Tiivistetyn tärkkelysrankin ja ohravalkuaisrehun käyttö sonnien seosrehuruokinnassa

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tiivistetyn tärkkelysrankin ja ohravalkuaisrehun käyttöä sonnienseosrehuruokinnassa. Koe toteutettiin 32 maitorotuisella sonnilla. Neljä koeruokintaa erosi toisistaanvalkuaisruokinnan koostumuksen osalta. Kontrolliruokinta (0) sisälsi syyssadosta korjattua nurmisäilörehua(D-arvo 659 g/kg ka) (45 % kuiva-aineesta), ohraa (27,5) ja ohrarehua (27,5) ilman valkuaislisäystä.Kolme valkuaislisäyksen sisältänyttä koedieettiä olivat (1) rypsirouhe (RYPSI), (2) tiivistettytärkkelysrankki (TTR) ja (3) ohravalkuaisrehun (90 % tuorepainosta) ja tiivistetyn tärkkelysrankin(10 %) seos (OVRTTR). Kaikilla kolmella valkuaislisäyksen sisältäneellä ruokinnalla raakavalkuaislisäysoli 170 g/pv eläintä kohti, jolloin väkirehun raakavalkuaispitoisuus nousi 9 % kontrolliruokintaanverrattuna. Väkirehun tavoiteltu osuus sonnien päivittäisestä kuiva-aineen saannista oli 55–60 % kaikilla ruokinnoilla.Sonnit painoivat kokeen alkaessa keskimäärin 272 kg. Kokeen lopussa eläinten keskimääräinenelopaino oli 666 kg ja teuraspaino 351 kg. Kasvutuloksissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä erojaruokintaryhmien välillä. Sonnien nettokasvu kokeen aikana oli keskimäärin 678 g/pv ja koko elinajallelaskettu nettokasvu 622 g/pv. Valkuaislisä ei vaikuttanut merkitsevästi teurastuloksiin. Sonnien keskimääräinenteurasprosentti oli 516 g/kg, eläimet sijoittuivat lihakkuudeltaan EUROP-luokkien O- jaO välille, ja ruhojen rasvaisuusluokka EUROP-luokituksessa oli keskimäärin 3,1.Sonnien rehun syönnissä oli eroja ruokintaryhmien välillä, sillä OVRTTR-ryhmän sonnit söivät7 % enemmän rehua kuin 0-ryhmän sonnit (P<0,01). Sen sijaan RYPSI- ja TTR-ruokinnat eivät poikenneettilastollisesti merkitsevästi 0-ruokinnasta rehun syönnin osalta. Ero rehun syöntimäärässänäkyi myös erona eläinten energian saannissa, sillä OVRTTR-ryhmän sonneilla energian saanti olisuurempaa kuin 0-ryhmän sonneilla (P<0,05). RYPSI- ja TTR-ruokinnat eivät poikenneet tilastollisestimerkitsevästi 0-ruokinnasta energian saannin osalta. Raakavalkuaisen saanti oli kaikilla valkuaislisääsaaneilla ruokinnoilla selvästi 0-ruokintaa suurempi.Valkuaislisäyksestä saatava hyöty on lihanaudoilla yleensä marginaalinen, kun ruokinnassa käytetäänhyvälaatuista nurmisäilörehua, jota täydennetään sopivalla energiarehulla. Tämän tutkimuksenperusteella myöskään sulavuudeltaan keskinkertaista (D-arvo 66) nurmisäilörehua käytettäessä valkuaislisälleei näytä tulevan merkittävää tuotosvastetta yli puolen vuoden ikäisten lihanautojen ruokinnassa.Valkuaisrehujen käyttö lisää eläinten fosforin saantia ja eritystä sontaan, mikä on ympäristönkannalta negatiivinen tulos. Tämän vuoksi lisävalkuaisen antamisesta kasvaville sonneille tulisiuseimmissa tapauksissa pidättäytyä, koska se ei ole perusteltua myöskään tuotantotulosten kannalta

