Misteli on vakiintumassa Suomeen

Mistletoe (Viscum album) has during the 2010’s been spreading in the vicinity of Turku (Varsinais-Suomi, Finland). This is the first known fertile V. album population within the country. The situation in 2018 is mapped here, with a review of the biology and dispersal of this hemi-parasitic species. V. album was found at 48 locations, with the total number of shoots (seed-originating clones) being 307. The plants werestill young and mostly sterile. The most common host trees noted were Populus, Malus, Sorbus, Tilia and Acer species, all growing in open sites on the edges of  inhabited areas. The findings are consistent withfirst-generation seedlings, dispersed by birds from a common mother population. A candidate for such a population was located within the town of Naantali. The lack of Viscum album sightings in the surrounding districts would indicate that the current dispersal originates from mistletoe imported for decoration.The prospects of future dispersal in Finland are discussed, including the suitability of local host trees and the behaviour of birds.</p

Hentonäkinruoho (Najas tenuissima) ja notkeanäkinruoho (Najas flexilis): Suomen uhanalaisia lajeja

Hentonäkinruoho (Najas tenuissima) ja notkeanäkinruoho (Najas flexilis) ovat Suomessa erittäin uhanalaisia ja luonnonsuojeluasetuksen mukaan erityisesti suojeltavia ja rauhoitettuja lajeja. Ne kuuluvat Euroopan Unionin luontodirektiivin liitteisiin II ja IV. Näkinruohot ovat uhanalaisia koko maailmassa, ja Suomella on merkittävä kansainvälinen vastuu niiden säilymisestä. Tässä suojeluohjelmassa esitellään tunnetut näkinruohojen kasvujärvet sekä annetaan suosituksia kannan suojelusta, kasvupaikkojen hoidosta, seurannasta ja jatkoselvityksistä. Näkinruohot ovat yksivuotisia uposkasveja, joiden biologiaa ja esiintymistä ei tunneta kunnolla. Lajien nykytilaa selvitettiin vuosina 2008–2010 useimmilla kasvujärvillä sukeltamalla. Tunnettuja nykyesiintymiä on Suomen kaakkoisosassa seitsemän elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) alueella. Lajit suosivat Salpausselkien liepeillä olevia luontaisesti kirkkaita, mutta rehevähköjä, pohjavesivaikutteisia järviä. Hentonäkinruohoa kasvaa edelleen 16 järvessä ja yhdessä Suomenlahden jokisuistossa, notkeanäkinruoho tunnetaan enää vain neljästä järvestä. Viidessä järvessä olevat näkinruohojen populaatiot arvioitiin tässä työssä elinvoimaisiksi. Vesien rehevöityminen ja siitä seuraava veden samentuminen, pohjien liettyminen ja muun vesikasvillisuuden runsastuminen ovat muuttaneet kasvupaikkoja näkinruohoille sopimattomiksi. Näkinruohojen populaatiot ovat supistuneet monin paikoin yksittäisiksi versoiksi tai ohuiksi nauhamaisiksi kasvustoiksi. Alle puolet näkinruohoesiintymistä sijaitsee Natura 2000 -alueilla, joista osaan on perustettu luonnonsuojelualueita. Näkinruohojen kantojen ylläpitäminen ja elvyttäminen edellyttävät kasvujärvien ja niiden valuma-alueiden vesiensuojelun tehostamista ja ravinnekuorman rajoittamista. Joillakin kasvujärvillä tarvitaan myös hoitotoimia. Näkinruohojen seuranta tulee toteuttaa luontodirektiivin edellyttämässä laajuudessa. Lajien ja niiden elinympäristöjen seurantaan tulee liittää tehostettu vedenlaadun seuranta

Metabolomic discrimination of the edible mushrooms Kuehneromyces mutabilis and Hypholoma capnoides (Strophariaceae, Agaricales) by NMR spectroscopy

