Nuorison ja yhteiskunnan suhde sekä aikuiseksi kasvaminen Anthony Burgessin dystopiassa A Clockwork Orange

Brittiläisen kirjailijan Anthony Burgessin A Clockwork Orange -romaani (1962) on dystopia, jossa keskeisiä teemoja ovat nuorisoväkivalta, aikuiseksi kasvaminen ja yksilön vapaa tahto. Se kertoo 15-vuotiaasta Alexista, joka on väkivaltaisen nuorisojengin johtohahmo. Teos kuvaa Alexin turmeltunutta polkua, jota reunustavat monet eettiset kysymykset oikeasta ja väärästä, tämän matkalla kohti aikuisuutta. Tutkielmani kannalta tärkeää on huomata, että olen keskittynyt tutkimaan teoksen leikkaamatonta, Iso-Britanniassa julkaistua versiota, enkä Amerikassa julkaistua versiota, johon muun muassa Stanley Kubrickin romaaniin perustuva elokuva pohjautuu ja joka jättää Alexin kohtalon aikuistumisen kannalta avoimeksi. Tulkitsen Burgessin romaania dystopiana, joka kuvastaa paitsi joitain nykyajan keskeisiä, yhteiskunnallisia ongelmia että julkaisuaikanaan vuonna 1962 käsillä olleita, yhteiskunnallisia ongelmia Iso-Britanniassa. Tutkielmani keskittyy kontekstualismin keinoin etsimään vastausta siihen, miksi nuoruutta, nuorisoväkivaltaa ja aikuiseksi kasvamista on käsitelty teoksessa siinä esitetyllä tavalla. Aikuiseksi kasvamisen teemaa tutkiessani olen hyödyntänyt muun muassa psykologista teoriaa ihmisen moraalin kehityksestä sekä filosofisia pohdintoja aikuiseksi kasvamisesta. Tutkin nuoruutta, nuorisoväkivaltaa ja aikuiseksi kasvamista sekä historiallisen kontekstin avulla että paneutumalla teoksen kieleen, jossa muun muassa väkivaltaa on kuvattu estetisoidulla tavalla ja pohdin, mitä väkivallan estetisointi sekä nuoruuden ja aikuisuuden välisen rajan hämärtäminen pyrkivät kertomaan yhteiskunnallisista ongelmakohdista

Life, Death and Love : Phenomenological Investigations into the Messy Nature of Authenticity

