Semi-exclusive DVCS

We consider Semi-Exclusive Deeply Virtual Compton Scattering, gamma* p \to gamma Y (SECS), where Y is an inclusive state of intermediate mass, \Lambda_QCD << m_Y << Q. When the photon is produced with a large transverse momentum k_T \sim m_Y the subprocess is hard and the struck quark fragments independently of the target spectators. Using completeness this allows to express the SECS cross section in terms of ordinary parton distributions. Apart from direct comparisons with data (yet to come) new information on Bloom-Gilman duality may be obtained through comparisons of resonance production via DVCS (gamma* p \to gamma N*) with the SECS scaling distribution in m_Y.Comment: 6 pages, 2 figure

Kalatalouden toimialakatsaus 2015

Kalatalouden toimialakatsauksessa kuvataan suomalaisen merikalastuksen, vesiviljelyn, kalanjalostuksen, kalatukkukaupan ja kalaan erikoistuneen vähittäiskaupan taloudellista tilaa. Katsaus perustuu kalatalouden yritysten viimeisimpiin tilasto- ja tilinpäätöstietoihin. Vuonna 2013 kalatalousalalla oli 1 766 yritystä. Yritysten kokonaistuotot olivat 925 miljoonaa euroa. Kalatalouden tuottama jalostusarvo oli 155 miljoonaa euroa ja yritysten työllistävyys oli 2 835 henkilötyövuotta. Yrityksistä 72 prosenttia oli kalastusyrityksiä. Tuotoiltaan suurin toimiala oli kalan-jalostus. Myös henkilöstöä oli eniten jalostajien palveluksessa. Kalatalouden tuotot kasvoivat kaikissa yritysryhmissä vuonna 2013, kalastusta lukuunottamatta. Kalanjalostuksen ja vesiviljelyn tuotot lisääntyivät suhteellisesti eniten. Kalan ulkomaankauppa jatkoi kasvuaan vuonna 2014, mutta ulkomaankaupan arvo laski. Vuonna 2013 kalastuksen tuotot laskivat isoja troolareita lukuun ottamatta ja kalastuksen tulos heikkeni. Vesiviljely-yritysten tuotot kasvoivat neljänneksen ja kannattavuus kääntyi nousuun. Pienten ja keskisuurten kalanjalostusyritysten nettotulokset laskivat, mutta suurten jalostamoiden kannattavuus parani. Tukkukaupan kannattavuus parani, kun taas kalaan erikoistuneen vähittäiskaupan kannattavuus heikkeni merkittävästi kaikissa yrityskokoluokissa.201

Liikuntaharjoittelun vaikutus viskeraalirasvan määrään ja koko kehon insuliiniherkkyyteen : Interventiotutkimus monotsygoottisilla kaksospareilla

