A Circle of Research on Disadvantaged Schools, Improvement and Test-Based Accountability

This study analyses how studies on disadvantaged schools, improvement and test-based accountability relate to each other. The analysis covers 69 studies on disadvantaged schools reported in prestigious educational journals and conducted in 1995–2015. Educational policies related to evaluation and accountability define the official goals of schooling, and the aim in this article is to analyse how the chosen studies discuss these educational policies and understand school success and failure. The following questions were asked: What typologies related to test-based accountability can be constructed in research on disadvantaged schools? What understandings of good schools are embedded in the identified typologies? Disadvantaged schools are at the centre of improvement and therefore also the target of evaluative policy practices. The results show that research supports test-based accountability practices, and that critical studies on school improvement are in the minority.Peer reviewe

Inclusion and marginalization of learners in primary education (Finland)

Peer reviewe

Disadvantaged Urban Schools

In this doctoral dissertation, urban segregation and disadvantaged schools were examined. The main aim was to analyse how academically successful urban schools deal with socioeconomic disadvantage and what creates challenges for these encounters. The study is positioned in the fields of sociology of education, urban geography and school development studies, and consists of a summary and four sub-studies. The study continues the Bourdieusian research tradition, utilising the concept of institutional habitus. Schools are understood as parts of larger national and local contexts. Institutional habitus is defined as the school culture that has in its focus the interplay between the pupil base of the school, school practices and the collective meanings that are attached to these. The ethnographic data were produced during fieldwork in the mid-2010s in three primary schools in the Helsinki metropolitan area. The data consist of field notes written during 79 observation days and 70 interviews with school staff, pupils and parents. In addition, 69 scholarly articles were analysed for the first sub-study. The aim was to produce a theoretically generalisable understanding of urban schools and socioeconomic disadvantage. The main finding is that the institutional habitus of the three case schools and their pupils’ habitus are in alignment. Schools have a tendency to favour white middle class background pupils but there was an attempt to tackle this tendency in the schools in this study. It was also detected that disadvantaged schools encounter four challenging dilemmas. First, they need to encounter disadvantage and social problems while they also need to aim for respectful and fruitful co-operation with the families. In this, socioeconomic disadvantage and social class positions and life-styles were often unnecessarily mixed. Second, schools need to balance between support and demand. While they cannot give up on their pupils, if they demand too much, it might lead to severe consequences especially for the disadvantaged pupils. Third, schools need to project a good image, even when they need to discuss and describe problems realistically. This is because of the reputation game that schools need to take part in. Fourth, the work communities are simultaneously strong and fragile. While they create a sense of belonging and support to their staff, they exclude some. Disadvantaged schools need to solve these dilemmas in their everyday work, which creates a fifth dilemma: they need to deal with these challenges while they constantly need to develop and reflect on their practices and meaning making.Tässä etnografisessa väitöstutkimuksessa tarkastellaan kaupunkisegregaatiota, huono-osaisuutta ja kouluja Suomessa. Tutkimuksessa analysoidaan, miten oppimistuloksin mitaten hyvin toimivat koulut kohtaavat huono-osaisuutta ja millaisia haasteita tähän liittyy. Työ koostuu neljästä osatutkimuksesta ja yhteenvedosta. Tutkimus asettuu koulutussosiologian, kasvatustieteellisen koulun kehittämisen ja kaupunkimaantieteen tutkimusperinteiden kentälle. Väitöstutkimuksessa hyödynnetään erityisesti bourdieulaisen