EUROOPAN IHMISOIKEUSTUOMIOISTUIN VALTION YMPÄRISTÖVASTUUN KEHITTÄJÄNÄ

Tutkimuksen tarkoituksensa on systematisoida Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja identifioida siitä ympäristöä koskevia valtion velvoitteita. Velvoitteet koskevat niin ennakollisia toimia kuin vahingonkorvauksia. Myös velvoitteiden ennakoitavuuteen ja tulevaisuuden kehityskulkuun otetaan kantaa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antamia velvoitteita ja niistä syntyvää valtion vastuuta verrataan ympäristöoikeudessa ilmeneviin suojeluaukkoihin tai järjestelmän yleiseen suojeluheikkouteen. Tutkimus tarkastelee yleisen vastuumäärittelyn lisäksi erityiskysymyksenä ilmastonmuutosta sen ajankohtaisuuden vuoksi. Ilmastonmuutoksen yhteydessä käsitellään esimerkiksi ekstraterritoriaalisen vastuun problematiikkaa ja hajasaasteen vastuuttamisen ongelmia. Tutkimus ottaa samalla kantaa yleisemmin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioiden merkitykseen paitsi sopimusvaltioiden piirissä, niin myös laajemmin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen roolia käsitellään myös vastaanottavana osapuolena, sillä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin hyödyntää myös enenevässä määrin Euroopan ihmisoikeussopimuksen ulkopuolisia lähteitä tulkinnoissaan. Tutkielman voidaankin punnitsevan myös kysymystä siitä, missä määrin kansainvälisen oikeuden eri osa-alueilla esiintyviä yleisiä oppeja voi hyödyntää muussa kuin alkuperäisessä kontekstissa. Asiasanat: Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, ympäristö, valtion vastuu, ihmisoikeudet, EU, kansainvälinen oikeus, Euroopan ihmisoikeussopimus, tulkintaperiaattee

Enemmän irti kuulemisprosessista: kohti yhteistoiminnallisia menettelyjä lainvalmistelussa

Tässä julkaisussa arvioidaan, minkälaisia hyötyjä uudenlaiset osallistumisen ja yhteistoiminnan (collaboration) menetelmät ovat tuoneet lainvalmisteluprosesseihin ja mitä näistä kokemuksista voidaan oppia lainvalmistelun kehittämisessä. Julkaisussa esitellään neljässä eri lainvalmisteluhankkeessa toteutetut kuulemisprosessit ja niissä hyödynnettyjä osallistumisen ja yhteistoiminnan menetelmiä. Yhteistoiminnallisilla menetelmillä tarkoitetaan osallistumisen prosesseja, jotka tähtäävät erilaisten näkökulmien yhteensovittamiseen ja yhteiseen ongelmanratkaisuun. Esimerkkihankkeissa on hyödynnetty erilaisia kuulemisen menetelmiä. Tällaisia ovat tavanomaisten lausuntopyyntöjen ohella muun muassa sähköiset kyselyt, verkkokeskustelut, työryhmät, työpajat, esittelytilaisuudet ja dialogitilaisuudet. Olennaiseksi osoittautuu se, miten valmisteluprosessin kokonaisuus jäsentyy ja mihin tarkoitukseen osallistumisen menetelmiä hyödynnetään. Selvimmin yhteistoiminnallisia elementtejä sisältävissä menettelyissä osalliset ovat yhdessä ratkaisemassa lainsäädäntöhankkeiden keskeisiä pulma- ja kiistakysymyksiä. Tarkastelu osoittaa, että yhteistoiminnallisuus ei kuitenkaan sovellu yhtä hyvin kaikkiin lainvalmisteluhankkeisiin