”Tää työelämä välillä pakottaa tekeen valintoja” : työn ja perheen yhteensovittaminen 1-2 -vuotiaiden lasten vanhempien puheessa kehysanalyyttisestä näkökulmasta

Tutkielmassa tarkasteltiin 1-2 -vuotiaiden lasten vanhempien tapoja jäsentää puheessaan työn ja perheen yhteensovittamista. Tarkoitus oli tehdä näkyväksi jäsennysten rakentumisen kulttuurisia resursseja ja siten selvittää, minkälaisessa yhteiskunnallisessa kehyksessä vanhemmat tekevät työelämään osallistumiseen ja lastenkasvatukseen liittyviä ratkaisuja. Tutkielman aineisto koostuu haastatteluaineistosta, joka on kerätty osana Suomen Akatemian rahoittamaa, Tampereen yliopiston, Jyväskylän yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteistä CHILDCARE-tutkimushanketta, jossa tutkitaan tasa-arvon kysymyksiä varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja lastenhoidon tukien järjestelmässä. Haastatteluaineisto analysoitiin kehysanalyyttisestä näkökulmasta. Aineiston analyysin kautta nousi esiin viisi erilaista jäsentämisen tapaa kuvaavaa kehystä, jotka nimettiin toimeentulon, luonnollisen sukupuolen, ihannetyöntekijän, työn merkityksellisyyden ja lapsen paras -kehyksiksi. Toimeentulokehyksessä puhe työn ja perheen yhteensovittamisesta jäsentyy toimeentulon kautta. Toimeentulokehyksessä työ on perhe-elämään liittyvä pakko, joko rahallinen tai yhteiskunnallinen. Luonnollisen sukupuolen kehyksen puitteissa työn ja perheen yhdistäminen määrittyy sukupuolen ja siihen liittyvien kulttuuristen määrittelyjen kautta. Luonnollinen sukupuoli ohjaa vanhempien työnjakoa niin perheen sisällä kuin suhteessa palkkatyöhön ja lastenhoitoon. Ihannetyöntekijän kehys ilmentää työelämän perhe-elämälle asettamia ehtoja, jotka peilaavat kulttuurisesti jaettua käsitystä hyvän ja tunnollisen työntekijän ihanteesta. Työn merkityksellisyys -kehyksessä vanhemmat suuntautuvat puheessaan työn positiivisiin puoliin ja työhön mielekkäänä osana elämää. Työ on osa hyvää arkea ja vanhemman voimavara myös perhearjessa. Lapsen paras -kehyksen puitteissa työn ja perheen yhteensovittaminen jäsentyy pikkulapsivaiheen erityisyyden kautta ja sen kautta, mitä itse ja kulttuurisesti ymmärretään lapsen parhaana. Haastateltavat vanhemmat jäsensivät puhettaan työn ja perheen yhdistämisestä useamman kuin yhden kehyksen valossa. He myös vaihtoivat kehyksiä joustavasti ja toimivat vastoin kehysten kulttuurisesti rakentuneita normeja. Tutkielmassa selvitettiin lisäksi, minkälaisia kehysten välisiä suhteita voidaan tunnistaa vanhempien työn ja perheen yhteensovittamista koskevassa puheessa. Kehysten välisiä suhteita tarkasteltiin ihannetyöntekijän kehyksen kautta. Ihannetyöntekijän kehyksen suhde muihin kehyksiin oli joko vahvistava, vastakkainen tai dominoiva. Ihannetyöntekijän kehys oli esimerkki vahvasta kehyksestä. Tutkielman tuloksena syntyneet kehykset tarjoavat monitasoisia tulkintoja työn ja perheen yhdistämisen edellytyksistä ja tavoitteista. Kehysten moninaisuus ja niiden väliset suhteet osoittavat, että työn ja perheen yhteensovittaminen ei ole vain perheen sisäinen tehtävänä. Näyttäisi myös siltä, että perhepoliittiset toimet sisältävät sellaisia ulottuvuuksia, jotka toteutuvat paikallisesti ja yksilöllisesti eri tavoilla

Millaiset normit kehystävät työelämää koskevia ratkaisuja pienten lasten vanhempien puheessa?

Tässä artikkelissa tarkastelemme, minkälaisten kulttuuristen normien kontekstissa pienten lasten vanhemmat tekevät työelämään osallistumista ja lastenhoitoa koskevia ratkaisuja. Erityistä huomiota kiinnitämme ihannetyöntekijää koskeviin kulttuurisiin odotuksiin ja työelämää koskeville ratkaisuille asetettuihin ehtoihin. Normeja tarkastellaan kehyksen käsitteen kautta (Goffman 1974). Kulttuurisilla kehyksillä, joiden varassa ratkaisujen jäsentyminen tapahtuu, on merkitystä sille, millaiset vaihtoehdot nähdään mahdollisina ja millaisiin ratkaisuihin pienten lasten vanhemmat päätyvät. Tutkimusaineisto koostuu 64 haastattelukerrasta, joissa haastateltavina oli joko yksi tai kaksi 1–2-vuotiaan lapsen vanhempaa. Analyysimme osoittaa, että työelämään osallistumisen ratkaisuja jäsennetään ensisijaisesti toisiinsa kietoutuvien ja sukupuolittuneiden ihannetyöntekijän ja toimeentuloa koskevien kehysten kautta. Toisaalta näitä ratkaisuja kehystävät myös työn merkityksellisyyteen ja hyvään vanhemmuuteen liittyvät normit. Erityisesti hyvään vanhemmuuteen liittyvät normit asettuvat hankalaan ristiriitaan dominoivien ihannetyöntekijyyden ja toimeentuloa koskevien normien kanssa silloin, kun hyvä vanhemmuus, erityisesti äitiys, rakentuu suomalaisessa yhteiskunnassa voimakkaasti korostuneelle lasten kotihoidon ihanteelle. Tulokset valottavat pienten lasten vanhempien työelämään osallistumista koskevia ratkaisuja kehystävien normien monitahoisuutta ja keskinäistä dynamiikkaa

