Tähtiä ja filosofiaa : Johannes Keplerin ja Giordano Brunon luonnonfilosofiset näkemykset osana uuden ajan alun kosmologista keskustelua

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin Giordano Brunon (1548–1600) ja Johannes Keplerin (1571–1630) esittämiä kosmologisia ja luonnonfilosofisia näkemyksiä 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alkupuolella. Vuonna 1543 julkaistu Nikolaus Kopernikuksen teos De revolutionibus orbium coelestium ja siinä esitetty aurinkokeskinen maailmankuva synnyttivät suuren määrän uusia kosmologisia ja tähtitieteellisiä ajatuksia, joihin Brunon ja Keplerin näkemykset lukeutuivat. Kopernikuksen ajatusten innoittamana Bruno ja Kepler kumpikin lähtivät kritisoimaan omin tavoin vanhaa Aristoteleen ja Klaudios Ptolemaioksen maakeskistä maailmankuvaa. Tutkielman alkuperäisaineistoina toimivat Brunon On the Infinite, the Universe and the Worlds vuodelta 1584 ja Keplerin Astronomia Nova vuodelta 1609. Teokset valikoituivat tutkimuksen tarkastelun kohteeksi, sillä niissä Bruno ja Kepler kumpikin esittelivät keskeisimpiä kosmologisia näkemyksiään. Ensimmäinen teoksista oli dialogin muodossa oleva filosofiseen argumentaatioon perustuva kirja. Jälkimmäinen taas oli esimerkki varhaisesta luonnontieteellisestä teoksesta, jossa argumentaation välineinä toimivat matematiikka, geometria ja havainnot. Alkuperäisaineistosta selvitettiin miten Bruno ja Kepler kritisoivat maakeskistä maailmankuvaa, miten he hyödynsivät aurinkokeskistä maailmankuvaa omassa luonnonfilosofiassaan ja millä tavoin he perustelivat omia näkemyksiään ja argumenttejaan. Heidän esittämänsä ajatukset kontekstualisoitiin historiallisesti, jonka avulla havainnoitiin minkälaiseen aikalaiseen keskusteluun he ottivat osaa ja mistä heidän ajatuksensa kumpusivat. Lisäksi heidän esittelemiä väitteitä vertailtiin keskenään ja pohdittiin niiden mahdollisia eroja ja samankaltaisuuksia. Tarkastelu tehtiin temaattisesti. Tutkimuksessa havaittiin, että Bruno sekä Kepler esittivät aikakaudelleen radikaaleja näkemyksiä, mutta hyvin erilaisista näkökulmista. Bruno kritisoi Aristoteleen maakeskistä maailmankuvaa ja halusi hylätä sen kokonaan. Tilalle hän tarjosi omaa äärettömän suurta maailmankaikkeutta, jossa tila, aika ja suunnat muuttuivat vain suhteellisiksi käsitteiksi. Samoin Aurinko ja Maa olivat vain pieni osa ääretöntä maailmankaikkeutta. Kepler taas tuki ajatusta, jossa Aurinko oli maailmankaikkeuden keskus, ja planeetat, Maa mukaan lukien, kiersivät sitä. Keplerin universumi oli rajallinen ja Aurinko oli siinä uniikki taivaankappale. He molemmat perustelivat edellä mainittuja näkemyksiään hyvin eri tavoin. Heidän ajatustensa analysointi tarjosi oivan ikkunan uuden ajan alun kosmologisen keskustelun tarkastelulle

Synthesis, structural, and optical properties of electrochemically deposited GeO2 on porous silicon

We present a method to synthesize submicrometer germanium dioxide (GeO2) on porous silicon (PS) by electrochemical deposition. The PS was electrochemically prepared in HF based electrolyte. GeCl4 was directly hydrolyzed by hydrogen peroxide to produce pure GeO2 and then electrochemically deposited on PS. The scanning electron microscopy results showed that the GeO2 structures are uniform in shape with diameter ∼500 nm. The photoluminescence spectrum showed a prominent peak related to GeO2 at about 400 nm. The results indicated potential applications of GeO2 on the silicon based substrate for future optoelectronic nanodevices in the visible region using a simple fabrication method

Evidence and prospective of plant derived flavonoids as antiplatelet agents: Strong candidates to be drugs of future

Platelets are involved in hemostasis, inflammation, and thrombosis processes. Following a vascular damage, the endothelium releases protein factors, allowing the adhesion of subendothelium to platelets. Then platelets are activated, leading to the secretion of biologically-active ligands including thromboxane A2, adenosine diphosphate and serotonin. Aspirin, clopidogrel and warfarin are the most common drugs used to meet the challenges of platelet aggregation. However, these agents face issues with aspirin resistance and bleeding. New therapeutically effective and safe agents are therefore strongly needed, and natural substances could be ideal candidates. Flavonoids, a chemically diverse group of polyphenols, might be important in this regard. Consumption of flavonoids is responsible for several health-promoting properties. A number of flavonoids have shown outstanding preclinical antiplatelet effects through various mechanisms. Flavonoids could provide an ideal approach as templates for new, clinically-effective and safe antiplatelet agents due to their inherent safety and multiple useful pharmacological hits. This review aims to report data from literature regarding flavonoids with antiplatelet activity, with a particular focus on possible mechanisms of action, pharmacokinetic profiles and overall safety, thus providing a strong rationale for the design of selective and well-directed antiplatelet agents of natural origin