Ohrarehun ja ohravalkuaisrehun käyttö lihanautojen ruokinnassa

Elintarvikkeita valmistettaessa syntyy monia sivutuotteita, jotka soveltuvat käytettäväksi märehtijöiden ruokinnassa. Elintarviketeollisuus ja kotieläintalous muodostavat kokonaisuuden, jossa osapuolet täydentävät hyvin toisiaan. Ilman kotieläintuotantoa monilla elintarviketeollisuuden sivutuotteilla ei olisi taloudellista käyttöä. Kierrättämällä sivutuotteita kotieläinten kautta voidaan elintarviketeollisuudelle tuottaa raaka-ainetta kohtuuhintaisilla rehuilla ja samalla pienentää sivutuotteiden aiheuttamia jätehuoltokustannuksia, jotka nostavat elintarvikkeiden hintaa.Tässä raportoidun tutkimuksen tarkoituksena oli määrittää alkoholiteollisuuden sivutuotteena syntyvien ohrarehun ja ohravalkuaisrehun tuotantovaikutus kasvavien lihanautojen ruokinnassa. Ruokintakokeella (32 maitorotuista lihanautaa) tutkittiin ohrarehun (energiarehu) ja ohravalkuaisrehun (valkuaisrehu) vaikutuksia rehun syöntiin, sonnien kasvuun sekä teurastuloksiin.Koeruokinnat (2 x 2 faktoriaalinen koe) erosivat toisistaan väkirehu- ja valkuaisruokinnan koostumuksien osalta. Puolet koe-eläimistä sai väkirehuna pelkkää ohraa ja toinen puoli väkirehuseosta, jossa puolet ohran kuiva-aineesta oli korvattu ohrarehulla. Molemmilla väkirehuruokinnoilla oli kaksi erilaista valkuaisruokintaa: 1) valkuaislisänä rypsirouhetta (500 g/eläin/pv) ja 2) valkuaislisänä ohravalkuaisrehua (2,5 kg/eläin/pv). Väkirehun tavoiteltu osuus oli 55 % päivittäisestä kuiva-aineen syönnistä kaikilla neljällä ruokinnalla. Sonnit ruokittiin seosrehuruokinnalla.Ohrarehun käyttö väkirehussa lisäsi sonnien seosrehun syöntiä (p<0.01). Lisääntynyt rehun syönti ei kuitenkaan lisännyt ravintoaineiden saantia merkitsevästi eikä siten vaikuttanut kasvutuloksiin. Tämä johtuu siitä, että ohrarehun sulavuus ja energia-arvo ovat ohraa hieman heikompia.Ohrarehulla on mahdollista korvata ainakin puolet kasvavan lihanaudan väkirehuannoksesta ilman, että se vaikuttaisi negatiivisesti tuotokseen. Naudanlihantuottajan kannalta ohrarehun käyttö ruokinnassa muodostuu taloudellisesti järkeväksi, jos sen hinta suhteessa tuotantovaikutukseen on edullisempi kuin muiden käytettävissä olevien väkirehujen. Tärkkelyspitoisen väkirehun osittainen korvaaminen kuitupitoisella ohrarehulla on erityisen perusteltua suurilla väkirehumäärillä ruokittaessa, koska kuitupitoinen väkirehu fermentoituu pötsissä viljan tärkkelystä hitaammin. Tämä puolestaan vähentää korkeisiin väkirehumääriin liittyviä ruokinnallisia riskejä.Rypsin korvaaminen ohravalkuaisrehulla ei vaikuttanut tilastollisesti merkitsevästi lihanautojen rehun syöntiin tai kasvutuloksiin. Ohravalkuaisrehudieetillä raakavalkuaisen sulavuus oli kuitenkin heikompi kuin rypsiä sisältäneellä ruokinnalla (p<0.001). Ohravalkuaisrehua saaneet sonnit rasvoittuivat voimakkaammin kuin rypsillä ruokitut eläimet (p<0.05), mikä heikensi ohravalkuaisrehulla ruokittujen sonnien taloudellista tulosta

Sonnit kasvavat hyvin ohrarehulla

Elintarvikkeita valmistettaessa syntyy monia sivutuotteita, jotka soveltuvat käytettäväksi märehtijöiden ruokinnassa. Sivutuotteiden hyödyntäminen on varsin perusteltua, jalostavathan eläimet siten ihmisravinnoksi kelpaamattomia tuotteita maidoksi ja lihaksi. Teollisuuden sivutuotteiden käyttö nautakarjan ruokinnassa on kansantalouden ja usein myös yksittäisen maatilan kannalta taloudellisesti kannattavaa.vo

