Since 1975, the prevalence of obesity has nearly tripled, and 39% of the world’s population is now overweight. Bariatric surgery has proven to be the most effective treatment for obesity and obesity-related diseases. Roux-en-Y gastric bypass (RYGB) is one the most popular and well-studied operation types worldwide. However, in recent years, the popularity of sleeve gastrectomy (SG) has risen rapidly, surpassing the RYGB.
Bariatric surgery has proven to be safe; however, there is still limited information about some of the complication types. The complications that occur after bariatric surgery can be divided into early complications (under 30 days after the operation) and late ones (over 30 days after the operation); late complications can further be divided into surgical and non-surgical complications.
This thesis consists of four different studies on the common complication types related to bariatric surgery. Study I analyses the relationship between bleeding/venous thromboembolic complications and different enoxaparin protocols, and Study II reviews the changes in pulmonary complications under different perioperative protocols. The last two studies compare late complications, vitamin deficiencies, and fractures between RYGB and SG operations. In Study IV, we also compare the number of fractures that occur after surgery to fractures in non-surgically treated patients.
All the data from the patients were collected between 2007 and 2016 at Peijas Hospital, affiliated to Helsinki University Hospital. The patient characteristics and the data from the first two years were collected prospectively and later retrospectively. In addition to analyzing the patients who underwent operations, Study IV includes 199 non-surgically treated obese patients as a control group. In Studies I and II, the follow-up times were 30 days. In Study III, the follow-up time was two years, and, in Study IV, the follow-up time was at least six years.
The results of Study I showed that enoxaparin was safest when administered in a 40-mg dose once a day. Study II revealed that, alongside avoiding the use of drains and urinary catheters, fast mobilization was favorable to prevent postoperative pneumonia and shorten the hospital stay. The last two studies compared RYGB to SG. It was observed that, compared to the SG patients, the RYGB patients had more late complications treated surgically or endoscopically. In Study IV, vitamin D, albumin, and B12 levels were at an acceptable level two years after either operation. It was shown that the bariatric patients had a higher risk of fractures compared to the non-surgically treated patients. Higher age, bariatric surgery, and lower body mass index (BMI) at the two-year control mark increased the risk of fracture after obesity treatment.Lihavuuden määrä on kolminkertaistunut 1975-vuodesta lähtien ja nykyään 39% maapallon ihmisistä on ylipainoisia. Lihavuuskirurgia on todetusti lihavuuden ja siihen liittyvien sairauksien tehokkain hoitokeino. Leikkaustyypeistä ohitusleikkausta on tutkittu eniten ja se oli suosituin leikkaustyyppi. Kuitenkin kavennusleikkaus on ohittunut maailmalla ohitusleikkauksen suosion.
Lihavuuskirurgia on tutkitusti turvallista, mutta monista komplikaatioista on vielä vähän tutkittua tietoa. Lihavuuskirurgian komplikaatiot voidaan jakaa välittömiin (alle 30 päivää leikkauksesta) ja myöhäisiin (yli 30 päivää leikkauksesta).
Väitöskirja koostuu neljästä osatutkimuksesta, joissa tutkitaan neljää eri lihavuuskirurgiaan liittyvää komplikaatiota. Osajulkaisu I selvittää enoksapariini- tromboosiprofylaksian muutosten vaikutusta vuoto- ja tukoskomplikaatioihin. Osajulkaisussa II tutkitaan leikkausta edeltävän ja leikkauksenjälkeisen toiminnan vaikutusta keuhkokomplikaatioihin. Osajulkaisut III ja IV vertailevat mahalaukun kavennus- ja ohitusleikkauksen myöhäiskomplikaatioiden määrää, vitamiinipuutoksia ja murtumia. Osajulkaisussa IV oli mukana myös konservatiivisesti hoidettu vertailuryhmä.
Kaikkien tutkimusten seurantatiedot on kerätty vuosien 2007-2016 välillä Peijaksen sairaalassa hoidetuista potilaista. Leikattujen potilaiden lisäksi osajulkaisussa IV on mukana 199 konservatiivisesti hoidettua ylipainoista potilasta. Kahdessa ensimmäisessä artikkelissa käsiteltiin varhaiskomplikaatioita, joten potilaita seurattiin 30 päivän ajan leikkauksesta. Kolmannessa artikkelissa seuranta-aika oli 2 vuotta ja neljännessä artikkelissa vähintään 6 vuotta.
Osatutkimuksessa I saatiin selville, että enoksapariini-annostus on turvallisin annosteltuna 40mg kerran päivässä. Osatutkimuksen II tuloksena on, että nopea mobilisointi ja laskuputkien käytön minimointi aiheuttivat vähiten keuhkokomplikaatiota ja nopeuttivat kotiin lähtöä.
Kaksi viimeistä osatutkimusta vertailivat kavennus- ja ohitusleikattuja potilaita. Osatutkimuksen III tuloksista nähdään, että ohitusleikatuilla potilailla on enemmän myöhäisiä komplikaatioita. Osatutkimuksessa IV selviää, että molemmissa leikkaustyypeissä D-vitamiini, albumiini ja B12 arvot olivat hyväksyttävät. Lisäksi huomattiin lihavuuskirurgian lisäävän murtumariskiä verrattuna ei-kirurgisesti hoidettuihin potilaisiin. Murtuman riskiä lisäsivät vanhempi ikä, kirurginen hoito, ja matalampi BMI-lukema kahden vuoden kontrollissa
