Koulukiusaaminen jää usein tulematta aikuisten tietoon. Tässä tutkimuksessa käytettiin kahdella helsinkiläisellä alakoululla tuotettua etnografista aineistoa ja kysyttiin, millaiset myönteiset asiat vaikuttivat kiusaamisesta kertomiseen ja millaiset puolestaan estivät oppilaita kertomasta kiusaamisesta. Sosiologisessa tutkimuksessa hyödynnettiin tunnustuksen (recognition) näkökulmaa, joka mahdollisti oppilaiden ja aikuisten luottamuksellisten, välittävien ja kunnioittavien suhteiden analyysin ja kiinnitti kiusaamisesta kertomisen laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin. Tutkimuksessa havaittiin, että kertomisen kannalta ongelmallisiksi muodostuivat selvärajaisten kiusaamistapausten ulkopuolelle jäävät ilmiöt ja että kertominen oli sitä ongelmallisempaa, mitä enemmän se oli oppilaan omalla vastuulla. Oppilaat, joiden toiminnan resurssit olivat muita heikommat, tulivat huonommin kuulluiksi, mikä kiinnitti koulukiusaamisen laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin. Tutkimuksessa havaittiin myös, että kiusaamiseen ja konflikteihin liittyvät toimenpideohjelmat toimivat toisinaan itseään vastaan.Peer reviewe
