Multimodality imaging of brown adipose tissue

There are two types of adipose tissue in the human body. White adipose tissue (WAT) stores energy, while brown adipose tissue (BAT) consumes it. BAT can be activated by exposure to cold to generate heat. Human adults seem to have recruitable ‘beige’ or ‘brite’ fat, which is derived from WAT. The cells can take on the appearance and function of BAT upon prolonged stimulation by cold, but the process can also be reversed. Thus adult human BAT contains a mixture of brown and white adipocytes at different stages, the triglyceride content being a continuous spectrum. Human BAT is highly insulin-sensitive. Decreases in BAT mass and activity may have a role in the development of obesity and diabetes in adulthood. The prevalence of these conditions is growing worldwide, leading to a global health issue and socioeconomic problem. This poses a great need for rapid and affordable means of studying fat tissue. The in vivo localization and activation state of BAT has been assessed by 18F-fluorodeoxyglucose positron emission tomography (18FDG-PET/CT), which involves the intravenous injection of radioactive tracer, as well as exposure to radiation by computed tomography. Due to the differences in the tissue structure, water and iron content, magnetic resonance imaging (MRI) can reliably measure BAT volume and water content regardless of the activation state. As a method it is noninvasive, safe and more readily available than 18FDG-PET. The aim was to develop and test MRI methods for detecting, quantifying and examining BAT. The methods include in-phase and out-of-phase (in/opp) imaging, signal-fat-fraction (SFF) analysis based on the Dixon method, T2* relaxation time mapping and single-voxel proton magnetic resonance spectroscopy (1H MRS). Our results suggest that MRI methods can identify BAT and quantify fat deposit triglyceride content independent of cold-induced BAT activation and without radiation burden. It was also shown that the triglyceride content in supraclavicular fat deposits measured by 1H-MRS may be an independent marker of whole-body insulin sensitivity.Ruskean rasvakudoksen kuvantaminen eri kuvantamismenetelmillä Ihmiskehossa on kahdenlaista rasvakudosta. Valkoinen rasva (WAT) varastoi energiaa, ruskea rasva (BAT) kuluttaa sitä. Kylmäaltistus voi aktivoida ruskean rasvan tuottamaan lämpöä. Aikuisilla on hankinnaista "beige" tai "brite" rasvaa, joka on muuntunutta valkoista rasvaa. Pitkittyneessä kylmäaltistuksessa WAT-solut voivat ulkonäöltään ja toiminnaltaan muuntua BAT-solujen kaltaisiksi, mutta tapahtumasarja voi kulkea myös toiseen suuntaan. Aikuisella ihmisellä BAT on siis sekoitus eri asteisesti kypsyneitä ruskeita ja valkoisia rasvasoluja, joiden triglyseridipitoisuus muuttuu liukuvasti. Ihmisellä BAT on vahvasti insuliiniherkkää. BAT:n määrän ja aktiivisuuden vähentymisellä voi olla merkitystä lihavuudessa ja aikuisiän diabeteksessa. Näiden esiintyminen on globaalisti kasvussa, mikä johtaa maailmanlaajuisiin terveysongelmiin ja sosioekonomisiin ongelmiin. On siis tarvetta nopeille ja edullisille tavoille tutkia rasvakudosta. BAT:n sijaintia ja aktivoitumista on tutkittu 18F-fluorodeoksiglukoosipositroniemissio-tomografialla (18FDG-PET/CT), jossa aiheutuu sädealtistus suonensisäisestä radioaktiivisesta merkkiaineesta ja tietokonetomografiakuvauksesta. Kudoksen rakenne-eroista sekä vesi- ja rautapitoisuudesta johtuen magneettiresonanssikuvantaminen (MRI) mittaa luotettavasti BAT:n tilavuutta ja vesipitoisuutta. Menetelmänä se on kajoamaton, turvallinen ja helpommin saatavissa kuin PET. Tavoitteena oli kehittää ja testata MRI-menetelmiä ruskean rasvan toteamiseen, mittaamiseen ja arviointiin. Menetelminä olivat in-phase/out-of-phase (in/opp) -kuvantaminen, dixon-menetelmään perustuva signaalirasvasuhdekuvantaminen (SFF), T2*-relaksaatioaikakartoitus sekä yksittäisen vokselin protonimagneettispektroskopia (1H MRS). Tuloksiemme mukaan MRI-menetelmät pystyvät arvioimaan rasvan triglyseridipitoisuutta kylmäaktivaatiosta riippumatta ja ilman säderasitusta. Osoitimme myös, että solisluun alapuolisen BAT-kertymän triglyseridipitoisuus voi olla kehon insuliiniherkkyyden itsenäinen merkkitekijä