Authenticity is a pervasive ideal in western societies. Educators, among others, regard authenticity with increased enthusiasm. Authenticity is certainly appealing. Who would not want to be authentic rather than inauthentic? Who would not want to educate one’s children to become authentic? Yet, as attractive as it is, do we truly apprehend the nature of authenticity? How are we to detect an authentic person from an inauthentic one? Who is to decide which instances are authentic and which are not? The literature of authenticity offers us abundance of views and definitions, but no unanimous clarity. The challenges increase when trying to circumscribe educational authenticity. If it is unclear what authenticity is, how are we to understand educational authenticity? What happens if we try to promote authenticity as a curricular subject? Is it possible? This phenomenological investigation grabs ahold of the nature of authenticity and its possibilities and challenges in education. Key questions include, what is authenticity and what makes it unique, what it is related to, and what makes it possible? In relation to learning, to what extent and with what kind of tools can it be promoted in educational institutions? Finally, what are the most promising pathways to investigate authenticity? How can we better understand the human condition through philosophic and human sciences, with authenticity as a metaphor or as a mantra? Here, various methodologies and schools of thought are explored and utilized, including the sociologically based approaches of qualitative research, including autoethnography and post-qualitative methodologies, and philosophic approaches, especially phenomenology. In answering these questions this investigation travels through various fields, methodologies and also, planes in the researcher’s personal life with an aim to establish a personal connection with themes and questions under investigation. The reader is invited to do the same, to connect and disconnect, and to take a stance on what authenticity or doing research means at the moment, but also, what could it mean beyond now. Rather than improving the definitions of authenticity this investigation shows that the beauty and appeal of authenticity lies somewhere else than in its potential for clarifying, measuring or categorizing. Hence, the conclusions for educators do not include programs or steps for authentic education but merely an invitation to employ love and imagination in their own lives and with their students.Autenttisuus on yksi länsimaisen kulttuurin keskeisistä ihanteista. Autenttisuudesta on tullut filosofian, psykologian ja sosiologian ohella suosittu tutkimuskohde myös kasvatustieteessä. Kukapa ei haluaisi kasvattaa lapsiaan tai oppilaitaan autenttisuuteen, olemaan uskollisia itselleen? Aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella autenttisuus tai autenttisuuteen kasvatus ovat kaikkea muuta kuin selvärajaisia käsitteitä. Niin houkuttelevalta kuin autenttisuus kuulostaakin, herää kysymys, onko autenttisuutta edes mahdollista edistää institutionaalisen kasvatuksen piirissä. Vaarana on, että autenttisuuteen kasvattamisesta tulee näkymättömän vallankäytön väline, jossa kasvattaja vilpittömin aikein itse asiassa kaventaa oppilaidensa mahdollisuuksia itselle uskollisena olemiseen. Väitöskirjatutkimuksessa ”Life, Death and Love. Phenomenological Investigations into the Messy Nature of Authenticity” tarkastelen autenttisuuden ilmenemistä tutkimuskirjallisuudessa, empiirisessä lähdeaineistoissa sekä omassa elämässäni. Samalla tutkin ihmistutkimuksen menetelmiä ja rajoja. Miten voimme saada tietoa inhimillisistä kokemuksista, jotka avautuvat kokijalle ja tutkijalle vasta tutkimuksen edetessä? Ymmärtääkseni autenttisuuden syvempiä tasoja kehitän uudenlaista fenomenologisen kuuntelun tutkimusmenetelmää. Fenomenologinen kuuntelu rakentuu Edmund Husserlin ja Maurice Merleau-Pontyn fenomenologian pohjalle. Kuuntelemisen metafora ohjaa tarkastelemaan ilmiöitä moniaistisesti ja niiden ilmenemistä odottaen, säilyttäen kuitenkin filosofisen ajattelun ankaruuden. Fenomenologinen kuunteleminen on kokonaisvaltainen prosessi, jossa aistikokemukset, ajattelu ja mielikuvitus viritetään käyttöön täydessä mitassaan ilmiön ymmärtämiseksi sen erilaisilla ilmenemisen tasoilla, myös henkilökohtaisella ja intiimillä tasolla, jotka usein jäävät tieteellisessä tutkimuksessa näkymättömiin. Tutkimukseni osoittaa, että yritykset rakentaa mittareita autenttisuudesta tai määrittää autenttisuuden sisältöä kokijan ulkopuolelta käsin ovat tuomittuja epäonnistumaan. Kysymys autenttisuudesta herää yksilöllisissä elämäntilanteissa ja saa sisältönsä ainutkertaisista kokemuksista ja merkityksistä. Esitän kuitenkin, että jotain yleispätevää voidaan sanoa siitä, mitkä asiat voivat herätellä autenttisuuden kysymystä ja edistää tai vaikeuttaa siihen vastaamista. Monet tutkimuskirjallisuudessa autenttisuuden kysymyksen herättäjinä mainitut teemat, kuten arvoristiriidat, ahdistus ja kuolema, nousevat esiin tässäkin tutkimuksessa. Tärkeimmiksi autenttisuuden kysymisen ja tutkimisen mahdollistajiksi nousevat kuitenkin Eros, rakkaus ja mielikuvitus. Näin ollen esitän, että myös autenttisuuteen kasvatus toteutuu parhaiten keskittymällä kasvattamaan rakkaudella ja kasvatettavien mielikuvitusta vahvistaen