Ohrarehun käyttö maitorotuisten sonnien loppukasvatuksessa

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää integroidun tärkkelys-etanoliteollisuuden sivutuotteena syntyvänohrarehun käyttömahdollisuuksia kasvavien lihanautojen seosrehuruokinnassa. Maitorotuistensonnien ruokintakoe toteutettiin MTT:n Ruukin toimipisteessä. Eläimiä oli yhteensä 32, joista 12 oliroduiltaan friisiläisiä (fr) ja 20 ayrshirejä (ay). Kokeen alkaessa sonnien keskimääräinen elopaino oli261 ± 34,0 kg, ja ne olivat keskimäärin 195 ± 5,2 vuorokauden ikäisiä. Eläimet ryhmiteltiin elopainonja rodun perusteella neljään blokkiin, joista ne sijoitettiin satunnaisesti neljälle eri koeruokinnalle.Koeruokinnat erosivat toisistaan väkirehuruokinnan koostumuksen osalta. Väkirehun osuus oli 55 %päivittäisestä kuiva-aineen syönnistä kaikilla ruokinnoilla. Kontrolliruokinta (OR0) sisälsi ainoastaannurmisäilörehua (46 % kuiva-aineesta) ja ohraa (54 %) koko ruokintakokeen ajan. Kolmella muullaruokinnalla (OR25, OR50 ja OR75) väkirehu sisälsi ohraa 50 % kuiva-aineesta ja ohrarehua 50 %kuiva-aineesta siihen saakka, kunnes sonnit saavuttivat 450 kg:n elopainon. Tämän jälkeen väkirehussaoli OR25-ruokinnalla ohraa 75 % ja ohrarehua 25 %. Vastaavasti OR50-ruokinnalla sekä ohraa ettäohrarehua oli 50 % väkirehusta ja OR75-ruokinnalla ohraa oli 25 % ja ohrarehua 75 % väkirehun kuiva-aineesta 450 kg:n elopainosta ylöspäin. Koe toteutettiin seosrehuruokinnalla ja kokeen aikana sonnitsaivat seosrehua vapaasti. Karkearehuna ruokinnassa käytettiin ensimmäisen sadon timoteinurminatasäilörehua.Väkirehuna käytettiin litistettyä ohraa sekä Altian pelletöityä ohrarehua.Sonnien rehun syönti oli kokeen aikana keskimäärin 9,53 kg ka/pv. Ohran osittainen korvaaminenohrarehulla vaikutti rehun syöntiin käyräviivaisesti (P<0,05) koko koeajalle laskettuna. Rehunsyönti lisääntyi, kun ohrasta 25 tai 50 % korvattiin ohrarehulla. Sen sijaan 75 %:n ohrarehun osuusaiheutti rehun syönnin vähenemisen OR0-ruokintaan verrattuna. Sonnien keskimääräinen päiväkasvukoko koeajalla oli 1244 g/pv ja nettokasvu 688 g/pv. Ohran osittainen korvaaminen ohrarehulla johtipäivä- ja nettokasvutulosten lineaariseen heikkenemiseen (päiväkasvu P<0,05); nettokasvu P<0,01)keskimäärin kokeen aikana. Kasvutulokset olivat selkeästi heikoimmat, kun 75 % ohrasta korvattiinohrarehulla, ja 25 % ja 50 %:n tasoilla kasvut eivät juuri poikenneet ohraruokinnasta. Teurasprosenttija ruhojen rasvaisuus pienenivät lineaarisesti (P<0,05), kun ohraa korvattiin ohrarehulla. Sen sijaanruhojen lihakkuuteen ohrarehun osuudella oli käyräviivainen vaikutus (P<0,05): ohrarehutasoilla 25 ja50 % lihakkuus näytti hieman paranevan ohraruokintaan verrattuna, mutta 75 %:n ohrarehutasollalihakkuus oli heikoin.Ohrarehu osoittautui käyttökelpoiseksi energiarehuksi kasvaville lihanaudoille säilörehuohrapohjaisellaruokinnalla. Tutkimustulosten perusteella näyttäisi olevan realistista korvata puoletkasvavan lihanaudan väkirehuannoksesta ohrarehulla. Naudanlihantuottajan kannalta ohrarehun käyttöruokinnassa muodostuu taloudellisesti järkeväksi, jos sen hinta suhteessa tuotantovaikutukseen onedullisempi kuin muiden käytettävissä olevien väkirehujen

