Päivähoidon kuntoutussuunnitelma : Vanhempien mielipiteitä suunnitelman laadinnasta ja toteutuksesta

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhempien mielipiteitä kuntoutussuunnitelman laadinnasta ja toteutuksesta yhteistyössä päiväkodin henkilökunnan kanssa. Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin Jämsän ja Pieksämäen kaupunkien alueella asuvilta erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmilta. Kyselylomakkeet jaettiin ensin yhteensä 11:een Jämsän ja Pieksämäen alueen kunnalliseen päiväkotiin, joista kyselylomakkeet annettiin vanhemmille. Päiväkoteihin jaettiin yhteensä 97 kappaletta kyselylomakkeita. Kyselytutkimukseen vastasi yhteensä 18 vanhempaa. Saadut vastaukset siirrettiin SPSS-tilasto-ohjelmaan, jonka avulla tulokset analysoitiin. Tutkimustulosten perusteella saatiin selville, että suurimmalle osalle lapsista tehty suunnitelma oli nimeltään suunnitelma lapsen hoidosta ja kasvatuksesta. Lisäksi suurin osa lapsista oli saanut päivähoidon ulkopuolisen asiantuntijan lausunnon erityisen tuen tarpeesta ennen suunnitelman tekoa päivähoidossa. Suurin osa vanhemmista oli tyytyväisiä yhteistyöhön päiväkodin kanssa kuntoutussuunnitelman laadinnan ja toteutuksen suhteen. Vanhempien mielipiteitä kuunneltiin sekä ennen kuntoutussuunnitelman laadintaa että itse laadinnassa. Suurin osa vanhemmista sai tietoa kuntoutussuunnitelman toteutuksesta spontaaneista keskusteluhetkistä päiväkodin henkilökunnan kanssa, ennalta sovituista keskusteluista sekä lapsen kuntoutussuunnitelmaa koskevista palavereista. Enemmistö vanhemmista ilmoitti saavansa tietoa päivittäin tai viikoittain. Suurin osa vanhemmista koki saavansa tietoa kohtalaisesti. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että suurin osa kyselyyn vastanneista vanhemmista koki kuntoutussuunnitelman laadinnan ja toteutuksen olevan perhelähtöistä. Toisin sanoen enemmistö vanhemmista koki, että heitä kuunnellaan ja heidän mielipiteensä sekä ehdotuksensa otetaan huomioon.The aim of this study was to clarify parents’ opinions on the drawing up and realization of a rehabilitation plan in cooperation with day care. The study was carried out as a quantitative research. The material was collected in Jämsä and Pieksämäki regions from those parents who had a child needing special support. The questionnaires were first handed out to 11 municipal day care centres in Jämsä and Pieksämäki regions and then the questionnaires were handed out to parents by the employees in the day care centres. Altogether 97 questionnaires were distributed to day care centres. The questionnaire was answered by 18 parents. The answers were transferred into SPSS-statistics-programme by which the results were analysed. The results showed that the plan drawn up for the children was in most cases called a plan of a child’s care and upbringing. In addition, most of the children had a statement from a specialist outside the day care before any kind of plan was drawn up in the day care centre. Most of the parents were satisfied with the cooperation with the day care centre; both in drawing up the plan and in realization of the plan. Parents’ opinions were listened to both before drawing up the rehabilitation plan and during the drawing up of the rehabilitation plan. The majority of the parents received information about the realization of the rehabilitation plan from spontaneous conversations with the day care centre staff, from predestined conversations and from the meetings regarding the child’s rehabilitation plan. The majority of the parents reported that they got information daily or weekly. Most of the parents felt they received information reasonably well. According to the results most of the parents felt that the drawing up and realization of the plan was family-centred. In other words, the majority of the parents felt that they were listened to and their opinions and suggestions were taken into account