Changes in leisure-time physical activity, functioning, work disability and retirement : a follow-up study among employees

Physical inactivity is a significant risk factor for non-communicable diseases. It has also been associated with a decline in functioning and a higher risk of work disability. However, there is limited evidence concerning the causes and consequences of changes in physical activity. Most Finnish adults of working age do not meet the recommendations for health-enhancing physical activity, and people tend to become less physically active as they age. Increasing activity levels among older age groups could enhance functioning and work ability among the ageing population. The aim of this thesis was, first, to examine how changes in physical activity are associated with subsequent health functioning, sickness absence and disability retirement. The physical and mental health functioning and sickness absence attributable to musculoskeletal and mental causes were examined separately. Second, the intention was to investigate how physical activity changes after the transition to statutory retirement and during post-retirement years. The research was part of the Helsinki Health Study being carried out at the Department of Public Health, University of Helsinki. The baseline surveys were conducted in 2000-2002 (N=8,960, response rate 67%) among employees of the City of Helsinki aged 40-60. The employees who responded to the baseline survey were followed up in two later surveys, meanwhile the cohort aged and some of the employees retired. The phase-2 follow-up survey was conducted in 2007 (N=7,332, response rate 83%) and phase 3 in 2012 (N=6,814, response rate 79%). The survey data were linked with register data on sickness absence from the Social Insurance Institution of Finland, and on disability retirement from the Finnish Centre for Pensions among those who consented to the register linkage (N=6,606). The register data on sickness absence and disability retirement includes medically confirmed diagnoses. Sickness absence periods were followed up from phase 2 until 2009, and disability retirement from phase 2 until 2013. Increased physical activity was associated with better physical health functioning and decreased activity with worse physical health functioning. There were fewer associations between changes in physical activity and mental health functioning. Increases in physical activity were associated with a lower risk of sickness absence. Vigorous physical activity was especially beneficial for physical health functioning and contributed to a lower risk of sickness absence attributable to musculoskeletal diseases. In contrast, a higher intensity of physical activity had less of an effect on mental functioning and sickness absence attributable to mental causes. In some cases, moderate-intensity physical activity was more beneficial to mental health functioning than higher-intensity activity. In addition, adopting vigorous physical activity was associated with a lower risk of disability retirement, and decreasing the intensity from vigorous to moderate or low was associated with a higher risk. Physical activity increased after the transition to statutory retirement, but declined a few years after retirement. Given the results of this study, ageing employees and retirees engaging in a low level of physical activity should be encouraged to increase the level. Vigorous activity could also be promoted, at least among healthy individuals. The transition to statutory retirement is a good opportunity to promote physical activity and thereby facilitate a change for the better. It is also important to support the maintenance of physical activity in the years following the transition to retirement.  