The Threat to Weather Radars by Wireless Technology

Wireless technology, such as local area telecommunication networks and surveillance cameras, causes severe interference for weather radars because they use the same operational radio frequencies. One or two disturbances can be removed from the radar image, but the number and power of the interfering wireless devices are growing all over the world, threatening that one day the radars could become useless for weather observations. Some agencies have already changed or are considering changing frequency bands, but now even other bands are under threat. Use of equipment at radio frequencies is regulated by laws and international agreements. Technologies have been developed for peaceful coexistence. If wireless devices use these technologies to protect weather radars, their data transmission capabilities become limited, so it is tempting to violate the regulations. Hence, it is an important task for the worldwide weather community to involve themselves in the radio frequency management process and work in close contact with their national radio authorities to ensure that meteorological interests be duly taken into account in any decision-making process toward the future usage of wireless devices.United States. Federal Aviation Administration (FA8721-05-C-0002

Tuulivoimarakentamisen edistäminen : Keinoja sujuvaan hankekehitykseen ja eri tavoitteiden yhteensovitukseen

Tuulivoimaloiden määrä Suomessa on kasvanut viimeisen vuosikymmenen aikana voimakkaasti ja tavoitteena on edelleenkin kasvattaa tuulivoiman osuutta energiantuotannosta. Tuulivoiman lisääminen edesauttaa Suomen uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamista. Tässä selvityksessä on tutkittu tapoja edistää tuulivoimarakentamista kolmen osakokonaisuuden kautta: tuulivoimarakentamista koskevien viranomaismenettelyiden sujuvoittaminen ja selkeyttäminen; merituulivoiman kannattavuuden parantaminen; tuulivoimarakentamisen ja aluevalvonnan yhteensovittaminen. Kukin osakokonaisuus koostuu nykytilanteen kuvauksesta sekä johtopäätöksinä esitetyistä toimenpide-ehdotuksista. Viranomaismenettelyiden sujuvoittamisehdotukset koostuvat ohjeistuksen ja toimijoiden välisen vuoropuhelun lisäämisestä sekä yksityiskohtaisemmista ehdotuksista koskien YVA-menettelyä, kaavoitusta, vaikutusten arviointia sekä eräitä muita lupa- ja lausuntomenettelyitä. Viranomaismenettelyiden osalta työssä on kiinnitetty erityistä huomiota siihen, että myös talousvyöhykkeellä edellytetyt viranomaismenettelyt on kuvattu kattavasti. Merituulivoiman kannattavuuden edistämiseksi ehdotetaan muun muassa tarkempaa selvitystä valtion takauksien hyödyntämisestä pitkäaikaisissa sähkönostosopimuksissa. Puolustusvoimien aluevalvonnan ja tuulivoiman yhteensovittamisen teknologisia mahdollisuuksia on kuvattu kattavasti. Yhteensovittamisen kehittämiseksi esitetään, että tuulivoimaloiden tarvitsemasta Puolustusvoimien hyväksynnästä säädetään lailla. Selvitykseen ei ole sisältynyt esitettyjen toimenpiteiden vaikutustenarviointi.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Nestemäisten sivutuotteiden käyttö sonnien seosrehussa

