Impact of Green Bonds on Firm's Valuation

Among all the previous and current market-based solutions, green bonds have created one of the most potential market to channel funds to various investment projects. The main purpose of this thesis is to investigate whether the green bonds are priced lower than ordinary ones and how this would impact the fundamental value of the company through valuation methods. This thesis is focusing on rather new and interesting subject because green bonds and its markets have been studied since the inception of the first green bond in 2007 and even more widely when volumes have grown rapidly. Prior studies have concluded that the green bonds are priced more cheaply than conventional ones and the market has similar risk compared to the traditional bond market. Even though previous findings indicate different coefficient and level of significant degrees for the results, they are in the line with each other indicating the premium of green bonds can be investigated. This study finds that green bonds are little bit cheaper than conventional bonds with 0,60-0,84% premium in the studied data sample during 2013-2020. Although the green bond issuance is associated with other respective costs such as third-party assessment and certification, these costs do not exceed the available pricing advantage according to the findings. This study also investigates how the achieved premium from green bond issuance will result in cost of debt and therefore impact the valuation of a company by using the traditional DCF valuation model. Results of this thesis indicate that there are clear differences in how the fundamental value of a company grows depending on its capital structure if the cost of debt decreases by the premium of green bonds. According to the CAR tests of a company stock price that issued a green bond, shows that not every time windows have statistically significant abnormal returns, but the shortest time window [−5,5] indicates statistically significant excess returns (4,18%) during the green bond issuance

Context-dependent individual behavioral consistency in Daphnia

The understanding of consistent individual differences in behavior, often termed “personality,” for adapting and coping with threats and novel environmental conditions has advanced considerably during the last decade. However, advancements are almost exclusively associated with higher‐order animals, whereas studies focusing on smaller aquatic organisms are still rare. Here, we show individual differences in the swimming behavior of Daphnia magna, a clonal freshwater invertebrate, before, during, and after being exposed to a lethal threat, ultraviolet radiation (UVR). We show consistency in swimming velocity among both mothers and daughters of D. magna in a neutral environment, whereas this pattern breaks down when exposed to UVR. Our study also, for the first time, illustrates how the ontogenetic development in swimming and refuge‐seeking behavior of young individuals eventually approaches that of adults. Overall, we show that aquatic invertebrates are far from being identical robots, but instead they show considerable individual differences in behavior that can be attributed to both ontogenetic development and individual consistency. Our study also demonstrates, for the first time, that behavioral consistency and repeatability, that is, something resembling “personality,” is context and state dependent in this zooplankter taxa