Asiakaslähtöinen palvelumuotoilu Sote-alalla

Sosiaali ja terveydenhuolto rakenteineen on muutoksessa Suomessa. Tulevan soteuudistuksen tavoitteena on palveluiden parempi kohdentuminen käyttäjien tarpeisiin. Palvelumuotoilu on menetelmä, jossa palveluita kehitetään asiakaslähtöisesti yhdessä palveluiden käyttäjien kanssa. Toistaiseksi palvelumuotoilua on käytetty vähän kotimaisissa kehittämishankkeissa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata, miten asiakaslähtöistä palvelumuotoilua on käytetty sote-alan tutkimuksissa ja miten palvelumuotoilun menetelmää on käytetty suomalaisissa sote-alan kehittämishankkeissa. Opinnäytetyö on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jossa aineiston analysointi toteutettiin dokumenttianalyysinä. Dokumenttianalyysissä sovellettiin deduktiivista sisällönanalyysin menetelmää. Aineiston analyysirunkona käytettiin palvelumuotoiluprosessin vaiheita: asiakasymmärrys, palvelun konseptointi, mallinnus ja lanseeraus sekä ylläpito. Opinnäytetyömme tutkimuskysymyksiin haimme vastauksia valitusta aineistosta, joka koostui tutkimuksista ja hankkeista (n=14). Tärkeimmäksi tulokseksi nousi organisaatioiden, eri ammattiryhmien sekä asiakkaiden välisen yhteistyön sekä asiakasymmärryksen lisääntyminen. Keskeistä oli yhteisen ymmärryksen lisääntyminen asiakkaiden palveluiden tarpeesta. Tutkimuksissa ja hankkeista asiakasymmärrystä pyrittiin lisäämään osallistamalla asiakkaita tiedonkeruuvaiheessa esim. haastatteluiden ja asiakasraatien avulla. Tämä prosessin vaihe oli kuvattu ja toteutettu hyvin. Palvelua konseptoitaessa asiakkaat otettiin mukaan kehittämistyöhön esittämällä heille eri vaihtoehtoja kehittämistyön kohteesta esim. visualisoimalla piirroksin kehittämiskohde. Mallinnusvaiheessa kehitettyjä menetelmiä otettiin käyttöön pilotointien avulla. Lanseeraus- ja ylläpitovaiheissa asiakkaat käyttivät kehitettyjä palveluita. Asiakasymmärrystä kerättäessä asiakkaat otettiin mukaan aktiivisesti, mutta mallinnuksessa, lanseerauksessa ja ylläpitovaiheessa asiakkaiden osallistuminen ja mukana olo vaihteli ja oli vähäisempää. Hankkeiden osalta palvelumuotoilun prosessi oli kuvattu kattavammin ja asiakkaat olivat paremmin mukana koko palvelumuotoiluprosessin ajan. Palvelumuotoilu sopii tulevaisuuden asiakaslähtöisten sote-palveluiden kehittämiseen. Se vaatii organisaatioilta ja ammattilaisilta motivoituneisuutta yhteiskehittämiseen ja halua ottaa asiakkaat mukaan palveluiden kehittämiseen. Palvelumuotoilun käyttöä Suomessa tulee tutkia tulevaisuudessa sotealan kehittämistyön menetelmänä.Finnish government is planning health and social care reform. One of the reason for this renewal is to direct services towards people’s needs. Service design is seen as a new way to develop social services and health care. Service design is a method that helps bringing the client in to the center of the service and also to keep the client perspective part of the ongoing developing process. The purpose of this study was to describe how service design had been used in social services and health care. We also wanted to know how service design had been used in developing projects in Finland. The method we used was descriptive literature review and the content were analyzed deductively by searching service design key points from the studies and developing projects. The key points were the client perspective, modeling, concepting, launching and sustenance of the service. In our final project we collected data from studies and projects (n=14). In every study and project client-centered developing was an important issue which was used to better understand clients’ needs for service. It came out that the client usually stayed in the process until the modeling and simulation stage of the service or product, and after that the client participation varied or decreased. The main result was that service design methods increases co-operation between, not only clients and professionals, but between organizations and professions. It seems that service design is one way to allocate the services. Organizations and professionals are going to need more motivation and will to develop services together with clients’. It should be studied how to use service design as developing method in Finland

Learning through Listening and Responding: Probing the Potential and Limits of Dialogue in Local and Online Environments

This article explores an age-old form of dialogical learning, havruta, which has been employed by Jews throughout the centuries to study the Torah and the Talmud, and evaluates the experiment of extending havruta from a couple of fellow students (haverim) to an international, multi-religious group reading philosophical texts together, and transferring the learning process from the Jewish house of study (in Hebrew: beit ha-Midrash, in German: Lehrhaus) to an online environment. Methodologically, the experiences from the online havruta are brought into a theory-practice feedback loop and are discussed from various theoretical angles: (1) The first section introduces how havruta was conducted traditionally and how Franz Rosenzweig, who in 1920 founded the Frankfurt Lehrhaus and invited Martin Buber to offer lecture courses, advanced havruta. (2) The second section explains how Rosenzweig’s pedagogical principles as distilled from his writings on education are applied and modified in the above-mentioned contemporary online reading group. (3) The third section draws on Buber’s philosophy of dialogue, Juhani Pallasmaa’s architectural theory and Michel Chion’s film theory in order to investigate the epistemological and pedagogical significance of different modes of listening, asking, and responding, and the role of trust for dialogical learning in local and online learning communities