Sairaanhoitajaopiskelijoiden lääkelaskentataidot

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ja kuvailla sairaanhoitajaopiskelijoiden matemaattisia taitoja ennen ja jälkeen lääkelaskennan opetuksen. Tutkimuksessa selvitettiin, johtuvatko sairaanhoitajaopiskelijoiden lääkelaskennan kokeessa tapahtuvat virheet opiskelijoiden puutteellisista matemaattisista taidoista vai matematiikasta lääkelaskennan yhteydessä, ilmenikö ammattikoulu- ja ylioppilastutkinnon suorittaneiden opiskelijoiden välillä eroa tehtävissä suoriutumisen ja kokeesta läpipääsyn suhteen. Tutkimus suoritettiin kahdessa vaiheessa. Ennen lääkelaskennan opetusta opiskelijat täyttivät laskutaitojen kartoitus lähtö-tasotestin ja lääkelaskennan opetuksen päätteeksi arvioitiin opiskelijoiden koevastauspapereita. Tutkimuksessa oli mukana sekä ammattikoulun että lukion suorittaneita sairaanhoitajaopiskelijoita. Analysoidessa käytettiin keskiarvoja, hajontaa, frekvenssejä ja graafisia kuvioita kuvaamaan aineistoa. Tutkimuksen mukaan sairaanhoitajaopiskelijoilla on puutteelliset peruslaskutaidot. Lähtötasotestin vastauksista keskimäärin kaksi kolmasosaa oli oikein, muihin opiskelijat olivat jättäneet vastaamatta tai olivat laskeneet väärin. Eniten vastaamatta jätettiin desimaali- ja murtolukujen jakolaskuihin sekä prosentin, desimaaliluvun ja murtoluvun yhteyttä käsittelevään tehtävään. Ratkaistuista tehtävistä viidennes oli väärin. Vain yksi opiskelija laski kaikki lähtötasotestin tehtävät oikein. Paras neljännes sai vähintään 78 prosenttia vastauksistaan oikein. Ongelmia tuottivat desimaali- ja murtolukulaskut sekä yksikönmuunnoksista mikrogramman muuttaminen grammoiksi. Peruslaskutoimituksista yhteenlaskut sujuivat opiskelijoilta parhaiten, jakolaskut tuottivat opiskelijoille eniten vaikeuksia. Sanallisiin tehtävissä neljännes teki virheen. Virheistä yli puolet johtui siitä, ettei yhtälöä oltu osattu muodostaa lainkaan tai se oli muodostettu väärin. Kaksi viidesosaa käytti sanallisten tehtävien ratkaisutapanaan verrantoa ja kaksi viidesosaa annoskaava- tai prosenttikerroinajattelua. Päättelemällä tehtävät ratkaisi vajaa viidennes opiskelijoista. Lääkelaskennan kokeet läpäisi neljännes opiskelijoista. Kolmannes virheistä johtui siitä, ettei tehtävää oltu aloitettu oikein. Neljännes niistä, ettei opiskelijat osanneet antaa vastausta halutussa muodossa, tai jokin tehtävän oleellinen tieto oli jäänyt huomioimatta ja siten vastaus jäänyt vaillinaiseksi. Viidennes virheistä johtui kerto- tai jakolaskuvirheestä. Kaksi kolmasosaa virheistä oli käsitteellisiä, neljännes laskuvirheitä ja joka kymmenes liittyi yksikönmuunnoksiin. Lääkelaskennan kokeissa puolet käytti ratkaisutapanaan verrantoa. Koulutustaustalla ei ilmennyt vaikutusta tehtävissä suoriutumiseen ja kokeiden läpipääsyyn. Opettajia suositellaan käyttämään lääkelaskennan opetuksessa matematiikan apuvälineitä tehtävien havainnollistamiseksi

Molekulaariset ja kliiniset piirteet sitruunahappokierron entsyymeihin liittyvissä kasvaimissa