Inhibition of Thrombin in Cardiac Surgery : experiments in a porcine model

Cardiac surgery involving cardiopulmonary bypass (CPB) induces activation of inflammation and coagulation systems and is associated with ischemia-reperfusion injury (I/R injury)in various organs including the myocardium, lungs, and intestine. I/R injury is manifested as organ dysfunction. Thrombin, the key enzyme of coagulation , plays a cenral role also in inflammation and contributes to regulation of apoptosis as well. The general aim of this thesis was to evaluate the potential of thrombin inhibition in reducing the adverse effects of I/R injury in myocardium, lungs, and intestine associated with the use of CPB and cardiac surgery. Forty five pigs were used for the studies. Two randomized blinded studies were performed. Animals underwent 75 min of normothermic CPB, 60 min of aortic clamping, and 120 min of reperfusion period. Twenty animals received iv. recombinant hirudin, a selective and effective inbitor of thrombin, or placebo. In a similar setting, twenty animals received an iv-bolus (250 IU/kg) of antithrombin (AT) or placebo. An additional group of 5 animals received 500 IU/kg in an open label setting to test dose response. Generation of thrombin (TAT), coagulation status (ACT), and hemodynamics were measured. Intramucosal pH and pCO2 were measured from the luminal surface of ileum using tonometry simultaneusly with arterial gas analysis. In addition, myocardial, lung, and intestinal biopsies were taken to quantitate leukocyte infiltration (MPO), for histological evaluation, and detection of apoptosis (TUNEL, caspase 3). In conclusion, our data suggest that r-hirudin may be an effective inhibitor of reperfusion induced thrombin generation in addition to being a direct inhibitor of preformed thrombin. Overall, the results suggest that inhibition of thrombin, beyond what is needed for efficient anticoagulation by heparin, has beneficial effects on myocardial I/R injury and hemodynamics during cardiac surgery and CPB. We showed that infusion of the thrombin inhibitor r-hirudin during reperfusion was associated with attenuated post ischemia left ventricular dysfunction and decreased systemic vascular resistance. Consequently microvascular flow was improved during ischemia-reperfusion injury. Improved recovery of myocardium during the post-ischemic reperfusion period was associated with significantly less cardiomyocyte apoptosis and with a trend in anti-inflammatory effects. Thus, inhibition of reperfusion induced thrombin may offer beneficial effects by mechanisms other than direct anticoagulant effects. AT, in doses with a significant anticoagulant effect, did not alleviate myocardial I/R injury in terms of myocardial recovery, histological inflammatory changes or post-ischemic troponin T release. Instead, AT attenuated reperfusion induced increase in pulmonary pressure after CPB. Taken the clinical significance of postoperative pulmonary hemodynamics in patients undergoing cardiopulmonary bypass, the potential positive regulatory role of AT and clinical implications needs to be studied further. Inflammatory response in the gut wall proved to be poorly associated with perturbed mucosal perfusion and the animals with the least neutrophil tissue sequestration and I/R related histological alterations tended to have the most progressive mucosal hypoperfusion. Thus, mechanisms of low-flow reperfusion injury during CPB can differ from the mechanisms seen in total ischemia reperfusion injury.Sydänkeuhkoneen käyttö ja kirurginen vamma käynnistävät elimistössä voimakkaan tulehdus- ja hyytymisjärjestelmän aktivaation. Avosydänleikkauksissa sydän pysäytetään ja sen verenkierto estetään toimenpiteen ajaksi. Lisäksi sydänkehkokoneen käytön aikainen poikkeava verenkierto voi johtaa muidenkin elinten kuten suolen ja keuhkojen toimintahäiriöön. Erityisesti elinten verenkierron palautumisvaiheeseen, ns. reperfuusiovaiheesen, liittyy paikallinen nopea tulehdus- ja hyytymismekanismin monimutkainen ja osin yhteensidottu aktivoituminen, jossa trombiinilla näyttäisi olevan keskeinen asema. Trombiinilla tiedetään olevan myös apoptoosia aktivoivia ominaisuuksia. Tämän tutkimussarjan yleistavoitteena oli selvittää voidaanko sydänkirurgiaan ja sydänkeuhkokoneen käyttöön liittyvässä iskemia-reperfuusiotilanteessa sydänlihaksen, keuhkojen ja suoliston toipumista edistää eri mekanismeilla toimivilla trombiinin estäjillä. Sisällyttämällä koeasetelmaan kaksi eri mekanismilla toimivaa trombiininestäjää (hirudiini, antitrombiini) ja mittaamalla samanaikaisesti sekä hyytymismekanismin aktivaatiota että inflammatorista vastetta pyrittiin erittelemään välittyykö mahdollinen toipumista edistävä mekanismi puhtaasti trombiinin eston kautta ja onko antitrombiinin trombiinin estosta erillisellä anti-inflammatorisella vaikutuksella merkitystä. Kyseessä oli avosydänkirurginen koeasetelma sialla, jossa eläin kytkettiin sydänkeuhkokoneeseen. Satunnaistetusti ja sokotetusti 15 min ennen yhden tunnin sydänlihasiskemian loppua sian verenkiertoon annettiin tutkimuslääkettä tai placeboa. Sydämen hemodynaamista toipumista seurattiin kahden tunnin ajan ja samalla mitattiin sekä hyytymisaktivaatiota trombiinin muodostuksen tasolla että inflammatorista vastetta verinäytteistä ja sydän- ja suolibiopsioista. Kahden tunnin reperfuusiovaiheen jälkeen sydänlihaksesta, keuhkoista ja suolesta otettiin koepalat histologista tarkastelua ja apoptoosin määrittämistä varten. Lisäksi suoliston verenkiertoa mitattiin epäsuorasti ohutsuoleen asetetun tonometria katetrin avulla perfuusion aikana ja sen jälkeen. Yhteenvetona osatöiden tuloksista todettiin, että hirudiini estää sekä reperfuusion aikaista trombiinin muodostusta että jo muodostunutta trombiinia, jolla on edullisia vaikutuksia sydänlihaksen toipumiseen iskeemisestä stressistä, systeemiverenkierron vastukseen ja suoliston mikroverenkiertoon. Sydänlihaksen koepaloista mikroskoopilla tehdyssä analyysissä mikrotromboosia ei todettu mutta sydänlihaksen parempaan toipumiseen liittyi hirudiinia saaneilla eläimillä tulehdussolujen vähäisempi määrä ja apoptoosia esiintyi merkittävästi vähemmän kuin kontrolleilla. Johtopäätöksenä oli, että reperfuusion aikaisen trombiinin muodostuksen estolla näyttäsi olevan muitakin edullisia vaikutuksia sydänlihaksen toipumisessa kuin hyytymisjärjestelmän aktivaation esto. Antitrombiinin veren hyytymistä estävä vaikutus tuli selvästi esille mutta antitrombiini ei vähentänyt reperfuusion aikaista trombiinin muodostusta. Antitrombiini ei estänyt sydänlihaksen histologista vauriota ja vaikutus minuuttivolyymiin ja isku-tilavuuteen oli vain lyhytaikaista ja ohimenevää. Sen sijaan antitrombiini näytti merkittävästi estävän reperfuusiovaiheen keuhkovaltimopaineen ja –vastuksen nousua. Suolen seinämän tulehduksellinen vaste ei assosioitunut suolen limakalvon huonontuneeseen verenkiertoon vaan päinvastoin. Tämä löydös oli vastoin aiempia kokeellisilla suolen verenkierron kokonaan estetyillä malleilla tehtyjä havaintoja. Tulos viittaa siihen, että sydänkeuhkokoneen aiheuttama verenkierron low-flow tilanteen reperfuusiovaurion mekanismit ja sen seuraukset suolen seinämässä poikkeavat totaalin iskemia-reperfuusio vaurion mekanismeista