Two edible, cultivable mushroom species of the family Strophariaceae, Kuehneromyces mutabilis (sheathed woodtuft) and Hypholoma capnoides (conifer tuft), were studied using proton nuclear magnetic resonance metabolomic approach. The variation in the metabolites of the two species and their metabolic behaviourregarding caps and stipes and different collection sites were analysed by multivariate analysis methods. Altogether 169 cap and stipe samples of the mushrooms were investigated. The clearest difference between the species was in the sugar composition, which was more diverse in H. capnoides. When mushroom samples collected from different locations were compared, more variance was found in H. capnoides, whereas K. mutabilis appeared more homogeneous as a species. As far as the caps and stipes were concerned, in both species the amount of α-α-trehalose was clearly higher in the stipes, and the caps contained a larger proportion of the amino acids and organic acids.</p

Herkkuruokaa puusta : syötävien lahottajasienten viljely maatalouden sivuelinkeinona

Julkaisussa kuvataan Syötävien lahottajasienten viljely maatalouden sivuelinkeinona -hanketta ja sen tuloksia. Kehityshankkeessa kokeiltiin luonnonvaraisten, puuta lahottavien ruokasienten viljelyä edullisin tekniikoin varsinaissuomalaisilla maatiloilla sekä selvitettiin sienituotteiden kaupallistamiseen liittyviä seikkoja. Uutena innovaationa sienten viljelyyn kehitettiin ns. vinopölkkymenetelmä sekä muovilaatikkoformaatti. Hankkeessa saatujen tulosten mukaan luonnosta löytyy kymmeniä mahdollisia viljeltäviä lajeja, kuten esimerkiksi erinomaiseksi ruokasieneksi osoittautunut koivunkantosieni. Viljely sopisi erityisesti maa- ja metsätalouden sivuelinkeinoksi. Toivomme, että julkaisu tarjoaa maa- ja metsätalouden yrittäjille sekä vähittäiskaupoille näkökulmia ja innostusta kehittää sienten viljelystä uuttaa sivuelinkeinoa. Turun ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa (TKI) toteutetaan yli 30 erilaisessa tutkimusryhmässä. Yhteistä kaikille ryhmille on se, että työtä tehdään koko Varsinais-Suomen alueen tavoitteiden ja hyvinvoinnin edistämiseksi

Herkkuruokaa puusta. Syötävien lahottajasienten viljely maatalouden sivuelinkeinona

Kaksi- ja puolivuotisessa kehityshankkeessa kokeiltiin luonnonvaraisten, puuta lahottavien ruokasienten viljelyä edullisin tekniikoin varsinaissuomalaisilla maatiloilla sekä selvitettiin sienituotteiden kaupallistamista. Käyttännön viljelykokeisiin valittiin kaksi lajia, pääkohteena koivunkantosieni (Kuehneromyces mutabilis) ja sivukohteena kuusilahokka (Hypholoma capnoides). Luonnosta taltioitiin kummastakin sienilajista useita eläviä rihmastokantoja. Näistä valmistutettiin toimivia siirteitä eli ymppejä. Hankkeessa kehitettiin myös menetelmiä valmistaa maatiloilla omaa, ns. puolipuhdasta siirrettä. Tässä onnistuttiin ainakin neljän siirrossukupolven ajan, mikä parantaa toiminnan kannattavuutta ratkaisevasti. Useita matalan teknologian kevyitä viljelytekniikoita muunnelmineen testattiin pienessä mittakaavassa. Sienet saatiin kasvamaan useimmilla tekniikoilla jo lyhyen hankkeen aikana. Eniten satoa ehdittiin saada metsämaahan upotetuista pölkyistä, puutarhamaahan upotetuista, esikasvatetuista hakepaakuista sekä liotetusta hakkeesta. Myös biohajoava paperikassi alustan kääreenä osoittautui toimivaksi. Molempia sienilajeja on helppo käsitellä maatilan normaalein välinein ja tulokset ovat lupaavia, mutta tekniikoita on kehitettävä useilla sienilajeilla ja niiden eri roduilla eteenpäin, mieluiten vuosikymmenien aikajänteellä. Osaamisen yleistyessä pienen mittakaavan sieniviljelyllä on edellytykset muodostua Suomessa arkipäiväiseksi puutarhan- ja metsänhoidon osaksi.</p

Herkkuruokaa puusta : syötävien lahottajasienten viljely maatalouden sivuelinkeinona

