Sosiaalityön johtajien näkemyksiä sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuden syistä ja seurauksista

Sosiaalityön pro gradu- tutkielmani käsittelee sosiaalityön johtajien näkemyksiä sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuden syistä ja seurauksista. Tutkimukseni tehtävänä on tuottaa tietoa ja ymmärrystä sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuudesta ilmiönä sekä luoda maaperää sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuden ratkaisuille. Tutkimukseni edustaa laadullista tutkimusperinnettä ja saa inspiraationsa rakenteellisen sosiaalityön tavoitteista. Osallistuin opinnäytetyöprosessini aikana Turun yliopiston ja Varsinais-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen opinnäyteyhteistyöhön. Haastattelin tutkimustani varten kahdeksaa sosiaalityön johtajaa Varsinais-Suomen alueelta. Toteutin haastatteluaineistoni analyysin laadullisen sisällönanalyysin ja teemoittelun keinoin. Tutkimuksessani vaihtuvuuden syyt paikantuivat sosiaalityöntekijöiden elämäntilanteisiin ja henkilökohtaisiin valintoihin, sosiaalityöntekijöiden työasenteiden muutokseen, työn luonteeseen ja sen muutokseen, johtamisen ongelmiin ja muihin epäkohtiin, sosiaalityöntekijöiden hyvään työmarkkina-asemaan, sosiaalityön profession ja aseman kehitykseen sekä työelämän ja yhteiskunnan muutokseen. Tutkimukseni mukaan sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuudesta seurasi monitasoista kuormituksen lisääntymistä. Lisäksi vaihtuvuus heikensi sosiaalityön palvelujen laatua, vaikuttavuutta ja kehittämistä sekä aiheutti sosiaalityön etiikan, aseman ja yhteiskunnallisen tehtävän kyseenalaistumisen. Vaihtuvuudesta kärsivät niin sosiaalityön asiakkaat, sosiaalityöntekijät, työyhteisöt, johtaminen, organisaatiot, talous kuin yhteiskuntakin. Vaikka vaihtuvuudella saattoi olla myös positiivisia seurauksia, tutkimuksessani sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus näyttäytyi enimmäkseen ongelmallisena ja vahingollisena. Tutkimukseni perusteella voi todeta, että sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus on kehämäinen, monisyinen ja moniseurauksinen ilmiö. Kaikkea vaihtuvuutta ei voi eikä tarvitsekaan estää. Sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuudella on kuitenkin niin perustavanlaatuisia seurauksia, että sosiaalityöntekijöiden liialliseen ja vältettävissä olevaan vaihtuvuuteen tulisi puuttua. Sosiaalityön vaihtuvuusongelma on ratkaistavissa, jos voimavarat suunnataan sosiaalityön työolojen parantamiseen, resurssien lisäämiseen, johtamiseen, palkkojen tarkistamiseen, koulutus- ja urapolkujen kohentamiseen, työn sisällön terävöittämiseen, sosiaalityön aseman kohentamiseen ja yhteiskunnallisten rakenteiden kehittämiseen

Skördarförares och den skogliga variationens betydelse för sortimentsutbyte, längdfördelning och framtida utbytesprognoser