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tiivistetyn tärkkelysrankin ja ohravalkuaisrehun käyttöä sonnien seosrehuruokinnassa. Koe toteutettiin 32 maitorotuisella sonnilla, jotka jaettiin neljään koeruokintaryhmään. Koeruokinnat erosivat toisistaan valkuaisruokinnan koostumuksen osalta. Kontrolliruokinta sisälsi syyssadosta korjattua nurmisäilörehua (45 % kuiva-aineesta), ohraa (27,5 % kuiva-aineesta) ja ohrarehua (27,5 % kuiva-aineesta), eikä lainkaan valkuaislisää. Kolme valkuaislisäyksen sisältänyttä koedieettiä olivat: 1) rypsirouhe (RYPSI), 2) tiivistetty tärkkelysrankki (TTR) ja 3) ohravalkuaisrehun (90 % tuorepainosta) ja tiivistetyn tärkkelysrankin (10 % tuorepainosta) seos (OVRTTR). Kaikkien kolmen valkuaislisän sisältäneen ruokinnan raakavalkuaislisäys oli 170 g/pv eläintä kohti, joten väkirehun raakavalkuaispitoisuus nousi yhdeksän prosenttia kontrolliruokintaan verrattuna. Väkirehun tavoiteltu osuus sonnien päivittäisestä kuiva-aineen saannista oli 55 60 prosenttia kaikilla ruokinnoilla. Sonnit söivät OVRTTR-ryhmässä seitsemän prosenttia enemmän rehua kuin kontrolliryhmässä. Sen sijaan RYPSI- ja TTR-ryhmissä rehun syönti ei poikennut tilastollisesti merkitsevästi kontrolliryhmästä. Kasvutuloksissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja ruokintaryhmien välillä. Tämän tutkimuksen perusteella sulavuudeltaan keskinkertaista (D-arvo 66) nurmisäilörehua käytettäessä valkuaislisällä ei näytä olevan merkittävää tuotosvastetta yli puolen vuoden ikäisten maitorotuisten lihanautojen ruokinnassa. Tiivistetty tärkkelysrankki soveltuu hyvin seosrehuruokintaan, ja sitä voidaan käyttää valkuaislisänä silloin, kun sellaisen antaminen nähdään tarpeelliseksi. Lisävalkuaisesta saattaa olla hyötyä muun muassa silloin, kun karkearehuna on kokoviljasäilörehu tai karkearehuna käytettävän nurmisäilörehun sulavuus on huono tai säilönnällinen laatu heikko. Ohravalkuaisrehu lienee jatkossakin järkevintä käyttää hyödyksi sikojen ruokinnassa. Lisävalkuaisen antamisesta kasvaville sonneille tulisi yleensä pidättäytyä, sillä valkuaisrehujen käyttö lisää eläinten fosforin saantia ja fosforin eritystä sontaan, mikä vaikuttaa haitallisesti ympäristöön.vo

Suosituksia tärkkelysetanoliteollisuuden sivutuotteiden käytöstä sonnien seosrehuruokinnassa

Tähän katsaukseen on koottu tiivistetysti ruokintakokeiden tuottamia käytännön ohjeita, joita voidaan hyödyntää käytettäessä integroidun tärkkelysetanoliteollisuuden sivutuotteita sonnien ruokinnassa. Ohrarehu on kuitupitoinen väkirehu, jossa on ohraan verrattuna vähemmän tärkkelystä ja enemmän kuitua ja valkuaista. Ohrarehu osoittautui tutkimuksessa käyttökelpoiseksi energiarehuksi kasvaville lihanaudoille säilörehuohrapohjaisella ruokinnalla. Tutkimustulosten perusteella on realistista korvata enintään puolet kasvavan lihanaudan väkirehuannoksesta ohrarehulla. Tätä suurempi ohrarehun osuus heikentää eläinten rehunsyöntiä ja energian saantia, mikä vaikuttaa negatiivisesti kasvu- ja teurastuloksiin. Tiivistetty tärkkelysrankki (TTR) on nestemäistä ohrarankkia (kuivaainepitoisuus noin 30 %), jossa osa vedestä on haihdutettu ja osa valkuaisjakeesta poistettu. Tiivistetty tärkkelysrankki on sekä valkuais- että energiarehu, jolla voidaan korvata viljaa lihanautojen ruokinnassa. Sen suositeltu käyttömäärä on lihanaudoilla 1 4 kg/pv. Ruokintakokeen perusteella TTR soveltuu hyvin lihanautojen seosrehuruokintaan ja sitä voidaan käyttää valkuaislisänä silloin, kun sellaisen antaminen nähdään tarpeelliseksi. Ohravalkuaisrehu (OVR) on nestemäinen sivutuote, jota tällä hetkellä käytetään valkuaisrehuna sikojen ruokinnassa. Ohravalkuaisrehulla saavutettiin ruokintakokeessa vastaava tulos kuin tiivistetyllä tärkkelysrankilla. Nykyhinnoilla ohravalkuaisrehu on tiivistettyä tärkkelysrankkia kalliimpi rehukomponentti, joka lienee jatkossakin järkevintä hyödyntää sikojen ruokinnassa.vo