The Evolution of English Language Teaching during Societal Transition in Finland – A mutual relationship or a distinctive process?

This study describes the evolution of English language teaching in Finland and looks into the connections of the societal and educational changes in the country as explanatory factors in the process. The results of the study show that the language teaching methodology and the status of foreign languages in Finland are clearly connected to the changes in society and its education system. Since the first decade of the 20th century, Finnish society has developed from an inward-looking agrarian country into an economically and technologically advanced and industrialized society joining in various ways to the rest of Europe and global community. In that process, learning English has become inevitable for every Finn, although it is commonly agreed that other foreign languages are needed, as well. As a consequence, the plurilingual and pluricultural competence and democratic citizenship education have become goals in language teaching

Student Teachers as Co-developers in Foreign Language Class : A Case Study of Research-based Teacher Education in Finland

This article is based on a research and development project concerning foreign language teacher education in the University of Tampere, Finland. In the first part, I give a brief account of what research-based teacher education is in the Finnish context and why we have adopted research orientation in teacher education. I also present the theoretical underpinnings behind our approach in the project and give reasons for the importance of personal research projects in learning to be a teacher. In the second part, I concentrate on presenting the context, structure and content of the process where student teachers are guided and supported toward autonomy through personal research projects. Finally, I present an analysis of development themes found in student teachers\u27 project plans and posters in order to show which aspects of language teaching the soon qualified language teachers see as significant to develop and to disclose their critique of the prevailing situation. In the article, the nature and purpose of doing research in the classroom is advocated, although the approach is sometimes questioned and criticized

Clinical features of patients with homozygous complement C4A or C4B deficiency

Introduction Homozygous deficiencies of complement C4A or C4B are detected in 1-10% of populations. In genome-wide association studies C4 deficiencies are missed because the genetic variation of C4 is complex. There are no studies where the clinical presentation of these patients is analyzed. This study was aimed to characterize the clinical features of patients with homozygous C4A or C4B deficiency. Material and methods Thirty-two patients with no functional C4A, 87 patients with no C4B and 120 with normal amount of C4 genes were included. C4A and C4B numbers were assessed with genomic quantitative real-time PCR. Medical history was studied retrospectively from patients' files. Results Novel associations between homozygous C4A deficiency and lymphoma, coeliac disease and sarcoidosis were detected. These conditions were present in 12.5%, (4/32 in patients vs. 0.8%, 1/120, in controls, OR = 17.00, 95%Cl = 1.83-158.04, p = 0.007), 12.5% (4/32 in patients vs. 0%, 0/120 in controls, OR = 1.14, 95%Cl = 1.00-1.30, p = 0.002) and 12.5%, respectively (4/32 in patients vs. 2.5%, 3/120 in controls, OR = 5.571, 95%Cl = 1.79-2.32, p = 0.036). In addition, C4A and C4B deficiencies were both associated with adverse drug reactions leading to drug discontinuation (34.4%, 11/32 in C4A-deficient patients vs. 14.2%, 17/120 in controls, OR = 3.174, 95%Cl = 1.30-7.74, p = 0.009 and 28.7%, 25/87 in C4B-deficient patients, OR = 2.44, 95%Cl = 1.22-4.88, p = 0.010). Conclusion This reported cohort of homozygous deficiencies of C4A or C4B suggests that C4 deficiencies may have various unrecorded disease associations. C4 gene should be considered as a candidate gene in studying these selected disease associations.Peer reviewe

Vieras kieli oman tarinan kieleksi - Autobiografinen refleksiivinen lähestymistapa vieraan kielen oppimisessa ja opettamisessa