Idag fördelningsapteras en stor del av sågtimret för att kunna möta sågverkens önskemål för de olika längd- och diameterklasserna. Trots detta verkar det vara problematiskt för sågverken att få ut de efterfrågade längdfördelningarna. En av orsakerna till detta torde vara att skördarförare i olika utsträckning gör manuella kap, dvs. frångår apteringsdatorns förslag. Denna studie syftar till att kartlägga variationen av manuella kap för ett antal maskinlag inom en av SCAs skogsförvaltningar samt analysera effekt av skoglig variations och förareffektens betydelse för andelen manuella kap. Detta genom att sammanställa produktionsfiler och utföra analyser mellan ett antal olika variabler som kan tänkas ha betydelse, t.ex. fördelningsgrad, vrakandel och nedklassningsandel. Genom intervjuer med maskinförare erhålls bättre förståelse kring förarnas preferenser gällande manuella kap. Analyserna som utförts visar att det finns en stark korrelation mellan andelen manuella kap och fördelningsgrad, dvs. måttet som talar om hur väl entreprenörerna träffar sågverkens önskemål. Studien visar att fördelningsgraden minskar med ökad andel manuella kap. Utförda intervjuer indikerar att krök är den vanligaste anledningen till manuella kap. Utifrån det data som analyserats går det inte att fastställa att de maskinlag som kapar mindre manuellt skulle ha större vrakandel eller nedklassat virke vid inmätningen på Bollsta sågverk.In its current state, bucking-to-demand is mainly used on sawn timber to meet sawmills request when it comes to classes of length and diameter. Despite this, it seems to be problematic for sawmills to get the required length distributions. One of the reasons for this might be that the harvester operator to certain extents makes manual cross cuts, i.e. deviates from the proposals of the harvester computer. This study aims to identify the variation in the manual cross cuts for a number of machine teams in one of SCA's forest managements and to analyze the forest variation and significant effect of driving on the proportion of manual cross cuts. This by compiling output files and performing analyses from a number of variables that could have an impact, e.g. distribution ratio, share of rejects and substandard timber. To get a better understanding of the drivers preferences interviews are held. The analyses indicate that there is a strong correlation between the proportion of manual cross cuts and the distribution ratio, i.e. measurement that tells you how well the contractors hits sawmills requests. The study shows that the distribution ratio decreases with increased proportion of manual cuts. Based on the interviews, flections in timber seems to be the most common reason for manual cross cuts. This study does not show any correlation between decreased manual cross cuts and increased share of reject or substandard timber

Alternative duty work as workplace-initiated procedure to reduce sickness absence

PurposeAlternative duty work is a procedure that enables an employee with a short-term disability to perform modified duties as an alternative to sickness absence. We examined whether the implementation of an alternative duty policy was associated with reduced sickness absence in the Finnish public sector.MethodsTwo city administrations (A and D) that implemented an alternative duty work policy to their employees (n=5341 and n=7538) served as our intervention cities, and two city administrations (B and C) that did not implement the policy represented the reference cities (n=6976 and n=6720). The outcomes were the number of annual days, all episodes, and short-term (Peer reviewe

The use of unlicensed bone marrow-derived platelet lysate-expanded mesenchymal stromal cells in colitis : a pre-clinical study

Background: Mesenchymal stromal cells (MSCs) are a promising candidate for treatment of inflammatory disorders, but their efficacy in human inflammatory bowel diseases (IBDs) has been inconsistent. Comparing the results from various preclinical and clinical IBD studies is also challenging due to a large variation in study designs. Methods: In this comparative pre-clinical study, we compared two administration routes and investigated the safety and feasibility of both fresh and cryo-preserved platelet-lysate-expanded human bone marrow-derived MSCs without additional licensing in a dextran sodium sulfate (DSS) colitis mouse model both in the acute and regenerative phases of colitis. Body weight, macroscopic score for inflammation and colonic interleukin (IL)-1 beta and tumor necrosis factor (TNF)alpha concentrations were determined in both phases of colitis. Additionally, histopathology was assessed and Il-1 beta and Agtr1a messenger RNA (mRNA) levels and angiotensin-converting enzyme (ACE) protein levels were measured in the colon in the regenerative phase of colitis. Results: Intravenously administered MSCs exhibited modest anti-inflammatory capacity in the acute phase of colitis by reducing IL-1 beta protein levels in the inflamed colon. There were no clear improvements in mice treated with fresh or cryopreserved unlicensed MSCs according to weight monitoring results, histopathology and macroscopic score results. Pro-inflammatory ACE protein expression and shedding were reduced by cryopreserved MSCs in the colon. Conclusions: In conclusion, we observed a good safety profile for bone marrow-derived platelet lysate-expanded MSCs in a mouse pre-clinical colitis model, but the therapeutic effect of MSCs prepared without additional licensing (i.e. such as MSCs are administered in graft-versus-host disease) was modest in the chosen in vivo model system and limited to biochemical improvements in cytokines without a clear benefit in histopathology or body weight development.Peer reviewe

