Parental involvement in early childhood education: Turkish and Finnish context

Research conducted in recent decades has highlighted the significant role of parental involvement in pupils’ well-being, learning, and future academic success as well as their cognitive, social, and emotional development. Parental involvement practices not only improve parental confidence and satisfaction but also enrich educational programmes, enhance the climate of educational institutions, and ease teachers’ work burden through responsibility-sharing and increased information flow. Even though the benefits of parental involvement are well-supported by various studies, some research reveals that a gap continues to exist between the recommendations of related research and what is actually practiced in educational institutions. This gap explains in part the persistence of insufficient parental involvement practices. Gaining a better understanding of early childhood educators’ self-reported reasons for insufficient practices as well as identifying their parental involvement practices and their views thereof are key to improving parental involvement. Furthermore, investigating the factors that affect the parental involvement practices and views of these educators can help to explain the gap between rhetoric and practice. In order to obtain insight into these areas, this dissertation aims to get a grasp of early childhood educators’ views and practices of parental involvement in Turkish and Finnish contexts. Furthermore, self-reported reasons for potentially insufficient parental involvement practices are also investigated in order to shed light on the current state of parental involvement in these countries. Moreover, whether similarities or differences exist among early childhood educators’ views on parental involvement and their practices regarding parental involvement are analysed with the aim of drawing conclusions related to cultural and educational policy aspects of parental involvement. Regarding the selection of the educational contexts examined in this dissertation, the starting point was to identify countries that incorporate historical similarities regarding societal- and policy-level differences that, at the same time, most suitably lend themselves to feasible and objective research. In this regard, the physical and cultural frame of reference of the present researcher in relation to different contexts was considered. For this dissertation, the contexts settled on were Turkey and Finland partly for the straightforward reasons that the researcher’s home country is Turkey and current residence is in Finland. In addition to the researcher’s situation in relation to these contexts, the situation of these countries vis-à-vis each other also creates an interesting research opportunity. The two were founded around the same time; however, they followed different paths with regard to their educational administration in areas such as early childhood education and care governance, budget, and enrolment rates. Considering these factors, Turkey and Finland were chosen for this dissertation. For different parts of this study, different methods were used, namely, mixed methods and quantitative methods. A representative sample of 287 early childhood educators from Helsinki and 225 early childhood educators from Ankara completed a questionnaire which provided quantitative data and qualitative material. The questionnaire was prepared by the researcher and translated into Turkish and Finnish. To ensure the reliability of translations and minimise the risk of losing relevant information, translator triangulation was carried out. The questionnaire collects background information including the participants’ educational level, educational background, the age group of their pupils, and their experience in the field. The questionnaire includes five sections in addition to the background information section. The first of these five sections aims to obtain information about the participants’ general views on parental involvement, while each of the remaining four sections focusses on parental involvement practices of a certain parental-involvement type. Each of these sections comprises five-point Likert scale items; in addition, the last four sections also include multiple-choice items with an open-ended option available. The findings reveal that both the Turkish and the Finnish early childhood educators surveyed believed in the importance of parental involvement. However, they also stated that parental involvement practices are not adequate, in their opinion. The most common reason cited by the participants for this inadequacy is that the parents are not willing to be involved in their child’s early childhood education