Species-speciWc defense strategies of vegetative versus reproductive blades of the PaciWc kelps Lessonia nigrescens and Macrocystis integrifolia

Chemical defense is assumed to be costly and therefore algae should allocate defense investments in a way to reduce costs and optimize their overall fitness. Thus, lifetime expectation of particular tissues and their contribution to the fitness of the alga may affect defense allocation. Two brown algae common to the SE Pacific coasts, Lessonia nigrescens Bory and Macrocystis integrifolia Bory, feature important ontogenetic differences in the development of reproductive structures; in L. nigrescens blade tissues pass from a vegetative stage to a reproductive stage, while in M. integrifolia reproductive and vegetative functions are spatially separated on different blades. We hypothesized that vegetative blades of L. nigrescens with important future functions are more (or equally) defended than reproductive blades, whereas in M. integrifolia defense should be mainly allocated to reproductive blades (sporophylls), which are considered to make a higher contribution to fitness. Herein, within-plant variation in susceptibility of reproductive and vegetative tissues to herbivory and in allocation of phlorotannins (phenolics) and N-compounds was compared. The results show that phlorotannin and N-concentrations were higher in reproductive blade tissues for both investigated algae. However, preferences by amphipod grazers (Parhyalella penai) for either tissue type differed between the two algal species. Fresh reproductive tissue of L. nigrescens was more consumed than vegetative tissue, while the reverse was found in M. integrifolia, thus confirming the original hypothesis. This suggests that future fitness function might indeed be a useful predictor of anti-herbivore defense in large, perennial kelps. Results from feeding assays with artificial pellets that were made with air-dried material and extract-treated Ulva powder indicated that defenses in live algae are probably not based on chemicals that can be extracted or remain intact after air-drying and grinding up algal tissues. Instead, anti-herbivore defense against amphipod mesograzers seems to depend on structural traits of living algae

