Lihavuuskirurgian komplikaatiot

Since 1975, the prevalence of obesity has nearly tripled, and 39% of the world’s population is now overweight. Bariatric surgery has proven to be the most effective treatment for obesity and obesity-related diseases. Roux-en-Y gastric bypass (RYGB) is one the most popular and well-studied operation types worldwide. However, in recent years, the popularity of sleeve gastrectomy (SG) has risen rapidly, surpassing the RYGB. Bariatric surgery has proven to be safe; however, there is still limited information about some of the complication types. The complications that occur after bariatric surgery can be divided into early complications (under 30 days after the operation) and late ones (over 30 days after the operation); late complications can further be divided into surgical and non-surgical complications. This thesis consists of four different studies on the common complication types related to bariatric surgery. Study I analyses the relationship between bleeding/venous thromboembolic complications and different enoxaparin protocols, and Study II reviews the changes in pulmonary complications under different perioperative protocols. The last two studies compare late complications, vitamin deficiencies, and fractures between RYGB and SG operations. In Study IV, we also compare the number of fractures that occur after surgery to fractures in non-surgically treated patients. All the data from the patients were collected between 2007 and 2016 at Peijas Hospital, affiliated to Helsinki University Hospital. The patient characteristics and the data from the first two years were collected prospectively and later retrospectively. In addition to analyzing the patients who underwent operations, Study IV includes 199 non-surgically treated obese patients as a control group. In Studies I and II, the follow-up times were 30 days. In Study III, the follow-up time was two years, and, in Study IV, the follow-up time was at least six years. The results of Study I showed that enoxaparin was safest when administered in a 40-mg dose once a day. Study II revealed that, alongside avoiding the use of drains and urinary catheters, fast mobilization was favorable to prevent postoperative pneumonia and shorten the hospital stay. The last two studies compared RYGB to SG. It was observed that, compared to the SG patients, the RYGB patients had more late complications treated surgically or endoscopically. In Study IV, vitamin D, albumin, and B12 levels were at an acceptable level two years after either operation. It was shown that the bariatric patients had a higher risk of fractures compared to the non-surgically treated patients. Higher age, bariatric surgery, and lower body mass index (BMI) at the two-year control mark increased the risk of fracture after obesity treatment.Lihavuuden määrä on kolminkertaistunut 1975-vuodesta lähtien ja nykyään 39% maapallon ihmisistä on ylipainoisia. Lihavuuskirurgia on todetusti lihavuuden ja siihen liittyvien sairauksien tehokkain hoitokeino. Leikkaustyypeistä ohitusleikkausta on tutkittu eniten ja se oli suosituin leikkaustyyppi. Kuitenkin kavennusleikkaus on ohittunut maailmalla ohitusleikkauksen suosion. Lihavuuskirurgia on tutkitusti turvallista, mutta monista komplikaatioista on vielä vähän tutkittua tietoa. Lihavuuskirurgian komplikaatiot voidaan jakaa välittömiin (alle 30 päivää leikkauksesta) ja myöhäisiin (yli 30 päivää leikkauksesta). Väitöskirja koostuu neljästä osatutkimuksesta, joissa tutkitaan neljää eri lihavuuskirurgiaan liittyvää komplikaatiota. Osajulkaisu I selvittää enoksapariini- tromboosiprofylaksian muutosten vaikutusta vuoto- ja tukoskomplikaatioihin. Osajulkaisussa II tutkitaan leikkausta edeltävän ja leikkauksenjälkeisen toiminnan vaikutusta keuhkokomplikaatioihin. Osajulkaisut III ja IV vertailevat mahalaukun kavennus- ja ohitusleikkauksen myöhäiskomplikaatioiden määrää, vitamiinipuutoksia ja murtumia. Osajulkaisussa IV oli mukana myös konservatiivisesti hoidettu vertailuryhmä. Kaikkien tutkimusten seurantatiedot on kerätty vuosien 2007-2016 välillä Peijaksen sairaalassa hoidetuista potilaista. Leikattujen potilaiden lisäksi osajulkaisussa IV on mukana 199 konservatiivisesti hoidettua ylipainoista potilasta. Kahdessa ensimmäisessä artikkelissa käsiteltiin varhaiskomplikaatioita, joten potilaita seurattiin 30 päivän ajan leikkauksesta. Kolmannessa artikkelissa seuranta-aika oli 2 vuotta ja neljännessä artikkelissa vähintään 6 vuotta. Osatutkimuksessa I saatiin selville, että enoksapariini-annostus on turvallisin annosteltuna 40mg kerran päivässä. Osatutkimuksen II tuloksena on, että nopea mobilisointi ja laskuputkien käytön minimointi aiheuttivat vähiten keuhkokomplikaatiota ja nopeuttivat kotiin lähtöä. Kaksi viimeistä osatutkimusta vertailivat kavennus- ja ohitusleikattuja potilaita. Osatutkimuksen III tuloksista nähdään, että ohitusleikatuilla potilailla on enemmän myöhäisiä komplikaatioita. Osatutkimuksessa IV selviää, että molemmissa leikkaustyypeissä D-vitamiini, albumiini ja B12 arvot olivat hyväksyttävät. Lisäksi huomattiin lihavuuskirurgian lisäävän murtumariskiä verrattuna ei-kirurgisesti hoidettuihin potilaisiin. Murtuman riskiä lisäsivät vanhempi ikä, kirurginen hoito, ja matalampi BMI-lukema kahden vuoden kontrollissa

