Kokemäenjoen vaellussiika – kutualueet ja poikasten esiintyminen

Kokemäenjoki on Selkämeren merkittävin siikajoki, niin historiallisesti kuin nykyään. Joen patoaminen ja rakentaminen sekä valuma alueiden maa- ja metsätaloudellinen käyttö voimakkaan teollisuuskuormituksen ohella heikensi aiemmin vedenlaatua merkittävästi. Alkuperäinen, nopeakasvuinen vaellussiikakanta oli kadota kokonaan lisääntymiskierrosta 1950-luvulla, mutta pelastettiin kalanviljelyn ja istutustoiminnan avulla. Vedenlaadun parantuessa jokeen kudulle nousevien siikojen lisääntyminen on tuottanut tulosta ja Kokemäenjoessa kuoriutuu keväisin merkittävä määrä siianpoikasia. Joessa toteutetussa mädin haudontakokeessa keskimäärin 61 % mädistä selvisi hengissä talven yli, vaikkakin mäti oli keväällä ennen kuoriutumista todennäköisesti sedimentin, levän ja sienirihmaston peittämä. Siianpoikasten kuoriutumisen aikaan toteutetussa poikashaavinnassa selvisi, että poikasia on koko joen matkalla ja voidaan otaksua, että alimman Harjavallan padon alapuolisen alueen lisäksi joessa on myös muita lisääntymisalueita. Luontaisesta kierrosta tulevien siianpoikasten määrä ja pyydystettävyys on suurimmillaan veden lämpötilan ollessa 4,5–6,5 °C. Haavintatyön perusteella kuoriutuminen ajoittuu noin kolmen viikon ajanjaksolle ja poikaset siirtyvät vähitellen virran mukana jokisuistoa kohden. Vastakuoriutuneiden istutuspoikasten havaittiin siirtyneen parissa vuorokaudessa 5 km alavirtaan. Kokemäenjoessa Harjavallan padon alapuolella sijaitsevalla Lammaistenlahdella vaellussiian kutualue kartoitettiin mätipumppaustekniikalla. Alueen syvyys ja pohjan rakenne kartoitettiin kaikuluotauksin ja niiden perusteella alueelle sijoitettiin mätipumppauksen näytteenottopisteet. Näytteet kerättiin syksyllä kudun jälkeen sekä keväällä ennen kuoriutumista. Syksyn mätipumppauksissa mätitiheydet erityisesti voimalaitoskanavan alaosassa olivat korkeita, mutta mätiä löytyi myös varsinaisen päävirta-alueen reunamilta. Talven aikana mädin hävikki oli suuri, mädin keskitiheys oli keväällä 94.8 % alempi kuin syksyllä. Hävikki saattaa johtua voimakkaista virtaamavaihteluista, mätimuniin kohdentuvasta saalistuksesta tai ajoittain erittäin kiintoainepitoisesta vedestä sekä näiden yhdistelmistä. Mädin sijoittumisen perusteella tehty malli osoitti, että mätipumppuun jääneen hajoavan orgaanisen aineksen määrä (pumppausjäännös) ja pohjan tyyppi ovat eniten mädin sijoittumista ohjaavia tekijöitä. Vaellusiian kutu tapahtuu pääosin voimalaitoskanavan alaosassa tasaisessa virrassa ja kudettu mäti ajautuu virran mukana alapuoliselle sora-kivi -alueelle. Raekoko vaihtelee pääosin 63–200 mm välillä, lisäksi joukossa saattaa olla yksittäisiä lohkareita. Pumppausjäännöksen määrä mätialueella on enintään 104.2 g/m2 ja vähintään 10.5 g/m2. Pumppausjäännös korreloi virran nopeuden kanssa ja kertoo osaltaan pidemmän ajan virtaushistoriasta voimakkaasti vuorokausisäännöstellyssä joessa. Mädille liian suuri pumppausjäännös kertyy hitaasti virtaaville alueille ja liian alhainen kovavirtaisille paikoille, lähinnä voimalaitoskanavan alaosaan. Lähes kaikki kevään mätipaikat sijoittuivat mallin osoittamalle alueelle. Vaellussiian lisääntymisalueita rannikolle laskevissa joissa ei ole aiemmin kartoitettu Suomessa. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan otaksua, että lisääntymisalueiden kohentaminen keinotekoisten kiviriuttarakenteiden avulla on mahdollista rakennetuissa joissa. Siian kutualueelle tulisi luoda mädin kehitykselle sopiva alusta, jossa virtaus riittää pitämään sedimentaation poissa, mutta toisaalta ei pyyhkäise ylivirtaamatilanteessa mätiä epäsuotuisalle alueelle. Vaellussiian lisääntymiseen ja luonnontuotantoon liittyvä tietopohja on edelleen ohut, joten lisäselvityksiä tarvitaan mahdollisten kunnostustoimenpiteiden kannattavuuden arvioimiseksi. Kokemäenjoen siikakantojen hoidossa tulisi ylläpitää kalastettavaa kantaa istutuksin, mutta pyrkiä kasvattamaan luonnontuotanto mahdollisimman suureksi kannan monimuotoisuuden vaalimiseksi. Soveltuvien kutualueiden pinta-alan kasvattaminen lisäisi todennäköisesti siian luontaisen lisääntymisen tuottoa voimalaitoksen alapuolisella alueella.201