Kolme erilaista esiopetusryhmää : Esiopetusikäisten lasten matemaattisten, kielellisten ja motoristen taitojen kehittymisen vertailu syyslukukauden aikana

Tässä tutkimuksessa selvitimme koulunkäyntiin liittyvien taitojen kehittymistä erilaisissa esiopetusympäristöissä syyslukukauden aikana. Tutkimuksessa vertailimme metsäesiopetuksessa, päiväkodin yhteydessä toimivassa sekä koulun yhteydessä toimivassa esiopetuksessa olevien lasten matemaattisten, kielellisten ja motoristen taitojen kehittymistä. Toteutimme tutkimuksen testaamalla lapsia yksilötesteillä syyslukukauden alussa ja lopussa sekä kartoittamalla esiopetusympäristöjen erityispiirteitä opettajille suunnatulla kyselyllä. Keräsimme aineiston Varsinais-Suomen alueelta kolmesta eri esiopetusryhmästä ja analysoimme sen tilastotieteellisin menetelmin epäparametrisillä testeillä, joilla mitattiin alku- ja loppumittauksessa tapahtuvaa muutosta tutkittavissa taidoissa. Alkumittauksen tuloksista huomasimme, että kaikkien kolmen tutkittavan taidon lähtötasot oli- vat jokaisessa ryhmässä erilaiset. Matemaattiset taidot kehittyivät eniten päiväkodin yhteydessä toimivassa esiopetusryhmässä ja matemaattisissa taidoissa oli paljon hajontaa ryhmien sisällä sekä niiden välillä. Kielellisten taitojen kehitys eri ryhmissä oli vaihtelevaa. Eniten kehitystä tapahtui päiväkodin yhteydessä olevassa esiopetusryhmässä. Erot matemaattisten ja kielellisten taitojen kehittymisessä ryhmien välillä eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä. Tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien väliltä löytyi kuitenkin motorisista taidoista, joissa kehitys oli vahvaa päiväkodin yhteydessä. Metsäesiopetusryhmässä motoristen taitojen kehittymistä tapahtui vähän, mutta motoristen taitojen taitotasot olivat kahta muuta ryhmää korkeammalla molemmissa mittauksissa. Tutkimuksestamme saimme suuntaa antavia tuloksia siitä, miten eri esiopetustyypeissä lasten taidot saattavat karttua eri tavoin. Taidoiltaan eritasoiset oppilaat saattavat aiheuttaa haasteita varsinkin alkuopetuksessa ja pohdimme, kuinka paljon lisätyötä erilaisten taitotasojen huomioiminen opetuksessa teettää. Tutkimuksessa huomasimme, että vaikka taitotasot olivat erilaiset eri ryhmissä, ei pelkän esiopetustyypin perusteella voida ennustaa esiopetusvuoden lopun tai alkuopetusvuoden alun taitotasoja. Esiopetusryhmän toimintatavat ja -ympäristöt sen sijaan vaikuttavat taitojen painottumiseen oppimisympäristöä enemmän

Sylkirauhasten ohutneulanäytteille Milanon luokitus

Sylkirauhasen ohutneulanäytteiden uusi luokitus tarkentaa sytologisia kriteereitä ja antaa hoidon tai seurannan kannalta olennaista tietoa hoitavaan yksikköön. Vastauskäytännöt on sovittava kliinikoiden kanss

Sytologisille effuusionäytteille uusi tarkempi luokitus

Nestekertymien sytologisten irtosolututkimusten uuden luokituksen jokaiseen kuuteen ryhmään sisältyvät sytologinen kuvaus, maligniteettiriski ja toimenpidesuositus. Järjestelmä mahdollistaa paremman tiedonkulun patologin ja kliinikon välillä.</p

Sytologisille effuusionäytteille uusi tarkempi luokitus

Luokitukset.Nestekertymien sytologisten irtosolututkimusten uuden luokituksen jokaiseen kuuteen ryhmään sisältyvät sytologinen kuvaus, maligniteettiriski ja toimenpidesuositus. Järjestelmä mahdollistaa paremman tiedonkulun patologin ja kliinikon välillä

Sytologisille effuusionäytteille uusi tarkempi luokitus

Nestekertymien sytologisten irtosolututkimusten uuden luokituksen jokaiseen kuuteen ryhmään sisältyvät sytologinen kuvaus, maligniteettiriski ja toimenpidesuositus. Järjestelmä mahdollistaa paremman tiedonkulun patologin ja kliinikon välillä.publishedVersio