Noviisiopettajien kokemuksia työympäristön hyvinvointia heikentävistä tekijöistä ja keinoja työhyvinvoinnin ylläpitämiseen

Tiivistelmä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät työympäristössä heikentävät noviisiopettajien työhyvinvointia sekä millä keinoin he edesauttavat ja ylläpitävät omaa työhyvinvointiaan. Tarkastelun kohteena ovat työuransa alkutaipaleella olevat opettajat, heidän kokemuksensa työympäristön, työyhteisön ja opettajan työn hyvinvointia heikentävistä tekijöistä sekä keinoja edesauttaa ja ylläpitää työhyvinvointia niin työympäristössä kuin vapaa-ajalla. Teoreettinen viitekehys rakentuu alan aiempaan kirjallisuuteen ja tutkimukseen, jotka käsittelevät pääosin suomalaisia opettajia kotimaisen koulujärjestelmän ainutlaatuisuuden vuoksi globaalilla mittapuulla. Alan aiemman tutkimuksen ohella tarkastellaan tuoretta kirjallisuutta opettajien työhyvinvointitekijöistä. Myös aihepiirin termistöä, kuten kuormitusta tarkastellaan teoreettisessa viitekehyksessä. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus ja se noudattaa fenomenologista lähestymistapaa. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella loppusyksyn 2022 aikana kymmeneltä pääosin perusopetuksessa työskentelevältä noviisiopettajalta. Perusopetuksen opettajien lisäksi tutkimukseen osallistui yliopisto-opettaja ja erityisluokan opettaja. Tutkimuksen aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen tuloksista tehdyt johtopäätökset osoittavat, että noviisiopettajien työympäristöstä kumpuavat työhyvinvoinnin haittatekijät muodostuvat ensisijaisesti opettajan työnkuvan muutoksesta, jatkuvasta kiireestä ja opetustyön ulkopuolisten tehtävien suuresta määrästä, ryhmäkokojen kasvusta, erityisen tuen piirissä olevista oppilaista, resursseista sekä työyhteisöstä. Erityisesti vajavaisten resurssien koettiin olevan yhteydessä useimpiin muihin työhyvinvointia heikentäviin tekijöihin. Työhyvinvointia edesauttavat ja ylläpitävät tekijät koostuvat suurilta osin kollegoiden, rehtorin ja työn ulkopuolisen sosiaalisen verkoston tuesta, omasta asennoitumisesta työhön sekä järkevistä valinnoista ja elintavoista. Laadullisen tutkimuksen ominaisuudet ja suhteellisen pieni otoskoko vaikuttavat tutkimuksen luotettavuuteen, jonka vuoksi yleistäminen ei ole relevanttia. Tutkimuksen kulku on kuitenkin suunniteltu huolellisesti, raportoitu johdonmukaisesti ja lähdekirjallisuus on tarkasti valittua. Tämä tutkimus syventää noviisiopettajien työhyvinvoinnista aiemmin saatua tietoa sekä antaa pohjan esimerkiksi aiheen jatkotutkimukselle