process. On the other hand, as the least cited reason is that educators think that they are not well-educated enough to involve parents sufficiently, we can draw the conclusion that early childhood educators from both countries have high levels of self-confidence regarding their professional training. An in-depth analysis by means of context analysis uncovered deeper aspects of these reasons in the Finnish context, the most prominent being lack of time on the part of both parents and educators. The similarity continues with the most practiced parental-involvement type, which is learning at home. However, the least used type differs between the two contexts: in the Turkish context, it is involving parents in decision-making, while in the Finnish context; it is involving parents as volunteers. Further comparative analysis uncovered that Turkish early childhood educators implement all types of parental involvement practices with significantly greater frequency than their Finnish counterparts. Additionally, early childhood educators from Finland are more critical of the parental involvement practices than those from Turkey, meaning that more Finnish participants claimed that their implementation of parental involvement was insufficient. The correlations between the background variables such as participants’ education level, educational background, work experience and the age group they are currently working with, and their view on parental involvement and their parental involvement practices were also investigated. According to results, Turkish and Finnish contexts present different cases. While Turkish participants’ view on parental involvement and preferences of different parental involvement types are independent from their background information; Finnish participants’ certain background variables affect their views on parental involvement and implementations of parental involvement types. In conclusion, this dissertation presents the current state of parental involvement practices in early childhood education and care institutions in Turkish and Finnish contexts. Moreover, it explains the factors affecting these practices along with self-reported reasons for their inadequacy. All the findings are categorically discussed for each context, thus allowing for the highlighting of practical implications. In addition to country-centred interpretations, the comparative aspect of this study contributes to existing research into world culture vs. local culture discussions.Viime vuosikymmenten tutkimustulokset viittaavat siihen, että vanhempien osallistuminen lastensa kodin ulkopuoliseen varhaiskasvatukseen vaikuttaa merkittävästi lasten hyvinvointiin, oppimiseen ja myöhempään opintomenestykseen sekä kognitiiviseen, sosiaaliseen ja emotionaaliseen kehitykseen. Kansainvälisessä tutkimuksessa englanninkieliseen käsitteeseen parental involvement (=PI) sisältyy ajatus siitä, että vanhempia rohkaistaan tulemaan mukaan ja osallistumaan päiväkodin tarjoamaan varhaiskasvatukseen. Parental involvement -käsitteelle ei ole vakiintunut sopivaa suomenkielistä vastinetta. Siihen viitataan tässä yhteydessä suomenkielisillä käsitteillä ”mukana oleminen”, ”osallistuminen” tai ”yhteistyö”. Vanhempien osallistuminen varhaiskasvatukseen vaikuttaa lasten lisäksi myös vanhempiin itseensä. Osallistuminen kohentaa vanhempien itseluottamusta, lisää tyytyväisyyden tunnetta ja tuo uusia hyödyllisiä näkökulmia varhaiskasvatukseen. Lisäksi vanhempien osallistuminen parantaa varhaiskasvatusyksiköiden ilmapiiriä ja keventää opettajien työmäärää jakamalla vastuuta ja parantamalla tiedonkulkua. Vanhempien mukana olemisen edut on tutkimuksissa selkeästi todettu. Tutkimustuloksiin perustuvien suositusten ja varhaiskasvatuksen käytäntöjen välinen yhteys on kuitenkin monin tavoin puutteellinen. Tutkimusperustaisilla kehittämisehdotuksilla ei ole ollut toivottua vaikutusta käytännön kehittämiseen, ja käytännöt vanhempien osallistumiseksi ovat jääneet riittämättömiksi. Vanhempien osallistumisen laadun parantamiseksi on asianmukaista kysyä varhaiskasvattajilta, mitkä syyt käytännön työssä vaikeuttavat tai estävät vanhempien osallistumista ja saamista mukaan varhaiskasvatusyhteistyöhön. Tutkittaessa tekijöitä, jotka vaikuttavat varhaiskasvattajien näkemyksiin ja käytäntöihin vanhempien osallistumiseen liittyen, saadaan tietoa siitä ristiriidasta mitä tavoitellaan ja miten käytännössä toimitaan. Tämän väitöskirjan tavoitteena on tuoda esiin varhaiskasvattajien näkemyksiä vanhempien osallistumisesta lastensa varhaiskasvatukseen sekä kartoittaa vallitsevia osallistumiskäytäntöjä kahdessa erilaisessa kulttuurissa, Turkissa ja Suomessa. Tutkimuksessa haetaan myös syitä erilaisille järjestelyille, osallistumiskäytännöille ja asenteille kulttuurisista