Vähäinen liikunta-aktiivisuus on merkittävä kroonisten sairauksien riskitekijä. Aiemmissa tutkimuksissa vähäinen liikunta-aktiivisuus on yhdistetty myös toimintakyvyn alenemiseen ja suurempaan työkyvyttömyyseläkkeen riskiin. Aiempaa näyttöä liikunta-aktiivisuuden muutosten taustatekijöistä ja seurauksista on kuitenkin vähän, koska aiemmat tutkimukset ovat pääosin tarkastelleet liikunta-aktiivisuutta vain yhdessä mittauspisteessä. Suurin osa suomalaisista työikäisistä ei liiku terveysliikuntasuositusten mukaan. Lisäksi liikunta-aktiivisuus vähenee iän myötä. Liikunta-aktiivisuuden muutosten tutkiminen on yhteiskunnallisesti merkittävää, koska lisääntynyt aktiivisuus voisi parantaa ikääntyvän väestön työ- ja toimintakykyä. Tämän tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli tarkastella, kuinka liikunta-aktiivisuuden muutokset olivat yhteydessä tulevaan toimintakykyyn, sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin. Fyysistä ja psyykkistä toimintakykyä sekä tuki- ja liikuntaelinsyihin ja mielenterveyssyihin perustuvia sairauspoissaoloja tarkasteltiin erikseen, koska yhteydet liikunta-aktiivisuuden muutosten ja työ- ja toimintakyvyn fyysisten ja psyykkisten osa-alueiden välillä voivat olla erilaisia. Toisena tavoitteena oli tarkastella, kuinka liikunta-aktiivisuus muuttuu vanhuuseläkkeelle siirtymisen jälkeen ja eläkkeelle siirtymistä seuraavina vuosina. Tutkimus on osa Helsingin yliopiston kansanterveystieteen osastolla tehtävää Helsinki Health Study -tutkimusta. Tutkimuksen peruskyselyt toteutettiin postikyselyinä vuosina 2000–2002 (N=8960, vastausprosentti 67 %) Helsingin kaupungin kyseisinä vuosina 40–60-vuotiaiden työntekijöiden keskuudessa. Peruskyselyyn vastanneita seurattiin kahdella seurantakyselyllä. Kyselyn toinen vaihe toteutettiin vuonna 2007 (N=7332, vastausprosentti 83 %) ja kolmas vaihe vuonna 2012 (N=6814, vastausprosentti 79 %). Rekisteriyhdistelyyn suostuneiden vastaajien (N=6606) kyselytiedot yhdistettiin Kelan sairauspoissaolorekisterin tietoihin vähintään kymmenen päivää kestäneistä sairauspoissaoloista ja Eläketurvakeskuksen eläkerekisterin tietoihin työkyvyttömyyseläkkeistä. Lisääntynyt liikunta-aktiivisuus oli yhteydessä parempaa tulevaan fyysiseen toimintakyvyn ja vähentynyt liikunta-aktivisuus huonompaan. Yhteydet liikunta-aktiivisuuden muutosten ja psyykkisen toimintakyvyn välillä olivat vähäisempiä. Lisääntynyt liikunta-aktiivisuus oli yhteydessä pienempään sairauspoissaolojen riskiin. Liikunta-aktiivisuuden lisääminen vähäisestä tai kohtuullisesta rasittavaan oli yhteydessä pienempään työkyvyttömyyseläkkeiden riskiin. Vastaavasti liikunta-aktiivisuuden vähentäminen rasittavasta kohtuulliseen tai vähäiseen aktiivisuuteen oli yhteydessä suurempaan työkyvyttömyyseläkkeen riskiin. Rasittava liikunta oli erityisen hyödyllistä suhteessa tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuvien sairauspoissaolojen ehkäisyyn ja fyysisen toimintakyvyn ylläpitoon. Liikunnan intensiteetillä oli vähemmän merkitystä suhteessa mielenterveyssyistä johtuviin sairauspoissaoloihin ja psyykkiseen toimintakykyyn. Työtekijöiden liikunta-aktivisuus lisääntyi eläkkeelle jäämisen jälkeen, mutta lisäys oli lyhytkestoinen. Tulosten perusteella keski-ikäisiä ja ikääntyviä työntekijöitä kannattaa työpaikoilla kannustaa lisäämään liikunta-aktiivisuuttaan. Terveitä työntekijöitä voi kannustaa myös rasittavan liikunnan harrastamiseen. Vanhuuseläkkeelle siirtyminen voi olla sopiva vaihe edistää liikunta-aktiivisuutta esimerkiksi liikunta-interventioilla, koska ihmiset saattavat elämänmuutosten yhteydessä muuttaa herkemmin liikuntatottumuksiaan. On kuitenkin tärkeää huolehtia myös liikunta-aktiivisuuden ylläpidosta eläköitymistä seuraavina vuosina, jotta eläkkeelle jäämisen yhteydessä mahdollisesti tapahtuneet positiiviset muutokset liikunta-aktiivisuudessa säilyvät mahdollisimman pitkään

