Satisfaction and dissatisfaction with pain relief and birth experience among induced and spontaneous-onset labours ending in vaginal birth : A prospective cohort study

Objective: To assess pain relief and overall birth experience in induced vs. spontaneous-onset labours and to clarify variables among induced parturients determining satisfaction and dissatisfaction. Study design: A prospective study of 2042 women. 575 women with induced and 1467 with spontaneous-onset labour answered multiple questions in a questionnaire regarding the experience of birth giving. Satisfaction was numerically assessed via a visual analogue scale (VAS 0–10). Results: Induction of labour (IOL) did not worsen the average experience of pain relief, but the proportion of women dissatisfied with pain relief was slightly higher after IOL compared with spontaneous-onset labour (SOL). IOL was associated with lower satisfaction with overall birth experience compared with SOL (VAS 8.0 vs. 8.4; p < 0.001). Among IOL parturients incorrect timing of pain relief was strongly associated with dissatisfaction with pain relief, as were deficient information and induction with misoprostol. Epidural blockade was the most important factor preventing dissatisfaction with pain relief. Unsatisfactory overall experience of birth was associated with deficient pain relief, its incorrect timing or deficient information, as well as vacuum extraction as the mode of delivery. Conclusions: Induction of labour is a risk factor of dissatisfaction regarding pain relief and overall birth experience. The strongest impact on dissatisfaction among induced parturients concerning pain relief was delayed timing of effective labour analgesia. Poor pain relief, its incorrect timing and deficient information on pain relief were strong predictive factors of dissatisfaction with the overall birth experience.publishedVersionPeer reviewe

Prevalence and prognostic significance of depressive symptoms in a geriatric post-hip fracture assessment

Objectives: To investigate the prevalence and prognostic significance of post-hip fracture depressive symptoms.Methods: A naturalistic clinical cohort study. Data were collected on admission to hospital, geriatric assessment 4-6 months post-fracture and by telephone interview one-year post fracture. Depressive symptoms were assessed at the geriatric assessment using the 15-item Geriatric Depression Scale (GDS-15). Logistic regression analyses with multivariable models were conducted to examine the association of depressive symptoms with changes in mobility and living arrangements and Cox proportional hazards models for mortality between the geriatric assessment and one-year follow-up.Results: Of the 1070 patients, 22% (n = 238) had mild and 6% (n = 67) moderate to severe depressive symptoms. Patients with depressive symptoms had poorer nutritional status at baseline, lower scores on the cognitive and physical performance tests and poorer functional abilities in the geriatric assessment than those without. No association was observed between depressive symptoms and any of the outcomes at one-year follow-up. Poor nutritional status and physical functioning remained significant prognostic indicators.Conclusion: Post-hip fracture depressive symptoms are common and deserve attention during post-hip fracture recovery and rehabilitation. Nonetheless, depressive symptoms have no impact on the change in mobility or living arrangements or mortality. These latter outcomes are mainly explained by poor nutritional status and functioning.</p

Ehkäise, tunnista ja hoida vanhuksen vajaaravitsemus

publishedVersio

Ehkäise, tunnista ja hoida vanhuksen vajaaravitsemus

Vertaisarvioitu.• Vanhusten vajaaravitsemus on yleistä myös Suomessa. Se hankaloittaa merkittävästi lääketieteellistä hoitoa. • Vajaaravitsemusriskin tunnistaminen ja varhainen hoito säästävät terveyden- huollon kustannuksia. Vajaaravitun potilaan hoitaminen voi maksaa jopa kolme kertaa niin paljon kuin normaalissa ravitsemustilassa olevan. • Hyvä ravitsemustila tukee vanhusten toimintakykyä ja itsenäistä elämää. • Säännöllinen punnitseminen, vajaaravitsemuksen seulonta ja aktiivinen ravitsemushoito kuuluvat jokaisen ikäihmisen hoitopolkuun