Koti ja painetut taiteilijakirjat 2000-luvun alussa

Opinnäytetyöni "Koti ja painetut taiteilijakirjat 2000-luvun alussa" koostuu produktiosta ja siihen liittyvästä tutkielmasta. Produktioni on kirja nimeltä "Koti". Teos on painettu taiteilijakirja. Se rakentuu piirroksista, jotka yhdessä muodostavat sanattoman, kuvallisen tarina. Koti vie lukijan kuuteentoista asuntoon, joista jokainen on ollut minun kotini. Kirjan kaikki luvut alkavat saapumisella talolle ja päättyvät kodin ikkunasta näkyvään arkiseen maisemaan. "Koti"-kirjan koko on 12,5 x 15,5 cm. Teoksessa on 144 sivua, jotka sisältävät 64 mustavalkoista lyijykynäpiirrosta. Kirja on julkaistu omakustanteena ja siitä on otettu 500 kappaleen offset-painos. Tutkielmaosiossa pyrin selvittämään, mitä ovat taiteilijakirjat sekä miksi painetut taiteilijakirjat ovat olleet suosiossa 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Lähestyn aihetta lähdekirjallisuuden, taiteilijakirjojen historian, tekijähaastattelujen ja oman työskentelyni kautta

Myyjänä kehittyminen tapahtuma-alalla

Tämän opinnäytetyön tavoite pääasiassa oli kehittää itseäni myyjänä kirjoittamalla päiväkirjaa kahdeksan viikon ajan keväällä 2025. Olin aloittanut myyjänä työskentelyn vasta muutama kuukausi sitten, joten ajankohta oli sopiva tutkia myyjäksi kehittymistä ja myyjänä tarvittavia taitoja vähän tarkemmin. Toimeksiantajana toimi Red Carpet Event, joka tuottaa yrityksille henkilöstö- ja asiakastapahtumia. Teoreettinen osuus muodostui työtehtävieni mukaan sekä työssäni tarvittavien taitojen ympärille. Menetelmällisenä ratkaisuna minulla oli opinnäytetyössäni päiväkirja, mikä tarkoittaa autoetnografia-tutkimusta. Kirjoitin päiväkirjaa jokaisesta työpäivästäni kahdeksan viikon ajan ja jokaisen viikon päätteeksi tein viikkoanalyysin. Pyrin havainnoimaan työympäristöäni ja omaa tekemistäni, jotta voisin kehittyä myyjänä. Opinnäytetyön raportointivaihe antaa hyvän katsauksen asiakashan-kinnasta ja myyntiprosessista yritysten kesken tapahtuma-alalta. Opinnäytetyön aikana kehityin myyjänä monin tavoin. Opin paljon asioita itsestäni. Tämä auttaa ymmärtämään vahvuuteni ja heikkouteni myyjänä ja sen myötä ymmärrän myös kehityskohteeni paremmin jatkoa ajatellen. Opin myös pikkuhiljaa raportointijakson aikana hoitamaan omia asiakkaitani yhä itsenäisemmin. Viestintä sekä puhelimitse, että sähköpostitse oli koko ajan luontevampaa, kun itsevarmuuteni sekä osaamiseni myymästäni palvelusta toistojen myötä kasvoi ajan mittaan. Yksi tavoitteistani oli myös asiakaspalaverien vetäminen itsenäisesti ja saavutin myös tämän tavoitteen mielestäni onnistuneesti