Työn muokkauksen keinot, kun mielenterveyden häiriö vaikuttaa työkykyyn

Mielenterveyden häiriöistä johtuvat työkyvyttömyysjaksot ovat työikäisillä yleisiä. Opas esittelee työn muokkauksen keinoja, joilla voidaan helpottaa työhön paluuta tai tukea liiallisesti kuormittunutta työntekijää. Sopivaksi mitoitettu työ voi tukea toipumista. Aloite työn muokkaamiseen voi tulla työntekijältä, työnantajalta tai työterveyshuollolta. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia esimerkiksi työaikojen järjestelyistä, työtehtävien räätälöinnistä, työtilojen muutoksista tai toisen työntekijän antamasta tuesta. Työn muokkausta voidaan käyttää esimerkiksi *varhaisen tuen keinona, kun havaitaan ensimmäisiä merkkejä työntekijän työkyvyn heikkenemisestä, sen uhasta tai ylikuormittumisesta *työntekijän palatessa työhön sairausloman jälkeen *työntekijän siirtyessä osasairauspäivärahalle tai osatyökyvyttömyyseläkkeelle *kun työ vaihtuu kokonaan entisen työn käytyä terveydellisistä syistä mahdottomaksi *kun työntekijä aloittaa työkokeilun, työhönvalmennuksen tai työharjoittelun osana ammatillista kuntoutusta

'Return to Work' Coordinator Model and Work Participation of Employees : A Natural Intervention Study in Finland

Purpose Employers increasingly use 'return to work' (RTW) coordinators to support work ability and extend working careers, particularly among employees with reduced work ability. We examined whether applying this model was associated with changes in employee sickness absence and disability retirements. Methods We used data from the Finnish Public Sector study from 2009 until 2015. Employees where the model was introduced in 2012 constituted the cases (n = 4120, one municipality) and employees where the model was not in use during the follow-up, represented the controls (n = 5600, two municipalities). We analysed risk of disability retirement in 2013-2015 and risk of sickness absence after (2013-2015) vs. before (2009-2011) intervention by case-control status. Results The incidence of disability retirement after the intervention was lower in cases compared to controls both in the total population (hazard ratio HR = 0.49, 95% CI 0.30-0.79) and in the subgroup of participants with reduced work ability (HR = 0.34, 95% CI 0.12-0.99). The risk of sickness absence increased from pre-intervention to post-intervention period both among cases and controls although the relative increase was greater among cases (RRpost- vs. pre-intervention = 1.26, 95% CI 1.14-1.40) than controls (RRpost- vs. pre-intervention = 1.03, 95% CI 0.97-1.08). In the group of employees with reduced work ability, no difference in sickness absence trends between cases and controls was observed. Conclusions These findings suggest that RTW-coordinator model may increase employee sickness absence, but decrease the risk of disability retirement, i.e., permanent exclusion from the labour market.Peer reviewe

Työkyvyn tukitoimet ja työhön osallistuminen : Sairauspoissaolojen omailmoituskäytäntö, korvaavan työn malli, työkykykoordinaattoritoiminta ja osatyökyvyttömyysetuudet kunta-alalla

Työkyvyn tukitoimilla pyritään vähentämään pitkittyvää ja pysyvää työkyvyttömyyttä ja edistämään työhön paluuta. Kunta-alalla on käytössä aktiivisen työkyvyn tuen toimintatapa, joka koostuu työkyvyn varhaisesta tuesta, tehostetusta tuesta ja työhön paluun tuesta. Tutkimus tuotti uutta tietoa aktiivisen työkyvyn tuen toimintatavan toteutuksesta tutkimuskunnissa. Selvitimme myös, kuinka sairauspoissaolojen omailmoituskäytännön laajentaminen, korvaavan työn toimintamalli, työkykykoordinaattoritoiminta sekä osasairauspäivärahan ja osatyökyvyttömyyseläkkeen käyttö olivat yhteydessä kuntatyöntekijöiden sairauspoissaoloihin ja työhön osallistumiseen