ja koulutuspoliittisista tekijöistä. Tutkimuksen kahden erilaisen kontekstin valinnan taustalla ovat maiden tietyt historialliset yhtäläisyydet sekä yhteiskunnalliset ja poliittiset eroavaisuudet. Ne antavat tälle tutkimukselle mielenkiintoisen näkökulman, joka auttaa havaitsemaan sellaisia kansallisia ja kulttuurisia itsestäänselvyyksiä, joita ei useinkaan tulla otetuksi huomioon vain yhden maan järjestelmään kohdistuvassa tutkimuksessa. Tätä taustaa vasten oli luontevaa hyödyntää tutkimuksen tekijän asema kummankin maan asukkaana ja niiden kulttuurit tuntevana. Turkki on tutkijan kotimaa ja Suomi asuinmaa. Tutkijan suhde kahteen kohdemaahan sekä käytännön kokemukset maiden varhaiskasvatuksesta luovat tutkimukselle harvinaislaatuisen tilaisuuden. Maat itsenäistyivät samoihin aikoihin, mutta koulutusjärjestelmät poikkeavat toisistaan opetustoimen hallinnon ja erityisesti varhaiskasvatuksen johtamisen, rahoituksen ja varhaiskasvatukseen osallistumisen aktiivisuuden suhteen. Tämän tutkimuksen eri osissa käytettiin pääasiassa kvantitatiivisia menetelmiä ja yhdessä osatutkimuksessa yhdistettiin kvantitatiivista ja kvalitatiivista menetelmää (ns. mixed-metodi). Kyselyyn vastasi yhteensä 287 varhaiskasvattajaa Helsingistä ja 225 varhaiskasvattajaa Ankarasta. Väitöskirjan tekijä laati englanniksi kyselylomakkeen, joka sitten käännettiin turkin ja suomen kielille. Kolmikantakäännöksen avulla varmistettiin käännösten reliabiliteetti sekä se, että käännösprosessissa ei kadonnut mitään relevanttia informaatiota. Kyselyssä kerättiin taustatietoja, muun muassa vastaajien koulutustasosta ja -taustasta sekä kokemuksesta eri-ikäisten lasten kanssa työskentelemisestä. Taustatieto-osion lisäksi kyselyssä oli viisi varsinaisiin tutkimusteemoihin liittyvää osiota. Ensimmäisessä osiossa tiedusteltiin varhaiskasvattajien yleisiä näkemyksiä vanhempien osallistumisesta (parental involvement) varhaiskasvatukseen. Seuraavissa neljässä osiossa selvitettiin vanhempien osallistumisen ja yhteistyön käytäntöjä. Kussakin viidessä osiossa käytetiin 5-portaista Likert-asteikkoa. Lisäksi oli monivalintakysymyksiä, joiden lopussa oli avoin tila vapaamuotoiselle tekstille. Tuloksista ilmenee, että sekä Turkin että Suomen varhaiskasvattajat pitävät tärkeänä vanhempien osallistumista lastensa varhaiskasvatukseen. He ovat kuitenkin myös sitä mieltä, että vanhempien mukana olemisen ja osallistumisen lukuisia mahdollisuuksia ei käytetä riittävässä määrin, mikä vastaajien mielestä johtuu yleensä siitä, että vanhemmat ovat haluttomia olemaan mukana lapsensa varhaiskasvatusprosessissa. Kummankin maan varhaiskasvattajilla näyttää olevan vahva luottamus saamansa koulutukseen ja siihen, että oma koulutus antaa hyvät eväät tehdä yhteistyötä vanhempien kanssa. Syvempi analyysi paljasti, että Suomessa vanhempien mukanaolon ja osallisuuden puutteiden takana on erityisesti ajan puute - sekä vanhemmilla että varhaiskasvattajilla itsellään. Toinen yhtäläisyys maiden kesken on kotona oppiminen, joka oli molemmissa maissa eniten käytetty tapa, jolla vanhemmat osallistuivat varhaiskasvatukseen. Turkkilaisessa kontekstissa vanhempien osallistuminen päätöksentekoon oli vähiten käytetty osallistumisen muoto. Sen sijaan suomalaisessa kontekstissa vähiten käytetty osallistumisen tapa oli vanhempien vapaaehtoinen kasvatustyö päiväkodissa. Turkissa varhaiskasvattajat hyödyntävät kaikkia vanhempien osallistumisen tapoja merkitsevästi useammin kuin heidän suomalaiset kollegansa. Suomalaiset varhaiskasvattajat olivat turkkilaisia varhaiskasvattajia kriittisempiä omaa toimintaansa kohtaan ja turkkilaisia useammin suomalaiset vastaajat toivat esiin, että heidän toteuttamansa osallistumiskäytännöt ovat riittämättömiä. Tutkimuksessa selvitettiin myös taustatekijöiden, kuten vastaajan koulutustason, koulutustaustan, työkokemuksen ja lasten iän, yhteyksiä vastaajan näkemyksiin vanhempien osallistumisesta ja osallistumisen tavoista. Tutkimus todentaa lukuisia eroja Turkin ja Suomen välillä. Turkin varhaiskasvattajien näkemykset vanhempien osallistumisesta ja osallistumispreferensseistä eivät korreloineet vastaajien taustatietojen kanssa. Sen sijaan Suomessa useat taustatekijät olivat yhteydessä varhaiskasvattajien näkemyksiin vanhempien osallistumisesta ja siihen, millä tavoin osallistumisen toivottiin tapahtuvan. Tutkimus tuo esiin vanhempien osallistumisen ja yhteistyön käytäntöjä lastensa varhaiskasvatuksessa Turkissa ja Suomessa ja valottaa, mitkä tekijät vaikuttavat näihin käytäntöihin. Tuloksia tarkastellaan konteksteittain, ja tehdään ehdotuksia varhaiskasvatuksen käytäntöjen kehittämiseksi. Maakohtaisten vertailun ohella tutkimus osallistuu laajempaan keskusteluun ylikansallisen ja kansallisten kulttuurien välisistä eroista ja vuorovaikutuksesta