Changes in leisure-time physical activity, functioning, work disability and retirement : a follow-up study among employees

Physical inactivity is a significant risk factor for non-communicable diseases. It has also been associated with a decline in functioning and a higher risk of work disability. However, there is limited evidence concerning the causes and consequences of changes in physical activity. Most Finnish adults of working age do not meet the recommendations for health-enhancing physical activity, and people tend to become less physically active as they age. Increasing activity levels among older age groups could enhance functioning and work ability among the ageing population. The aim of this thesis was, first, to examine how changes in physical activity are associated with subsequent health functioning, sickness absence and disability retirement. The physical and mental health functioning and sickness absence attributable to musculoskeletal and mental causes were examined separately. Second, the intention was to investigate how physical activity changes after the transition to statutory retirement and during post-retirement years. The research was part of the Helsinki Health Study being carried out at the Department of Public Health, University of Helsinki. The baseline surveys were conducted in 2000-2002 (N=8,960, response rate 67%) among employees of the City of Helsinki aged 40-60. The employees who responded to the baseline survey were followed up in two later surveys, meanwhile the cohort aged and some of the employees retired. The phase-2 follow-up survey was conducted in 2007 (N=7,332, response rate 83%) and phase 3 in 2012 (N=6,814, response rate 79%). The survey data were linked with register data on sickness absence from the Social Insurance Institution of Finland, and on disability retirement from the Finnish Centre for Pensions among those who consented to the register linkage (N=6,606). The register data on sickness absence and disability retirement includes medically confirmed diagnoses. Sickness absence periods were followed up from phase 2 until 2009, and disability retirement from phase 2 until 2013. Increased physical activity was associated with better physical health functioning and decreased activity with worse physical health functioning. There were fewer associations between changes in physical activity and mental health functioning. Increases in physical activity were associated with a lower risk of sickness absence. Vigorous physical activity was especially beneficial for physical health functioning and contributed to a lower risk of sickness absence attributable to musculoskeletal diseases. In contrast, a higher intensity of physical activity had less of an effect on mental functioning and sickness absence attributable to mental causes. In some cases, moderate-intensity physical activity was more beneficial to mental health functioning than higher-intensity activity. In addition, adopting vigorous physical activity was associated with a lower risk of disability retirement, and decreasing the intensity from vigorous to moderate or low was associated with a higher risk. Physical activity increased after the transition to statutory retirement, but declined a few years after retirement. Given the results of this study, ageing employees and retirees engaging in a low level of physical activity should be encouraged to increase the level. Vigorous activity could also be promoted, at least among healthy individuals. The transition to statutory retirement is a good opportunity to promote physical activity and thereby facilitate a change for the better. It is also important to support the maintenance of physical activity in the years following the transition to retirement.  