Hereditary leiomyomatosis and renal cell cancer (HLRCC) is a rare, dominantly inherited tumor predisposition syndrome characterized by benign cutaneous and uterine (ULM) leiomyomas, and sometimes renal cell cancer (RCC). A few cases of uterine leiomyosarcoma (ULMS) have also been reported. Mutations in a nuclear gene encoding fumarate hydratase (FH), an enzyme of the mitochondrial tricarboxylic acid cycle (TCA cycle), underlie HLRCC. As a recessive condition, germline mutations in FH predispose to a neurological defect, FH deficiency (FHD). Hereditary paragangliomatosis (HPGL) is a dominant disorder associated with paragangliomas and pheochromocytomas. Inherited mutations in three genes encoding subunits of succinate dehydrogenase (SDH), also a TCA cycle enzyme, predispose to HPGL. Both FH and SDH seem to act as tumor suppressors. One of the consequences of the TCA cycle defect is abnormal activation of HIF1 pathway ( pseudohypoxia ) in the HLRCC and HPGL tumors. HIF1 drives transcription of genes encoding e.g. angiogenetic factors which can facilitate tumor growth. Recently hypoxia/HIF1 has been suggested to be one of the causes of genetic instability as well. One of the aims of this study was to broaden the clinical definers of HLRCC. To determine the cancer risk and to identify possible novel tumor types associated with FH mutations eight Finnish HLRCC/FHD families were extensively evaluated. The extension of the pedigrees and the Finnish Cancer Registry based tumor search yielded genealogical and cancer data of altogether 868 individuals. The standardized incidence ratio-based comparison of HLRCC/FHD family members with general Finnish population revealed 6.5-fold risk for RCC. Moreover, risk for ULMS was highly increased. However, according to the recent and more stringent diagnosis criteria of ULMS many of the HLRCC uterine tumors previously considered malignant are at present diagnosed as atypical or proliferative ULMs (with a low risk of recurrence). Thus, the formation of ULMS (as presently defined) in HLRCC appears to be uncommon. Though increased incidence was not observed, interestingly the genetic analyses suggested possible association of breast and bladder cancer with loss of FH. Moreover, cancer cases were exceptionally detected in an FHD family. Another clinical finding was the conventional (clear cell) type RCC of a young Spanish HLRCC patient. Conventional RCC is distinct from the types previously observed in this syndrome but according to these results, FH mutation may underlie some of young conventional cancer cases. Secondly, the molecular pathway from defective TCA cycle to tumor formation was intended to clarify. Since HLRCC and HPGL tumors display abnormally activated HIF1, the hypothesis on the link between HIF1/hypoxia and genetic instability was of interest to study in HLRCC and HPGL tumor material. HIF1α (a subunit of HIF1) stabilization was confirmed in the majority of the specimens. However, no repression of MSH2, a protein of DNA mismatch repair system, or microsatellite instability (MSI), an indicator of genetic instability, was observed. Accordingly, increased instability seems not to play a role in the tumorigenesis of pseudohypoxic TCA cycle-deficient tumors. Additionally, to study the putative alternative functions of FH, a recently identified alternative FH transcript (FHv) was characterized. FHv was found to contain instead of exon 1, an alternative exon 1b. Differential subcellular distribution, lack of FH enzyme activity, low mRNA expression compared to FH, and induction by cellular stress suggest FHv to have a role distinct from FH, for example in apoptosis or survival. However, the physiological significance of FHv requires further elucidation.Periytyvä leiomyomatoosi ja munuaissyöpäsyndrooma (hereditary leiomyomatosis and renal cell cancer, HLRCC) aiheutuu inaktivoivista (heterotsygoottisista) mutaatiosta fumaraattihydrataasia (FH) koodaavassa geenissä. HLRCC:hen liittyy tyypillisimmin ihon ja kohdun hyvänlaatuiset lihaskasvaimet eli leiomyoomat, mutta osa mutaation kantajista sairastuu munuaissyöpään. Myös muutamia tapauksia kohdun leiomyosarkoomaa on tavattu. Toisaalta FH-geenin totaalinen (homotsygoottinen) puuttuminen ituradasta aiheuttaa vakavan perinnöllisen neurologisen oireyhtymän (FH deficiency, FHD). Tietty geenivirhe on myös paragangliomatoosin (hereditary paragangliomatosis, HPGL), toisen kasvainalttiussyndrooman taustalla. Sekä FH että HPGL:n alttiusgeenin tuote, sukkinaattidehydrogenaasi (SDH), toimii mitokondrioissa sitruunahappokierron entsyyminä huolehtien solujen energiatuotannosta. FH:n ja SDH:n ajatellaan toimivan kasvurajoitegeeneinä, koska niiden puuttuminen solusta johtaa kasvaimien muodostumiseen. Sekä HLRCC- että HPGL-kasvaimissa on havaittu epänormaalia HIF1- (hypoxia inducible factor 1) reitin aktivoitumista. Normaalisti HIF1 on aktiivinen vain hypoksiassa eli alhaisissa happiolosuhteissa. HIF1-reitin ajatellaan tuottavan kasvainsoluille suotuisat kasvuolosuhteet, esimerkiksi lisäämällä kasvaimien verisuonitusta. Lisäksi hypoksian/HIF1:n on ehdotettu aiheuttavan geneettistä epästabiiliutta eli kasvanutta DNA-mutaatioiden määrää. Koska HLRCC on harvinainen ja pahanlaatuisia kasvaimia tavataan vain joissakin HLRCC-perheissä, syöpäriski ja tieto mahdollisista muista syöpätyypeistä on jäänyt epätarkaksi. Tässä tutkimuksessa näitä seikkoja selvennettiin yhteensä 868 henkilöön ulottuvassa suku- ja sairausselvityksessä, jonka perustana oli kahdeksan suomalaista HLRCC/FHD-perhettä. Syöpätapausten ilmaantuvuutta perheissä verrattiin muuhun väestöön Suomen Syöpärekisteriin perustuvan riskisuhdeanalyysin avulla. Tuloksena oli, että ainakin suomalaisten HLRCC/FHD-perheiden jäsenillä on 6,5-kertainen riski sairastua munuaissyöpään. Vaikka myös kohdun leiomyosarkooman riski havaittiin kohonneeksi, tiukentuneiden diagnoosikriteerien perusteella useat aiemmin pahanlaatuisina pidetyistä HLRCC-kohtukasvaimista luokitellaan nykyisin epätyypillisiksi leiomyoomiksi (joissa vain matala uusiutumisriski). Täten todellisen kohdun leiomyosarkooman riski on huomattavasti pienempi kuin alun perin arvioitiin. Kasvaimien geneettisten analyysien perusteella FH:n häviäminen saattaisi johtaa myös rinta- ja rakkosyövän kehittymiseen, vaikkakaan kohonnutta sairastumisriskiä ei analyysissämme havaittu. Aiemmista havainnoista poiketen myös FHD-perheessä havaittiin pahanlaatuisia kasvaimia. Uusiin kasvaintyyppeihin liittyvä löydös oli myös kirkassoluisen histologian munuaiskasvain eräällä nuorella HLRCC-potilaalla. Tämä kasvaintyyppi on poikkeuksellinen HLRCC:ssä, mutta tuloksen perusteella osa, erityisesti nuorien, kirkassolusyöpien tapauksista saattaa olla FH-mutaation kantajia. Tarkentaaksemme FH:n ja SDH:n puuttumisesta johtuvan tuumorigeneesin taustoja, tutkimme, olisiko HIF1:n aiheuttamalla geneettisellä epästabiliiliudella roolia HLRCC- ja HPGL-kasvaimien kehittymisessä. Näin ei kuitenkaan näyttäisi olevan, sillä vaikka aiempien tutkimusten mukaisesti havaitsimme HIF1:n määrän lisääntyneen näissä kasvaimissa, epästabiiliutta indikoivien tekijöiden muutoksia eli DNA:n korjausproteiini MSH2:n vähenemistä tai DNA:n mikrosatelliittimuutoksia ei havaittu. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella FH:n vastikään tunnistetun vaihtoehtoisen transkriptin (FHv) ominaisuuksia, ja selvittää voisiko FH:lla olla rooli myös sitruunahappokierron ulkopuolella. FHv:n (jossa vaihtoehtoinen eksoni 1) toiminta poikkesi FH:sta, sillä se ei paikantunut mitokondrioihin, siltä puuttui FH:n entsyymiaktiivisuus, ja sen mRNA lisääntyi soluissa stressiolosuhteiden (hypoksian ja lämpöshokin) seurauksena. FHv:n proteiinitason ilmentyminen ja todellinen funktio jäi kuitenkin vielä selvitettäväksi

