Effect of waiting time on health outcomes and service utilization : A prospective randomized study on patients admitted to hospital for hip or knee replacement

Although the principle of equal access to medically justified treatment has been promoted by official health policies in many Western health care systems, practices do not completely meet policy targets. Waiting times for elective surgery vary between patient groups and regions, and growing problems in the availability of services threaten equal access to treatment. Waiting times have come to the attention of decision-makers, and several policy initiatives have been introduced to ensure the availability of care within a reasonable time. In Finland, for example, the treatment guarantee came into force in 2005. However, no consensus exists on optimal waiting time for different patient groups. The purpose of this multi-centre randomized controlled trial was to analyse health-related quality of life, pain and physical function in total hip or knee replacement patients during the waiting time and to evaluate whether the waiting time is associated with patients health outcomes at admission. This study also assessed whether the length of waiting time is associated with social and health services utilization in patients awaiting total hip or knee replacement. In addition, patients health-related quality of life was compared with that of the general population. Consecutive patients with a need for a primary total hip or knee replacement due to osteoarthritis were placed on the waiting list between August 2002 and November 2003. Patients were randomly assigned to a short waiting time (maximum 3 months) or a non-fixed waiting time (waiting time not fixed in advance, instead the patient followed the hospitals routine practice). Patients health-related quality of life was measured upon being placed on the waiting list and again at hospital admission using the generic 15D instrument. Pain and physical function were evaluated using the self-report Harris Hip Score for hip patients and a scale modified from the Knee Society Clinical Rating System for knee patients. Utilization measures were the use of home health care, rehabilitation and social services, physician visits and inpatient care. Health and social services use was low in both waiting time groups. The most common services used while waiting were rehabilitation services and informal care, including unpaid care provided by relatives, neighbours and volunteers. Although patients suffered from clear restrictions in usual activities and physical functioning, they seemed primarily to lean on informal care and personal networks instead of professional care. While longer waiting time did not result in poorer health-related quality of life at admission and use of services during the waiting time was similar to that at the time of placement on the list, there is likely to be higher costs of waiting by people who wait longer simply because they are using services for a longer period. In economic terms, this would represent a negative impact of waiting. Only a few reports have been published of the health-related quality of life of patients awaiting total hip or knee replacement. These findings demonstrate that, in addition to physical dimensions of health, patients suffered from restrictions in psychological well-being such as depression, distress and reduced vitality. This raises the question of how to support patients who suffer from psychological distress during the waiting time and how to develop strategies to improve patients initiatives to reduce symptoms and the burden of waiting. Key words: waiting time, total hip replacement, total knee replacement, health-related quality of life, randomized controlled trial, outcome assessment, social service, utilization of health servicesPitkittyneet jonotusajat kiireettömään hoitoon, alueelliset erot jonotusajoissa ja hoidon saatavuuteen liittyvät ongelmat ovat herättäneet niin Suomessa kuin monissa muissa länsimaissa päätöksentekijät etsimään keinoja hoidon saatavuuden parantamiseksi ja jonotusaikojen lyhentämiseksi. Tästä osoituksena muun muassa Suomessa vuonna 2005 voimaan tulleet kiireettömän hoidon järjestämisen enimmäisajat. Perustelut harjoitettavalle jonopolitiikalle näyttävät kansainvälisesti katsoen varsin samansuuntaisilta: pidentyneet jonotusajat vievät pohjaa terveydenhuollon tasa-arvotavoitteelta sekä synnyttävät ja lisäävät kustannuksia potilaiden terveydentilan huonontuessa. Tästä huolimatta tutkittua tietoa jonotusajan yhteydestä potilaan terveydentilaan on saatavilla vain vähän. Tämän satunnaistetun tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella lonkan ja polven tekonivelleikkaukseen jonottavien potilaiden terveyteen liittyvää elämänlaatua, kipua ja liikkumista leikkaukseen jonottamisen aikana sekä arvioida jonotusajan vaikutuksia terveyteen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöön. Lisäksi potilaiden elämänlaatua verrattiin vastaavanikäiseen suomalaisväestöön. Jonoon laiton yhteydessä 833 potilasta satunnaistettiin koe- ja kontrolliryhmään: 1) nopeasti hoitoon pääsevät, jotka jonottivat toimenpiteeseen korkeintaan kolme kuukautta ja 2) normaalisti hoitoon pääsevät, jotka pääsivät leikkaukseen sairaalan normaalin käytännön mukaisessa ajassa. Potilaiden terveyteen liittyvää elämänlaatua mitattiin jonoon laiton yhteydessä sekä sairaalaan saavuttaessa. Mittarina käytettiin suomalaista terveyteen liittyvää 15D-elämänlaatumittaria. Kipua ja liikkumista mitattiin sairausspesifeillä modifioiduilla Harris Hip Score ja Knee Score mittareilla. Palvelujen käyttöä mitattiin tutkimusta varten laaditulla kyselyllä, joka sisälsi tiedot potilaan käyttämistä kotiin saatavista terveyspalveluista, kuntoutuspalveluista, kotihoidon tukipalveluista, lääkärikäynneistä sekä vuodeosastohoidosta. Tutkimustulosten mukaan pidempään jonottaneiden terveyteen liittyvä elämänlaatu ei ollut leikkaukseen saavuttaessa nopeasti hoitoon päässeitä huonompi. Siitä huolimatta, että potilaiden terveydentilassa ei tapahtunut muutosta jonotusaikana, leikkaukseen jonottavien potilaiden elämänlaatu oli huomattavasti vastaavanikäistä vertailuväestöä huonompi. Fyysisten ulottuvuuksien lisäksi hoitoa odottavat potilaat kärsivät masennuksesta, ahdistuneisuudesta, väsymyksestä ja voimattomuudesta. Sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö oli jonotusaikana vähäistä eikä jonotusaika ollut yhteydessä palvelujen käyttöön. Palveluista eniten käytettiin kuntoutuspalveluita sekä omaisten tarjoamaa epävirallista kotiapua. Hoitoon pääsyä odottaessaan potilaat turvautuivat vain harvoin ammatilliseen hoitoon ja hoivaan. Sen sijaan potilaat pyrkivät selviytymään tavanomaisista toiminnoistaan läheisten tarjoaman avun turvin turvautumatta julkisiin tai yksityisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tulevaisuudessa jonotusajan vaikutuksia tulisi tarkastella myös muissa potilasryhmissä. Tätä tietoa on mahdollista hyödyntää kehitettäessä jononhallinnan käytäntöjä sekä vertailevia elämänlaatumittareita optimaalisen hoitoajankohdan määrittelemiseksi eri potilasryhmissä