Do Changes in Perioperative and Postoperative Treatment Protocol Influence the Frequency of Pulmonary Complications? A Retrospective Analysis of Four Different Bariatric Groups

The current understanding of prophylaxis of pulmonary complications in bariatric surgery is weak. Purpose: The aim of this study was to observe how changes in perioperative and postoperative treatments affect the incidence of pulmonary complications in bariatric patients. Materials: This is a retrospective clinical study of 400 consecutive bariatric patients. The patients, who either underwent a sleeve gastrectomy or a Roux-en-Y gastric bypass, were divided consecutively into four subgroups with different approaches to perioperative treatment. Methods: The first group (patients 0-100) was recovered in the intensive care unit with minimal mobilization (ICU). They had a urinary catheter and a drain. The second group (patients 101-200) was similar to the first group, but the patients used a continuous positive airway pressure (CPAP) device intermittently (ICU-CPAP). The third group (patients 201-300) was recovered on a normal ward without a urinary catheter or a drain and used a CPAP device (ward-slow). The fourth group (patients 301-400) walked to the operating theater and was mobilized in the recovery room during the first 2 h after the operation (ward-fast). CPAP was also used. Primary endpoints were pulmonary complications, pneumonia, and infection, non-ultra descriptus (NUD). Results: The number of pulmonary complications among the groups was significantly different. A long operation time increased the risk for infection (p <0.001 95 % CI from 2.02 to 6.59 %). Conclusions: Operation time increases the risk for pulmonary complications. Changes in perioperative care toward the ERAS protocol may have a positive effect on the number of pulmonary complications.Peer reviewe

A Retrospective 2-Year Follow-up of Late Complications Treated Surgically and Endoscopically After Laparoscopic Roux-en-Y Gastric Bypass (LRYGB) and Laparoscopic Sleeve Gastrectomy (LSG) for Morbid Obesity

The laparoscopic Roux-en-Y gastric bypass (LRYGB) has been the gold standard for bariatric surgery, but recently, the laparoscopic sleeve gastrectomy (LSG) has gained popularity. At present, limited data is available on the long-term complications of these two types of surgery. The aim of this retrospective study was to compare the 2-year data about late (more than 30 days after surgery) complications that were treated surgically or endoscopically after LRYGB and LSG operations in a large hospital area with a single patient database. This was a retrospective, non-randomized, single-center study of 760 (545 LRYGB and 215 LSG) bariatric patients surgically treated between 2008 and 2013 in the Bariatric Surgery Unit of Helsinki University Central Hospital. The patients were followed for 2 years, and late complications (more than 30 days after surgery) that were surgically and/or endoscopically treated were registered. Weight loss and the risk factors for complications were also monitored. The study found a difference between the LRYGB and LSG patients in a number of late complications treated by both intervention types: surgical intervention were required in 9.4% of LRYGB patients vs. 0.9 of LSG patients, and endoscopic intervention were required by 4.6% of LRYGB patients vs. 1.4% of LSG patients (both p <0.05). The risk of surgical complications was increased by better weight loss results in 12 months. LRYGB was found to be associated with a greater risk of late complications. If larger databases confirm these results, the trend toward LSG is justified.Peer reviewe