”Tää työelämä välillä pakottaa tekeen valintoja” : työn ja perheen yhteensovittaminen 1-2 -vuotiaiden lasten vanhempien puheessa kehysanalyyttisestä näkökulmasta

Tutkielmassa tarkasteltiin 1-2 -vuotiaiden lasten vanhempien tapoja jäsentää puheessaan työn ja perheen yhteensovittamista. Tarkoitus oli tehdä näkyväksi jäsennysten rakentumisen kulttuurisia resursseja ja siten selvittää, minkälaisessa yhteiskunnallisessa kehyksessä vanhemmat tekevät työelämään osallistumiseen ja lastenkasvatukseen liittyviä ratkaisuja. Tutkielman aineisto koostuu haastatteluaineistosta, joka on kerätty osana Suomen Akatemian rahoittamaa, Tampereen yliopiston, Jyväskylän yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteistä CHILDCARE-tutkimushanketta, jossa tutkitaan tasa-arvon kysymyksiä varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja lastenhoidon tukien järjestelmässä. Haastatteluaineisto analysoitiin kehysanalyyttisestä näkökulmasta. Aineiston analyysin kautta nousi esiin viisi erilaista jäsentämisen tapaa kuvaavaa kehystä, jotka nimettiin toimeentulon, luonnollisen sukupuolen, ihannetyöntekijän, työn merkityksellisyyden ja lapsen paras -kehyksiksi. Toimeentulokehyksessä puhe työn ja perheen yhteensovittamisesta jäsentyy toimeentulon kautta. Toimeentulokehyksessä työ on perhe-elämään liittyvä pakko, joko rahallinen tai yhteiskunnallinen. Luonnollisen sukupuolen kehyksen puitteissa työn ja perheen yhdistäminen määrittyy sukupuolen ja siihen liittyvien kulttuuristen määrittelyjen kautta. Luonnollinen sukupuoli ohjaa vanhempien työnjakoa niin perheen sisällä kuin suhteessa palkkatyöhön ja lastenhoitoon. Ihannetyöntekijän kehys ilmentää työelämän perhe-elämälle asettamia ehtoja, jotka peilaavat kulttuurisesti jaettua käsitystä hyvän ja tunnollisen työntekijän ihanteesta. Työn merkityksellisyys -kehyksessä vanhemmat suuntautuvat puheessaan työn positiivisiin puoliin ja työhön mielekkäänä osana elämää. Työ on osa hyvää arkea ja vanhemman voimavara myös perhearjessa. Lapsen paras -kehyksen puitteissa työn ja perheen yhteensovittaminen jäsentyy pikkulapsivaiheen erityisyyden kautta ja sen kautta, mitä itse ja kulttuurisesti ymmärretään lapsen parhaana. Haastateltavat vanhemmat jäsensivät puhettaan työn ja perheen yhdistämisestä useamman kuin yhden kehyksen valossa. He myös vaihtoivat kehyksiä joustavasti ja toimivat vastoin kehysten kulttuurisesti rakentuneita normeja. Tutkielmassa selvitettiin lisäksi, minkälaisia kehysten välisiä suhteita voidaan tunnistaa vanhempien työn ja perheen yhteensovittamista koskevassa puheessa. Kehysten välisiä suhteita tarkasteltiin ihannetyöntekijän kehyksen kautta. Ihannetyöntekijän kehyksen suhde muihin kehyksiin oli joko vahvistava, vastakkainen tai dominoiva. Ihannetyöntekijän kehys oli esimerkki vahvasta kehyksestä. Tutkielman tuloksena syntyneet kehykset tarjoavat monitasoisia tulkintoja työn ja perheen yhdistämisen edellytyksistä ja tavoitteista. Kehysten moninaisuus ja niiden väliset suhteet osoittavat, että työn ja perheen yhteensovittaminen ei ole vain perheen sisäinen tehtävänä. Näyttäisi myös siltä, että perhepoliittiset toimet sisältävät sellaisia ulottuvuuksia, jotka toteutuvat paikallisesti ja yksilöllisesti eri tavoilla

Electroconvulsive therapy increases temporarily plasma vascular endothelial growth factor in patients with major depressive disorder

Objectives: Vascular endothelial growth factor (VEGF) has been related to the etiology of major depressive disorder (MDD). The findings involving the effects of electroconvulsive therapy (ECT) on the VEGF levels have been conflicting. The aim was to examine the possible changes in the VEGF levels and their associations with clinical outcome in patients with MDD during ECT. Methods: The study comprised 30 patients suffering from MDD. Their plasma VEGF levels were measured at baseline and 2 and 4 hr after the first, fifth, and last ECT session. The severity of depression was quantified by the Montgomery-Asberg Depression Rating Scale (MADRS). Results: The VEGF levels increased between the 2-hr and 4-hr measurements during the first (p =.003) and the fifth (p =.017) sessions. The baseline VEGF levels between individual ECT sessions remained unchanged during the ECT series. No correlations were found between the increased VEGF levels and the clinical outcome. Conclusions: Electroconvulsive therapy increased the VEGF levels repeatedly at the same time point in two different ECT sessions. These increases had no association with the response to ECT. Consequently, VEGF may act as a mediator in the mechanism of action of ECT.publishedVersionPeer reviewe