Tutkimus esittelee vieraan kielen oppimisen ja opettamisen uudesta, ihmiskeskeisemmästä ja sisällöllisemmästä näkökulmasta käsin. Pyrkimyksenä on ymmärtää, mitä holistinen ihmiskäsitys ja sen ehdot täyttävä tutkiminen ja opettaminen ovat. Opetustyön lähtökohtana on autobiografinen refleksiivinen näkemys ihmisestä oppijana, jolloin vieraan kielen oppiminen ja opettaminen nähdään koko ihmistä ja hänen historiaansa koskettavana ilmiönä. Tutkimuksessa suunnitellaan ja toteutetaan opetusta edellä määritellystä näkemyksestä käsin tutkimalla ja kuvaamalla vieraan kielen opetuksessa syntyviä merkityksiä ja niiden yhteyksiä konkreettisiin ilmiöihin. Tutkimuksella kysytään, mitä holistiselle ihmiskäsitykselle perustuva vieraan kielen oppiminen ja opettaminen voivat olla, miten niitä voi tieteellisesti tutkia ja kuvata, millainen toiminta ja oleminen edistää ja millainen estää tälle näkemykselle perustuvaa oppimista ja opettamista sekä millaisena toiminta näyttäytyy opettajan ja opiskelijoitten kokemuksissa. Tutkimuksen metodologia on fenomenologinen ja hermeneuttinen. Vieraan kielen oppimista ja opettamista tutkitaan tutkittavan ilmiön sisältä käsin ja siinä mukana olevana. Liikkeelle lähdetään ihmiskäsityksen tutkimisesta ja edetään kysymyksiä asettamalla, aineistoa tematisoimalla ja vertaamalla sitä ennalta ja tutkimuksen aikana asetettuihin kysymyksiin. Tarkoituksena on siten tutkimuksellisesti luoda ja tutkia merkitysrakenteita, joista käsin sekä yksittäisten opiskelijoitten että opettajan ja koko opiskeluryhmän toimintaa (vieraan kielen oppimista ja opettamista) voidaan jälkikäteen ymmärtää ja arvioida. Tutkimuksessa pyritään luomaan ja kehittämään sellaisia toiminta- ja tutkimistapoja, jotka olisivat mahdollisia myös muille opettajille opetuksessaan. Tutkimisen ja opettamisen rinnastamisen tavoitteena on osoittaa niiden ja niihin kohdistuvan tutkimistoiminnan yhteinen perusta. Tutkimuksessa etsitään oppimistoiminnan muotoja ja niille annettavia merkityksiä, jotka mahdolli! staisivat vieraan kielen opetuksen jatkuvan ja samalla aina uuden, ainutkertaisen menetelmällisen kehittämisen. Autobiografinen on tutkimuksessa läsnä monin tavoin. Oppimisessa ja opettamisessa se kuvaa kieltä ja ammatillisia sisältöjä omakohtaistavan oppiaineksen ja tutkimisessa tutkimusaineiston ominaislaatua. Myös vieraan kielen opetuksen ja oppimisen työmuoto, tutkimuksessa tutkimusmetodi on autobiografinen. Autobiografiseen työskentelyyn kuuluu tässä koetun, eletyn ja opitun pohdintaa ja arviointia, joka on aina omaa itseä ja itsen maailmasuhdetta muuttavaa, siis refleksiivistä. Autobiografinen ja refleksiivinen ovat tutkimuksessani toisaalta ilmiöitä jäsentäviä käsitteitä, toisaalta ilmiöiden ja tapahtumien laatuja. Tutkimuksen keskeisin tulos on tutkimuksella perusteltu mahdollisuus nähdä vieraan kielen oppiminen ja opettaminen autobiografis-refleksiivisesti toteutettavissa olevana prosessina. Tutkimuksessa kuvataan konkreettisesti yksi vieraan kielen opintojakso, jossa kielen ja kohtaamisen taitoja opiskellaan sisältö-, toiminta- ja kokemuslähtöisesti. Kieli ohjaa ja auttaa näkemään yhteiskunnan, kulttuurin ja maailman tietyllä tavalla, jo etukäteen jäsennettynä, annettuna. Opetuksessa pyritään tämän jäsentämistavan tiedostamiseen ja sen ymmärtämiseen, että jäsentämistapaa voi myös muuttaa. Vieraan kielen oppiminen ja opettamisen määrittyy opetukseen osallistuvien välisenä dialogina, jossa he kohtaavat ja tulkitsevat kokemuksiaan, uskomuksiaan ja arvojaan ja todellisuutta samalla muuttaen sitä. Näin toiminnalla pyritään kehittämään sekä opettajan että opiskelijoitten refleksiivisyyttä, itseohjautuvuutta, valintojen tekemisen taitoa sekä kykyä kohdata ja kuunnella itseä ja toista. Dial! ogisen toiminnan tuloksena vieras kieli omakohtaistuu ja oppimisen mielekkyys lisääntyy. Holistisen ihmiskäsityksen mukaisesti tutkimuksessa pyritään kielen käsitteisiin sidottua tietämistä syvällisempään tietämiseen, koko ihmisen parempaan ymmärtämiseen. Tutkimus laajennetaan koskemaan koko ihmistä. Siinä kuvataan ja tutkitaan vieraan kielen oppimista ihmisyksilön koko historian ja elämän kokonaisuudessa sekä kysytään, mistä hyvä vieraan kielen oppiminen syntyy. Tutkimuksessa kehitetään vieraan kielen opettamisen lähestymistapaa, jolla opettaja voisi ohjata opiskelijoitten muuttuvia oppimis- ja elämäntilanteita, erityisesti sellaisia, joissa käsitystä itsestä on sekä mahdollista että joskus välttämätöntäkin muuttaa. Tätä muutosta pyritään suuntaamaan siten, että myös opiskelijoitten kyky ohjata itse omaa elämäänsä kehittyy. Oman tarinan kertominen, muisteleminen ja muistojen työstäminen ovat tässä pedagogisia työmuotoja. Autobiografisen refleksiivisen lähestymistavan mukaiseen ajatteluun kuuluu olennaisena osana avoimuus tulevaisuudelle, jatkuva tutkiminen ja kokeileminen. Siihen kuuluu myös sen kysyminen, mitä ja millaista autobiografinen refleksiivinen toiminta ja oleminen ovat ja voisivat olla. Tutkimuksen keskeisenä tarkoituksena on nostaa kysymyksiä ja lähtökohtia keskustelulle siitä, miten opetukseen osallistuvat voisivat tulla otetuiksi opiskelutilanteissa mukaan kokonaisina ihmisinä, ei vain tiedollisina tai vain opiskelijan roolissaan ja miten vieras kieli voisi oppimisessa ja opettamisessa olla lähempänä oikeaa, aitoa merkitysten viestintää ja ihmisten kohtaamista. Vaikka näihin kysymyksiin löydettiin tässä kuvatussa opetus­tutkimusprosessissa toimivat vastaukset, tämäkin tutkimus jättää ne edelleen