STRATEGINEN KOMMUNIKAATIO INFORMAATIOYHTEISKUNNAN KANSALLISTEN TAVOITTEIDEN EDISTÄMISESSÄ – realismista sosiaaliseen konstruktioon

In this article we approach the question of Strategic Communication, which, as a yet unstructured concept, influences the way in which i.e. NATO organizes non-kinetic capabilities. The evolution of the concept has seen the transformation from psychological operations and electronic warfare to cyber operations, civil-military cooperation and influencing key audiences, which, during the past decades, have taken place as the result of the development of military operations in the Persian Gulf. We believe that Strategic Communication means that the sharing of information is organized in a manner that minimizes the possibility of a media spectacle as the result of a military operation. With their actions, the armed forces represent the domain of meaning, mediatisation and misinterpretation. Strategic Communication organizes and coordinates the entire field of information flows. Global communication and the 24/7 flow of information no longer stops at the national borders. The networked society does not stop for a moment, which blurs the boundary between the beginning and the end of issues. Strategic Communication is an example of how states and military organizations aim at continuous, simultaneous and parallel participation in all operational levels, ranging from the strategic-political to the tactical. This article is based on Major Arto Hirvelä’s doctoral dissertation Military Science (leadership) and the earlier research projects at the Department of Leadership and Military Pedagogy. TIIVISTELMÄ Tarkastelemme tässä artikkelissa strategista kommunikaatiota, joka vielä jäsentymättömänä käsitteenä vaikuttaa tapaan, jolla muun muassa Nato uudelleen organisoi niin sanottuja ei-kineettisiä suorituskykyjä. Matka psykologisesta ja elektronisesta sodankäynnistä tietoverkko-operaatioihin, siviili-sotilasyhteistyöhön ja avainhenkilöihin vaikuttamiseen on kulkenut läpi kylmän sodan ajan ja kehityskulku näkyy viimeisten vuosikymmenien Persianlahden sotilasoperaatioissa. Strateginen kommunikaatio tarkoittaa informaation vaihtamiseen liittyvän toiminnan organisoimista niin, että asevoimat minimoivat niiden toiminnan aiheuttaman mediaspektaakkelin mahdollisuuden. Toiminnallaan asevoimat edustavat aikamme informaatio yhteiskunnalle aina merkitysten, uutisoinnin ja ylitulkintojen aluetta. Strateginen kommunikaatio organisoi ja koordinoi koko informaation virtaamisen kenttää. Globaali kommunikaatio ja informaatiovirtojen 24/7-kulku ei pysähdy enää valtioiden rajoille. Verkottunut maailma ei lepää hetkeäkään, minkä vuoksi asioiden alun ja lopun välinen raja hämärtyy. Strateginen kommunikaatio on yksi esimerkki siitä, kuinka valtiot ja puolustusyhteisöt pyrkivät jatkuvasti toimimaan kaikilla tasoilla strategis-poliittisista tavoitteista aina taktisen toiminnan alaan samanaikaisesti ja rinnakkain. Tämä artikkeli perustuu majuri Arto Hirvelän johtamisen alan sotatieteelliseen väitöskirjatyöhön sekä Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksen aikaisempiin tutkimushankkeisii

CASE UKRAINA 2014- Katsaus Venäjän informaatiosodankäyntiin Ukrainassa

Abstract Ukraine's current crisis is a continuation of the 1991 Gulf War as a coming of the information warfare to the battlefield, with power. Satellites, real-time data transfer, the kinetic limitation of the use of force and a global media platform have been the factors that have enabled information warfare and operation of the consolidation of the general concepts to the language during the past 25 years. Also, different levels of the Russian information warfare are visible in a significant way during the past spring in Ukraine. Activity on the Internet and on television has been strong. Russia has a clear lead over the United States and closed the catch of information and communication activitie

Läpimittajakaumamalleihin perustuvat vaihtoehdot kuvauspuiden muodostamiseen puuston keskitunnustietojen avulla

TutkimusartikkeliTutkimuksessa testattiin ja vertailtiin erilaisia läpimittajakaumamalleja kuvauspuiden muodostamisessa kuvioittaisen arvioinnin laskentajärjestelmässä. Tutkimuksen aineistona käytettiin Valtakunnan metsien inventoinnin kiinteäsäteisiä pysyviä koealoja. Vertaillut menetelmät olivat runkoluvullinen ja runkoluvuton prosenttiosuusmalli, vastaavat Johnsonin SB-jakauman parametrimallit sekä runkoluvuttomat Weibullin parametrimallit. Kaikki mallit kuvaavat pohjapinta-alan läpimittajakaumia, mutta runkoluvullisissa malleissa käytetään selittäjänä myös puusto-ositteen runkolukua. Puulajeista tarkasteltiin niin mäntyä, kuusta, koivuja kuin myös haapaa ja leppää. Tuotettujen puustotunnusestimaattien (kokonais- ja tukkitilavuus sekä runkoluku), tarkkuutta tarkasteltiin keskivirheen ja harhan avulla. §§ Mikäli runkoluku oli tiedossa, tuotti runkoluvullinen prosenttiosuusmalli yleensä tarkimmat tulokset niin tilavuuden kuin runkoluvunkin osalta. Tilavuusestimaattien osalta tarkkuuserot olivat kuitenkin pieniä. Jos taas runkolukua ei tiedetty, olivat vertaillut menetelmät keskimäärin likimain yhtä hyviä. Menetelmien keskinäinen tarkkuusjärjestys vaihteli puulajin, puuston koon ja tarkastellun puustotunnuksen suhteen. Käytettävän läpimittajakaumamallin valintaa tärkeämpää on kiinnittää huomiota maastossa mitattavan puustotiedon määrään ja etenkin laatuun

Työryhmän ehdotus uudeksi valtionhallinnon tehostetun viestinnän ohjeeksi : Viestintä normaalioloissa, häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa

Valtioneuvoston kanslia asetti syyskuussa 2018 työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää, miltä osin nykyinen (2013) valtionhallinnon häiriötilanteiden ja poikkeusolojen viestintäohje edellyttää uudistamista ja laatia esitys päivitetyksi ohjeeksi. Työryhmän toimikaudeksi asetettiin 1.10.2018–13.9.2019. Työryhmän ehdotuksessa uudistetuksi ohjeeksi on huomioitu toimintaympäristön kehitys, kuten viestinnän toimintaympäristön voimakas muutos, strategisen viestinnän merkityksen lisääntyminen, viestintä- ja informaatioteknologioiden kehittyminen sekä median käyttötapojen muutos. Lisäksi ehdotuksessa tarkastellaan keinoja, joilla nopeisiin muutoksiin ja uudenlaisiin uhkiin voidaan varautua ja vastata. Ehdotuksen laadinnassa on kiinnitetty huomiota häiriötilanteista ja viranomaisten varautumistyöstä, kuten esimerkiksi vaalihäirintään varautumisesta, tehtyihin havaintoihin ja kokemuksiin. Ehdotuksen luvuissa 1–3 määritellään periaatteet ja toimintatavat valtionhallinnon viestinnälle normaaliolojen tehostettua viestintää vaativissa tilanteissa sekä viestinnälle häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Luvuissa 4–5 annetaan käytännön ohjeita viestinnälliseen varautumiseen ja toimintaan tilanteiden aikana