Möjligheter att anpassa arbetet när psykisk ohälsa inverkar på arbetsförmågan

I denna vägledning avses med arbetsanpassning en anpassning av arbetet så att det motsvarar arbetsförmågan. Arbetsgivaren och arbetstagaren kan till exempel komma överens om arbetstidsarrangemang, anpassning av arbetsuppgifterna, förändringar i arbetslokalerna eller att få stöd av en annan arbetstagare. Målet med arbetsanpassning är att stöda arbetsförmågan och göra det möjligt att fortsätta arbeta trots hälsomässiga begränsningar. Det finns redan mycket erfarenhet av arbetsanpassning relaterad till fysiska begränsningar. Arbetsplatserna och företagshälsovården har modeller för stöd i tidigt skede och för återgång till arbetet efter en sjukledighet, men om arbetsanpassning i samband med psykiska symtom finns det mindre information. I denna vägledning har vi samlat metoder för anpassning av arbetet i situationer då psykisk ohälsa eller lindrigare psykiska symtom påverkar arbetstagarens möjligheter att klara sig i arbetet. En betydande del av arbetsplatsernas och företagshälsovårdens verksamhetsmodeller är likadana oberoende om det gäller en fysisk eller psykisk sjukdom. Initiativet till arbetsanpassning kan tas av arbetstagaren, arbetsgivaren eller företagshälsovården, och alla parter måste förbinda sig till anpassningen. Arbetsanpassning kan innebära små eller större ändringar i arbetstagarens eget arbete, byte av arbete eller ändringar i arbetsbeskrivningen inom organisationen eller i vissa fall byte av arbetsgivare. Det finns många olika slags arbeten med tanke på vilka anpassningsmetoder som är möjliga (till exempel beroende på om arbetet är självständigt, påverkar andras arbete, har en tvångsmässig takt eller innefattar kundserviceuppgifter). Arbetet kan anpassas temporärt eller permanent. Med hjälp av arbetsanpassning kan man i bästa fall förhindra att arbetsoförmågan försämras, sjukledighet eller i sista hand invalidpension. Förutsättningen för en lyckad arbetsanpassning är att man identifierar de arbetsinslag som orsakar belastning hos arbetstagaren och ingriper i dem genom att göra konkreta ändringar i arbetet. Det är inte alltid möjligt att identifiera belastande situationer eller arbetsprocesser och då kan arbetstagarens totalbelastning minskas genom att minska antalet arbetsuppgifter eller förkorta arbetstiden. I denna vägledning behandlas anpassning av en enskild arbetstagares arbete i situationer då psykisk ohälsa påverkar arbetsförmågan. Vid granskning av en enskild arbetstagares situation kan mer omfattande hälsomässiga riskfaktorer framkomma i arbetsgemenskapen, såsom överbelastning, osakligt bemötande eller osäkerhet gällande arbetssituationen, varvid det utöver en lösning för den enskilda arbetstagarens situation även krävs mer omfattande förändringar i arbetet och hela arbetsgemenskapen. En arbetsanpassning kan bidra i utvecklingen av gemensamma arbetssätt så att hela arbetsgemenskap har nytta av den. Med arbetsanpassning kan man ingripa i överbelastning i arbetet redan i ett tidigt skede. Här är den verksamhetsmodell för tidigt stöd som används i organisationen till hjälp. I modellen finns information om varningstecken och åtgärder i situationer då arbetsförmågan är hotad. I vetenskapliga undersökningar har det påvisats att arbetsanpassning vid fysiska sjukdomar och skador har en betydande inverkan på sjukledighetens längd (1,2). Enligt en undersökning som genomfördes i Sverige (3) var sannolikheten för att återgå till arbetet efter en sjukledighet på grund av psykiska ohälsa större desto fler anpassningsåtgärder som hade genomförts på arbetsplatsen