Vähäinen liikunta-aktiivisuus on merkittävä kroonisten sairauksien riskitekijä. Aiemmissa tutkimuksissa vähäinen liikunta-aktiivisuus on yhdistetty myös toimintakyvyn alenemiseen ja suurempaan työkyvyttömyyseläkkeen riskiin. Aiempaa näyttöä liikunta-aktiivisuuden muutosten taustatekijöistä ja seurauksista on kuitenkin vähän, koska aiemmat tutkimukset ovat pääosin tarkastelleet liikunta-aktiivisuutta vain yhdessä mittauspisteessä. Suurin osa suomalaisista työikäisistä ei liiku terveysliikuntasuositusten mukaan. Lisäksi liikunta-aktiivisuus vähenee iän myötä. Liikunta-aktiivisuuden muutosten tutkiminen on yhteiskunnallisesti merkittävää, koska lisääntynyt aktiivisuus voisi parantaa ikääntyvän väestön työ- ja toimintakykyä. Tämän tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli tarkastella, kuinka liikunta-aktiivisuuden muutokset olivat yhteydessä tulevaan toimintakykyyn, sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin. Fyysistä ja psyykkistä toimintakykyä sekä tuki- ja liikuntaelinsyihin ja mielenterveyssyihin perustuvia sairauspoissaoloja tarkasteltiin erikseen, koska yhteydet liikunta-aktiivisuuden muutosten ja työ- ja toimintakyvyn fyysisten ja psyykkisten osa-alueiden välillä voivat olla erilaisia. Toisena tavoitteena oli tarkastella, kuinka liikunta-aktiivisuus muuttuu vanhuuseläkkeelle siirtymisen jälkeen ja eläkkeelle siirtymistä seuraavina vuosina. Tutkimus on osa Helsingin yliopiston kansanterveystieteen osastolla tehtävää Helsinki Health Study -tutkimusta. Tutkimuksen peruskyselyt toteutettiin postikyselyinä vuosina 2000–2002 (N=8960, vastausprosentti 67 %) Helsingin kaupungin kyseisinä vuosina 40–60-vuotiaiden työntekijöiden keskuudessa. Peruskyselyyn vastanneita seurattiin kahdella seurantakyselyllä. Kyselyn toinen vaihe toteutettiin vuonna 2007 (N=7332, vastausprosentti 83 %) ja kolmas vaihe vuonna 2012 (N=6814, vastausprosentti 79 %). Rekisteriyhdistelyyn suostuneiden vastaajien (N=6606) kyselytiedot yhdistettiin Kelan sairauspoissaolorekisterin tietoihin vähintään kymmenen päivää kestäneistä sairauspoissaoloista ja Eläketurvakeskuksen eläkerekisterin tietoihin työkyvyttömyyseläkkeistä. Lisääntynyt liikunta-aktiivisuus oli yhteydessä parempaa tulevaan fyysiseen toimintakyvyn ja vähentynyt liikunta-aktivisuus huonompaan. Yhteydet liikunta-aktiivisuuden muutosten ja psyykkisen toimintakyvyn välillä olivat vähäisempiä. Lisääntynyt liikunta-aktiivisuus oli yhteydessä pienempään sairauspoissaolojen riskiin. Liikunta-aktiivisuuden lisääminen vähäisestä tai kohtuullisesta rasittavaan oli yhteydessä pienempään työkyvyttömyyseläkkeiden riskiin. Vastaavasti liikunta-aktiivisuuden vähentäminen rasittavasta kohtuulliseen tai vähäiseen aktiivisuuteen oli yhteydessä suurempaan työkyvyttömyyseläkkeen riskiin. Rasittava liikunta oli erityisen hyödyllistä suhteessa tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuvien sairauspoissaolojen ehkäisyyn ja fyysisen toimintakyvyn ylläpitoon. Liikunnan intensiteetillä oli vähemmän merkitystä suhteessa mielenterveyssyistä johtuviin sairauspoissaoloihin ja psyykkiseen toimintakykyyn. Työtekijöiden liikunta-aktivisuus lisääntyi eläkkeelle jäämisen jälkeen, mutta lisäys oli lyhytkestoinen. Tulosten perusteella keski-ikäisiä ja ikääntyviä työntekijöitä kannattaa työpaikoilla kannustaa lisäämään liikunta-aktiivisuuttaan. Terveitä työntekijöitä voi kannustaa myös rasittavan liikunnan harrastamiseen. Vanhuuseläkkeelle siirtyminen voi olla sopiva vaihe edistää liikunta-aktiivisuutta esimerkiksi liikunta-interventioilla, koska ihmiset saattavat elämänmuutosten yhteydessä muuttaa herkemmin liikuntatottumuksiaan. On kuitenkin tärkeää huolehtia myös liikunta-aktiivisuuden ylläpidosta eläköitymistä seuraavina vuosina, jotta eläkkeelle jäämisen yhteydessä mahdollisesti tapahtuneet positiiviset muutokset liikunta-aktiivisuudessa säilyvät mahdollisimman pitkään