tutkimusperinteen käsitteistöä. Tutkimustehtävän kysymyksiin vastataan analysoimalla osatutkimuksista tutkimuskoulujen institutionaalista habitusta. Institutionaalinen habitus määritellään koulujen toimintakulttuuriksi, joka muodostuu kunkin koulun oppilaspohjan, koulun käytäntöjen ja näille annettujen merkitysten yhteispelinä. Toimintakulttuurin muodostamiseen vaikuttavat myös kansallisen (koulutus)politiikan ja tutkimuskaupungin toimintapolitiikkojen muodostama kehys. Tutkimuksen etnografinen havainnointi- ja haastatteluaineisto tuotettiin kolmella pääkaupunkiseudulla sijaitsevalla alakoululla 2010-luvun puolivälissä. Aineisto koostuu havainnointimuistiinpanoista 79 päivän ajalta, sekä koulujen henkilökunnan, oppilaiden ja huoltajien haastatteluista, joita on yhteensä 70. Lisäksi ensimmäisessä osatutkimuksessa tehtiin 69 tutkimusartikkelin analyysi, jonka pohjalta valikoitiin väitöstutkimuksen teoreettinen näkökulma. Tutkimusotteen, asetelman ja aineiston pohjalta tuotetaan teoreettisesti yleistettävällä tasolla ymmärrystä siitä, miten segregoituneessa kaupungissa koulut kohtaavat oppilaspohjansa ja mitä se voi merkitä. Tutkimuksessa havaittiin, että tutkimuskoulujen institutionaalinen habitus kohtaa oppilaansa näiden habituksia myötäillen. Tämä tarkoittaa, että koulujen kollektiivisissa merkityksenannoissa sosiaalisesti monimuotoinen oppilaspohja pyritään normalisoimaan. Kouluilla on yleisesti taipumus suosia ja normalisoida valkoinen keskiluokkainen oppilaspohja. Tämän tutkimuksen aineistossa näin ei pääsääntöisesti kuitenkaan ollut. Tutkimuksessa havaittiin, että huono-osaisuutta kohtaavien koulujen arjessa ratkotaan neljänlaisia dilemmoja, jotka vetävät kouluja eri suuntiin. Huono-osaisuuden kohtaamisen dilemma muodostuu tilanteesta, jossa koulujen tulisi kohdata kaikkia oppilaita ja näiden perheitä kunnioittavasti ja hyvään yhteistyöhön pyrkien, mutta toisinaan erityisesti perheiden toiminta asettuu hankaukseen tämän tavoitteen kanssa. Koulujen henkilökunnan haasteeksi muodostuu huono-osaisuuden tuottamien sosiaalisten haasteiden kohtaaminen ja huoli lapsista. Tutkimuksessa havaittiin, että huono-osaisuuteen kiinnittyvät ongelmalliset ilmiöt ja yhteiskuntaluokittuneet elämäntavat rinnastuivat aineistossa. Tämä tarkoittaa, että alempien yhteiskuntaluokkien perheet patologisoitiin toisinaan tarpeettomasti. Toinen dilemma muodostuu vaatimisen ja tuen tarpeen tasapainon löytämisestä. Aineistossa näkyy koulujen henkilökunnan tahto olla luovuttamatta oppilaiden suhteen näiden lähtökohdista ja ongelmista huolimatta. Samalla kuitenkin näkyy, että jos koulussa heikommin pääomin toimivilta oppilailta vaadittiin liikaa omatoimisuutta, tämä johti oppilaiden kannalta vaikeisiin tilanteisiin. Kolmas dilemma muodostuu erityisesti alueisiin kiinnittyvien maineiden ja stigmojen kanssa toimimisesta. Koulut asettuvat paikallisessa ja koko kaupungin tilassa hierarkiaan maineidensa pohjalta. Tämän tiedostaen kouluissa jouduttiin vastaamaan siihen ristiriitaiseen haasteeseen, jossa oma koulu tulee esittää mahdollisimman hyvässä valossa silloinkin, kun kouluilla on tarve kuvata kohdattuja haasteita realistisesti. Tavat, joilla alueista ja kouluista puhutaan aiheuttavat kouluissa todellisia seurauksia: ne vaikuttavat henkilöstön saatavuuteen rekrytoinneissa, perheiden kouluvalintoihin ja oppilaiden uskomuksiin itsestään. Neljäs dilemma muodostuu koulujen työyhteisöissä, jotka ovat samanaikaisesti vahvoja ja hauraita. Työyhteisö kiinnittää kouluun, kun siitä saadaan tukea ja apua. Vaikka työyhteisö kiinnittää ja kannattelee, se saattaa sulkea joitakin ulos. Kaikenlaisia opettajia ei pidetty sopivana toimimaan niiden haasteiden kanssa, joiden kanssa tutkimuskouluissa joudutaan toimimaan. Huono-osaisuutta kohtaavat koulut joutuvat tiedostaen tai tiedostamattaan ratkomaan näitä eri suuntiin vetäviä ristiriitoja ja asemoitumaan suhteessa niihin, mikä rakentaa keskeisesti niiden institutionaalista habitusta. Viides dilemma syntyykin siitä, miten nämä koulut joutuvat jatkuvasti kehittämään ja reflektoimaan toimintaansa, vaikka niiden arki on eri suuntiin vetävien ristiriitojen vuoksi muutenkin täyttä. Tutkimuksen johtopäätelmissä pohditaan, miten hyvin toimivassa lähikoulussa pyritään normalisoimaan monenlaiset oppilaat ja lähtökohdat ja koulun käytännöt rakennetaan tämän ajatuksen pohjalta