Sosiaalisen median keskustelut maineriskinä : Case: Fazerin koulunrakentamiskampanja

Tämä opinnäytetyö käsittelee Oy Fazer Karl Fazer Ab:n koulunrakentamiskampanjasta vuonna 2012 syntynyttä kohua ja sen vaikutuksia Fazerin maineelle. Elokuista kampanjaa mainostettiin Helsingin Sanomien etusivulla, mitä arvosteltiin sosiaalisessa mediassa viherpesun kaltaiseksi toiminnaksi. Mainoksen hinta oli lähellä koulun rakentamisesta koituvia kustannuksia. Työn päälähdeaineistoksi on valittu Ylioppilaslehden päätoimittajan Vappu Kaarenojan artikkeli, Helsingin Sanomien toimittajan Elina Hirvosen kolumni ja Helsingin Sanomien toimittajan Juho-Pekka Pekosen artikkeli ja näiden tekstien alle syntynyt keskustelu sekä Iltalehti.fi -sivuston keskustelu aiheesta. Keskustelut ovat sijoittuneet vuoden 2012 loka-marraskuulle. Tutkimuksen kohteena olivat mielipiteet Fazerista, sen koulunrakentamiskampanjasta, viestinnästä ja vastuullisuudesta. Teoriaosuudessa käsitellään yritysvastuuta, vastuullisuusviestintää ja sosiaalista mediaa maineen hallinnassa. Erityisesti syvennytään viherpesun muotoihin, kriisiviestintään, keskustelupalstoihin ja keskustelijoiden rooleihin. Työ on toteutettu analysoimalla lähdeaineistoksi valittuja kirjoituksia ja keskusteluja vuoden 2013 aikana. Ennen keskustelujen analysointia on määritelty keskustelujen kehityskaari ja ryhmitetty keskustelijat. Mielipiteitä on analysoitu liittyen Fazerin viestintään kampanjan aikana sekä siihen, mikä on määritelty viherpesuksi. Suurimmalla osalla kommentoijista oli positiivinen mielipide kampanjasta.Toisaalta kampanjan koettiin olevan keino kiinnittää huomio pois lapsityövoimaongelmasta kaakaon tuotannossa. Kohun ei kuitenkaan koettu vaikuttaneen pysyvästi Fazerin mainee-seen