Ensiapuopetusta Vuokkoharjun koulun kuudesluokkalaisille

Lotta Kouvolainen, Mari Lehtonen & Heli Niemi. Ensiapuopetusta Vuokkoharjun koulun kuudesluokkalaisille. Lahti, syksy 2009, 44 sivua, 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu / Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysala, Hoitotyön koulutusohjelma, Hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, Sairaanhoitaja (AMK). (Lotta Kouvolainen) Diakonisen hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, Sairaanhoitaja (AMK) + diakonian virkakelpoisuus (diakonissa). (Mari Lehtonen, Heli Niemi) Hankkeena toteutetun opinnäytetyön tarkoituksena oli järjestää ensiapuopetusta järveläläisen Vuokkoharjun koulun kuudesluokkalaisille oppilaille. Tavoitteena oli kehittää Vuokkoharjun koulun kuudesluokkalaisten ensiaputaitoja ja lisätä heidän kiinnostustaan ensiapua kohtaan. Lisäksi hankkeessa tuotettiin ensiapuopetusmateriaali Vuokkoharjun koulun opettajien käyttöön. Esiselvityksellä kartoitettiin oppilaiden aikaisemmat ensiaputaidot. Selvityksen tarkoituksena oli myös rajata aiheet tulevia ensiapupäiviä varten. Ensiapupäiviä järjestettiin kaksi, oma molemmille kuudensille luokille. Päivät sisälsivät teoriaopetusta ensiavusta sekä toiminnallisen osuuden, jossa oppilaat harjoittelivat taitojaan case-ryhmissä. Ensiapupäivien päätteeksi oppilaiden oppimista testattiin samalla kyselyllä, jolla esiselvitys tehtiin. Vuokkoharjun koulun kuudesluokkalaisten oppilaiden ensiaputaidot kehittyivät. Myönteisen ilmapiirin ja yhteistoiminnallisuuden johdosta oppilaiden halu osallistua ensiaputoimintaan myöhemmin saattoi lisääntyä. Vuokkoharjun koulun opettajat saivat ensiapuopetusmateriaalin, jolla he voivat jatkaa ensiavun opettamista. Asiasanat: ensiapu, opetus, peruskoulu, turvallisuuskasvatus, opetusaineisto, yhteistoiminnallinen oppiminenLotta Kouvolainen, Mari Lehtonen & Heli Niemi. First aid training for sixth-graders of Vuokkoharju elementary school. Lahti, fall 2009. 44 pages, 3 appen-dices. Diaconia University of Applied Sciences / Lahti University of Applied Sciences, Faculty of Social and Health Care, Degree Programme in Nursing, Specializa-tion in Nursing, Nurse. (Lotta Kouvolainen) Specialization in Diaconal Nursing, Nurse (Mari Lehtonen, Heli Niemi) The purpose of this project-based bachelor’s thesis was to offer training in first aid to sixth-graders of Vuokkoharju elementary school in Järvelä. This first-aid training was organized with the intention of improving sixth-graders’ first-aid skills and increasing their interest in first aid. The results this bachelor’s thesis also include first-aid training material that can be used in Vuokkoharju elementary school for other training sessions in the future. A pre-questionnaire was made to study the already existing first-aid skills of the sixth-graders in question. The purpose of the pre-questionnaire was also to identify specific topics for the first-aid training. The training was organized as two theme days, one for both sixth-grade classes. Theme days included teach-ing first aid theory and a functional part, where pupils had a chance to practice their skills in three case groups. After both theme days pupils answered the same questionnaire used before training. The purpose of this was to evaluate learning. According to both questionnaires, the first-aid skills of sixth-graders of Vuokko-harju elementary school improved. The positive and co-operative atmosphere may have played a part in pupils’ increased interest in first aid. Key words: first aid, co-operative learning, elementary schoo

Virtuaalimaailmojen ja pelien käyttömahdollisuuksia opetuksessa

Non peer reviewe

Association of Picornavirus Infections With Acute Otitis Media in a Prospective Birth Cohort Study

Background. Human rhinoviruses (HRVs), human enteroviruses (HEVs) and human parechoviruses (HPeVs) have been linked to acute otitis media (AOM). We evaluated this association in a prospective birth cohort setting. Methods. A total of 324 healthy infants were followed up from birth to age 3 years. Nasal swab samples were collected at age 3, 6, 12, 18, 24, and 36 months and screened for HRV and HEV using real-time reverse-transcription quantitative polymerase chain reaction. Stool samples were collected monthly and analyzed for HRV, HEV, and HPeV. AOM episodes diagnosed by physicians were reported by parents in a diary. The association of viruses with AOM was analyzed using generalized estimation equations, and their relative contributions using population-attributable risk percentages. Results. A clear association was found between AOM episodes and simultaneous detection of HEV (adjusted odds ratio for the detection of virus in stools, 2.04; 95% confidence interval, 1.06-3.91) and HRV (1.54; 1.04-2.30). HPeV showed a similar, yet nonsignificant trend (adjusted odds ratio, 1.44; 95% confidence interval, .81-2.56). HRV and HEV showed higher population-attributable risk percentages (25% and 20%) than HPeV (11%). Conclusions. HEVs and HRVs may contribute to the development of AOM in a relatively large proportion of cases.Peer reviewe