Educational equity, social and spatial segregation and opportunities for targeted support : Jämlikhet inom utbildningen, regional och social differentiering och möjligheterna med positiv särbehandling

Selvityksessä tarkastellaan suomalaisen peruskoulun ja varhaiskasvatuksen tasa-arvotilannetta erityisesti sosiaalisten ja alueellisten jakojen tuottamien haasteiden näkökulmasta. Selvityksessä kartoitetaan myös varhaiskasvatusyksiköiden ja peruskoulujen tukimahdollisuuksia. Keskeinen tulos on, että yhteiskunnan lisääntynyt sosiaalinen ja alueellinen eriytyminen haastaa perusopetus- ja varhaiskasvatusjärjestelmän sekä paikallisella että kansallisella tasolla. Perusopetuksen osalta erityisen huolestuttavana signaalina on ollut osaamiserojen kasvu sekä oppilaiden että koulujen välillä. Alueellisen sosioekonomisen ja etnisen segregaation vaikutuksesta koulutuksellinen huono-osaisuus alueellistuu tavalla, joka heikentää maantieteellisesti ja sosiaalisesti syrjään jäävien peruskoulujen edellytyksiä saavuttaa hyviä oppimistuloksia. Suuri osa erityisessä riskissä olevista kouluista sijaitsee isojen kaupunkien huono-osaistuneissa naapurustoissa. Varhaiskasvatuksessa näkyy sama eriytymisen dynamiikka, joka heijastuu lasten tasa-arvon lähtökohtiin näiden siirtyessä perusopetukseen. Kansainvälisessä vertailussa Suomen vahvuuksia ovat institutionaalisen laadun vakaus ja edelleen maltillisena näyttäytyvä eriytyminen. Järjestelmällämme on hyvät edellytykset panostaa tasa-arvon tukeen erityisesti myönteisen erityiskohtelun resursoinnin sekä yli sektorirajojen toteutettavan yhteistyön malleilla.Selvityksessä tarkastellaan suomalaisen peruskoulun ja varhaiskasvatuksen tasa-arvotilannetta erityisesti sosiaalisten ja alueellisten jakojen tuottamien haasteiden näkökulmasta. Selvityksessä kartoitetaan myös varhaiskasvatusyksiköiden ja peruskoulujen tukimahdollisuuksia. Keskeinen tulos on, että yhteiskunnan lisääntynyt sosiaalinen ja alueellinen eriytyminen haastaa perusopetus- ja varhaiskasvatusjärjestelmän sekä paikallisella että kansallisella tasolla. Perusopetuksen osalta erityisen huolestuttavana signaalina on ollut osaamiserojen kasvu sekä oppilaiden että koulujen välillä. Alueellisen sosioekonomisen ja etnisen segregaation vaikutuksesta koulutuksellinen huono-osaisuus alueellistuu tavalla, joka heikentää maantieteellisesti ja sosiaalisesti syrjään jäävien peruskoulujen edellytyksiä saavuttaa hyviä oppimistuloksia. Suuri osa erityisessä riskissä olevista kouluista sijaitsee isojen kaupunkien huono-osaistuneissa naapurustoissa. Varhaiskasvatuksessa näkyy sama eriytymisen dynamiikka, joka heijastuu lasten tasa-arvon lähtökohtiin näiden siirtyessä perusopetukseen. Kansainvälisessä vertailussa Suomen vahvuuksia ovat institutionaalisen laadun vakaus ja edelleen maltillisena näyttäytyvä eriytyminen. Järjestelmällämme on hyvät edellytykset panostaa tasa-arvon tukeen erityisesti myönteisen erityiskohtelun resursoinnin sekä yli sektorirajojen toteutettavan yhteistyön malleilla