A Brief Introduction to Parental Involvement in Early Childhood Education in Turkish and Finnish Contexts

Research conducted in recent decades has shown the importance of parental involvement in pupils’ well-being, learning, and future academic success as well as their cognitive, social, and emotional development. In addition to these benefits, parental involvement practices improve parental confidence and satisfaction as well as enriching educational programmes, enhancing the climate of educational institutions, and easing teachers’ work burden through responsibility-sharing and increased information flow. Although the significant role of parental involvement is well-supported by various studies, some research reveals that a gap continues to exist between the recommendations of related research and what is practised in educational institutions in reality. This gap explains in part the persistence of insufficient parental involvement practices. This paper, which is based on my public lektio aims to gain a better understanding of early childhood educators’ self-reported reasons for insufficient practices as well as identifying their parental involvement practices and their views in Finnish and Turkish contexts. The study is reported in four original articles, using the quantitative and qualitative data gathered from a representative sample of 287 early childhood educators from Helsinki and 225 early childhood educators from Ankara. Analysis of the results drew attention to the gap between theory and practice as well as the reasons behind this gap from the educators’ point of view. All the data material were discussed for each context, thus allowing for the highlighting of practical implications, which contributed not only to the research on parental involvement practices in different countries but also to the research on identifying factors affecting sufficient parental involvement. In addition to country-centred interpretations, the comparative aspect of this study contributes to existing research into world culture vs. local culture discussions.</p

Factors affecting early childhood educators’ views and practices of parental involvement

Past research has shown the significant role of parental involvement in children’s academic achievements as well as their healthy development and well-being. For effective parental involvement, it is imperative to understand the views of early childhood educators and the factors affecting their parental involvement practices. The present study investigates Finnish early childhood educators’ views on parental involvement and uncovers the relationship between their parental involvement practices and their education level and backgrounds, the age groups of pupils they work with and their experience in the field of early childhood education. A quantitative method was employed, and a representative sample of 287 educators from one of the biggest municipalities of Finland completed a questionnaire. Their views of parental involvement and the types of parental involvement they employ are certainly impacted by their experience in the field. Our findings show that while the educational level of the participants and the age groups they work with impact their views and practices of parental involvement, their educational background did not have any effect on this

Factors affecting early childhood educators’ views and practices of parental involvement

Past research has shown the significant role of parental involvement in children’s academic achievements as well as their healthy development and well-being. For effective parental involvement, it is imperative to understand the views of early childhood educators and the factors affecting their parental involvement practices. The present study investigates Finnish early childhood educators’ views on parental involvement and uncovers the relationship between their parental involvement practices and their education level and backgrounds, the age groups of pupils they work with and their experience in the field of early childhood education. A quantitative method was employed, and a representative sample of 287 educators from one of the biggest municipalities of Finland completed a questionnaire. Their views of parental involvement and the types of parental involvement they employ are certainly impacted by their experience in the field. Our findings show that while the educational level of the participants and the age groups they work with impact their views and practices of parental involvement, their educational background did not have any effect on this.</p

Parental involvement in Finnish day care – what do early childhood educators say?