Genetic predisposition to uterine leiomyoma is determined by loci for genitourinary development and genome stability

Uterine leiomyomas (ULs) are benign tumors that are a major burden to women's health. A genome-wide association study on 15,453 UL cases and 392,628 controls was performed, followed by replication of the genomic risk in six cohorts. Effects of the risk alleles were evaluated in view of molecular and clinical characteristics. 22 loci displayed a genome-wide significant association. The likely predisposition genes could be grouped to two biological processes. Genes involved in genome stability were represented by TERT, TERC, OBFC1 - highlighting the role of telomere maintenance - TP53 and ATM. Genes involved in genitourinary development, WNT4, WT1, SALL1, MED12, ESR1, GREB1, FOXO1, DMRT1 and uterine stem cell marker antigen CD44, formed another strong subgroup. The combined risk contributed by the 22 loci was associated with MED12 mutation-positive tumors. The findings link genes for uterine development and genetic stability to leiomyomagenesis, and in part explain the more frequent occurrence of UL in women of African origin.Peer reviewe

Tila haltuun! – Suositukset virtuaalisen suomen opiskelun toteuttamiseen

Mit&auml; on virtuaalinen oppiminen? K&auml;site ja ilmi&ouml; ovat laajoja, osittain rajoiltaan hahmottomia ja voivat n&auml;in ollen viesti&auml; tulkitsijoilleen eri asioita. Virtuaalista suomen opiskelua kehitt&auml;m&auml;ss&auml; -hanke (Euroopan sosiaalirahasto, ESR) vastaa tarpeeseen selvitt&auml;&auml; virtuaalisen suomen oppimisen mahdollisuuksia sek&auml; avata ilmi&ouml;t&auml; ja k&auml;sitteit&auml; sen ymp&auml;rill&auml;. Hankkeen toteutuksessa yhdistyy alun perin kahden eri hankesuunnitelman ja n&auml;k&ouml;kulman sis&auml;lt&ouml;j&auml;. Suunnitelmista toinen painottui avoimen monen k&auml;ytt&auml;j&auml;n ymp&auml;rist&ouml;n suunnitteluun ja toinen yksinpelattavan pelin suunnitteluun. Hankkeen tavoite oli koota eri n&auml;k&ouml;kulmia edustavia tahoja ty&ouml;st&auml;m&auml;&auml;n virtuaalisten oppimisymp&auml;rist&ouml;jen hyvi&auml; k&auml;yt&auml;nt&ouml;j&auml;, ker&auml;t&auml; kokemuksia suomen kielen virtuaalisen oppimisymp&auml;rist&ouml;n toteuttamisesta ja laatia suosituksia virtuaalisesta suomen kielen oppimisesta. Tila haltuun! -suositusraportti k&auml;sittelee laajasti erilaisia mahdollisia toteuttamistapoja; hankkeessa saatiin arvokasta sis&auml;lt&ouml;&auml; suosituksiin pienimuotoisen yksinpelattavan pelidemon tuotantoprosessin avulla. Suosituksia ty&ouml;st&auml;nyt hankeverkosto koostui tutkimusorganisaatioista ja k&auml;yt&auml;nn&ouml;n toimijoista pedagogiikan, kotoutumisen, kielenoppimisen, suomi toisena kielen&auml; -opetuksen sek&auml; pelillisen ja virtuaalisen oppimisen kehityksen parista. Hanketta koordinoi Turun yliopiston Brahea-keskuksen Kehitt&auml;mispalvelut ja verkostossa olivat mukana Turun yliopiston Braheakeskuksen Tekniikan tutkimuskeskus, Tampereen Aikuiskoulutuskeskus, Tampereen yliopiston Informaatiotieteiden yksikk&ouml;, Axxell Oy, Jyv&auml;skyl&auml;n yliopiston Kielikeskus, Heuristica Oy, PragmatIQ Oy ja Ubiikki Oy. Tampereen Aikuiskoulutuskeskus koordinoi suositusraportin ty&ouml;st&auml;mist&auml;. Hankkeen moniammatillisessa ja -toimijaisessa yhteisty&ouml;ss&auml; on ollut mahdollista oppia yhdess&auml;: k&auml;yt&auml;nn&ouml;ss&auml; t&auml;m&auml; suositusraportti kiteytt&auml;&auml; lukijalle, mit&auml; opimme eri n&auml;k&ouml;kulmia yhdist&auml;m&auml;ll&auml; l&auml;hes vuoden kest&auml;v&auml;n matkamme varrella virtuaalisen oppimisymp&auml;rist&ouml;n toteuttamisesta. Suositusraportin eri luvuissa on haluttu s&auml;ilytt&auml;&auml; kirjoittajien k&auml;den j&auml;lki ja &auml;&auml;ni, monimuotoisuus, mink&auml; vuoksi kaikkia tyylej&auml; ei ole yhten&auml;istetty. Kirjoittajat n&auml;kyv&auml;t lukujen yhteydess&auml; joko alalukujen sis&auml;ll&ouml;n mukaisessa tai tekij&auml;j&auml;rjestyksess&auml;. Kirjoitusprosessissa koko hankeverkosto on vapaasti kommentoinut ja tukenut kaikkien lukujen ty&ouml;st&auml;mist&auml;. Voit tutustua kirjoittajiin tarkemmin suositusraportin Tekij&auml;t-osassa. Suositusraportin aluksi K&auml;siteavain esittelee lukijalle lyhyesti suositusten keskeisimm&auml;t k&auml;sitteet. Laajemmat kuvaukset n&auml;ist&auml; k&auml;sitteist&auml; ja my&ouml;s muita eri