Kolme tapaa puhua parisuhdeväkivallasta : diskurssianalyyttinen tutkielma parisuhdeväkivaltaa kokeneiden naisten haastattelupuheesta

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkielmassa tarkasteltiin naisten puhetta parisuhdeväkivallasta. Tavoitteena oli selvittää, millaisia väkivaltaan ja siihen suhtautumiseen liittyviä puhetapoja on tunnistettavissa parisuhdeväkivaltaa kokeneiden naisten haastattelupuheesta. Lisäksi tarkasteltiin sitä, mitä puheella tehdään ja millaisia seurauksia puhetapojen käytöllä on. Tutkielman aineistona on osa Stakesin Perheväkivallan kohtaaminen sovittelussa –projektia varten vuosina 2002-2003 kerätystä teemahaastatteluaineistosta. Tähän tutkielmaan valikoiduissa haastatteluissa haastateltavat ovat väkivallan uhrin asemassa olleita naisia. Tutkielman aineisto koostuu yhdentoista iältään 20-60-vuotiaan naisen haastattelusta. Tutkielman teoreettinen lähestymistapa on sosiaalinen konstruktionismi, ja menetelmänä on käytetty diskurssianalyysiä. Analyysin pohjalta aineistosta tulkittiin kolme puhetapaa eli tulkintarepertuaaria parisuhdeväkivallasta. Nämä olivat selviytymis- ja uhrirepertuaari sekä kyyninen repertuaari. Puhetapojen seurauksista tehtiin seuraavanlaisia päätelmiä. Selviytymisrepertuaarilla tuetaan muutosta ja eteenpäin pääsemistä. Sillä rakennetaan selviytyjän identiteettiä. Sillä voidaan myös osoittaa kulttuurista kompetenssia ja kokonaishallintaa. Uhrirepertuaarissa myönnetään heikkous ja tarvitsevuus. Tämä voi tukea esimerkiksi avun hakemista, ja vaikeuksista kertominen antaa myös painoarvoa naisten mielipiteille väkivallasta. Kyynisellä repertuaarilla sopeudutaan tilanteeseen, johon väkivalta kuuluu. Siinä tehdään väkivaltaa vähättelemällä omaa elämää ymmärrettäväksi kuulijalle. Kyynisellä repertuaarilla voidaan myös osoittaa tilanteen olevan jollain tapaa hallinnassa. Suurimmassa osassa haastatteluista painottui kuitenkin lopulta selviytymisestä kertova puhetapa. Kyynisyyttä ja uhriutta korostavat puhetavat näyttäytyivät voimakkaammin niiden haastateltavien puheessa, jotka kertoivat väkivaltaa olleen myös heidän aiemmissa parisuhteissaan. Tällä tutkielmalla ei ole tarkoitus tehdä päätelmiä siitä, miten parisuhdeväkivallasta yleisesti ottaen puhutaan, sillä tulkintarepertuaarit konstruoidaan aina jossain tietyssä kontekstissa. Jostain toisesta aineistosta voisi siis tehdä toisenlaisia tulkintoja. Keskeisimpinä lähteinä on käytetty menetelmän osalta Arja Jokisen, Kirsi Juhilan ja Eero Suonisen diskurssianalyysiä käsitteleviä tekstejä. Parisuhdeväkivallan osalta keskeisimpiä lähteitä ovat Marita Husson (2003) väitöskirja ja Leo Nyqvistin tekstit