Research conducted in recent decades shows that parental involvement (PI) plays a significant role in the academic achievement and the healthy development of children. Gaining a better understanding of early childhood educators’ views and the reasons for insufficient practices is important for improving PI. This mixed-method research investigates the views on PI held by early childhood educators in Finland. A representative sample of 287 educators from Helsinki completed a questionnaire which provided quantitative data and qualitative material. The results show that Finnish early childhood educators have positive attitudes towards PI and its various types in general. Learning at home is the most popular type of PI. The participants state that difficulties in PI are often caused by poor parental motivation and a lack of time on the part of both educators and parents.</p

Early Childhood Educators on Parental Involvement: A Comparison between Finland and Turkey

The aim of this study was to analyse the similarities and differences between the views of early childhood educators on parental involvement and their parental involvement practices in Finland and Turkey. Previous studies have indicated a gap between the rhetoric and practice of parental involvement practices and of insufficient parental involvement. In this study, the reasons for these insufficient practices were also investigated. A binary comparison was applied between Turkey and Finland. A questionnaire was developed based on Epstein’s overlapping spheres of influence model. Altogether 515 early childhood educators from Helsinki and Ankara completed this comprehensive questionnaire. Quantitative methods were used for data analysis. The results showed that Turkish and Finnish early childhood educators have positive views on parental involvement, but Turkish early childhood educators implement all types of parental involvement with significantly greater frequency than their Finnish colleagues. </p

A Brief Introduction to Parental Involvement in Early Childhood Education in Turkish and Finnish Contexts

Research conducted in recent decades has shown the importance of parental involvement in pupils’ well-being, learning, and future academic success as well as their cognitive, social, and emotional development. In addition to these benefits, parental involvement practices improve parental confidence and satisfaction as well as enriching educational programmes, enhancing the climate of educational institutions, and easing teachers’ work burden through responsibility-sharing and increased information flow. Although the significant role of parental involvement is well-supported by various studies, some research reveals that a gap continues to exist between the recommendations of related research and what is practised in educational institutions in reality. This gap explains in part the persistence of insufficient parental involvement practices. This paper, which is based on my public lektio aims to gain a better understanding of early childhood educators’ self-reported reasons for insufficient practices as well as identifying their parental involvement practices and their views in Finnish and Turkish contexts. The study is reported in four original articles, using the quantitative and qualitative data gathered from a representative sample of 287 early childhood educators from Helsinki and 225 early childhood educators from Ankara. Analysis of the results drew attention to the gap between theory and practice as well as the reasons behind this gap from the educators’ point of view. All the data material were discussed for each context, thus allowing for the highlighting of practical implications, which contributed not only to the research on parental involvement practices in different countries but also to the research on identifying factors affecting sufficient parental involvement. In addition to country-centred interpretations, the comparative aspect of this study contributes to existing research into world culture vs. local culture discussions

Varhaiskasvatuksen työtenkijöiden näkemyksiä vanhempien osallisuuteen: vertailututkimus Suomen ja Turkin välillä

The aim of this study was to analyse the similarities and differences between the views of early childhood educators on parental involvement and their parental involvement practices in Finland and Turkey. Previous studies have indicated a gap between the rhetoric and practice of parental involvement practices and of insufficient parental involvement. In this study, the reasons for these insufficient practices were also investigated. A binary comparison was applied between Turkey and Finland. A questionnaire was developed based on Epstein’s overlapping spheres of influence model. Altogether 515 early childhood educators from Helsinki and Ankara completed this comprehensive questionnaire. Quantitative methods were used for data analysis. The results showed that Turkish and Finnish early childhood educators have positive views on parental involvement, but Turkish early childhood educators implement all types of parental involvement with significantly greater frequency than their Finnish colleagues.Peer reviewe

Koulutus hallinnassa : juhlakirja professori Heikki Silvennoisen täyttäessä 60 vuotta 23.2.2018

Tässä artikkelissa perehdytään suomalaisten vanhempien lasten kotihoitoon, päivähoidon yhteistyöhön ja koti-työelämä – järjestelyihin liittyviin hierarkioihin.Etsimme äitien ja isien välisiä eroja. Tutkimus on osa laajaa ja monitieteistä Hyvänkasvun avaimet – intensiivistä seurantatutkimusta (1797 äitiä perheineen). 551varsinaissuomalaista isää ja 549 äitiä täytti kyselylomakkeen, kun lapsi olikolmevuotias. Tulokset osoittavat, että yleisellä tasolla päivähoitoonosallistumisessa ei äitien ja isien välillä ei ole merkittäviä eroja. Sen sijaan kotityöelämä– järjestelyistä löytyi merkittäviä eroja äitien ja isien välillä.</p