Työhyvinvointi ja työuupumus opettajan työssä

Tiivistelmä. Tämä kandidaatintyö käsittelee opettajien työuupumusta aiheuttavia ja työssä jaksamista edesauttavia tekijöitä kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Opettajan työhyvinvointia on tutkittu laajalti jo aiemmin, mutta jatkuvan koulun muutosprosessin ja vaatimusten keskellä syntyy uusia tilanteita, joihin opettajan tulee pystyä mukautumaan. Tämän tutkielman kohteena ovat ensisijaisesti suomalaiset eri alojen opettajat, mutta myös ulkomaisen tutkimuksen näkökulma on huomioitu. Työn epäkohdat ja voimavarat esitetään pääasiallisesti opettajien henkilökohtaisesta näkökulmasta. Aineistonkeruu keskittyy lähes yksinomaan suomalaisia opettajia ja kouluja käsittelevään kirjallisuuteen, koska kotimainen koululaitos on globaalilla mittapuulla ainutlaatuinen. Aineisto on rajattu tutkimuksen kannalta keskeisimpien käsitteiden ympärille. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Mitkä tekijät heikentävät opettajan hyvinvointia? 2. Mitkä tekijät ylläpitävät tai edesauttavat opettajan työssä jaksamista? Käsitteiden määrittelyn ja metodologisen osion jälkeen käsittelyssä ovat aiemmat tutkimukset opettajien työhyvinvoinnista. Tähän työhön valitut tutkimukset on toteutettu kysely- ja haastattelututkimuksina. Ne sisältävät luokanopettajien, aineenopettajien sekä ammatillisen koulutuksen opettajien kokemuksia. Tutkielman tulosten perusteella ylimitoitetut odotukset työtä kohtaan, epätasa-arvo, heikosti toteutetut organisaatiomuutokset sekä työyhteisön sisäiset ristiriidat ovat keskeisimmät työuupumusta ja heikkoa hyvinvointia ennustavat tekijät. Vastaavasti hyvä johtaminen, kollegoiden vertaistuki, toimiva ryhmädynamiikka sekä avoin palaute- ja keskustelukulttuuri ovat hyvinvoivan työntekijän ja työyhteisön kulmakiviä. Jatkotutkimuksen kannalta aiheita on runsaasti. Uusia tutkimuskohteita syntyy jatkuvasti, koska koulumaailma ja opettajan työnkuva kehittyy yhteiskunnan mukana. Työuupumuksen ehkäisemisen kannalta jatkotutkimuskohteiksi kannattaa valita ongelmallisia työyhteisöjä

Reduced Fluoroquinolone Susceptibility in Salmonella enterica Isolates from Travelers, Finland

We tested the fluoroquinolone susceptibility of 499 Salmonella enterica isolates collected from travelers returning to Finland during 2003–2007. Among isolates from travelers to Thailand and Malaysia, reduced fluoroquinolone susceptibility decreased from 65% to 22% (p = 0.002). All isolates showing nonclassical quinolone resistance were from travelers to these 2 countries

Moderate energy restriction with high protein diet results in healthier outcome in women

BACKGROUND: The present study compares two different weight reduction regimens both with a moderately high protein intake on body composition, serum hormone concentration and strength performance in non-competitive female athletes. METHODS: Fifteen normal weighted women involved in recreational resistance training and aerobic training were recruited for the study (age 28.5 ± 6.3 yr, height 167.0 ± 7.0 cm, body mass 66.3 ± 4.2 kg, body mass index 23.8 ± 1.8, mean ± SD). They were randomized into two groups. The 1 KG group (n = 8; energy deficit 1100 kcal/day) was supervised to reduce body weight by 1 kg per week and the 0.5 KG group (n = 7; energy deficit 550 kcal/day) by 0.5 kg per week, respectively. In both groups protein intake was kept at least 1.4 g/kg body weight/day and the weight reduction lasted four weeks. At the beginning of the study the energy need was calculated using food and training diaries. The same measurements were done before and after the 4-week weight reduction period including total body composition (DXA), serum hormone concentrations, jumping ability and strength measurements RESULTS: During the 4-week weight reduction period there were no changes in lean body mass and bone mass, but total body mass, fat mass and fat percentage decreased significantly in both groups. The changes were greater in the 1 KG group than in the 0.5 KG group in total body mass (p < 0.001), fat mass (p < 0.001) and fat percentage (p < 0.01). Serum testosterone concentration decreased significantly from 1.8 ± 1.0 to 1.4 ± 0.9 nmol/l (p < 0.01) in 1 KG and the change was greater in 1 KG (30%, p < 0.001) than in 0.5 KG (3%). On the other hand, SHBG increased significantly in 1 KG from 63.4 ± 17.7 to 82.4 ± 33.0 nmol/l (p < 0.05) during the weight reducing regimen. After the 4-week period there were no changes in strength performance in 0.5 KG group, however in 1 KG maximal strength in bench press decreased (p < 0.05) while endurance strength in squat and counter movement jump improved (p < 0.05) CONCLUSION: It is concluded that a weight reduction by 0.5 kg per week with ~1.4 g protein/kg body weight/day can be recommended to normal weighted, physically active women instead of a larger (e.g. 1 kg per week) weight reduction because the latter may lead to a catabolic state. Vertical jumping performance is improved when fat mass and body weight decrease. Thus a moderate weight reduction prior to a major event could be considered beneficial for normal built athletes in jumping events.peerReviewe