sis&auml;lt&ouml;ihin liittyvi&auml; k&auml;sitteit&auml; l&ouml;ytyy kunkin sis&auml;lt&ouml;luvun alta. Alun perin kokosimme k&auml;sitteit&auml; arviointikriteerien n&auml;k&ouml;kulmasta: mitk&auml; asiat olisi hyv&auml; ottaa huomioon virtuaalista oppimisymp&auml;rist&ouml;&auml; suunniteltaessa. Arviointin&auml;k&ouml;kulman sijaan K&auml;siteavain kokoaa yhteen ja avaa lukijalle t&auml;rkeimm&auml;t k&auml;sitteet. Suosituksien luku 9 kokoaa yhteen (arviointikriteerien kaltaisia) asioita, joita on huomioitava virtuaalisen oppimisymp&auml;rist&ouml;n suunnittelussa ja toteutuksessa. Suomeen muutetaan monista syist&auml; ja muuttajien taustat ovat kesken&auml;&auml;n erilaiset. Jokaisella kotoutujalla on oma yksil&ouml;llinen polkunsa suomenkieliseen ja suomalaiseen yhteiskuntaan. Luku 1 Miksi suomenoppija tarvitsee uusia oppimisratkaisuja? k&auml;sittelee kotoutumista ja niit&auml; haasteita, joita kohdataan kotoutumiskoulutuksen arjessa. Luku taustoittaa niit&auml; tilanteita, joissa virtuaalisista oppimisymp&auml;rist&ouml;ist&auml; voi olla hy&ouml;ty&auml; kotoutumiseen ja kielen oppimiseen luokkaopetuksen rinnalla tai sen asemesta. Luvussa 2 Pedagoginen perusta kielenoppimisessa tarkastellaan nykytutkimuksen valossa k&auml;sityksi&auml; kielenoppimisesta sek&auml; siihen liittyen kielenoppimisen pedagogista perustaa ja keskeisi&auml; k&auml;sitteit&auml;. Lis&auml;ksi luku esittelee l&auml;hdekirjallisuuden avulla tutkimustuloksia pelillis7 ten ja avointen teknologiaymp&auml;rist&ouml;jen k&auml;ytt&auml;misest&auml; kieltenopetuksessa. Kielenoppiminen teknologian tuella on yksi soveltavan kielitieteen osa-alue, jossa tutkitaan ja tarkastellaan eri n&auml;k&ouml;kulmista esimerkiksi k&auml;yt&auml;nn&ouml;n teknologisia ratkaisuja ja pedagogisia kokeiluja sek&auml; teoreettisia ilmi&ouml;it&auml; kielenoppimisessa. Luku 3 Avoimien virtuaaliymp&auml;rist&ouml;jen opetusk&auml;yt&ouml;n mahdollisuuksia nostaa esiin avoimien virtuaaliymp&auml;rist&ouml;jen mahdollisia vahvuuksia maahanmuuttajien suomen kielen sek&auml; ty&ouml;el&auml;m&auml;- ja yhteiskuntatiedon opetuksessa, joita voivat olla muun muassa vuorovaikutteisuus ja viestint&auml;v&auml;lineet, tilallisuus, jaettu l&auml;sn&auml;olon tunne (co-presence), visualisointi, immersio, simulointi ja kontekstualisointi sek&auml; avatar ja identiteettikokeilut. Luku 4 Pelillisyyden mahdollisuudet k&auml;sittelee pelillisyyden mahdollisia vahvuuksia maahanmuuttajien suomen kielen sek&auml; ty&ouml;el&auml;m&auml;- ja yhteiskuntatiedon opetuksessa, joita ovat esimerkiksi tarinallisuus, ongelmanratkaisu, interaktiivisuus, jatkuva palaute ja vaihtoehtoiset ratkaisut. Luku 5 Virtuaalisen oppimisymp&auml;rist&ouml;n alustan valinta k&auml;sittelee virtuaalisen oppimisymp&auml;rist&ouml;n alustavertailuun liittyvi&auml; kriteerej&auml; ja valintoja. Alustavaihtoehtojen kartoittamiseksi hankkeessa toteutettiin vertailu, jossa vertailtiin kymment&auml; alustaa 15 p&auml;&auml;kriteerin avulla. Vertailukriteerit perustuivat hankkeen tarpeisiin sek&auml; viiteen aikaisemmin toteutettuun vertailuun. Erilaisia alustoja on olemassa kymmenitt&auml;in, ja alustat eroavat toisistaan niin teknisen toteutuksen, hinnoittelun kuin toiminnallisuuden osalta. Luku 6 Kokemuksia pelidemon kehitysty&ouml;n eri vaiheista monitoimijaisessa yhteisty&ouml;ss&auml; kuvailee kokemuksia suositushankkeen aikana toteutetun yksinpelattavan pelidemon kehitysty&ouml;st&auml; sen eri vaiheissa monitoimijaisena yhteisty&ouml;n&auml;. Luku sis&auml;lt&auml;&auml; k&auml;sikirjoituksen, teknisen toteutuksen, testauksen ja k&auml;ytt&auml;j&auml;kokemusten n&auml;k&ouml;kulmat. Lis&auml;ksi luku k&auml;sittelee moniammatillista ja monitoimijaista yhteisty&ouml;t&auml; pelidemon toteuttamisessa. Luku 7 Virtuaalimaailmojen ja -pelien k&auml;ytt&ouml;mahdollisuuksia opetuksessa esittelee opettajien k&auml;sityksi&auml; virtuaalimaailmojen mahdollisuuksista opetusk&auml;yt&ouml;ss&auml; suositushankkeessa toteutetun kartoituskyselyn tulosten kautta. Lis&auml;ksi luku nostaa esiin erilaisia esimerkkitapoja k&auml;ytt&auml;&auml; 3D-virtuaalimaailmoja ja pelej&auml; opetuksessa ja opiskelussa sek&auml; niiden tarjoamia resursseja ja mahdollisia haasteita. Luvussa kuvataan 3D-virtuaalimaailmojen ja pelien mahdollisia k&auml;ytt&ouml;tapoja kahden jatkumon kautta: avoin monen k&auml;ytt&auml;j&auml;n