Ehkäise, tunnista ja hoida vanhuksen vajaaravitsemus

Vanhusten vajaaravitsemus on yleistä myös Suomessa. Se hankaloittaa merkittävästi lääketieteellistä hoitoa.Vajaaravitsemusriskin tunnistaminen ja varhainen hoito säästävät terveydenhuollon kustannuksia. Vajaaravitun potilaan hoitaminen voi maksaa jopa kolme kertaa niin paljon kuin normaalissa ravitsemustilassa olevan.Hyvä ravitsemustila tukee vanhusten toimintakykyä ja itsenäistä elämää.Säännöllinen punnitseminen, vajaaravitsemuksen seulonta ja aktiivinen ravitsemushoito kuuluvat jokaisen ikäihmisen hoitopolkuun.</p

Stabilising selection on immune response in male black grouse Lyrurus tetrix

Illnesses caused by a variety of micro- and macro- organisms can negatively affect individuals’ fitness, leading to the expectation that immunity is under positive selection. However, immune responses are costly and individuals must trade-off their immune response with other fitness components (e.g. survival or reproductive success) meaning that individuals with intermediate response may have the greatest overall fitness. Such a process might be particularly acute in species with strong sexual selection because the condition-dependence of male secondary sexual-traits might lead to striking phenotypic differences amongst males of different immune response levels. We tested whether there is selection on immune response by survival and reproduction in yearling and adult male black grouse (Lyrurus tetrix) following an immune challenge with a novel antigen and tested the hypothesis that sexual signals and body mass are honest signals of the immune response. We show that yearling males with highest immune response to these challenges had higher survival, but the reverse was true for adults. Adults with higher responses had highest mass loss and adult males with intermediate immune response had highest mating success. Tail length was related to baseline response in adults and more weakly in yearlings. Our findings reveal the complex fitness consequences of mounting an immune response across age classes. Such major differences in the direction and magnitude of selection in multiple fitness components is an alternative route underpinning the stabilizing selection of immune responses with an intermediate immune response being optimal

Työmääräarviointi ja aikataulusuunnittelu IT-projekteissa

Tutkielma käsittelee IT-projektien työmääräarviointia ja aikataulusuunnittelua, suunnittelumenetelmien käyttöä sekä arvioiden toteutumaa. Nämä ovat projektinhallinnan keskeisiä ongelma-alueita ja niiden onnistumisella on merkittävä vaikutus projektin onnistumiseen. Tutkielma perustuu alan kirjallisuuteen sekä työmääräarviointiin ja aikataulusuunnitteluun liittyvään empiiriseen tutkimukseen. Empiirinen kyselytutkimus vahvistaa kirjallisuuden tarjoaman teoriatiedon aikataulusuunnittelun ja työmääräarvioinnin ongelmakentästä ja ratkaisumenetelmistä. Kirjallisuuden ja empiirisen tutkimuksen perusteella tutkielmassa kootaan yhteen käytännönläheisiä suunnittelu-, dokumentointi- ja seurantamenetelmiä. Tutkimus on keskittynyt menetelmien käytettävyyteen ja joustavuuteen. Tulokset olisivat siten helposti hyödynnettävissä missä tahansa projektiorganisaatiossa. Avainsanat ja -sanonnat: Aikataulusuunnittelu, työmääräarviointi, aikalaskenta, riippuvuussuhteet, kriittinen polku, riskinhallinta CR-luokat: K.6.

