Lapsiin ja nuoriin kohdistuvien väkivaltaepäilyiden tutkiminen lapsen edun mukaisesti : Selvitys poliisin ja perhekeskustoiminnan näkökulmasta

Lapsiin kohdistuvat väkivaltaepäilyt ovat olleet viime aikoina paljon esillä. Tutkintamäärien kasvu ja työhön käytettävät vähäiset resurssit pitkittävät tutkinta-aikoja ja tekevät prosessista lapsen edun vastaisen. Lisäksi liian moni lapsi jää tutkinnan jälkeen vaille arjen tukea. Tämän takia on tärkeää kehittää työmuotoja, jotka edistävät rikostutkinnan lapsiystävällisyyttä, tutkintojen ripeämpää käsittelyä ja jatkotuen varmistamista lapsille ja perheille. Poliisin käytäntöjä lapsiin kohdistuvissa pahoinpitely- ja seksuaalirikosepäilyissä ei ole selvitetty aikaisemmin kovin kattavasti. Tämä selvitys tuo tietoa siitä, kuinka laajasti poliisi tekee näissä tapauksissa yhteistyötä eri viranomaisten kanssa ja miten sen koetaan sujuneen, kuinka moni poliiseista on saanut lasten kuulemiseen valmistavan koulutuksen ja minkälaisia koulutustarpeita poliisilla on lapsitutkintaan liittyen. Lisäksi selvitetään kuinka monella poliisilaitoksella/-asemalla on lasten kuulemiseen suunnitellut tilat ja erillinen yksikkö tai tutkinnanjohtaja lapsiin kohdistuvissa tutkinnoissa ja mitkä ovat suurimpia haasteita ja toimivimpia käytäntöjä poliisin näkökulmasta tällä hetkellä lapsiin kohdistuvissa pahoinpitely- ja seksuaalirikostutkinnoissa. Selvityksen toisena tavoitteena on kartoittaa lasten, nuorten ja perheiden matalan kynnyksen palveluita kokoavien perhekeskusten mahdollisuuksia toimia tulevaisuudessa lasten kuulemiseen soveltuvina lapsiystävällisinä tiloina. Selvitys on jatkoa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoimalle LASTA-hankkeelle (2014 2016), jossa kehitettiin yhteistyömalli poliisille, syyttäjälle, lastensuojelulle ja somaattiselle ja psykiatriselle sairaanhoidolle tilanteissa, joissa epäillään, että lapsiin on kohdistunut pahoinpitely tai seksuaalirikos. Työ on myös esiselvitystä käynnistyvälle Barnahus-hankkeelle, johon hallitus myönsi budjetissaan lisämäärärahan alkuvuodesta 2019

Nuorten aikuisten sisarussuhteet läheissuhteina : relationaalinen näkökulma

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee nuorten aikuisten läheisiä sisarussuhteita. Sisarussuhteita ei ole sosiologiassa juurikaan tutkittu. Lapsuudenkodista pois muuttamisen jälkeen itsestään selvänä pidetyt olosuhteet päättyvät ja yksilöiden omille valinnoille jää enemmän tilaa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisia läheissuhteita sisarussuhteet ovat nuoressa aikuisuudessa ja millaisina ne näyttävät relationaalisesta näkökulmasta prosessimaisen toiminnan kautta. Sen lisäksi niitä verrataan perhe- ja ystävyyssuhteisiin. Aineisto koostuu 14 puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, johon osallistui noin 25−35-vuotiaita nuoria aikuisia, jotka kokevat suhteen yhteen tai useampaan sisarukseen läheisenä tai merkityksellisenä. Tutkielman pääasiallisena metodina on käytetty figurationaalista lähestymistapaa, joka yhdistää haastattelut ja jonkin lomaketyyppisen aineistonkeruutavan, tässä tapauksessa läheissuhteiden kartat. Jälkimmäisillä on kerätty tietoa haastateltavien lähipiiristä. Tulosten perusteella läheisiä sisarussuhteita ylläpidetään aikuisuudessa enimmäkseen puhelimen välityksellä. Sisarukset eivät ehtineet tavata toisiaan niin usein kuin halusivat muun muassa kiireisestä elämäntilanteesta ja välimatkasta johtuen. Suhteisiin sisältyi sekä taloudellista, käytännöllistä että emotionaalista auttamista ja tukemista. Haastateltavien lähipiirit koostuivat vaihtelevista määristä perheenjäseniä, sukulaisia ja ystäviä. Haastateltavia näytti yhdistävän, että kaikki laskivat lähimmiksi ihmissuhteikseen perhepiiriä: sisaruksia ja/tai omia vanhempia. Näyttääkin siltä, että läheisillä perhesuhteilla on taipumus kasaantua. Elämän erilaiset murroskohdat olivat vaikuttaneet haastateltujen sisarusten läheisyyteen. Käännekohtina mainittiin muun muassa vanhempien ero, perheenjäsenen sairastuminen tai kuolema, jotka tekivät näkyväksi perheen haavoittuvuuden. Samalla ne vaikuttivat ajatuksiin sisarusta kohtaan. Toinen merkittävä muutoskohta oli kypsyminen ja aikuistumisen ajanjakso, jolloin tyypillisesti luodaan uutta käsitystä itsestä ja muista. Kolmantena esiin tulivat muutokset suhdemuodostelmissa, kuten lapsen saaminen tai kumppanin tapaaminen, jolloin uusi tilanne vaikutti sisarustenkin suhteeseen. Käännekohdat eivät kuitenkaan olleet kaikkien kohdalla samansuuntaisia, vaan lähensivät toisia ja etäännyttivät joitain. Läheisiin sisarussuhteisiin mahtui myös ristiriitaisia tunteita. Vierauden kokemusta syntyi muun muassa erilaisista arvomaailmoista tai maailmankatsomuksista ja eroista työ- tai rahatilanteessa. Myös suhdemuodostelmissa tapahtuvat muutokset, kuten lapsen saaminen ja uusien kumppanien mukaan liittyminen, saattoivat aiheuttaa jännitteitä sisarusten välille. Suhteet koettiin kuitenkin niin merkityksellisiksi, että jännitteitä aiheuttavat asiat pyrittiin sivuuttamaan keskusteluissa. Aikaamme on kuvattu individualistiseksi. Tutkimusten mukaan perhemyönteisyys ja perheen kanssa vietetyn vapaa-ajan arvostus ovat kuitenkin viime vuosina kasvaneet. Tämän tutkielman tulosten perusteella aikuisuuden läheiset sisarussuhteet tarjoavat pysyvyyttä ja itsestäänselvyyttä epävarmassa maailmassa. Toisaalta ne pitävät sisällään ystävyyssuhteille tyypillistä henkilökohtaista pitämistä ja vastavuoroista jakamista. Tästä johtuen ne näyttävätkin asettuvan läheissuhteina jonnekin perhesuhteiden ja ystävyyssuhteiden välimaastoon