Creep of steel materials and its calculation methods

Tässä kandidaatintyössä tehtiin kirjallisuuskatsaus virumiseen ilmiönä ja siihen, miten viruminen voidaan ottaa laskennallisesti huomioon. Lisäksi tehtiin lyhyt katsaus siihen, miten virumista voidaan kontrolloida esimerkiksi materiaalivalinnoilla. Viruminen ilmenee yleensä hyvin hitaana plastisena muodonmuutoksena, kun kappaletta kuormitetaan materiaalin sulamislämpötilaan nähden korkeissa lämpötiloissa. Virumismekanismeja on useita, mutta diffuusion rooli on merkittävä niissä kaikissa. Diffuusio voi auttaa dislokaatioita ohittamaan esteen tai atomit voivat liikkua raerajalta toiselle sen avulla. Yleensä suunnittelussa pyritään siihen, että virumismurtuma ei tapahdu komponentin suunnitellun eliniän aikana tai virumisvenymä ei ylitä tiettyä raja-arvoa. Tässä työssä käsiteltiin kirjallisuudessa paljon esillä olevia parametrisiä laskentamalleja, joiden avulla voidaan laskea murtumaan kuluva aika, sekä muutama uudempi malli, joiden avulla voidaan luoda kokonainen virumiskäyrä. Metallisten materiaalin virumiskestävyyttä voidaan kasvattaa esimerkiksi lisäämällä suuren atomikoon seosaineita, jotka vastustavat dislokaatioiden liikettä. Pieni raekoko ja korkea sulamislämpötila parantavat myös materiaalin kestävyyttä virumista vastaan.This bachelor’s thesis was carried out as a literature review to examine creep phenomenon and how it can be taken into account mathematically. In addition, a short review on how creep can be controlled, for example by material choices was conducted. Creep is usually defined as very slow plastic deformation when a component is loaded in relatively high temperature compared to its melting point. There are several creep mechanisms, but diffusion is a very important concept in all of them. Diffusion helps dislocations climb to other slip planes if they encounter an obstacle. Atoms can also move from one grain boundary to another by diffusion. Creep rupture should not occur during the lifetime of the component or creep strain should stay under a certain limit. This bachelor’s thesis presents some of the most popular parametric methods to predict creep rupture time and a few newer methods that can be used to recreate the whole creep curve. Creep resistance of metallic materials can be increased by, for example using alloying elements that have a large atomic size thus preventing dislocation movement. Large grain size and high melting point also improve creep resistance