Viskeraalirasvaksi kutsutaan vatsaontelon sisäistä valkoista rasvakudosta. Sen tiedetään olevan aineenvaihdunnallisesti aktiivisempaa kuin ihonalainen rasvakudos. Kun viskeraalirasvamassa lisääntyy, elimistöön muodostuu matala-asteinen tulehdustila, mikä aiheuttaa häiriöitä solujen välisessä signaloinnissa. Viskeraalirasva on myös herkempi kehittämään resistenssin insuliinille kuin ihonalainen rasvakudos. Viskeraalirasvamassan lisääntymisen aiheuttamat aineenvaihdunnan häiriöt lisäävät insuliiniresistenssiä, mikä voi johtaa kakkostyypin diabeteksen puhkeamiseen. Viskeraalirasvamassa ei aina vähene ihmisen laihtuessa. Liikunnan on kuitenkin osoitettu vähentävän viskeraalirasvamassaa ja parantavan koko kehon insuliiniherkkyyttä. Perimän tiedetään vaikuttavan sekä insuliiniherkkyyteen, että yksilön vasteeseen liikunnalle. Tämän interventiotutkimuksen tavoitteena on selvittää, vaikuttaako kuuden kuukauden liikuntainterventio viskeraalirasvamassan määrään ja koko kehon insuliiniherkkyyteen. Tutkimukseen rekrytoitiin 12 monotsygoottisia kaksosparia kolmesta väestöpohjaisesta kohortista. Kaksosten painoindeksit erosivat lähtötilanteessa vähintään 2 kg/m2. Kuuden kuukauden liikuntaintervention, joka koostui kestävyys- voima- ja korkean intensiteetin intervalliharjoittelusta, suoritti 10 kaksosparia. Harjoituskertoja oli viikoittain neljä, joista yksi suoritettiin henkilökohtaisen valmentajan kanssa. Viskeraalirasvamassa määritettiin MRI-kuvasta ja koko kehon insuliiniherkkyyttä kuvaava M-arvo sekä glukoosi- ja lipiditasapainoa kuvaavat veriarvot mitattiin ennen ja jälkeen intervention. Lähtötilanteessa kevyempien ja painavampien kaksosten ryhmien välillä oli merkitsevä ero viskeraalirasvamassan määrässä (p=0,002), paastoinsuliinissa (p=0,015) ja koko kehon insuliiniherkkyyttä kuvaavassa M-arvossa (p=0,010). Viskeraalirasvamassalla oli taipumus vähentyä koko tutkimuskohortissa (p=0,064), vaikka tutkittavien painossa ja rasvaprosentissa ei tapahtunut muutosta. Viskeraalirasvamassan määrä väheni tilastollisesti merkitsevästi painavammilla kaksosilla (0,3743 [0,05;0,70] kg, p=0,029), mutta ei kevyemmillä kaksosilla (0,16 [-0,23;0,55] kg, p=0,381). M-arvo parani samalla tavalla kevyemmillä ja painavammilla kaksosilla (p=0,040, aika x ryhmä p=0,359). Lähtötilanteessa viskeraalirasvan määrä korreloi M-arvon, high density lipoproteiinin (HDL) ja aerobisen kapasiteetin (VO2peak) kanssa negatiivisesti (p≤0,007) ja veren paastoinsuliinin, c-reaktiivisen proteiinin ja triglyseridien kanssa positiivisesti (p≤0,010). Tässä tutkimuksessa osoitimme, että puolen vuoden säännöllinen liikuntaharjoittelu parantaa koko kehon insuliiniherkkyyttä ja voi vähentää viskeraalirasvan määrää, vaikka koko kehon painossa ei tapahtuisikaan muutosta. Lisäksi liikuntaharjoittelun aikaansaama viskeraalirasvan väheneminen näyttäisi olevan riippuvainen sen määrästä