Baltic herring as nutrition – Risk-benefit analysis

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, onko silakansyönnistä enemmän terveyshyötyä kuin -haittaa Suomessa ja millainen tilanne on eri ikäryhmissä. Aiemmat hyöty-riskiarviot ovat osoittaneet, että kalansyönti on yleensä terveellisempää kuin sen syömättä jättäminen. Tämä johtuu erityisesti kalan terveellisistä omega-3-rasvahapoista. Kuitenkin iso osa hyödyistä tulee aikuisille, joilla on suurentunut sydäntautiriski, ja osa mahdollisista haitoista tulee lapsille hammasvaurioiden ja muiden kehityshäiriöiden riskinä. Eviran toimeksiantona, yhteistyössä THL:n kanssa on vuoden 2014 aikana tehty hyöty-haitta-analyysi, jossa on tarkasteltu nimenomaan eri ikäryhmiä erikseen nykyisen kalankäytön mukaan. Tulokset perustuvat Taloustutkimuksen tekemän kyselyn aineistoon vuodelta 2013, jonka pohjalta on tehty varsinainen terveysvaikutusten tarkastelu. Tulokset ilmaistiin käyttäen haittapainotettuja elinvuosia (Disability Adjusted Life Year DALY) eli yksi DALY vastaa yhtä menetettyä tervettä elinvuotta. Hyödyllisistä ravintoaineista raportissa tarkasteltiin omega-3-rasvahappoja, eikosapentaeenihappoa (EPA) ja dokosaheksaeenihappoa (DHA) sekä D-vitamiinia. Silakassa esiintyvistä terveydelle haitallisista ympäristömyrkyistä tarkasteltiin dioksiineihin luettavia yhdisteitä, joihin kuuluvat polyklooratut dibentso-p-dioksiinit ja polyklooratut furaanit sekä dioksiininkaltaiset polyklooratut bifenyylit (PCB:t). Tulosten mukaan silakansyönti aiheuttaa Suomessa noin 11 (95 % luottamusväli LV 0 – 54) DALY kehityshäiriöistä (hammasvaurio) johtuvaa haittapainotettua elinvuotta (DALY), jotka kaikki kohdistuvat lapsiin äidin välityksellä raskausajan ja imetyksen kautta. Lisäksi silakansyönti aiheuttaa noin 12 (95 % LV 1.7 – 56) DALY dioksiinien aiheuttaman syöpäriskin kautta koko väestössä. Yli 50-vuotiailla naisilla ja varsinkin miehillä silakansyönnin terveyshyödyt ovat selkeästi suuremmat kuin terveyshaitat. Suurimmat terveyshyödyt saadaan sydäntautia ja sydänkuolleisuutta vähentävästä vaikutuksesta, noin -688 (95 % LV -2126 – -41) DALY/vuosi. Tulosten mukaan silakan syönti on vähentynyt väestössä niin paljon, että nykyiset suomalaiset kalan yleiset syöntisuositukset ovat riittävät suojaamaan väestöä dioksiinien ja dioksiinien kaltaisten yhdisteiden aiheuttamilta terveyshaitoilta. Hyöty-haitta-analyysissä tulisi kuitenkin tulevaisuudessa arvioida myös muiden rasvaisten kalojen keräämien ympäristömyrkkyjen kumulatiivisia terveysvaikutuksia ja yleisten syöntisuositusten riittävyyttä.Syftet med denna undersökning var att utreda om konsumtion av strömming från Östersjön ger mer hälsofördelar än hälsoskador i Finland och hurdant läget i olika ålderskategorier är. Tidigare nytta/riskvärderingar har visat att det i allmänhet är hälsosammare att äta fisk än att låta bli att göra det. Det beror särskilt på de hälsosamma omega-3-fettsyrorna i fisken. En stor del av fördelarna tillkommer ändå vuxna personer med förhöjd risk för hjärtsjukdomar och en stor del av skadorna tillkommer barn i form av risk för skador på tänderna och andra utvecklingsstörningar. På uppdrag från Evira och i samarbete med THL har under året 2014 gjorts en nytta/riskanalys, där man uttryckligen granskat olika ålderskategorier skilt för sig i ljuset av den nuvarande konsumtionen av strömming. Resultaten bygger på ett enkätmaterial som Taloustutkimus inhämtat år 2013. Utgående från detta material har sedan den egentliga granskningen av hälsoeffekterna gjorts. Resultaten angavs i form av funktionsjusterade levnadsår (Disability Adjusted Life Year DALY). För de nyttiga näringsämnenas del granskades i rapporten omega-3-fettsyrorna eikosapentaensyra (EPA) och dokosahexaensyra (DHA) och vitamin D. Av de hälsovådliga miljögifterna som förekommer