Lähiö ja kaupunki - asuinalueen rajat muutoksessa

Julkaisu on Elinvoimaisen alueen tilat (ELINAT) -tutkimushankkeen loppuraportti. Hanke toteutettiin osana Ympäristöministeriön Asuinalueiden kehittämisohjelmaa 2013–2015, jonka tavoitteena oli edistää asuinalueiden elinvoimaisuutta ja ehkäistä eriytymistä. Julkaisussa on johdannon lisäksi neljä artikkelia. Järjestyksessä ne käsittelevät arjen yhteisöllisyyden ja kohtaamispaikkojen problematiikkaa yhdyskuntasuunnittelussa, Espoon keskuksen elävöittämistä muun muassa täydennysrakentamisen keinoin, Pansio-Pernon kehittämisen kysymyksiä ja kehittämiseen ideoitua nk. pyöreän pöydän mallia, sekä lähiöistä käytävää keskustelua ja lähiöön liitettyjen kielteisten mielikuvien pysyvyyttä. Espoon keskus ja Turun Pansio-Perno olivat ELINAT-hankkeen konkreettisia kehittämiskohteita. Kumpikaan ei edusta perinteistä lähiötä vaan laajempaa ja historiallisista syistä erityislaatuista kokonaisuutta. Espoon keskus on alun perin suunniteltu usean lähiön aluekeskukseksi, mutta on jäänyt rakenteeltaan epäyhtenäiseksi. Pansion asutus puolestaan sai alkunsa laivanrakennuksen tarpeista sotakorvausteollisuuden osana, ja teollisuus hallitsee edelleen alueen maisemaa. Kaikkia artikkeleita yhdistävänä teemana ovatkin kysymykset siitä, mihin suuntaan lähiöt ja asuinalueet ovat muuttumassa, miten alueiden luonne voitaisiin tunnistaa paremmin ja miten asuinalueiden kehittämisessä voitaisiin vastata käynnissä olevaan muutokseen

Katsaus elintarvikearomeihin

Aromilla tarkoitetaan ainetta, jota ei ole tarkoitettu kulutettavaksi sellaisenaan, mutta jota lisätään elintarvikkeeseen antamaan tai muuttamaan elintarvikkeen tuoksua tai makua. EU:ssa on hyväksytty elintarvikekäyttöön noin 2 500 kemiallisesti yksilöityä aromiainetta. Näiden lisäksi EU:n aromiasetuksessa mainitaan aromivalmisteet, paistoaromit, savuaromit, aromin lähtöaineet ja muut aromivalmisteet ja niiden seokset. Tässä raportissa selvitetään aromeja koskevaan lainsäädäntöön, arviointiin, hyväksyntään, saantiin ja käytön turvallisuuteen liittyvät pääkohdat. Aromiaineiden käytöstä aiheutuva riski on yleisesti ottaen vähäinen, koska aromiaineiden käyttömäärät elintarvikkeissa ovat yleensä pieniä ja aineet ovat kemiallisesti melko yksinkertaisia yhdisteitä, joiden aineenvaihduntatuotteet tunnetaan. Monet aromiaineet ovat luonnossa esiintyviä aineita, joita ihminen saa luontaisesti ravinnostaan. Eräillä luonnosta saatavilla aromeilla voi kuitenkin olla haitallisia ominaisuuksia ihmiselle. Joidenkin aromien saanti voi olla suurta merkkiuskollisilla kuluttajilla tai aromia sisältävien tuotteiden suurkuluttajilla. Aromien ja aromiaineiden saannin arviointi on vaikeaa, koska käytettäviin menetelmiin liittyy paljon epävarmuutta ja tieto aromien ja aromiaineiden esiintymisestä ja pitoisuuksista elintarvikkeissa on niukkaa.Med arom avses ett ämne som inte är avsett att konsumeras som sådant utan som läggs till i ett livsmedel för att ge eller modifiera livsmedlets lukt eller smak. Cirka 2 500 kemiskt specificerade aromämnen har godkänts i EU för livsmedelsanvändning. Dessutom nämner EU:s aromförordning aromberedningar, värmereaktionsaromer, rökaromer, aromprekursorer och andra aromer eller blandningar av dessa. Denna rapport redogör för huvudpunkterna i lagstiftningen, bedömningen, godkännandet, tillgången och användningssäkerheten i fråga om aromer. Risken vid användning av aromämnen är allmänt taget liten, eftersom användningsmängderna av aromämnen i livsmedel i allmänhet är små och ämnena är kemiskt rätt enkla föreningar vars metaboliter är kända. Många aromämnen är naturligt förekommande ämnen som människan naturligt får från sin kost. Vissa aromer från naturen kan emellertid ha skadliga egenskaper för människor. Intaget av en del aromer kan vara stort hos märkestrogna konsumenter eller hos storkonsumenter av arominnehållande produkter. Att bedöma intaget av aromer och aromämnen är svårt, eftersom metoderna är mycket osäkra och kunskapen om förekomsten och halterna av aromer och aromämnen är knapp.Flavourings are products that are not intended to be consumed as such, but which are added to food in order to modify the odour or taste. Presently, about 2,500 chemically defined flavouring substances have been authorised in the EU. In addition to these, the EU regulation on flavourings includes flavouring preparations, thermal process flavourings, smoke flavourings, flavour precursors and other flavourings or mixtures. This report describes the main points on the legislation, evaluation, approval and safety of use of flavourings. The risk posed by flavouring substances is generally considered low because the amounts of flavouring substances used are usually low and many flavouring substances are simple compounds with known metabolites. Many flavouring substances are natural compounds and they are present, for instance, in traditional food. However, some natural flavourings may have adverse effects on human health. The intake of some flavourings may be high among brandloyal consumers or high users. Estimating the intake of flavourings is difficult because the methods used for intake estimates include large uncertainties and because information on the occurrence and concentrations of flavourings in food is scarce