Puhdas sinimailaskasvusto tulee niittää ajoissa

Kiinnostus sinimailasen viljelyyn on lisääntynyt Suomessa, vaikka mailaset ovat suhteellisen vaativia kasveja. Useimmissa tapauksissa sinimailanen on mukana heinäpitoisissa tai -valtaisissa seoksissa ja puhtaat sinimailaskasvustot ovat harvinaisempia. Puhtaiden sinimailaskasvustojen niittorytmille ei ole varsinaisia kotimaisia viljelijäohjeita, ja usein niihin sovelletaan ulkomaisia ohjeita. Suomessa virallisten lajikekokeiden ohjeet on mukailtu ulkomaisista ohjeista: ensimmäinen niitto tehdään kukinnan alkaessa ja toinen niitto elokuun puolivälissä tai viimeistään elo-syyskuun vaihteessa, eikä kolmatta niittoa suoriteta ollenkaan. Viljelijäohjeissa sinimailasseosten korjuukerroiksi ohjeistetaan kuitenkin jopa 3 – 4 niittokertaa Pohjois-Suomessakin. Luonnonvarakeskus Ylistarossa on selvitetään vuosina 2015 - 2016 viiden sinimailaslajikkeiden (Alexis, Artemis, Lavo, Live ja Nexus) kehitysrytmiä, sadontuottoa ja rehulaatua kolmen niiton strategiassa. Tässä artikkelissa selvitetään ensimmäisen vuoden tulokset. Lehtialaindeksin (LAI) kehittymisessä ei ollut lajikkeiden välisiä merkittäviä eroja muutamaa toisen sadon ajankohtaa lukuun ottamatta, mutta satojen LAI-maksimit saavutettiin jo ennen kukinnan alkua, toisessa sadossa jopa kaksi viikkoa ennen kukinnan alkua. LAI-arvot olivat hieman korkeammat toisessa sadossa kuin ensimmäisessä sadossa, mutta niiden saavuttamiseen vaadittiin korkeampi tehoisa lämpösumma (180 ºCvrk ensimmäisessä sadossa, 350 ºCvrk toisessa sadossa). Lajikkeiden välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja kahden ensimmäisen niiton satomäärissä, kolmannessa niitossa satotasoerot olivat selviä. Ensimmäisen niiton satotaso oli keskimäärin 3400 kg ka/ha, toisen 3910 kg ka/ha ja kolmannen 1940 kg ka/ha eli vuoden keskimääräinen satotaso oli 9250 kg ka/ha. Ensimmäisessä niitossa D-arvot (keskimäärin 666 g/kg ka) olivat hieman nurmiheinille asetetun tavoitetason (noin 680 – 700 g/kg ka) alapuolella. Raakavalkuaispitoisuudet olivat keskimäärin lähes 200 g/kg ka ja iNDF-pitoisuudet lähes 120 g/kg ka. Lajikkeiden rehuarvot eivät eronneet toisistaan. Toisessa sadossa D-arvot olivat erittäin matalia (keskimäärin 592 g/kg ka) kaikilla lajikkeilla, vaikka niitto tehtiin aivan kukinnan alkuvaiheessa suosituksen mukaisesti. Sekä iNDF-pitoisuudet että raakavalkuaispitoisuudet olivat toisessa sadossa erityisen korkeita (raakavalkuainen noin 190 g/kg ka ja iNDF 180 g/kg ka). Kolmannen sadon D-arvo oli matalahko (keskimäärin 633 g/kg ka) ja iNDF-pitoisuus korkeahko (145 g/kg ka), valkuaispitoisuudet korkeita (lähes 260 g/kg ka). Sinimailasten sokeripitoisuudet olivat heinäkasveihin verrattuna matalia, erityisesti kolmannessa niitossa. Sadon iNDF-pitoisuuden ja D-arvon välillä havaittiin lähes täydellinen negatiivinen korrelaatio. Puhtaan sinimailaskasvuston ensimmäinen niitto olisi tämän kokeen tulosten perusteella järkevää tehdä viimeistään nuppuvaiheen lopulla. Rehuarvotulokset erityisesti toisesta niitosta viittaavat siihen, että puhdas sinimailaskasvusto menettää sulavuutensa nopeasti jälkikasvussa ja korjuu olisi tehtävä huomattavasti aikaisemmalla kehitysasteella, vaikkakin tuloksiin liittyy epävarmuutta nimenomaan sinimailaselle tehtyjen NIR-kalibraatioiden puuttumisen takia. Niiton aikaistamista tukevat havainnot siitä, että LAI-maksimit saavutettiin toisessa sadossa jo pari viikkoa ennen niittoa suosituskehitysasteella. Tämän kokeen tulosten perusteella Suomen oloissa optimi voisi olla 5-6 viikkoa ensimmäisen niiton jälkeen. D-arvon ja kuitupitoisuuden kehityksen ennustajina saattavat toimia kasvuston korkeus ja kehitysast