i strömming granskades dioxiner, polyklorerade dibenzo-p-dioxinerna och plyklorerade dibenzofuranerna jämte dioxinliknande polyklorerade bifenylerna (PCB). Resultaten visar att konsumtion av strömming i Finland orsakar cirka 11 (95 % förtroende intervall , FI 0-54) funktionsjusterade levnadsår (DALY) som beror på utvecklingsstörningar (tandskada) och som alla via modern drabbar barn under graviditeten och amningen. Konsumtion av strömming medför också cirka 12 (95 %, FI 1,7-56) DALY via den cancerrisk som dioxinerna orsakar i hela befolkningen. Hos över 50 åriga kvinnor och framförallt män är fördelarna av att äta strömming klart större än hälsoskadorna. De största hälsofördelarna kommer av att risken för hjärtsjukdomar och dödligheten i hjärtsjukdomar minskar, cirka -688 (95 %, FI -2126 -41) DALY/år. Enligt resultaten konsumtion av strömming I Finland har sjunkit till en så låg nivå , att de nuvarande allmänna rekommenderade intagen av fisk konsumtion är tillräckliga för att skydda befolkningen mot hälsoskador av dioxiner eller dioxinlika föreningar. I risk-nytta-analys i framtiden bör ändå utvärderas totala hälsoeffekter av olika miljögifter i andra feta fiskarter ock kolla lämpligheten av rekommendationer av fisk konsumtion.The objective of this study was to determine whether the benefits of eating Baltic Sea herring exceed the risks in Finland, and what the situation is in different age groups. Previous risk-benefit analyses have shown that eating fish is in general healthier than not eating fish. This is particularly due to the healthy omega 3 fatty acids of fish. However, the benefits are largely enjoyed by adults with an elevated risk of heart disease, while children suffer the majority of the risks in the form of dental problems and other developmental disorders. In the riskbenefit analysis carried out to the order of Evira in collaboration with THL during 2014, different age groups were specifically considered separately in the light of current fish consumption. The results are based on the survey of the consumption of Baltic herring conducted by Taloustutkimus in 2013, which was used as the basis for the actual analysis of health effects. The results were expressed as Disability Adjusted Life Years (DALY). Omega-3 fatty acids eicosapentaenoic acid (EPA) and docosahexaenoic acid (DHA) as well as vitamin D were analysed in the report as beneficial nutrients. As far as environmental toxins harmful to health are concerned, Baltic herring were analysed for compounds classified as dioxins, which include polychlorinated dibenzo-p-dioxins and polychlorinated dibenzofurans, as well dioxin-like biphenyls (PCB). According to the results, in Finland eating herring causes ca. 11 (95% confidence interval, CI 0-54) Disability Adjusted Life Years (DALYs) resulting from developmental disorders (dental damage); these affect children via the mother during pregnancy and breastfeeding. In addition, eating herring causes a ca. 12 (95%, CI 1,7-56) DALY cancer risk due to dioxins in the entire population. The health benefits of eating herring clearly exceed risks to health for women and particularly men after the age of 50 years. The greatest health benefits result from the reduction in heart disease and heart-related fatality, ca. –688 (95%, CI -2126 -41) DALY/year. The results show that the consumption of Baltic herring has decreased in Finland to a low level and that the current common dietary advices on fish consumption are adequate to protect the population against the adverse health effects of dioxins and dioxin-like compounds. However, in risk benefit analysis in future it is important to estimate the total health effects of different environmental pollutants and of other fatty fish, and the sufficiency of dietary advices on fish consumption