ymp&auml;rist&ouml; &minus; k&auml;sikirjoitettu peli sek&auml; ohjattu opiskelu &minus; itseopiskelu. Jatkumot tarjoavat mahdollisuuden tarkastella joitakin virtuaalimaailmojen ja pelien k&auml;ytt&ouml;tapoja ja pohtia, miten ne eroavat toisistaan opetuksen ja opiskelun n&auml;k&ouml;kulmasta. Hankkeessa toteutettuun oppimisymp&auml;rist&ouml;&ouml;n on k&auml;ytetty niit&auml; ty&ouml;kaluja ja laitteita, jotka toteutushetkell&auml; olivat helposti ja edullisesti saatavilla. Teknologia kuitenkin kehittyy nopeasti, ja t&auml;ysin uudenlaiset ja j&auml;nnitt&auml;v&auml;t mahdollisuudet alkavat yleisty&auml; l&auml;hitulevaisuudessa. Luku 8 Tulevaisuudenn&auml;kymi&auml; tarkastelee kehittyv&auml;n teknologian tarjoamia ja kielenopetuksen kannalta merkitt&auml;vi&auml; uusia mahdollisuuksia, kuten virtuaalitodellisuus ja virtuaalisilmikot, lis&auml;tty todellisuus, 360&deg;-videoteknologia, puheentunnistus ja luonnollisen kielen k&auml;sittely sek&auml; puhesynteesi. Luku 9 Suositukset tukee virtuaalisen oppimisymp&auml;rist&ouml;n suunnittelussa ja toteutuksessa eteen tulevien valintojen tekemist&auml;. Luku kiteytt&auml;&auml; edelt&auml;vien lukujen sis&auml;ll&ouml;ist&auml; nousevia keskeisimpi&auml; huomioita suositusten muodossa. Esit&auml;mme virtuaalisen oppimisymp&auml;rist&ouml;n toteuttamisen prosessina metrokarttamallin avulla, jonka tavoitteena on korostaa toteutusprosessin iteratiivisuutta, eri vaiheissa huomioitavia sis&auml;lt&ouml;j&auml; sek&auml; nostaa esiin mahdollisia eroja ja yht&auml;l&auml;isyyksi&auml; avoimen monen k&auml;ytt&auml;j&auml;n ymp&auml;rist&ouml;n ja yksinpelattavan pelin toteutuksen n&auml;k&ouml;kulmasta. Luku tarjoaa lis&auml;ksi vinkkej&auml; monitoimijaisen yhteisty&ouml;n johtamiseen. 8 Hyvi&auml; k&auml;yt&auml;nteit&auml; ja kokemuksia suomalaisista ja kansainv&auml;lisist&auml; virtuaalimaailmojen ja pelien k&auml;yt&ouml;st&auml; oppimisessa on sijoitettu eri lukujen sis&auml;&auml;n erillisiin laatikoihin. Kommentit ovat lyhyit&auml; tietty&auml; sis&auml;lt&ouml;&auml; korostavia huomioita, kommenttipuheenvuorot laajempia esityksi&auml; ja esimerkit havainnollistavat tai tuovat vertailukohtaa luvussa k&auml;sitelt&auml;v&auml;&auml;n sis&auml;lt&ouml;&ouml;n. Osa hyvien k&auml;yt&auml;nt&ouml;jen kuvauksista on hankeverkoston j&auml;senten laatimia esittelyj&auml; ja osa on koottu hankkeen j&auml;rjest&auml;m&auml;n Virtual worlds and games in language learning -ty&ouml;pajan yhteydess&auml; asiantuntijoille tehdyll&auml; kyselyll&auml;. Tavoitteena ei aina ole yksitt&auml;isten kokeilujen kokonaiskuvaus, vaan tarkoitus on nostaa esiin kokeneiden kehitt&auml;jien, tutkijoiden ja pedagogien virtuaaliymp&auml;rist&ouml;jen suunnittelua ja toteuttamista tukevia huomioita. Kansainv&auml;liseen ty&ouml;pajaan osallistuneiden asiantuntijoiden n&auml;k&ouml;kulmat painottuvat monen k&auml;ytt&auml;j&auml;n avoimiin virtuaaliymp&auml;rist&ouml;ihin, joista ei selvityshankkeen aikana saatu kokemuksia pilotoimalla. Ty&ouml;pajan asiantuntijat avaavat selvityshankkeessa kehitetyn yksinpelattavan pelin pelidemon rinnalle lis&auml;&auml; n&auml;k&ouml;kulmia virtuaaliseen kielen oppimiseen avoimien monen k&auml;ytt&auml;j&auml;n virtuaaliymp&auml;rist&ouml;jen k&auml;ytt&ouml;kokemusten kautta. Kommentteja ja huomioita hyvist&auml; k&auml;yt&auml;nteist&auml; kansainv&auml;lisen ty&ouml;pajan asiantuntijoilta tuottivat Mats Deutschmann (Ume&aring; University), Mari Carmen Gil Ortega (Education Innovation Centre, University of the West of England), Kristina Kemi (Tampereen Aikuiskoulutuskeskus), Pasi Mattila (Centre for Internet Excellence, Oulun yliopisto), Susanna Nocchi (School of Languages, Law and Social Science, Dublin Institute of Technology), Pekka Qvist (Metaverstas Oy) ja Ciara Wigham (Centre de Langues, Facult&eacute; des Langues, Universit&eacute; Lyon 2). Suositusraporttia t&auml;ydent&auml;&auml; s&auml;hk&ouml;inen ty&ouml;p&ouml;yt&auml; osoitteessa http://tribe.accedor.fi/3dsuomi josta l&ouml;ytyy kattavammin hankkeen aikana tuotettuja materiaaleja muun muassa alustavertailun tulokset, pelidemo ja opettajille suunnatun kartoituskyselyn vastaukset. Virtuaalista tilaa ja lukuisia muita virtuaalisuuden tarjoamia mahdollisuuksia ei ole viel&auml; juuri hy&ouml;dynnetty suomen kielen oppimisessa. Nyt on aika ottaa virtuaalinen Tila haltuun!</p