Pk-yrityksen tilinpäätösanalyysi : Case: Urheilulattiat-indoors Oy

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää Urheilulattiat-indoors Oy:n taloudellinen tilanne neljän vuoden ajalta, alkaen vuodesta 2008. Syy taloudellisen tilanteen selvittämiselle oli yrityksen omistajien halukkuus saada yksityiskohtaisempaa tietoa yrityksen taloudesta. Tavoitteen saavuttamiseksi tarkoituksena oli suorittaa yritykselle tilinpäätösanalyysi sen neljän tilikauden ajalta. Työn viitekehys koostuu sekä tilinpäätöksen sisällöstä että tilinpäätösanalyysin rakenteesta ja sen suorittamisesta. Työn empiirisessä osassa tarkastellaan, tilinpäätösanalyysin suorittamiseksi, erityisesti kannattavuutta, maksuvalmiutta, vakavaraisuutta ja tehokkuutta erilaisten tunnuslukujen perusteella. Saatuja tunnuslukuja tarkasteltiin aikasarja-analyysillä ja toimialavertailuna. Vertailua suoritettiin myös Yritystutkimus ry:n antamiin ohjearvoihin. Työn aineistona käytettiin yrityksen tilinpäätöstietoja sen viiden tilikauden ajalta, toimialatietoja ja aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Työssä analysoidut tunnusluvut laskettiin Excel-taulukkolaskentaohjelmalla, suorittamalla aluksi tilinpäätöksen oikaisut ja laskemalla niistä tarvittavat tunnusluvut. Myös yrityksen rahaliikennettä tarkasteltiin kassavirtalaskelmasta, joka laadittiin myös neljän vuoden ajalta taulukkolaskentaohjelmalla. Tilinpäätösanalyysin perusteella yrityksen liiketoiminta on kannattavaa ja sen maksuvalmius on myös hyvällä tasolla vahvan likviditeettitilanteen vuoksi. Myös vakavaraisuus osoittautui erittäin hyväksi ja käyttöpääomien kiertoaikojen laskeneet arvot osoittivat tehokkuuden parantuneen tarkasteluajanjakson aikana. Koska tarkastelluilta osa-alueilta ei analyysin perusteella löytynyt välittömiä kehittämistarpeita, niin kehitysehdotukset jäivät vähäisiksi. Kuitenkin yrityksen on varauduttava mahdollisiin suhdannevaihteluihin ja niihin liittyviin uhkiin erityisesti pitkäaikaisen matalasuhdanteen varalta. Hyvä vakavaraisuus ja maksuvalmius luovat turvallisen pohjan liiketoiminnan hetkellistä pienentymistä varten. Jotta liiketoiminta voisi pysyä yhtä suurena on myös mahdolliset kilpailijat otettava huomioon, jolloin oma markkina-asema säilyisi ennallaan.The objective of this thesis was to find out the economic situation of Urheilulattiat- indoors Oy for a four-year period by using the analysis of the financial statements. The theoretical part explains the contents of the financial statements but the main part consists of performing the analysis of the financial statements and its results. The empirical part focuses on the analysis of the financial statements of the company through key ratios, such as profitability, liquidity, solvency and efficiency. The key ratios were calculated with the Excel spread sheet program and compared to the company’s own key ratios and the key ratios of the field of business. The company’s money transactions were analysed with a cash flow statement over a four-year period. As sources of information this thesis used data from the financial statements of Urheilulattiat-indoors Oy for a period of five financial years, the literature related to the topic and the information on the field. The analysis of the financial statements indicates that the company’s business is profit- able and the liquidity is on a good level. The solvency is also very good and the improved efficiency has decreased the turnover times of the working capital. There are no instant development proposals for the finance of the company, because the situation in every financial section is good. However, the company has to be prepared for new competitors and possible future depressions