Kalastuksen olosuhdekatsaus 2019

Kalastuksen olosuhdekatsauksen laatiminen on rahoitettu osittain Euroopan meri-ja kalatalousrahaston (EMKR) avustuksella. Katsaus tuottaa tietoa EMKR:n Suomen toimintaohjelmanarviointia ja ennakointia varten

Kalastuksen olosuhdekatsaus 2016

Luken kirjat, raportit, oppaat ja esitteet. PowerPoin

Kalastuksen olosuhdekatsaus 2015

201

Storvuxen skärgårdslekande sik i Vasa

Suurikokoisen, meressä kutevan siian esiintymistä Vaasan saaristoalueella tutkittiin koekalastamalla verkoilla kutuvalmiita ja kutevia kaloja syksyllä sekä kartoittamalla siianpoikasten esiintymisalueita. Vastakuoriutuneiden poikasten esiintyminen osoittaa, että syksyisen kudun tuottama mäti selviää talven yli tietyillä alueilla. Kutuvalmiita siikoja jäi saaliiksi ainoastaan kivi- ja sorapohjaisilta paikoilta, jotka olivat virtaisilla alueilla. Tällaiset paikat eivät ole alttiita hienojakoisen aineksen sedimentaatiolle, joka tukahduttaisi kehittyvät mätimunat. Koekalastusten perusteella kutuvalmiiden siikojen kasvunopeus on ollut suuri verrattuna muihin Pohjanlahden merikutuisten siikojen kantoihin. Suurimmat saaliiksi jääneet yksilöt painoivat yli 1500 g. Selvityksessä esitetään useita ehdotuksia Vaasan saaristoalueen suurikokoisen merikutuisen siian kantojen vaalimiseksi, mutta päätösten taustalle tarvittaisiin lisää tietoa siikamuodon perusbiologiasta, kuten vaelluskäyttäytymisestä ja levinneisyysalueesta

Merenkurkun merikutuisen siian istutustuotto ja syönnösalueet

Merenkurkun alueelle istutettavia yksikesäisiä siianpoikasia merkittiin värimerkillä yhteensä 255 000 kappaletta vuosina 2014–2016. Maalahdessa toteutettiin emokalojen kutupyynti, jossa 382 kutusiialle laitettiin selkäevän juureen Carlin-merkki. Lisäksi Merikarvialla kasvatettiin Maalahden siikakannan poikasia vastakuoriutuneesta kesänvanhoiksi viljelykasseissa vuosina 2015–2017. Vapautuksen yhteydessä poikaset värimerkittiin ja niiden esiintymistä saaliissa selvitettiin samoista saalisnäytteistä Merenkurkun alueen istutuskalojen kanssa. Värimerkittyjen siikojen esiintymistä saaliissa ja niiden kasvua selvitettiin yhteistyössä kaupallisten kalastajien ja kalatukkujen kanssa vuosina 2017–2020. Yhteistyökalastajille jaettiin käyttöön UV-valot, joiden avulla he pystyivät saaliista tarkistamaan värimerkittyjen siikojen esiintymisen. Lisäksi osa kaloista tarkistettiin Luonnonvarakeskuksen EU-tiedonkeruuhankkeen näytteenoton yhteydessä. Kalastajien saaliiksi jääneistä Carlin-merkityistä siioista merkkipalautuksia saatiin Luonnonvarakeskuksen merkkipalautusjärjestelmän kautta. Väri- ja Carlin-merkintöjen palautusten perusteella Merenkurkkuun istutettu tai kutupaikalta pyydetty Maalahden suistosiika vaeltaa etelään syönnöstämään ja palaa syksyllä kutuajan lähestyessä takaisin Merenkurkkuun. Carlin-merkittyjä siikoja saatiin saaliiksi kutupaikalla merkinnän jälkeisinä syksyinä tehtyjen koekalastusten yhteydessä, joten pieni osa siioista selviytyi kudulle uudestaan ensimmäisen kutukerran jälkeen. Värimerkityistä Merenkurkun alueelle istutetuista kaloista suurin osa jäi saaliiksi Merenkurkun eteläpuolisella lähialueella ja Merenkurkun pohjoispuolelta havaintoja ei kertynyt. Istutuspaikka vaikutti syönnösalueen sijoittumiseen ja sekä Merenkurkun että Maalahden istutuksissa syönnösalue ulottui noin 200 km istutusalueesta etelään. Istutusten tuottamaa saalista arvioitiin värimerkittyjen siikojen saalisosuuksien ja pyyntiruutukohtaisten kokonaissaaliiden perusteella. Merenkurkun istutuksista saatu kilomääräinen tuotto 1 000 istutuspoikasta kohden vaihteli vuosien 2014–2016 istutuserissä 10,7–33,2 kg välillä. Vastaavasti Merikarvian kassikasvatuksessa istutustuotto vuosien 2015 ja 2016 osalta oli 17,5 kg ja 12,6 kg. Vuoden 2017 kasvatuksessa istutetuista poikasista ei kesään 2020 mennessä ollut kertynyt palautuksia. Merikarvian kassikasvatuksesta istutettujen siianpoikasten tuottoon vaikuttanee suuresti istutuspoikasten koon suuri hajonta ja pienikokoiseksi jääneiden poikasten suuri osuus. Mikäli kasvatuksessa istutuspoikaset kyettäisiin kasvattamaan tasakoisiksi ja vastaamaan esimerkiksi luonnonravintolammikoiden poikasten keskimääräistä kokojakaumaa, kilomääräinen tuotto todennäköisesti parantuisi huomattavasti. Saalispalautusten perusteella istutetut siiat pyydetään pääasiassa kolme- ja neljävuotiaana, jolloin osa kalojen kasvupotentiaalista menetetään. Istutusten kilomääräinen tuotto olisi suurempi, mikäli siiat pyydettäisiin vuotta myöhemmin. Tällöin myös nykyistä suurempi osuus siioista voisi kutea lisääntymisalueella ja tukea siten luontaista lisääntymistä. Verrattuna aiempiin vastaaviin istutuksiin 1990-luvulla, Merenkurkun ja Merikarvian istutusten tuotto jäi heikommaksi. Pyynnin ohella istutustuottoon voi vaikuttaa myös merialueella kasvanut hyljekanta ja todennäköisesti aiempaa suurempi luonnollinen kuolevuus.202