Structure-Function Studies of GDNF Family Ligand-RET signalling

Glial cell line-derived neurotrophic factor (GDNF) and its family members neurturin (NRTN), artemin (ARTN) and persephin (PSPN) are growth factors, which are involved in the development, differentiation and maintenance of many neuron types. In addition, they function outside of the nervous system, e.g. in the development of kidney, testis and liver. GDNF family ligand (GFL) signalling happens through a tetrameric receptor complex, which includes two glycosylphosphatidylinositol (GPI)-anchored GDNF family receptor (GFRα) molecules and two RET (rearranged during transfection) receptor tyrosine kinases. Each of the ligands binds preferentially one of the four GFRα receptors: GDNF binds to GFRα1, NRTN to GFRα2, ARTN to GFRα3 and PSPN to GFRα4. The signal is then delivered by RET, which cannot bind the GFLs on its own, but can bind the GFL-GFRα complex. Under normal cellular conditions, RET is only phosphorylated on the cell surface after ligand binding. At least the GDNF-GFRα1 complex is believed to recruit RET to lipid rafts, where downstream signalling occurs. In general, GFRαs consist of three cysteine-rich domains, but all GFRα4s except for chicken GFRα4 lack domain 1 (D1). We characterised the biochemical and cell biological properties of mouse PSPN receptor GFRα4 and showed that it has a significantly weaker capacity than GFRα1 to recruit RET to the lipid rafts. In spite of that, it can phosphorylate RET in the presence of PSPN and contribute to neuronal differentiation and survival. Therefore, the recruitment of RET to the lipid rafts does not seem to be crucial for the biological activity of all GFRα receptors. Secondly, we demonstrated that GFRα1 D1 stabilises the GDNF-GFRα1 complex and thus affects the phosphorylation of RET and contributes to the biological activity. This may be important in physiological conditions, where the concentration of the ligand or the soluble GFRα1 receptor is low. Our results also suggest a role for D1 in heparin binding and, consequently, in the biodistribution of released GFRα1 or in the formation of the GFL-GFRα-RET complex. We also presented the crystallographic structure of GDNF in the complex with GFRα1 domains 2 and 3. The structure differs from the previously published ARTN-GFRα3 structure in three significant ways. The biochemical data verify the structure and reveal residues participating in the interactions between GFRα1 and GDNF, and preliminarily also between GFRα1 and RET and heparin. Finally, we showed that, the precursor of the oncogenic MEN 2B (multiple endocrine neoplasia type 2) form of RET gets phosphorylated already during its synthesis in the endoplasmic reticulum (ER). We also demonstrated that it associates with Src homology 2 domain-containing protein (SHC) and growth factor receptor-bound protein (GRB2) in the ER, and has the capacity to activate several downstream signalling molecules.GDNF (glial cell line-derived neurotrophic factor), neurturiini, artemiini ja persefiini ovat GDNF-perheen kasvutekijöitä, jotka osallistuvat useiden