Vastavalitusoikeus: laajuus ja rajat

Tutkimuksen aiheena on vastavalitusoikeus ja erityisesti vastavalitusoikeuden soveltamisalan laajuus. Vastavalituksella tarkoitetaan yksinkertaistaen muutoksenhakukeinoa, jolla tuomioon tyytynyt asianosainen voi vielä varsinaisen muutoksenhakuajan päätyttyä liittyä vastapuolen aloitteesta käynnistettyyn muutoksenhakuun ja esittää omia vaatimuksiaan tuomion muuttamisesta. Tutkimuksen pääasiallisena tarkoituksena ja tutkimuskysymyksenä on selvittää vastavalituksen soveltamisalaa; mihin (asiaan) ja keneen (asianosaiseen) vastavalitus on mahdollista kohdistaa. Soveltamisalaa lähestytään tutkimuksessa asiallisen ja henkilöllisen soveltamisalan kautta. Henkilöllisen soveltamisalan määrittely antaa vastauksen kysymykseen siitä, keneen (asianosaiseen) vastavalitus voidaan kohdistaa. Asiallisen soveltamisalan tarkastelu puolestaan antaa vastauksen siihen, mihin (asiaan) vastavalitus voidaan kohdistaa. Läpi tutkimuksen pyritään myös tunnistamaan ja arvioimaan vastavalitusoikeuden soveltamisalaan liittyviä erilaisia ongelmakohtia ja -tilanteita, sekä esittämään niihin ratkaisuvaihtoehtoja. Tutkimuksessa todetaan vastavalituksen asiallisen soveltamisalan olevan varsin laaja. Päävalituksen kohteella ei siten ole juurikaan vastavalituksen kohdetta rajaavaa vaikutusta. Tästä huolimatta tiettyä pää- ja vastavalituksen kohteen riittävän liitännäisyyden vaatimusta voidaan edellyttää. Henkilöllisen soveltamisalan osalta vahva lähtökohta on, että vastavalitus voidaan kohdistaa ainoastaan alkuperäiseen valittajaan. Henkilöllisen soveltamisalan voidaan kuitenkin katsoa sallivan tilanteet, joissa vastavalituksen vaikutukset ylettyvät päävalittajan ohella muihin asianosaisiin

Statutory retirement and changes in self-reported leisure-time physical activity : a follow-up study with three time-points

Background: Retirement is a key life event, which is associated with changes in physical activity, however, there is limited evidence with regard to changes in physical activity that take place in post-retirement years. The aim of this study was to examine how leisure-time physical activity changes shortly after the transition to retirement and during the post-retirement years. Methods: The phase 1 data were collected in 2000-2002 (n = 8960, response rate 67%) among 40-60-year-old employees of the City of Helsinki, Finland. Phase 2 was carried out in 2007 (n = 7332, response rate 83%) and phase 3 in 2012 (n = 6814, response rate 79%). Disability retirees and those under the age of 50 at baseline were excluded. This yielded 2902 participants. Most of the participants (79%) were women. The mean age of the participants was 54.4 in phase 1. Negative binomial models for repeated measurements with generalized estimating equations (GEE) were used to calculate the incidence rate ratios (IRR) and 95% confidence intervals (CI). These indicated the changes in time spent in self-reported leisure-time physical activity among the retired compared with the continuously employed. Results: Of the participants, 851 retired on the grounds of old age during the first period (phases 1-2), and 948 during the second period (phases 2-3). Change in physical activity was positive among those who retired during the first (IRR = 1.10, 95% CI 1.04-1.17) and second (IRR = 1.10, 95% CI 1.04-1.16) periods compared to the continuously employed. During the second period, there was little difference between those who had retired during the first one (IRR = 0.96, 95% CI 0.91-1.02) and the continuously employed. Conclusions: The transition to statutory retirement was associated with an immediate increase in leisure-time physical activity, which nevertheless diminished during post-retirement years.Peer reviewe

Changes in leisure time physical activity and subsequent disability retirement : A register-linked cohort study