Ahventen pyynti- ja syönnösalueet Merenkurkussa T-ankkurimerkinnän perusteella

Merenkurkun ahventen syönnös- ja pyyntialueita selvitettiin merkitsemällä yhteensä 2 442 ahventa, jotka ovat peräisin viidestä erillisestä fladaan tai kluuviin kudulle nousevasta populaatiosta sekä kahdesta sisäsaariston populaatiosta. Pyynti toteutettiin katiskalla tai rysällä ja kalat vapautettiin kun niihin oli kiinnitetty T-ankkkurimerkki selkäevän juureen. Merkintä kohdennettiin pyyntikoon, yli 21 cm pituuden saavuttaneeseen kannanosaan, tätä pienempiä ahvenia ei merkitty. Fladoissa ja kluuveissa merkintä toteutettiin vuonna 2017 ja sisäsaaristossa vuonna 2018. Merkkipalautuksia on vuoteen 2019 mennessä kertynyt 5,4 % merkintämäärästä. Eri kutualueilta merkittyjen ahventen vaellusetäisyyksissä Merenkurkussa ei ollut suuria eroja. Suurin osa merkintäpalautuksista saatiin alle 5 km etäisyydeltä ja 92 % alle 10 km etäisyydeltä lisääntymisalueestä. Sisäasaaristoalueella merkityllä ahvenella oli pisin merkintäpaikan ja pyyntipaikan välinen etäisyys, 26 km. Ahvenen pyynti tapahtuu Merenkurkussa pääasiassa verkoilla, ja 72 % merkkipalautuksista kertyi verkkopyynnistä. Muut palautukset kertyivät pääosin aktiivikalastuksesta vapavälinein. Kaupallisen kalastuksen ja vapaa-ajankalastuksen osuus palautuksista oli samansuuruinen. Eri merkintäpaikkojen välillä palautusten määrässä oli selviä eroja, jotka voivat johtua palautussaktiivisuuden tai kalastuksen määrän ja tyypin vaihteluista eri alueilla. Paikallisuutensa vuoksi ahvenkantojen hoito tulisi järjestää kanta- tai pienaluekohtaisesti, ja huolehtia mahdollisimman usean lisääntymiseen soveltuvan alueen toimivuudesta. Vaikuttavat toimenpiteet tulisi suunnata lisääntymisalueelle ja kalastuksen tai muiden kalakantaan vaikuttavien tekijöiden osalta noin kymmenen kilometrin säteelle ympäröivälle alueelle. Merkkipalautusten perusteella ahvenet suosivat pääsääntöisesti saaristoisia ja rannanläheisiä alueita, joten erityisesti näillä alueilla tehtävillä toimepiteillä pystytään vaikuttamaan kantojen tilaan. Merkinnästä saatua yksittäisen ahvenkannan vaikutusaluetietoa tulisi hyödyntää kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmien laadinnassa erityisesti kalavesien hoitoon tarvittavan työn sekä kalastuksen mitoittamisen perustana.202