‘Notorious Schools’ in ‘Notorious Places’? : Exploring the Connectedness of Urban and Educational Segregation

While the statistical link between residential and school segregation is well-demonstrated, in-depth knowledge of the processes or mediating mechanisms which affect the interconnectedness of the two phenomena is still limited. By focusing on well-functioning schools in disadvantaged neighbourhoods, our article seeks to scrutinise whether reputation can be one of the key mediators of the connection between residential and school segregation. Our study combines qualitative ethnographic interviews from four (pre-)primary schools with quantitative segregation measures in four urban neighbourhoods in the Finnish capital city of Helsinki to understand the connections between lived experiences and socio-spatial segregation. The results show that there appears to be a clear link between neighbourhood and school reputation, as schools in disadvantaged neighbourhoods are strongly viewed through the perceptions attached to the place. Despite the case schools' excellent institutional quality and high overall performance in educational outcomes, there is a consistent pattern of the schools struggling with negative views about the neighbourhoods, which seep into the schools' reputation. Since school reputation is one of the central drivers of school choices and is also linked to residential choices, the close connection between neighbourhood and school reputation may feed into vicious circles of segregation operating through schools. The results highlight the need for integrated urban policies that are sensitive to issues concerning school reputation and support the confidence and identity of pupils, reaching beyond simply ensuring the institutional quality of schools.Peer reviewe

”Kerroin kyllä kerran, mutta ei paljon muuttanu mitään” – Kiusaamisesta kertomisen vaikeus koulun arjessa

Koulukiusaaminen jää usein tulematta aikuisten tietoon. Tässä tutkimuksessa käytettiin kahdella helsinkiläisellä alakoululla tuotettua etnografista aineistoa ja kysyttiin, millaiset myönteiset asiat vaikuttivat kiusaamisesta kertomiseen ja millaiset puolestaan estivät oppilaita kertomasta kiusaamisesta. Sosiologisessa tutkimuksessa hyödynnettiin tunnustuksen (recognition) näkökulmaa, joka mahdollisti oppilaiden ja aikuisten luottamuksellisten, välittävien ja kunnioittavien suhteiden analyysin ja kiinnitti kiusaamisesta kertomisen laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin. Tutkimuksessa havaittiin, että kertomisen kannalta ongelmallisiksi muodostuivat selvärajaisten kiusaamistapausten ulkopuolelle jäävät ilmiöt ja että kertominen oli sitä ongelmallisempaa, mitä enemmän se oli oppilaan omalla vastuulla. Oppilaat, joiden toiminnan resurssit olivat muita heikommat, tulivat huonommin kuulluiksi, mikä kiinnitti koulukiusaamisen laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin. Tutkimuksessa havaittiin myös, että kiusaamiseen ja konflikteihin liittyvät toimenpideohjelmat toimivat toisinaan itseään vastaan.Peer reviewe