Background: Disability retirement is an economic, public health and work life issue causing costs for employees, workplaces and society. Adopting physical activity at middle-age has been associated with reduced risk of sickness absence and mortality. The aim of this study was to examine how changes over time in leisure time physical activity are associated with subsequent disability retirement among midlife employees. Methods: The Helsinki Health Study cohort baseline (phase 1) mail questionnaire survey data were collected in 2000, 2001 and 2002 among 40-60-year-old employees of the City of Helsinki, Finland. A phase 2 survey was conducted in 2007 (N = 3943). Respondents were classified into three groups: 1. low-active ( = 14 MET-hours/week in moderate-intensity physical activity) and 3. vigorously active (> = 14 MET-hours/week including vigorous physical activity) at both phases. This yielded nine groups for describing stability and change of leisure time physical activity. Disability retirement data were derived from the registry of the Finnish Centre for Pensions until the end of 2013. A Cox regression analysis was used to calculate hazard ratios (HR) and their 95 % confidence intervals (CI) adjusting for covariates. Results: During the follow-up, 264 (6.7 %) participants retired due to disability. Compared with those who were persistently low-active, those who increased their physical activity from low to vigorous had a lower risk of subsequent disability retirement (HR = 0.38, 95 % CI = 0.15-0.97) when adjusting for age, gender, occupational social class, strenuousness of work, smoking and binge drinking. Similarly, compared with those who were persistently moderately active, those increasing from moderate to vigorous (HR = 0.50, 95 % CI = 0.28-0.86) had a reduced risk. In contrast, those decreasing their physical activity from vigorous to low (HR = 2.42, 95 % CI = 1. 32-4.41) or moderate (HR = 1.70, 95 % CI = 1.03-2.82) had an increased risk, compared with those who were persistently vigorously active. Adjusting for BMI, limiting longstanding illness and prior sickness absence somewhat attenuated the associations. Conclusions: Adopting vigorous physical activity was associated with a reduced risk of disability retirement. Promoting vigorous physical activity among midlife employees may help prevent disability retirement.Peer reviewe

Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen ja terveys keväällä 2011 ja niiden muutokset 1993-2011 - Health Behaviour and Health among the Finnish Elderly, Spring 2011, with Trends 1993 2011

Raportissa esitetään Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen ja terveys (EVTK)-tutkimuksen tulokset keväältä 2011. Tulokset muodostavat koko maan 65 84-vuotiasta väestöä kuvaavan aikasarjan, jonka luvut ovat keskenään vertailukelpoisia vuodesta 1993 alkaen. Raportin tekstiosassa kartoitetaan eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytymisen ja terveyden pitkän ja lyhyen aikavälin muutoksia mm. tupakoinnissa, ruokatottumuksissa, alkoholin käytössä, liikunnan harrastamisessa ja toimintakyvyssä. This report presents results from the Health Behaviour and Health among the Finnish Elderly survey of spring 2011. The results are comparable to the results of previous years surveys, from 1993 onwards. The purpose is to obtain information on the current health behaviour and health of the elderly population and on long- and short-term changes. The survey examines key aspects of health behaviour and health such as smoking, food habits, alcohol consumption, physical activity and functional ability. The tables are also given in English

Leisure-time physical activity and all-cause mortality

BACKGROUND: Physical inactivity is a major public health problem associated with increased mortality risk. It is, however, poorly understood whether vigorous physical activity is more beneficial for reducing mortality risk than activities of lower intensity. The aim of this study was to examine associations of the intensity and volume of leisure-time physical activity with all-cause mortality among middle-aged women and men while considering sociodemographic and health related factors as covariates. METHODS: Questionnaire survey data collected in 2000-02 among 40-60-year-old employees of the City of Helsinki (N = 8960) were linked with register data on mortality (74% gave permission to the linkage) providing a mean follow-up time of 12-years. The analysis included 6429 respondents (79% women). The participants were classified into three groups according to intensity of physical activity: low moderate, high moderate and vigorous. The volume of physical activity was classified into three groups according to tertiles. Cox regression analysis was used to calculate hazard ratios (HR) and 95% confidence intervals (CIs) for all-cause mortality. RESULTS: During the follow up 205 participants died. Leisure-time physical activity was associated with reduced risk of mortality. After adjusting for covariates the vigorous group (HR = 0.54, 95% CI 0.34-0.86) showed a reduced risk of mortality compared with the low moderate group whereas for the high moderate group the reductions in mortality risk (HR = 0.72, 95% CI 0.48-1.08) were less clear. Adjusting for the volume of physical activity did not affect the point estimates. Higher volume of leisure-time physical activity was also associated with reduced mortality risk; however, adjusting for the covariates and the intensity of physical activity explained the differences. CONCLUSIONS: For healthy middle-aged women and men who engage in some physical activity vigorous exercise may provide further health benefits preventing premature deaths.Peer reviewe