Suomen metsät 2004–2008 ja niiden kehitys 1921–2008

MetsävaratTässä julkaisusssa esitetään valtakunnan metsien 10. inventointiin (VMI10) perustuvat tiedot Suomen metsävaroista ja metsien tilasta. Maastotiedot on kerätty vuosina 1996–2004. Tulokset esitetään metsäkeskusalueittain, osa tuloksista myös puuntuotannon rajoitusten ja metsänomistajaryhmän mukaan jaoteltuna. Metsien kehitystä tarkastellaan vertailemalla tuloksia aiempien inventointien tuloksiin 1920-luvun alun VMI1:stä lähtien. Julkaisussa esitetään myös VMI10:ssä käytetyt mittaus- ja laskentamenetelmät. Suomen metsien puumäärä on jatkanut lisäystään. Puuston kokonaistilavuus on 2,2 miljardia kuutiometriä, kun 1920-luvun alussa nykyisen Suomen puuston määrä oli 1,4 miljardia kuutiometriä. Puuston vuotuinen kasvu oli inventointia edeltäneillä 5 vuoden mittausjaksoilla lähes 100 miljoonaa kuutiometriä. Suomen metsissä nuorien metsien osuus on suuri, mikä selittää puumäärän lisäystä ja puuston lisääntyvää kasvua. Soiden ojitus on lisännyt metsämaan alaa noin 1,5 miljoonaa hehtaaria, mikä myös selittää puuston määrän ja kasvun lisäystä. Edelliseen inventointiin verrattuna metsämaan ala on kuitenkin pienentynyt maanrakennustoiminnan vaikutuksesta. Metsien terveydentila on hyvä, vakavia tuhoja havaittiin inventoinnissa vain noin 4 %:lla metsä maan alasta. Metsähoidollinen tila on tyydyttävä – 73 % puuntuotannon metsämaan metsistä on metsänhoidolliselta tilataan hyviä tai tyydyttäviä. Nuorissa metsissä on kuitenkin aiempaa enemmän kiireelliä taimikonhoito- ja ensiharvennustarpeita. Metsä-, kitu- ja joutomaan alasta noin 2 %:lla on arvokkaita biotooppeja, jotka VMI:n maasto arvion mukaan todennäköisesti täyttävät metsälain 10 pykälän kriteerit lukuun alueellista yleisyyttä, johon VMI:n arvioinnissa ei ole otettu kantaa. Arvokkaat elinympäristöt on otettu hyvin huomioon metsien käsittelyssä. Lahopuuston määrä on edelliseen inventointiin verrattuna lisääntynyt Etelä-Suomessa, mutta näyttäisi hieman pienentyneen Pohjois-Suomessa

Suomen metsät 2009–2013 ja niiden kehitys 1921–2013

Tässä julkaisussa esitetään valtakunnan metsien 11. inventoinnin (VMI11) tulokset Suomen metsävaroista ja metsien tilasta. Maastotiedot on kerätty vuosina 2009–2013. Metsien kehitystä tarkastellaan 1920-luvulta lähtien vertailemalla VMI11:n tuloksia aiempien inventointien (VMI1–VMI10) tuloksiin. Julkaisussa esitetään myös VMI11:n menetelmät maastomittausten ja laskentamenetelmien osalta. Puuston määrä on 2,4 miljardia kuutiometriä. Edelliseen inventointiin verrattuna lisäystä on 150 miljoonaa kuutiometriä ja 1920-luvun puumäärään verrattuna noin miljardi kuutiometriä. Puuston määrästä 50 % on mäntyä, 30 % kuusta, 20 % koivua. 1920-lukuun verrattuna kaikkien em. puulajiryhmien kokonaistilavuus on lisääntynyt selvästi, esimerkiksi lehtipuun määrä on lisääntynyt puolitoistakertaiseksi. Puuston vuotuinen kasvu inventoinnin mittausvuosia edeltäneinä 5 vuotena on ollut keskimäärin 105,5 miljoonaa kuutiometriä. Puuntuotannon metsämaan metsistä 36 % on nuoria kasvatusmetsiä, 30 % varttuneita kasvatusmetsiä, 19 % taimikoita ja 13 % uudistuskypsiä metsiä. Puuttomia uudistusaloja sekä siemen- ja suojuspuustoja on yhteensä vajaat 2 % puuntuotannon metsämaan alasta. Mäntyvaltaisia metsiä on 64 % koko Suomen metsämaan alasta, kuusivaltaisia 25 % ja lehtipuuvaltaisia 10 %. Etelä-Suomen nuorissa metsissä kuusivaltaiset metsät ovat yleistymässä, mikä kertoo siitä, että kuusta suositaan metsän uudistamisessa. Metsikön laatua alentavia tuhoja on 25 %:lla puuntuotannon metsämaan alasta. Kuusivaltaisissa metsissä yleisimpiä tuhonaiheuttajia ovat tuuli ja lumi, mäntyvaltaisissa metsissä lumi ja hirvi, lehtipuuvaltaissa metsissä lahottajasienet ja hirvi. Metsien terveydentila on hyvä, sillä vakavia tuhoja esiintyy vain 3 %:lla puuntuotannon metsämaan alasta. Puuntuotannon metsämaan metsistä 28 % on metsänhoidolliselta tilaltaan hyviä ja 44 % tyydyttäviä. Vajaatuottoisia metsiä on 7 %. Vajaatuottoisten metsien määrä on pienentynyt edelliseen inventointiin verrattuna hieman ja aiempiin inventointeihin verrattuna selvästi. Tulevana 10-vuotiskautena metsänhoidollisia ensiharvennustarpeita on 1,9-kertaisesti ja taimikonhoitotarpeita 1,5-kertaisesti menneen 10-vuotiskauden suoritemääriin verrattuna. Metsien monimuotoisuudelle tärkeän lahopuuston määrän lisääntyminen on Etelä-Suomessa jatkunut. Pohjois-Suomessa lahopuuston määrä on vähentynyt. Pohjois-Suomessa lahopuuston keskitilavuus metsämaalla (8,0 m³/ha) on kuitenkin edelleen yli kaksinkertainen Etelä-Suomeen (3,8 m³/ha) verrattuna. Pysyvien koealojen avulla laskettu puuston vuotuinen luonnonpoistuma on 6,5 miljoonaa kuutiometriä. Tästä 0,9 miljoonaa kuutiometriä on korjattu hakkuissa. Puuston rakenteen ja lahopuuston sekä ihmisen vaikutuksen suhteen luonnontilaisen kaltaisia metsiä on 517 000 hehtaaria.201