Symbolic violence and urban schools in disadvantaged neighbourhoods

Peer reviewe

Symbolinen väkivalta huono-osaisten alueiden kaupunkikouluissa

Tässä artikkelissa tarkastelemme symbolisen väkivallan tuottamista ja haastamista haastattelupuheessa osana koulun institutionaalista habitusta eli toimintakulttuuria. Bourdieulaiseen luokkatutkimukseen sitoutuen määrittelemme symboliselle väkivallalle keskeiseksi keskiluokkaisuuden suosimisen ja kou- lun roolin tunnistamatta jättämisen yhteiskunnallisten asemien uusintamisessa. Analyysin kohteena on kolmen alakoulun henkilökunnan haastattelupuhe (N=36) huono-osaisuudesta ja sen vaikutuksista koulussa. Tutkimuskoulut sijoittuvat tilastollisesti tarkastellen matalan sosioekonomisen rakenteen alueille. Aineisto analysoitiin temaattisen sisällönanalyysin menetelmin. Keskeinen havainto tutkimuksessa on henkilökunnan haastattelupuheessa rakentuva ristiriita, kun asemien uusintamisen haastamiseksi kouluissa oppilaita kasvatetaan käytännössä keskiluokkaisuuteen, mutta erityisesti alempien yhteiskuntaluokkien perheiden toiminta asettuu hankaukseen tavoitteen kanssa. Perheiden pääomat eivät toisin sanoen vastaa keskiluokkaista normia. Koulun rooli keskiluokkaisuuden tuottamisessa normina jää kouluissa usein tunnistamatta. Institutionaaliseen habitukseen vaikuttaa keskeisesti, miten koulut pyrkivät ratkaisemaan sen ristiriidan, kun alueen lapset ja perheet eivät ole koulussa ”kuin kalat vedessä”. &nbsp

Inkluusiokeskustelu Helsingin Sanomissa 2009–2019 – diskursiivista kamppailua kaikkien koulusta

Artikkelissa tutkimme inkluusiosta käytyä päivälehtikeskustelua 2009–2019. Lähestymme keskustelua osana yhteisestä koulusta käytyä diskursiivista kamppailua. Tutkimme kamppailua analysoimalla inkluusion käsitteellistä muotoutumista, positioita, joista käsin kamppailuun on päässyt osallistumaan, millaisia argumentteja siinä on hyödynnetty sekä millaisiin kategorioihin oppilaita on asetettu Helsingin sanomien artikkeliteksteissä (n=187). Näin vastaamme tutkimuskysymyksiin: miten kamppailua yhteisestä koulusta on käyty julkisessa inkluusiokeskustelussa ja ketä varten kamppailussa rakentuva yhteinen koulu on? Tutkimus osoittaa, että inkluusiota lähestytään käytännöllisenä kysymyksenä, ja sen eettis-filosofinen lähtökohta jää vaimennetuksi, jolloin inkluusiota vastustavista sävyistä on muodostunut keskustelun valtavirta. Samalla kamppailun huomion kohteeksi asettuu erityisoppilaaksi ja maahanmuuttotaustaiseksi kategorisoitu oppilasyksilö, jonka läsnäolo yhteisessä koulussa käsitteellistyy haastavaksi.Peer reviewe

Inkluusiokeskustelu Helsingin Sanomissa 2009–2019 – diskursiivista kamppailua kaikkien koulusta

Artikkelissa tutkimme inkluusiosta käytyä päivälehtikeskustelua 2009–2019. Lähestymme keskustelua osana yhteisestä koulusta käytyä diskursiivista kamppailua. Tutkimme kamppailua analysoimalla inkluusion käsitteellistä muotoutumista, positioita, joista käsin kamppailuun on päässyt osallistumaan, millaisia argumentteja siinä on hyödynnetty sekä millaisiin kategorioihin oppilaita on asetettu Helsingin sanomien artikkeliteksteissä (n=187). Näin vastaamme tutkimuskysymyksiin: miten kamppailua yhteisestä koulusta on käyty julkisessa inkluusiokeskustelussa ja ketä varten kamppailussa rakentuva yhteinen koulu on? Tutkimus osoittaa, että inkluusiota lähestytään käytännöllisenä kysymyksenä, ja sen eettis-filosofinen lähtökohta jää vaimennetuksi, jolloin inkluusiota vastustavista sävyistä on muodostunut keskustelun valtavirta. Samalla kamppailun huomion kohteeksi asettuu erityisoppilaaksi ja maahanmuuttotaustaiseksi kategorisoitu oppilasyksilö, jonka läsnäolo yhteisessä koulussa käsitteellistyy haastavaksi.Peer reviewe