Nutritional aspects in perioperative care

Abstract This thesis investigates the role of nutrition in perioperative care; the effects of preoperative carbohydrate loading and whether nutrition screening tests can detect malnutrition and determine the prognosis of recovery from hip fracture in older patients. In the randomized, controlled trial (RCT) overnight fasting was compared to overnight intravenous (iv) glucose and carbohydrate-rich drink (CHD) in the morning. The patients’ subjective feelings of wellbeing were elicited using a visual analogue scale (VAS). In the second RCT overnight fasting was compared to CHD in day-case cholecystectomy patients. In the observational nutrition studies status of hip fracture patients was evaluated using the Mini Nutritional Assessment (MNA) short (SF) and long version (LF), serum albumin (S-Alb) and the Nutritional Risk Screening 2002 (NRS2002). The outcomes were the length of hospitalization, readmissions, changes in mobility and living arrangements and mortality. The changes in nutritional status and its association with the comprehensive geriatric assessment (CGA) were evaluated after six months follow-up. CHD relieved thirst better than iv solution. The CHD group was less hungry than the fasting group before the operation. Day-case cholecystectomy patients did not benefit from CHD. Of the hip fracture patients 25%, 45% and 55 % had poor nutritional status at fractura time according to the NRS2002, S-Alb and MNA tests, respectively. Poor nutritional status in the MNAs predicted prolonged hospitalization, readmissions, need for more supportive living arrangements, mobility limitations and mortality. Low S-Alb predicted mortality. The NRS2002 predicted the outcomes poorly. There was a clear deterioration in nutritional status during follow-up. Many factors in the CGA were associated with poor nutrition status: depressed mood, cognitive impairment, weakened grip strength, difficulties in activities of daily living. CHD is safe and may promote wellbeing while waiting for surgery. It is useless in recovery from day-case cholecystectomy. About half of hip fracture patients have poor nutritional status and this can inhibit recovery. The MNA-SF appeared to be the most useful nutritional screening test. Healthcare organizations should identify patients at nutritional risk leading to nutritional care plans.Tiivistelmä Väitöskirjassa tarkastellaan ravitsemusnäkökulmia liittyen leikkaushoitoon. Kahdessa satunnaistetussa, kontrolloidussa tutkimuksessa (RCT) verrattiin hiilihydraattitankkausta paastoamiseen ennen suunniteltua leikkausta. Toisena aiheena tutkittiin ravitsemusseulontatestien toimivuuttaa tunnistaa vanhuksen vajaaravitsemus ja ennustaa toipumista lonkkamurtumasta. Verrattiin suonensisäisen (iv), juomalla annetun hiilihydraattitankkauksen (CHD) ja paaston vaikutusta vointiin leikkausta odottaessa. Vointia arvioitiin Visual Analogue Scale (VAS) mittarilla. Toisessa osatyössä verrattiin paaston ja CHD vaikutusta päiväkirurgisilla sappileikkauspotilailla. Lonkkamurtumapotilaiden ravitsemustilaa arvioitiin neljällä testillä: Mini Nutritional Assessment (MNA) lyhyt (SF) ja pitkä versio (LF), seerumin albumiini (S-Alb) ja Nutritional Risk Screening 2002 (NRS2002). Toipumismittareina käytettiin sairaalahoidon pituutta, uusia hoitojaksoja, liikuntakyvyn, asumismuodon muutosta ja kuolleisuutta. Lisäksi selvitettiin ravitsemustilan muutosta ja yhteyttä laajan geriatrisen arvioinnin (CGA) tuloksiin puoli vuotta murtumasta. CHD lievensi janoa paremmin kuin iv-liuos. CHD:tä saaneet olivat ennen leikkausta vähemmän nälkäisiä kuin paastonneet. Päiväkirurgiset potilaat eivät hyötyneet CHD:stä. Ravitsemusseulontatutkimuksissa oli murtumahetkellä potilaista vajaaravitsemusriskissä tai vajaaravittuja 25 % NRS2002-testillä, 45 % S-Alb:lla ja 55 % MNA-testeillä arvioituna. Heikentynyt ravitsemustila MNA-testien perusteella ennusti sairaalahoidon pitkittymistä, uusia hoitojaksoja, tuetumman asumismuodon tarvetta, liikuntakyvyn heikkenemistä ja kuolleisuutta. Matala S-Alb ennusti kuolleisuutta. NRS2002 ennusti huonosti toipumistuloksia. Ravitsemustila huononi useilla seuranta-aikana ja oli yhteydessä masennukseen, muistisairauteen, heikkoon käden puristusvoimaan ja heikentyneisiin tuloksiin toimintakykytesteissä CGA:ssa. CHD leikkauspäivän aamuna on turvallinen ja voi vähentää epämiellyttävää oloa leikkaussaliin odottaessa. Toipumiseen päiväkirurgisesta sappileikkauksesta juoma ei merkittävästi vaikuta. Lonkkamurtumavanhuksista noin puolella on alentunut ravitsemustila murtuman sattuessa ja tämä vaikuttaa heikentävästi toipumiseen. Seulontatesteistä MNA-SF on käyttökelpoisin. Terveydenhoitojärjestelmässä tulisi olla ohjeet ravitsemustilan seulonnasta ja vajaaravitsemuksen hoidosta