Elintarvikkeiden lisäaineet : riskiprofiili

Lisäaineet ovat aineita, jotka EU on hyväksynyt käytettäväksi elintarvikkeissa mm. säilyvyyden parantamiseksi tai rakenteen, maun tai värin säätämiseksi. Osa niistä on elintarvikkeissa luonnostaan esiintyviä yhdisteitä, osa keinotekoisia. Kullekin lisäaineelle on käyttöhyväksynnän yhteydessä määritetty puhtausaste, muita laatutekijöitä sekä tehty toksikologisia tutkimuksia, jotka voivat johtaa jopa käytön kieltämiseen. Tämä riskiprofiili pyrkii kartoittamaan kuluttajien lisäainealtistuksen perustasoa kansallisen seurantajärjestelmän pohjaksi. Siinä tutkitaan kaikkia niitä lisäaineita, joille on olemassa EFSA:n määrittämä hyväksyttävän päiväsaannin enimmäismäärä (ADI). Kuluttajien altistumista arvioitiin karkeasti lisäaineasetuksessa sallittujen suurimpien käyttömäärien pohjalta. Populaatiotason arviota tarkennettiin tarvittaessa teollisuuden ilmoittamilla käyttömäärillä. Karkean altistusarvion perusteella lisäaineet jaoteltiin kahteen ryhmään: aineet, joiden saanti Suomessa on varovaisestikin arvioiden turvallisella tasolla; ja aineet joiden saantia on tarpeen tutkia tarkemmin. Jälkimmäiseen ryhmään valikoitui joitakin väri-, säilöntä- ja makeutusaineita, fosfaatteja sekä tiedon puutteiden vuoksi joitakin elintarvikkeen rakennetta muokkaavia aineita

Use of fertility drugs in early onset female cancer survivors –A Finnish register-based study on 8,929 survivors

Advances in multimodality cancer treatments have increased the risk of long-term complications in early onset cancer survivors. For female cancer survivors these include diminished reproductive function, often resulting in a narrowed fertile window. The aim of this study was to evaluate the use of fertility treatments in cancer survivors (aged 0-39 years at diagnosis) compared to siblings. Data from Finnish registers on cancer, birth and prescribed medications were merged to identify 8,929 survivors and 9,495 siblings without previous deliveries. Fertility drug purchases from 1993 to 2012 at the age of 16-41 years were included. A Poisson regression model was used to estimate incidence rate ratios (IRR) for the use of fertility drugs, adjusting for age and calendar time at fertility drug purchase. Fertility treatments were more common in survivors compared to siblings, as 6.1% of survivors compared to 3.8% of siblings had bought fertility drugs (IRR 1.43, 95% confidence interval [CI] 1.25-1.65). A sub-classification of fertility treatments into ovulation inductions and assisted reproductive technology (ART), showed increased use of ART (IRR 2.41, 95 % CI 1.97-2.96), whereas the use of ovulation induction was similar in survivors and siblings. Analyses by calendar time periods showed the use of ART to be significantly higher in the most recent decade, from 2003 onwards. We conclude that cancer survivors have an increased risk for subfertility, which is why fertility counselling is important. However, our results mirror a more active approach among clinicians towards fertility treatments in cancer survivors during the most recent years. This article is protected by copyright. All rights reserved.Peer reviewe