Hydroxychloroquine reduces interleukin-6 levels after myocardial infarction : The randomized, double-blind, placebo-controlled OXI pilot trial

Objectives: To determine the anti-inflammatory effect and safety of hydroxychloroquine after acute myocardial infarction. Method: In this multicenter, double-blind, placebo-controlled OXI trial, 125 myocardial infarction patients were randomized at a median of 43 h after hospitalization to receive hydroxychloroquine 300 mg (n = 64) or placebo (n = 61) once daily for 6 months and, followed for an average of 32 months. Laboratory values were measured at baseline, 1, 6, and 12 months. Results: The levels of interleukin-6 (IL-6) were comparable at baseline between study groups (p = 0.18). At six months, the IL-6 levels were lower in the hydroxychloroquine group (p = 0.042, between groups), and in the on-treatment analysis, the difference at this time point was even more pronounced (p = 0.019, respectively). The high-sensitivity C-reactive protein levels did not differ significantly between study groups at any time points. Eleven patients in the hydroxychloroquine group and four in the placebo group had adverse events leading to in-terruption or withdrawal of study medication, none of which was serious (p = 0.10, between groups). Conclusions: In patients with myocardial infarction, hydroxychloroquine reduced IL-6 levels significantly more than did placebo without causing any clinically significant adverse events. A larger randomized clinical trial is warranted to prove the potential ability of hydroxychloroquine to reduce cardiovascular endpoints after myocar-dial infarction. (c) 2021 The Authors. Published by Elsevier B.V. This is an open access article under the CC BY license (http:// creativecommons.org/licenses/by/4.0/).Peer reviewe

Deficient H2A.Z deposition is associated with genesis of uterine leiomyoma

One in four women suffers from uterine leiomyomas (ULs)-benign tumours of the uterine wall, also known as uterine fibroids-at some point in premenopausal life. ULs can cause excessive bleeding, pain and infertility(1), and are a common cause of hysterectomy(2). They emerge through at least three distinct genetic drivers: mutations in MED12 or FH, or genomic rearrangement of HMGA2(3). Here we created genome-wide datasets, using DNA, RNA, assay for transposase-accessible chromatin (ATAC), chromatin immunoprecipitation (ChIP) and HiC chromatin immunoprecipitation (HiChIP) sequencing of primary tissues to profoundly understand the genesis of UL. We identified somatic mutations in genes encoding six members of the SRCAP histone-loading complex(4), and found that germline mutations in the SRCAP members YEATS4 and ZNHIT1 predispose women to UL. Tumours bearing these mutations showed defective deposition of the histone variant H2A.Z. In ULs, H2A.Z occupancy correlated positively with chromatin accessibility and gene expression, and negatively with DNA methylation, but these correlations were weak in tumours bearing SRCAP complex mutations. In these tumours, open chromatin emerged at transcription start sites where H2A.Z was lost, which was associated with upregulation of genes. Furthermore, YEATS4 defects were associated with abnormal upregulation of bivalent embryonic stem cell genes, as previously shown in mice(5). Our work describes a potential mechanism of tumorigenesis-epigenetic instability caused by deficient H2A.Z deposition-and suggests that ULs arise through an aberrant differentiation program driven by deranged chromatin, emanating from a small number of mutually exclusive driver mutations.Peer reviewe