Partitioning and Spatial Distribution of Drugs in Ocular Surface Tissues

Ocular drug absorption after eye drop instillation has been widely studied, but partitioning phenomena and spatial drug distribution are poorly understood. We investigated partitioning of seven beta-blocking drugs in corneal epithelium, corneal stroma, including endothelium and conjunctiva, using isolated porcine tissues and cultured human corneal epithelial cells. The chosen beta-blocking drugs had a wide range (-1.76-0.79) of n-octanol/buffer solution distribution coefficients at pH 7.4 (Log D-7.4). In addition, the ocular surface distribution of three beta-blocking drugs was determined by matrix-assisted laser desorption/ionization imaging mass spectrometry (MALDI-IMS) after their simultaneous application in an eye drop to the rabbits in vivo. Studies with isolated porcine corneas revealed that the distribution coefficient (K-p) between the corneal epithelium and donor solution showed a positive relationship and good correlation with Log D-7.4 and about a 50-fold range of K-p values (0.1-5). On the contrary, K-p between corneal stroma and epithelium showed an inverse (negative) relationship and correlation with Log D-7.4 based on a seven-fold range of K-p values. In vitro corneal cell uptake showed a high correlation with the ex vivo corneal epithelium/donor K-p values. Partitioning of the drugs into the porcine conjunctiva also showed a positive relationship with lipophilicity, but the range of K-p values was less than with the corneal epithelium. MALDI-IMS allowed simultaneous detection of three compounds in the cornea, showed data in line with other experiments, and revealed uneven spatial drug distribution in the cornea. Our data indicate the importance of lipophilicity in defining the corneal pharmacokinetics and the K-p values are a useful building block in the kinetic simulation models for topical ocular drug administration.Peer reviewe

Common Inflammation-Related Candidate Gene Variants and Acute Kidney Injury in 2647 Critically Ill Finnish Patients

Acute kidney injury (AKI) is a syndrome with high incidence among the critically ill. Because the clinical variables and currently used biomarkers have failed to predict the individual susceptibility to AKI, candidate gene variants for the trait have been studied. Studies about genetic predisposition to AKI have been mainly underpowered and of moderate quality. We report the association study of 27 genetic variants in a cohort of Finnish critically ill patients, focusing on the replication of associations detected with variants in genes related to inflammation, cell survival, or circulation. In this prospective, observational Finnish Acute Kidney Injury (FINNAKI) study, 2647 patients without chronic kidney disease were genotyped. We defined AKI according to Kidney Disease: Improving Global Outcomes (KDIGO) criteria. We compared severe AKI (Stages 2 and 3, n = 625) to controls (Stage 0, n = 1582). For genotyping we used iPLEX(TM) Assay (Agena Bioscience). We performed the association analyses with PLINK software, using an additive genetic model in logistic regression. Despite the numerous, although contradictory, studies about association between polymorphisms rs1800629 in TNFA and rs1800896 in IL10 and AKI, we found no association (odds ratios 1.06 (95% CI 0.89-1.28, p = 0.51) and 0.92 (95% CI 0.80-1.05, p = 0.20), respectively). Adjusting for confounders did not change the results. To conclude, we could not confirm the associations reported in previous studies in a cohort of critically ill patients.Peer reviewe