Mechanisms of Resistance in Nontyphoidal Salmonella enterica Strains Exhibiting a Nonclassical Quinolone Resistance Phenotype▿

Nontyphoidal Salmonella enterica strains with a nonclassical quinolone resistance phenotype were isolated from patients returning from Thailand or Malaysia to Finland. A total of 10 isolates of seven serovars were studied in detail, all of which had reduced susceptibility (MIC ≥ 0.125 μg/ml) to ciprofloxacin but were either susceptible or showed only low-level resistance (MIC ≤ 32 μg/ml) to nalidixic acid. Phenotypic characterization included susceptibility testing by the agar dilution method and investigation of efflux activity. Genotypic characterization included the screening of mutations in the quinolone resistance-determining regions (QRDR) of gyrA, gyrB, parC, and parE by PCR and denaturing high-pressure liquid chromatography and the amplification of plasmid-mediated quinolone resistance (PMQR) genes qnrA, qnrB, qnrS, qnrD, aac(6′)-Ib-cr, and qepA by PCR. PMQR was confirmed by plasmid analysis, Southern hybridization, and plasmid transfer. No mutations in the QRDRs of gyrA, gyrB, parC, or parE were detected with the exception of a Thr57-Ser substitution within ParC seen in all but the S. enterica serovar Typhimurium strains. The qnrA and qnrS genes were the only PMQR determinants detected. Plasmids carrying qnr alleles were transferable in vitro, and the resistance phenotype was reproducible in Escherichia coli DH5α transformants. These data demonstrate the emergence of a highly mobile qnr genotype that, in the absence of mutation within topoisomerase genes, confers the nontypical quinolone resistance phenotype in S. enterica isolates. The qnr resistance mechanism enables bacteria to survive elevated quinolone concentrations, and therefore, strains carrying qnr alleles may be able to expand during fluoroquinolone treatment. This is of concern since nonclassical quinolone resistance is plasmid mediated and therefore mobilizable

Diabetes is associated with familial idiopathic normal pressure hydrocephalus:a case–control comparison with family members

Abstract Background: The pathophysiological basis of idiopathic normal pressure hydrocephalus (iNPH) is still unclear. Previous studies have shown a familial aggregation and a potential heritability when it comes to iNPH. Our aim was to conduct a novel case-controlled comparison between familial iNPH (fNPH) patients and their elderly relatives, involving multiple different families. Methods: Questionnaires and phone interviews were used for collecting the data and categorising the iNPH patients into the familial (fNPH) and the sporadic groups. Identical questionnaires were sent to the relatives of the potential fNPH patients. Venous blood samples were collected for genetic studies. The disease histories of the probable fNPH patients (n = 60) were compared with their ≥ 60-year-old relatives with no iNPH (n = 49). A modified Charlson Comorbidity Index (CCI) was used to measure the overall disease burden. Fisher’s exact test (two-tailed), the Mann–Whitney U test (two-tailed) and a multivariate binary logistic regression analysis were used to perform the statistical analyses. Results: Diabetes (32% vs. 14%, p = 0.043), arterial hypertension (65.0% vs. 43%, p = 0.033), cardiac insufficiency (16% vs. 2%, p = 0.020) and depressive symptoms (32% vs. 8%, p = 0.004) were overrepresented among the probable fNPH patients compared to their non-iNPH relatives. In the age-adjusted multivariate logistic regression analysis, diabetes remained independently associated with fNPH (OR = 3.8, 95% CI 1.1–12.9, p = 0.030). Conclusions: Diabetes is associated with fNPH and a possible risk factor for fNPH. Diabetes could contribute to the pathogenesis of iNPH/fNPH, which motivates to further prospective and gene-environmental studies to decipher the disease modelling of iNPH/fNPH