Health-related quality of life in patients waiting for major joint replacement. A comparison between patients and population controls

BACKGROUND: Several quality-of-life studies in patients awaiting major joint replacement have focused on the outcomes of surgery. Interest in examining patients on the elective waiting list has increased since the beginning of 2000. We assessed health-related quality of life (HRQoL) in patients waiting for total hip (THR) or knee (TKR) replacement in three Finnish hospitals, and compared patients' HRQoL with that of population controls. METHODS: A total of 133 patients awaiting major joint replacement due to osteoarthritis (OA) of the hip or knee joint were prospectively followed from the time the patient was placed on the waiting list to hospital admission. A sample of controls matched by age, gender, housing and home municipality was drawn from the computerised population register. HRQoL was measured by the generic 15D instrument. Differences between patients and the population controls were tested by the independent samples t-test and between the measurement points by the paired samples t-test. A linear regression model was used to explain the variance in the 15D score at admission. RESULTS: At baseline, 15D scores were significantly different between patients and the population controls. Compared with the population controls, patients were worse off on the dimensions of moving (P < 0.001), sleeping (P < 0.001), sexual activity (P < 0.001), vitality (P < 0.001), usual activities (P < 0.001) and discomfort and symptoms (P < 0.001). Further, psychological factors – depression (P < 0.001) and distress (P = 0.004) – were worse among patients than population controls. The patients showed statistically significantly improved average scores at admission on the dimensions of moving (P = 0.026), sleeping (P = 0.004) and discomfort and symptoms (P = 0.041), but not in the overall 15D score compared with the baseline. In patients, 15D score at baseline (P < 0.001) and body mass index (BMI) (P = 0.020) had an independent effect on patients' 15D score at hospital admission. CONCLUSION: Although patients' HRQoL did not deteriorate while waiting, a consistently worse HRQoL was observed in patients waiting for major joint replacement compared with population controls

Emergency MRI in Spine Trauma of Children and Adolescents : A Pictorial Review

Severe spinal trauma is uncommon in the pediatric population, but due to the potentially devastating consequences of missed injury, it poses a diagnostic challenge in emergency departments. Diagnostic imaging is often needed to exclude or confirm the injury and to assess its extent. Magnetic resonance imaging (MRI) offers an excellent view of both bony and soft tissue structures and their traumatic findings without exposing children to ionizing radiation. Our pictorial review aims to demonstrate the typical traumatic findings, physiological phenomena, and potential pitfalls of emergency MRI in the trauma of the growing spine.Peer reviewe

Clinical outcome following magnetic resonance imaging as first-line imaging in low-impact pediatric spine trauma : a single-center retrospective observational study

Background: Pediatric spinal trauma is rare, but the consequences of a missed injury can be devastating. Medical imaging is often needed in addition to physical examination. Conventional radiographs are widely recommended, but their negative predictive value is limited. Computed tomography (CT) is more sensitive but has a higher radiation dose. Magnetic resonance imaging (MRI) has superior soft tissue contrast and lacks ionizing radiation, but it is more expensive and time-consuming. Thus, the debate regarding the most suitable imaging method is still ongoing. Objective: This study examined the ability of MRI to exclude injuries requiring surgical treatment as a first-line imaging method in low-impact pediatric spine trauma. Materials and methods: We retrospectively reviewed the medical records and imaging data of children (under 18 years old) who had suspected spinal trauma and were scanned using MRI in our emergency radiology department over a period of 8 years. We assessed the ability of MRI to detect unstable injuries by searching for later occurrences of primarily missed injuries requiring surgery. Results: Of 396 patients (median age 12 years, range 0–17), 114 (29%) had MRI findings suggesting an acute injury. Bony injuries were detected in 78 patients (20%) and ligamentous or other soft tissue injuries in 82 patients (21%). In the subgroup of 376 patients (median age 12 years, range 0–17) with at least 6 months of clinical follow-up, no missed injuries demanding surgical intervention or immobilization occurred after spinal MRI as first-line imaging. No adverse events related to MRI or anesthesia occurred. Conclusion: MRI can detect injuries requiring surgical treatment as a first-line imaging method in suspected low-impact pediatric spinal trauma and is safe to use in this selected population. Graphical abstract: [Figure not available: see fulltext.]Peer reviewe