Julkaisussa kuvataan ”Syötävien lahottajasienten viljely maatalouden sivuelinkeinona” -hanketta ja sen tuloksia. Kehityshankkeessa kokeiltiin luonnonvaraisten, puuta lahottavien ruokasienten viljelyä edullisin tekniikoin varsinaissuomalaisilla maatiloilla sekä selvitettiin sienituotteiden kaupallistamiseen liittyviä seikkoja. Uutena innovaationa sienten viljelyyn kehitettiin ns. vinopölkkymenetelmä sekä muovilaatikkoformaatti. Hankkeessa saatujen tulosten mukaan luonnosta löytyy kymmeniä mahdollisia viljeltäviä lajeja, kuten esimerkiksi erinomaiseksi ruokasieneksi osoittautunut koivunkantosieni. Viljely sopisi erityisesti maa- ja metsätalouden sivuelinkeinoksi. Toivomme, että julkaisu tarjoaa maa- ja metsätalouden yrittäjille sekä vähittäiskaupoille näkökulmia ja innostusta kehittää sienten viljelystä uuttaa sivuelinkeinoa. Turun ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa (TKI) toteutetaan yli 30 erilaisessa tutkimusryhmässä. Yhteistä kaikille ryhmille on se, että työtä tehdään koko Varsinais-Suomen alueen tavoitteiden ja hyvinvoinnin edistämiseksi

Semiquantitative Detection by Real-Time PCR of Aspergillus fumigatus in Bronchoalveolar Lavage Fluids and Tissue Biopsy Specimens from Patients with Invasive Aspergillosis

A real-time PCR method was developed and used to detect Aspergillus fumigatus mitochondrial DNA (mtDNA) in bronchoalveolar lavage (BAL) fluids and tissue biopsy specimens. The analytical sensitivity of the assay was one A. fumigatus conidium per reaction, and the assay was linear at least over 4 orders of magnitude above the detection limit. BAL fluids from 66 immunocompromised patients at risk of invasive pulmonary aspergillosis (IPA) and 33 immunocompetent controls and tissue biopsy specimens from 10 immunocompromised patients were analyzed. The results were related to the clinical diagnosis established according to recently published consensus criteria. A. fumigatus mtDNA positivity was encountered in 16 of 81 (20%) BAL fluid specimens from patients at risk and 1 of 33 (3%) specimens from immunocompetent controls. PCRs were positive in six of seven, two of four, and four of five of the patients with proven, probable, and possible IPA, respectively, as well as in four patients at risk but without any other evidence of IPA. With qualitative detection, the diagnostic sensitivity of PCR was 73%, specificity was 93%, and predictive values of positive (PPV) and negative (NPV) results were 73 and 95%, respectively. Using a threshold cycle of <35 as a limit for positive PCR, the specificity and PPV of PCR in the diagnosis of invasive aspergillosis were 100%, but its sensitivity was only 45% and NPV was 92%. PCR was positive in tissue biopsy specimens from all patients with invasive aspergillosis caused by A. fumigatus. Semiquantitative detection of A. fumigatus mtDNA in BAL fluid may be helpful in the diagnosis of IPA. PCR is well suited for the verification of the presence of A. fumigatus in tissue biopsy specimens

Proposed nomenclature for Pseudallescheria, Scedosporium and related genera

As a result of fundamental changes in the International Code of Nomenclature on the use of separate names for sexual and asexual stages of fungi, generic names of many groups should be reconsidered. Members of the ECMM/ISHAM working group on Pseudallescheria/Scedosporium infections herein advocate a novel nomenclature for genera and species in Pseudallescheria, Scedosporium and allied taxa. The generic names Parascedosporium, Lomentospora, Petriella, Petriellopsis, and Scedosporium are proposed for a lineage within Microascaceae with mostly Scedosporium anamorphs producing slimy, annellidic conidia. Considering that Scedosporium has priority over Pseudallescheria and that Scedosporium prolificans is phylogenetically distinct from the other Scedosporium species, some name changes are proposed. Pseudallescheria minutispora and Petriellidium desertorum are renamed as Scedosporium minutisporum and S. desertorum, respectively. Scedosporium prolificans is renamed as Lomentospora prolificans.10 page(s