avoimiksi, jatkuvasti uudelleen kysyttäviksi.This study is an attempt to better understand what the holistic conception of man is and what it means to research and educate in a way true to it. Teaching and learning a foreign language is understood here as autobiographical reflexive being-in-the-world. Taking this view as a starting point, I have planned and realized teaching and learning by inquiring into and describing meanings arising in the teaching learning situations and the relations of the meanings to concrete phenomena in the learning environment. My research questions are: What can teaching and learning a foreign language be, on the basis of the holistic conceptionof man? How can it be explored and described scientifically? What kind of action and being promote and what hinder teaching and learning a foreign language based on the holistic conception of man? How do such action and being manifest themselves in the teacher s and students experience? The methodology of the study is phenomenological and hermeneutic. Both as a researcher and teacher, I was inside and involved in the phenomenon I researched. I began my study by inquiring into the conception of man and proceeded by posing questions, thematizing the empirical material and comparing it with the questions that I had posed before and during the research process. The purpose of my study was thus, through research, to create and study meaning structures from which it would be possible to understand and assess both the students , the teacher s and the whole group s action (teaching and learning a foreign language) afterwards. I attempted to create and develop such modes of action and research that would be possible also for other teachers in their work. I equated research with teaching in order to show the common basis of them and of the research work focusing on them. I sought for modes of learning and meanings given to them that would make it possible to continually and at the same time in a novel way develop a unique methodology of foreign language teaching. Autobiographical is present in my study in many ways. In learning and teaching it is the language and teaching material that bring personal meanings to the vocational content, in inquiring it is research material. Autobiographical is also a teaching and learning mode and method, in inquiring it is a research method. Working in an autobiographical way means in this study reflecting on and discussing what was experienced, lived and learnt, i.e. assessment. This kind of activity always alters the person and his or her relation to the world and is thus reflexive. Autobiographical and reflexive are present in this study both as concepts for analysing phenomena and as qualities of phenomena and events. The most important result of the study is the scientifically argued possibility to see teaching and learning a foreign language as a process that can be realized following the autobiographical and reflexive guidelines. In the study, I describe one foreign language course where language and encountering skills were studied in a content-, action-, and experience-based way. A language both directs and helps to see society, culture and the world in a specific way, as already structured, given. One purpose of language teaching is to make the students aware of that structure and of the fact that it can be altered. Teaching and learning a foreign language is defined here as a dialogue between the participants in the learning process. In the dialogue they encounter as human beings and interpret their experiences, beliefs, values, and the reality, altering it at the same time. The purpose of such action is to develop reflexivity, self-direction, ability to make choices, and ability to encounter other people and listen to oneself and the other. When a foreign language is being learnt through a true dialogue, it gets immersed in the personal meanings of the learner and learning becomes more meaningful. In accordance with the holistic conception of man, the purpose of the study was to reach knowing that is deeper than conceptual knowing, aiming at a better understanding of the human being as a whole. The study was extended to deal with the whole human being foreign language learning was studied and described as part of the totality of a person s history and life. Also the question What is good language learning? is posed and tentatively answered. My purpose was to develop an approach to language teaching through which the teacher could guide students changing learning and life situations where it is both possible and sometimes necessary to change one s self-conception. Reminiscing and working through memories serve here as a pedagogical device. The autobiographical reflexive approach contains the idea of openness to the future, continuous inquiring and experimenting. It also means questioning what autobiographical reflexive action and being are and could be. The central purpose of my study was to raise questions for discussing how the participants of the learning process could be taken as whole human beings (not just as cognitive information processors or learners of a language) in the learning situations and how a foreign language could be closer to authentic communication of meanings and encountering other human beings. Although answers relevant to the learning research processes in this study were acquired, these questions are left open, to be questioned continually again