hermosolutyyppien kehitykseen, erilaistumiseen ja ylläpitoon. Lisäksi ne vaikuttavat hermoston ulkopuolella mm. munuaisen, testiksen ja maksan kehitykseen. Erityisesti GDNF-kasvutekijä on herättänyt paljon tieteellistä mielenkiintoa, sillä GDNF:n on osoitettu edistävän keskiaivojen dopaminergisten hermosolujen elossa pysymistä. Esimerkiksi Parkinsonin taudin oireiden uskotaan johtuvan juuri näiden hermosolujen tuhoutumisesta. GDNF-perheen kasvutekijät välittävät viestinsä soluille reseptorikompleksin avustamana: kaksi GFRα (GDNF family ligand receptor α) molekyyliä ja kaksi RET (rearranged during transfection) molekyyliä muodostavat solun pinnalla kompleksin kahden pysyvästi yhteen liittyneen GDNF-perheen kasvutekijän kanssa. Solukalvon lävistävä RET välittää signaalin solun sisälle, jossa signaali jatkaa kulkuaan. Kaikilla GDNF-perheen kasvutekijöillä on oma GFRα-reseptorinsa, johon ne pääasiassa sitoutuvat: GDNF sitoutuu GFRα1:een, neurturiini GFRα2:een, artemiini GFRα3:een ja persefiini GFRα4:ään. Ainakin GFRα1-molekyylin, RET:n ja GDNF:n muodostaman kompleksin uskotaan syntyvän solukalvon erikoistuneissa osissa, ns. lipidilautoilla. GFRα-molekyylit koostuvat yleensä kolmesta osasta, joita kutsutaan domeeneiksi. GFRα4 tekee kuitenkin poikkeuksen: useimpien eläinlajien GFRα4:stä ensimmäinen domeeni puuttuu kokonaan. Työssämme karakterisoimme hiiren GFRα4-molekyylin ominaisuuksia ja osoitimme, että GFRα4:n, persefiinin ja RET:n kompleksi ei muodostu lipidilautoilla. Tästä huolimatta persefiini ja GFRα4 pystyvät yhdessä RET:n kanssa edistämään hermosolujen erilaistumista ja elossa pysymistä. Näyttää siis siltä, että kompleksin muodostuminen lipidilautoilla ei ole välttämätöntä kompleksin biologisen aktiivisuuden kannalta. Tutkimme myös GFRα1-molekyylin ensimmäisen domeenin merkitystä molekyylin toiminnalle ja osoitimme, että ensimmäinen domeeni myötävaikuttaa GFRα1-molekyylin biologiseen aktiivisuuteen. Tuloksemme osoittavat myös, että tämä domeeni saattaa osallistua solunulkoisen hepariinin sitomiseen ja siten vaikuttaa esimerkiksi liukoisen GFRα1-molekyylin leviämiseen kudoksissa. Lisäksi selvitimme GDNF-GFRα1-kompleksin kolmiulotteisen rakenteen. Rakenteen ja biokemiallisten kokeiden tulosten perusteella tiedämme, mitkä osat GDNF:stä ja GFRα1:stä ovat kosketuksissa toisiinsa, ja pystymme arvioimaan mitkä GFRα1:n osat ovat mahdollisesti kosketuksissa RET:iin tai hepariiniin. Edellisten ohella tutkimme RET-reseptorin syöpää aiheuttavaa muunnosta, RETMEN 2B:tä, ja havaitsimme, että tämän reseptorin esimuoto aktivoituu jo syntyvaiheensa aikana solun sisällä, vaikka normaalisti RET voi toimia vain kypsänä reseptorina solun pinnalla. Tällä aktivoitumisella saattaa olla vaikutusta syöpäsolujen epänormaaliin kasvuun. Tuloksemme antavat arvokasta ja uutta tietoa GDNF-perheen kasvutekijöiden ja niiden reseptorien rakenteesta ja toiminnasta. Nämä havainnot auttavat selittämään kyseisten molekyylien toimintaa ihmiskehon kudoksissa ja saattavat näin olla merkittäviä suunniteltaessa uusia lääkehoitoja esimerkiksi neurodegeneratiivisiin sairauksiin tai joihinkin syöpätyyppeihin