Heme oxygenase-1 repeat polymorphism in septic acute kidney injury

Acute kidney injury (AKI) is a syndrome that frequently affects the critically ill. Recently, an increased number of dinucleotide repeats in the HMOX1 gene were reported to associate with development of AKI in cardiac surgery. We aimed to test the replicability of this finding in a Finnish cohort of critically ill septic patients. This multicenter study was part of the national FINNAKI study. We genotyped 300 patients with severe AKI (KDIGO 2 or 3) and 353 controls without AKI (KDIGO 0) for the guanine-thymine (GTn) repeat in the promoter region of the HMOX1 gene. The allele calling was based on the number of repeats, the cut off being 27 repeats in the S-L (short to long) classification, and 27 and 34 repeats for the S-M-L2 (short to medium to very long) classification. The plasma concentrations of heme oxygenase-1 (HO-1) enzyme were measured on admission. The allele distribution in our patients was similar to that published previously, with peaks at 23 and 30 repeats. The S-allele increases AKI risk. An adjusted OR was 1.30 for each S-allele in an additive genetic model (95% CI 1.01-1.66; p = 0.041). Alleles with a repeat number greater than 34 were significantly associated with lower HO-1 concentration (p<0.001). In septic patients, we report an association between a short repeat in HMOX1 and AKI risk

Potilasturvallisuuteen liittyvät asenteet ja käsitykset muodostuvat lääketieteen opiskelijoilla jo varhain

Tiivistelmä Lähtökohdat: Potilasturvallisuuden kehittäminen edellyttää työelämään siirtyvien opiskelijoiden asenteisiin vaikuttamista. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia käsityksiä, tietoja ja asenteita oli potilasturvallisuudesta. Menetelmät: Vuosina 2016–2018 Oulun lääketieteellisen tiedekunnan kolmannen vuoden opiskelijat täyttivät vapaaehtoisen kyselylomakkeen, joka sisälsi 22 potilasturvallisuuteen liittyvää väittämää. Vastausvaihtoehdot olivat 1–5 (1 = täysin eri mieltä, 5 = täysin samaa mieltä). Tulokset: Täytetyn lomakkeen palautti 153/417 (36,7 %) opiskelijaa. Heistä 96,7 % piti potilasturvallisuutta sekä avointa ilmapiiriä tärkeinä. 96,1 % piti virheitä väistämättöminä, ja 73,4 % ajatteli lääkärien toiminnan voivan vaikuttaa virheiden syntyyn. Opiskelijoista 96,7 % aikoi työskennellä huolellisemmin virheen tapahduttua. Varhaisen potilasturvallisuuteen liittyvän opetuksen suurempi määrä oli yhteydessä myönteisiin asenteisiin potilasturvallisuutta kohtaan. Päätelmät: Opiskelijoiden asenteet näyttävät kehittyneen prekliinisessä vaiheessa ilman tietoista opetusta. Opetuksen suunnittelussa tulee panostaa pitkällä aikavälillä tapahtuvaan jatkuvaan oppimiseen opintojen alusta lähtien.Abstract Medical students’ knowledge and perceptions about patient safety develop in the preclinical years Background: To improve patient safety culture, the attitudes of graduating medical students need to be influenced. The purpose of this study was to find out what kind of perceptions, attitudes and knowledge medical students had about patient safety before they received education on the subject. Methods: From 2016 to 2018, third-year medical students from the University of Oulu filled in a voluntary questionnaire consisting of 22 questions related to patient safety. All survey questions utilized a 5-point Likert scale ranging from 1 (strongly disagree) to 5 (strongly agree). Results: The questionnaire was returned by 153 of 417 students (36.7%). Evaluation of the questionnaires showed that 96.7% of students considered patient safety and an open workplace environment to be important, 96.1% thought errors were inevitable, 73.4% thought that doctors were able to prevent medical errors by their own actions at work, and 96.7% of students planned to pay more attention at work after having experienced medical errors. There was a positive correlation between received patient safety education and positive attitudes towards patient safety. Conclusions: The findings of this study suggest that medical students’ attitudes towards patient safety develop before they receive education about the subject in their clinical studies. Continuous learning about patient safety should be emphasized in teaching throughout medical school, and it should be considered when developing new curricula