudun Tulevaisuuden sivuilla 1916 - 1918

Tässä poliittisen historian alaan kuuluvassa artikkelissa tarkastellaan maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelun ulottuvuuksia Maaseudun Tulevaisuus-lehdessä vuosina 1916–1918. Käytettyä argumentaatiota arvioidaan suhteessa modernisaatiokehitykseen, joka 1860-luvulta eteenpäin alkoi muokata Suomen agraaria elinkeino- ja yhteiskuntarakennetta. Maaseudun ja talonpoikien yhteiskunnallisen merkityksen ja elämäntavan nähtiin vaarantuvan. Tilalliset järjestäytyivät puolustamaan etujaan maalaisliiton ja Maataloustuottajain Keskusliiton ympärille. Maaseudun Tulevaisuus oli tärkeä näiden järjestöjen puolestapuhuja. Maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelu näkyi lehdessä kahden teeman kautta. Kaupunkien suurteollisuus ja sosialistinen kiihotus olivat leviämässä maaseudulle. Ne uhkasivat talonpoikien hegemonista asemaa, pienomistajuutta sekä maaseutuväestön yhtenäisyyttä. Kaupungit ja kaupunkimainen elämäntapa olivat myös moraalinen ja fyysinen uhka maaseudun elämäntavalle ja sen asukkaille sekä laajemmin koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Kansakunnan tulevaisuuden nähtiin olevan maaseudulla, ei kaupungissa.Peer reviewe

Komponenttipohjaiset tietojärjestelmät liiketoimintana

Tutkimuksen aihe on Komponenttipohjaiset tietojärjestelmät liiketoiminnassa. Tutkimuksen tavoitteena on etsiä ja selvittää yleisiä tietotekniikan toimialaan vaikuttavia tekijöitä. Näiden tekijöiden pohjalta esitellään komponenttipohjaiset tietojärjestelmät, joiden nähdään olevan eräs alkavista toimialaan vaikuttavista voimakkaista ja pitkäaikaisista kehitystrendeistä. Tutkimus sisältää asiakasyrityksen ja tietojärjestelmätoimittajan näkökulman tekniseltä ja liiketaloudelliselta kannalta. Tutkimuslähteinä on käytetty alan muita tutkimuksia, kirjallisuutta, lehtiartikkeleita, seminaareja, alan tahojen verkkolähteitä sekä tekijän henkilökohtaisia kokemuksia alasta ja yrityksistä. Tutkimustulokset osoittavat, että vuosia jatkunut nopea teknologiakehitys on luonut asiakasyrityksiin vaikeasti hallittavan, kalliin ja joustamattoman kertakäyttötietotekniikan rakenteen. Tietojärjestelmäprojektit ylittyvät lähes poikkeuksetta toimitusajassaan ja/tai talousarviossaan. Lukuisat henkilökohtaiset tietokoneet vaativat kalliin ja työvoimavaltaisen ylläpidon. Komponenttipohjaiset tietojärjestelmät ja laajat tietoverkot tuovat tilanteeseen mielenkiintoisen ratkaisun, joka voi muokata rajusti toimialan toimittajarooleja. Huippuosaamista vaativat uudet tietotekniikkaintensiivisemmät verkko- ja ohjelmistoratkaisut karsivat toimialalta monia mukautumattomia yrityksiä pois. Tutkimuksen johtopäätelmänä tulevaisuus on tiheästi tietoverkottunut kansainvälinen yhteisö, jossa useilla erilaisilla keveillä päätelaitteilla käytetään verkkopalveluita, jotka rakentuvat pitkin verkkoa sijaitsevista tietosisältö- ja ohjelmistokomponenteista

Eteläpohjalaisten elintarvikeyritysten osaamistarpeita ja osaamisen kehittämisen keinoja

Etelä-Pohjanmaa on vahva maatalous- ja elintarvikemaakunta. Vahva alkutuotanto yhdessä monipuolisen elintarviketeollisuuden sekä maa- ja elintarviketuotantoon liittyvän metalli- ja teknologiateollisuuden kanssa muodostavat toimivan klusterin. Maatalous- ja elintarvikealan osaamistasoa vahvistamalla on mahdollista edelleen kehittää klusterin kilpailukykyä. Maatalous- ja elintarvikealan työelämälähtöiset korkea-asteen koulutustoteutukset hankkeessa on kehitetty yritysten osaamista korkeakouluyhteistyön avulla. Hankkeen tarkoituksena on ollut henkilöstön osaamistason nostaminen elintarvikeketjun yrityksissä ja kehittämisorganisaatioissa, sekä sitä kautta koko toimialan kehittyminen. Tässä raportoidun osaamistarvekartoituksen tavoitteena oli selvittää elintarvikeyritysten osaamistarpeita. Löytää aihealueita, joihin kaivataan lisää osaamista. Sekä kartoittaa yritysten resursseja ja kiinnostusta osallistua osaamisen kehittämiseen. Osaamistarvekartoitus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineiston keruumenetelmäksi valittiin puolistrukturoidut haastattelut. Aineisto koostui kymmenestä elintarvikealan yrityksen yrittäjän tai yrityksen edustajan haastattelusta. Haastateltujen edustamat yritykset poikkesivat toisistaan niin koon kuin elintarviketeollisuuden alan suhteen. Valtaosa tutkimuksessa mukana olevista yrityksistä oli mikroyrityksiä. Tutkimus oli luonteeltaan kartoittava. Kartoituksessa ilmeni, että osaamistarpeet ovat pitkälti yrityskohtaisia. Yritykset hakevat osaamisen kehittämisen kautta ratkaisuja toimintansa käytännön haasteisiin, joten tarjottavissa palveluissa on huomioitava yritysten yksilölliset tarpeet. Tietyt teemat nousivat kuitenkin myös laajemmin esille. Esimerkiksi markkinointiin ja myyntiin kaivattiin lisää osaamista suurimmassa osassa vastaajayrityksiä. Myös tuotantoprosessien kehittäminen, tuotekehitys ja kuljetusten järjestäminen koettiin haastaviksi. Tulosten mukaan elintarvikealan yrityksissä on tarve verkostoitumiseen ja yritysten väliseen yhteistyöhön. Yritysten välinen yhteistyön nähtiin ratkaisuksi niin hankinnoissa, kuljetuksissa, markkinoinnissa kuin tietotaidon kartuttamisessakin. Keskeisiä keinoja verkostoitumisen ja yhteistyön edistämiseksi ovat neuvottelu- ja sopimusosaamiseen liittyvät koulutukset sekä erilaisten kanavien luominen yritysten verkostoitumiselle. Osaamistarpeiden ennakointi oli varsinkin pienissä yrityksissä vähäistä