Managing several simultaneous lines of talk in Finnish multi-party mobile messaging

As smartphones have become an integral part of the everyday life of many, we have seen a proliferation of private messaging groups in mobile apps such as WhatsApp. One characteristic of group messaging is the constant presence of multiple simultaneous lines of talk - even more so than in the dyadic mode. In this article, we explore the linguistic and technologically afforded practices of managing simultaneous lines of talk - topics, sequences, larger activities in mobile group messaging. Specifically, we analyze (i) how new lines of talk are initiated next to already existing ones, (ii) how two prior messages are responded to consecutively, and (iii) how non-adjacent messages are responded to. Our data consist of Finnish instant group messaging, and the analysis was conducted using the Conversation Analytic method. Our study complements previous studies on the management of multiple lines of talk in mobile messaging, and more generally, multiactivity in social interaction. In particular, it presents new insights into how practices such as 'and'-prefacing, action-labelling and platform-provided reply-marking are utilized for organizing parallel activities. (c) 2020 Elsevier Ltd. All rights reserved.Peer reviewe

Interactions between estrogen and bone morphogenetic proteins in breast cancer cells

Background and aims: Breast cancer is the second most common cancer in the world after lung cancer, and the most common cancer among women. The risk factors for breast cancer include different hormonal factors and consequently, estrogen has been found to promote breast cancer pathogenesis. Bone morphogenetic proteins (BMP) are a group of growth factors that have been connected to different cancers, including breast cancer. BMPs have been noted to have different effects on breast cancer cells, decreasing proliferation in some, and in contrast, increasing migration and invasion in others. The estrogen and BMP signaling pathways have been shown to have a connection, and they can influence each other's functions. In this study, the objectives are to examine the effect of estrogen on BMP gene expression in six breast cancer cell lines, and to study the effects of estrogen and BMP4 on cell proliferation in two breast cancer cell lines. Methods: The breast cancer cell lines (estrogen receptor positive BT-474, MCF-7, MDA-MB-361, T-47D and ZR-75-30, and the estrogen receptor negative MDA-MB-231) were cultured in estrogen free medium for three days before treatment with 17ẞ-estradiol (E2, 100 nM) or vehicle control for 24 and 48 hours. The gene expression of BMP4 and BMP7, and the positive control genes GREB1 and TFF1 was assessed with qRT-PCR by using a SYBR Green I dye based assay. For examining the cell proliferation, BT-474 and T-47D cells were cultured for three days in estrogen free conditions, and treated with E2 (100 nM), human recombinant BMP4 (100 ng/ml), both, or vehicle control. The cell proliferation was followed by microscopy and imaging, and finally by counting the cells at six (T-47D) and seven (BT-474) days after the treatments. Results: The expression of positive control genes GREB1 and TFF1 increased after estrogen treatment in most estrogen receptor positive cell lines, as expected. Treatment with E2 had a variable effect on BMP4 and BMP7 expression depending on the cell line. BMP4 expression was notably decreased in BT-474, MCF-7 and MDA-MB-361 cell lines, but not in others. The expression of BMP7 was notably decreased in BT-474, T-47D and ZR-75-30, but again, there was no significant change in the others. The cell proliferation experiment showed that as expected, E2 increased cell growth both in BT-474 and T-47D cell line, and that BMP4 was able to inhibit the effect of E2 on cell growth. Conclusions: Estrogen has different effects on BMP4 and BMP7 expression depending on the cell line. In some it decreases BMP expression, and in others it has no significant effect. BMP4 was able to diminish the estrogen induced cell proliferation. This is an important finding that may have clinical applicability for the treatment of breast cancer patients