‘Return to Work’ Coordinator Model and Work Participation of Employees: A Natural Intervention Study in Finland

Purpose Employers increasingly use ‘return to work’ (RTW) coordinators to support work ability and extend working careers, particularly among employees with reduced work ability. We examined whether applying this model was associated with changes in employee sickness absence and disability retirements. Methods We used data from the Finnish Public Sector study from 2009 until 2015. Employees where the model was introduced in 2012 constituted the cases (n=4120, one municipality) and employees where the model was not in use during the follow-up, represented the controls (n=5600, two municipalities). We analysed risk of disability retirement in 2013–2015 and risk of sickness absence after (2013–2015) vs. before (2009–2011) intervention by case–control status. Results The incidence of disability retirement after the intervention was lower in cases compared to controls both in the total population (hazard ratio HR=0.49, 95% CI 0.30–0.79) and in the subgroup of participants with reduced work ability (HR=0.34, 95% CI 0.12–0.99). The risk of sickness absence increased from pre-intervention to post-intervention period both among cases and controls although the relative increase was greater among cases (RRpost- vs. pre-intervention=1.26, 95% CI 1.14–1.40) than controls (RRpost- vs. pre-intervention=1.03, 95% CI 0.97–1.08). In the group of employees with reduced work ability, no diference in sickness absence trends between cases and controls was observed. Conclusions These fndings suggest that RTW-coordinator model may increase employee sickness absence, but decrease the risk of disability retirement, i.e., permanent exclusion from the labour market. Keywords Return to work coordination · Work ability · Municipalities · Sickness absence · Disability management</p

Systematic assessment of the replicability and generalizability of preclinical findings: Impact of protocol harmonization across laboratory sites.

The influence of protocol standardization between laboratories on their replicability of preclinical results has not been addressed in a systematic way. While standardization is considered good research practice as a means to control for undesired external noise (i.e., highly variable results), some reports suggest that standardized protocols may lead to idiosyncratic results, thus undermining replicability. Through the EQIPD consortium, a multi-lab collaboration between academic and industry partners, we aimed to elucidate parameters that impact the replicability of preclinical animal studies. To this end, 3 experimental protocols were implemented across 7 laboratories. The replicability of results was determined using the distance travelled in an open field after administration of pharmacological compounds known to modulate locomotor activity (MK-801, diazepam, and clozapine) in C57BL/6 mice as a worked example. The goal was to determine whether harmonization of study protocols across laboratories improves the replicability of the results and whether replicability can be further improved by systematic variation (heterogenization) of 2 environmental factors (time of testing and light intensity during testing) within laboratories. Protocols were tested in 3 consecutive stages and differed in the extent of harmonization across laboratories and standardization within laboratories: stage 1, minimally aligned across sites (local protocol); stage 2, fully aligned across sites (harmonized protocol) with and without systematic variation (standardized and heterogenized cohort); and stage 3, fully aligned across sites (standardized protocol) with a different compound. All protocols resulted in consistent treatment effects across laboratories, which were also replicated within laboratories across the different stages. Harmonization of protocols across laboratories reduced between-lab variability substantially compared to each lab using their local protocol. In contrast, the environmental factors chosen to introduce systematic variation within laboratories did not affect the behavioral outcome. Therefore, heterogenization did not reduce between-lab variability further compared to the harmonization of the standardized protocol. Altogether, these findings demonstrate that subtle variations between lab-specific study protocols may introduce variation across independent replicate studies even after protocol harmonization and that systematic heterogenization of environmental factors may not be sufficient to account for such between-lab variation. Differences in replicability of results within and between laboratories highlight the ubiquity of study-specific variation due to between-lab variability, the importance of transparent and fine-grained reporting of methodologies and research protocols, and the importance of independent study replication