Lapsiin kohdistuvat väkivaltaepäilyt ovat olleet viime aikoina paljon esillä. Tutkintamäärien kasvu ja työhön käytettävät vähäiset resurssit pitkittävät tutkinta-aikoja ja tekevät prosessista lapsen edun vastaisen. Lisäksi liian moni lapsi jää tutkinnan jälkeen vaille arjen tukea. Tämän takia on tärkeää kehittää työmuotoja, jotka edistävät rikostutkinnan lapsiystävällisyyttä, tutkintojen ripeämpää käsittelyä ja jatkotuen varmistamista lapsille ja perheille. Poliisin käytäntöjä lapsiin kohdistuvissa pahoinpitely- ja seksuaalirikosepäilyissä ei ole selvitetty aikaisemmin kovin kattavasti. Tämä selvitys tuo tietoa siitä, kuinka laajasti poliisi tekee näissä tapauksissa yhteistyötä eri viranomaisten kanssa ja miten sen koetaan sujuneen, kuinka moni poliiseista on saanut lasten kuulemiseen valmistavan koulutuksen ja minkälaisia koulutustarpeita poliisilla on lapsitutkintaan liittyen. Lisäksi selvitetään kuinka monella poliisilaitoksella/-asemalla on lasten kuulemiseen suunnitellut tilat ja erillinen yksikkö tai tutkinnanjohtaja lapsiin kohdistuvissa tutkinnoissa ja mitkä ovat suurimpia haasteita ja toimivimpia käytäntöjä poliisin näkökulmasta tällä hetkellä lapsiin kohdistuvissa pahoinpitely- ja seksuaalirikostutkinnoissa. Selvityksen toisena tavoitteena on kartoittaa lasten, nuorten ja perheiden matalan kynnyksen palveluita kokoavien perhekeskusten mahdollisuuksia toimia tulevaisuudessa lasten kuulemiseen soveltuvina lapsiystävällisinä tiloina. Selvitys on jatkoa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoimalle LASTA-hankkeelle (2014 2016), jossa kehitettiin yhteistyömalli poliisille, syyttäjälle, lastensuojelulle ja somaattiselle ja psykiatriselle sairaanhoidolle tilanteissa, joissa epäillään, että lapsiin on kohdistunut pahoinpitely tai seksuaalirikos. Työ on myös esiselvitystä käynnistyvälle Barnahus-hankkeelle, johon hallitus myönsi budjetissaan lisämäärärahan alkuvuodesta 2019