Nallesairaala apuna lievittämässä sydänsairaiden lasten sairaalapelkoja

Suomessa syntyy joka vuosi noin 500 sydänsairasta lasta. Tavallisin sydämen rakennepoikkeavuus on kammioväliseinän aukko. Yli puolet sydänvikaisista lapsista tarvitsee yhden tai useamman sydänleikkauksen jo lapsuusiässä. Lapsille tehdään vuosittain noin 330 sydänleikkausta Helsingin yliopistollisen keskussairaalan lastenklinikalla. Opinnäytetyö oli toiminnallinen ja se tehtiin yhteistyössä Sydänlapset ja – aikuiset ry:n kanssa. Työn tarkoituksena oli selvittää kyselyn avulla 3-9-vuotiaiden sydänsairaiden lasten (N=9) sairaalapelkoja. Lisäksi selvitettiin lasten pelkoja yleisesti, sekä niihin liittyviä selviytymiskeinoja. Tavoitteena oli lievittää sydänsairaiden lasten pelkoja heille tehtäviä tutkimuksia ja hoitotoimenpiteitä kohtaan Nallesairaala toimipisteen avulla. Opinnäytetyötä ohjaavat kysymykset olivat mistä sydänsairaan lapsen hoitotyö koostuu, miten lapsen kehitys eroaa sydänsairaan lapsen kehityksestä, mitä asioita lapset sekä sydänsairaat lapset pelkäävät sairaalassa ja millaisten selviytymiskeinojen avulla lasten sairaalapelkoja voidaan lievittää. Lasten pelkoja ja niihin liittyviä selviytymiskeinoja selvitettiin kirjallisuuden ja tutkimusten pohjalta. Sydänsairaiden lasten sairaalapeloista saatiin tietoa kyselyn avulla. Vastaukset avattiin sanalliseen muotoon. Ne analysoitiin kysymysten mukaan, jokainen kysymys erikseen. Tulokset vahvistivat asioita, joita myös tiedonhaun pohjalta saatiin lasten pelkoihin liittyen. Tuloksina saatiin, että lapsen ja sydänsairaan lapsen ajattelussa ja psykososiaalisessa kehityksessä, eikä heidän kokemissaan sairaalapeloissa ole juurikaan eroa. Pelot jaettiin toimenpiteisiin-, sairaalaympäristöön- ja lapseen itseensä kohdistuviin pelkoihin. Lapset tarvitsevat kognitiivisia, emotionaalisia, ja toimintokeskeisiä selviytymisstrategioita hallitakseen sairaalaan liittyviä pelkoja. Jatkossa tulisi arvioida Nallesairaalan toimivuutta pelkojen lievittämiskeinona uuden kyselyn avulla. Lisäksi olisi mahdollista tehdä uusi kysely sydänsairaille lapsille, jossa olisi suurempi vastaajien määrä. Tulosten pohjalta saataisiin lisää tietoa sydänsairaille lapsille kohdistettavista sairaalapelkojen hallintakeinoista.Approximately 500 cardiac diseased children are annually born in Finland. The most common structural abnormality is ventricular septal defect. Over half of the cardiac diseased children need one or more cardiac operations already at childhood age. Approximately 330 cardiac operations are annually conducted at the children’s clinic of Helsinki academic central hospital. This thesis was operational and it was conducted in co-operation with Sydänlapset ja –aikuiset association. The objective was to sort out hospital fears of 3-9 year old child cardiac patients. In addition, the children's fears in general and ways of coping with them were also surveyed. The objective was to alleviate the fears children have on examinations and treatment procedures conducted on them upon the help of Teddy bear hospital. Directing questions of the thesis were what does the nursing of child cardiac patient consist of, how a child's development differs from the development of a child cardiac patient, what are children and child cardiac patients fear in hospitals and with what kind of ways the hospital fears of children can be alleviated. The children's fears and related ways of coping with them were clarified on the basis of literature and researches. Information about child cardiac patients' hospital fears were surveyed with an enquiry. The answers were transfigured into verbal form. They were analyzed according to the questions, each question individually. The results confirmed issues about children's hospital fears, that were also found out from the retrieved information. The results implied that there isn't much difference in cerebration and psychosocial development between a child and a child cardiac patient, and also the hospital fears experienced do not differ much. The fears were divided in fears related to the procedure, to the hospital environment and to the children themselves. The children need cognitive, emotional and functional survival strategies in order to learn to control the fears related to the hospital. The functionality of Teddy bear hospital as a way of alleviating fears should be estimated with a new enquiry in the future. In addition, it would be possible to conduct a new enquiry to child cardiac patients covering a bigger amount of respondents. Based on results, more information on ways of controlling child cardiac patients' hospital fears could be obtained

Thermal leptogenesis in a 5D split fermion scenario with bulk neutrinos

We study the thermal leptogenesis in a hybrid model, which combines the so called split fermion model and the bulk neutrino model defined in five dimensional spacetime. This model predicts the existence of a heavy neutrino pair nearly degenerate in mass, whose decays might generate a CP violation large enough for creating the baryon asymmetry of the universe through leptogenesis. We investigate numerically the constraints this sets on the parameters of the model such as the size of the compactified fifth dimension.Comment: 22 pages, 9 figure

Genetics of cryptorchidism and testicular regression

Cryptorchidism, i.e., undescended testis, is one of the most common genital malformations in newborn male babies. The birth rate of cryptorchidism varies from 1.6 to 9.0 %. Etiology of disrupted testicular descent is complex and predisposing causes include genetic, hormonal, environmental, lifestyle and maternal factors. Testicular descent occurs in two major steps and testicular hormones and normal function of hypothalamic–pituitary–testicular axis are important for normal descent. Several gene mutations are associated with syndromic cryptorchidism but they are rarely found in boys with isolated undescended testis.Testicular regression can also cause an empty scrotum. Normal male genital phenotype indicates that the boy has had functioning testis during development. Torsion of the testis can cause testicular regression but in many cases the reason for vanishing testis remains elusive.In this narrative review we discuss genetics of cryptorchidism and testicular regression.</p