Jätevedenpuhdistamon virtaamamittausmenetelmien analyysi ja vertailu

Jätevedenpuhdistamoilla tapahtuva prosessi on monimutkainen sekä siihen kuuluu paljon ei-lineaarisia suhteita eri ominaisuuksien välillä. Prosessin ollessa lähes täysin automatisoitu, ovat on-line mittaustulokset ohjauksen ja optimoinnin kannalta erittäin kriittisessä roolissa. Laitoksen automaatio on täysin mittareiden varassa, jotka keräävät prosessista tietoa ja lähettävät sen ohjausjärjestelmään. Prosessin ohjaus perustuu operaattoreiden asettamiin parametreihin jätevedenpuhdistuksen eri vaiheissa. Vaikka laitoksilla käytetään muun muassa paine-, konsentraatio-, paino- ja tasomittareita, ovat virtaamamittarit näistä kaikista tärkeimmässä osassa. Tämä perustuu siihen, että laitoksen toiminta perustuu erilaisten nesteiden virtauksiin ja tarkan prosessikuvan tuottamiseksi tarvitaan virtaamatietoa lähes jokaisesta prosessin vaiheesta. Tätä tietoa arvioimalla prosessia voidaan optimoida, joka johtaa parempaan energia- ja resurssitehokkuuteen sekä taloudellisiin säästöihin. Tavoitteena on tehdä kirjallisuuskatsaus jätevedenpuhdistamoilla käytettävistä virtaamamittareista, etsiä syitä niissä aiheutuviin virheisiin, sekä löytää menetelmiä kyseisten virheiden tunnistamiseen. Tätä varten suoritetaan vertailu kolmen eri teollisuusprosesseissa yleisesti käytössä olevien virtaamamittareiden välillä: Coriolis-, ultraääni ja magneetti. Näiden ominaisuuksista ja toimintaperiaatteista tehdään selvitys sekä vertailu vahvuuksista ja heikkouksista. Todetaan, että Coriolis -mittari eroaa ultraääni- ja magneettimittareista toimintaperiaatteiltaan sekä sovelluksiltaan ja on muita hintavampi, mutta myös tarkempi. Ultraääni- ja magneettivirtaamamittarit ovat jätevedenpuhdistamoilla yleisesti käytössä ja oikein asennettuina tuottavat tarkkaa ja luotettavaa mittaustulosta. Tutkimuksessa nostetaan myös esille, että vääränlainen asennus, vaihtelevat virtaamatyypit ja ulkoisista häiriötekijöistä aiheutuvat virheet toimivat yleisesti virhelähteinä virtaamamittauksissa ja saattavat johtaa vääriin prosessinohjauspäätöksiin. Tämä aiheuttaa laitoksella työvoiman, energian ja resurssien tuhlausta sekä lisää ympäristön kuormitusta. Lisäksi työssä on kokeellinen osuus, joka perustuu laitoksen operaattoreiden huoleen epäkuntoisesta virtaamamittarista. Huolen nosti mittaustuloksien jatkuva suuri vaihteluväli lyhyellä ajalla. Työn kohteena kunnallinen kaksilinjainen aktiivilietelaitos, jossa on ilmastus ja jälkiselkeytys sekä fosforin poisto ferrikloridilla. Tämän takia työssä perehdytään erilaisiin menetelmiin, joiden avulla virtaamamittarin dataa voitaisiin varmentaa, ja niiksi löydettiin kemikaalisäiliön pinnanmittaukseen perustuva tilavuusvirtaamavertailu, sekä kemikaalipumppujen taajuuskäyrään perustuvaan laskennalliseen virtaamaan vertailu. Näistä jälkimmäinen todetaan tarkemmaksi pienemmän virhemarginaalin ja erotuksen keskihajonnan perusteella. Molemmat menetelmät ovat kuitenkin käyttökelpoisia virtaamamittareiden datan luotettavuuden arviointiin sekä tuottavat arvokasta tietoa mittarin toiminnasta

Forecast climate change conditions sustain growth and physiology but hamper reproduction in range-margin populations of a foundation rockweed species

Intensifying environmental changes due to climate change affect marine species worldwide. Herein, we experimentally tested if the combination of forecasted warming and hyposalinity adversely affected growth, receptacle formation, and photosynthesis of three marginal populations of the brown alga Fucus from the northern Baltic Sea. Growth was not impaired by the projected consequences of climate change but genotypes varied in their responses, suggesting existence of genetic variation in phenotypic plasticity. Climate change further prevented receptacle formation, implying that Fucus fail to reproduce sexually. Photosynthesis was not affected by climate change but varied among populations. Our results show that Fucus populations photosynthesized, grew, and survived well under the projected climate change but their sexual reproduction ceased. This suggests that the marginal populations tested herein are resilient to future conditions but only if asexual reproduction enables them to proliferate.</p

Female responses to experimental removal of sexual selection components in Drosophila melanogaster

Despite the common assumption that multiple mating should in general be favored in males, but not in females, to date there is no consensus on the general impact of multiple mating on female fitness. Notably, very little is known about the genetic and physiological features underlying the female response to sexual selection pressures. By combining an experimental evolution approach with genomic techniques, we investigated the effects of single and multiple matings on female fecundity and gene expression. We experimentally manipulated the opportunity for mating in replicate populations of Drosophila melanogaster by removing components of sexual selection, with the aim of testing differences in short term post-mating effects of females evolved under different mating strategies