Sitaattien tehtävät ja tekeminen kaunokirjallis-journalistisissa lehtijutuissa.

Sitaatit ovat lehtijuttujen kerronnan keskeinen mutta vähän tutkittu elementti. Tässä artikkelissa etsitään vastausta siihen, mitä tehtäviä sitaateilla on. Artikkelini viitekehys on journalismintutkimuksessa, mutta analyysissa on myös narratologinen ja kielitieteellis-pragmaattinen ulottuvuutensa. Kuudesta kaunokirjallis-journalistisesta lehtijutusta koostuvalle aineistolle tehdyn narratiivisen tekstianalyysin tuloksena kaunokirjallis- journalististen lehtijuttujen sitaatit 1) luovat jutun rakenteeseen rytmiä tekstin tasolla, 2) ovat yksi juonta eteenpäin vievä kerronnan elementti, 3) kertovat tapahtumien fyysisestä ja/tai sosiaalisesta ympäristöstä, 4) luovat uskottavuutta sille, että johtoilmauksen identifioima henkilö on sanonut sanatarkasti referoidulla tavalla, 5) välittävät ensikäden tietoa referoitavan henkilön kokemuksista ja hänen ainutlaatuisesta tavastaan käyttää kieltä ja 6) luonnehtivat puhujaa, mikä tapahtuu paitsi sen kautta, mitä sanotaan, ennen kaikkea sillä, miten sanotaan. Tehtävät eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan jokaisessa sitaatissa on potentiaali näiden kaikkien tehtävien ilmentämiseen. Artikkelin alatutkimuskysymyksenä kartoitetaan ammattikirjallisuuden ja teemahaastattelujen avulla muokkausprosessista vallitsevia käsityksiä siitä, miten puhetta tulisi kirjallisiksi sitaateiksi muokata. Yleinen tapa näyttää olevan, että puhutun kielen piirteitä karsitaan, tekstin sidoksisuutta täsmennetään ja eri tilanteissa saatuja lausuntoja yhdistetään – kunhan sitaattien autenttinen konteksti ja kronologia säilyy suhteessa juttuun (mahdollisesti) kirjoitettuun lokaatioon. Lopuksi suhteutetaan sitaattien tehtäviä ja tekemistä – erityisesti niihin liittyviä eettisiä kysymyksiä – ajankohtaiseen keskusteluun journalismin taloudellisesta ja sisällöllisestä murroksesta.Peer reviewe

Monologisation as a Quoting Practice : Obscuring the journalist’s involvement in written journalism

This paper explores a particular aspect of journalistic quoting, monologisation. During monologisation, the interactive turn exchange between the journalist and the interviewee is simplified in the resulting article. This simplification process mainly takes the form of obscuring the role of the journalist in the original spoken discourse. As a result, the quotations appear to be unprompted, continuous utterances by the interviewee, and this in turn has seminal consequences for the interpretation of the quotation. This paper will demonstrate that monologisation is an effective means for journalists to steer the reading of the article and to include their own points of view without breaking the professional rule that journalism must separate facts from opinions. The results of this study are based on a comparison between two types of empirical data; recordings of journalistic interviews, on the one hand, and published articles, on the other. This study will focus on one particular type of journalistic interview that has been largely neglected in prior research along with its specific quoting practices, namely the interviews were conducted by the journalists in order to collect raw material for written journalistic items, published either in print or electronic form. This paper will show that interviews of this type involve highly diverse and mutually adaptive interaction, contrary to the clearly structured question–answer interviews that are used as sound bites in television news items and have thus far remained the primary focus of research on both journalistic interviews and quoting processes. The notion of monologisation could be applied in various domains where an interview is converted into a written account, such as research interviewing and police interrogations.Peer reviewe

Media and Quoting : Understanding the purposes, roles, and processes of quoting in mass and social media

Peer reviewe

Haastattelupuheen muokkaus lehtijutun sitaateiksi

Lauri Haapasen medialingvistiikan alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopistossa lauantaina 11. maaliskuuta 2017. Vastaväittäjänä toimi professori emerita Pirkko Nuolijärvi Kotimaisten kielten keskuksesta ja kustoksena professori Pirjo Hiidenmaa.   Lauri Haapanen: Quoting Practices in Written Journalism. Helsinki: Helsingin yliopisto 2017. Artikkelimuotoinen väitöskirja on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/17461

The research on speech quotations in magazine articles

This research deals with direct speech quotations in magazine articles through two questions: As my major research question, I study the functions of speech quotations based on a data consisting of six literary-journalistic magazine articles. My minor research question builds on the fact that there is no absolute relation between the sound waves of the spoken language and the graphemes of the written one. Hence, I study the general thoughts on how utterances should be arranged in the written form based on a large review of literature and textbooks on journalistic writing as well as interviews I have made with magazine writers and editors, and the Council of Mass Media in Finland. To support my main research questions, I also examine the reference system of the Finnish language, define the aspects of the literary-journalistic article and study vernacular cues in written speech quotations. FUNCTIONS OF QUOTATIONS. I demonstrate the results of my analysis with a six-pointed apparatus. It is a continuum which extends from the structural level of text, all the way through the explicit functions, to the implicit functions of the quotation. The explicit functions deal with the question of what is the content, whereas the implicit ones base mainly on the question how the content is presented. 1. The speech quotation is an distinctive element in the structure of the magazine article. Thereby it creates a rhythm for the text, such as episodes, paragraphs and clauses. 2. All stories are told through a plot, and in magazine articles, the speech quotations are one of the narrative elements that propel the plot forward. 3. The speech quotations create and intensify the location written in the story. This location can be a physical one but also a social one, in which case it describes the atmosphere and mood in the physical environment and of the story characters. 4. The quotations enhance the plausibility of the facts and assumptions presented in the article, and moreover, when a text is placed between quotation marks, the reader can be assured that the text has been reproduced in the authentic verbatim way. 5. Speech quotations tell about the speaker's unique way of using language and the first-hand experiences of the person quoted. 6. The sixth function of speech quotations is probably the most essential one: the quotations characterize the quoted speaker. In other words, in addition to the propositional content of the utterance, the way in which it has been said transmits a lot of the speaker's character (e.g. nature, generation, behaviour, education, attitudes etc.). It is important to notice, that these six functions of my speech quotation apparatus do not exlude one another. It means that every speech quotation basically includes all of the functions discussed above. However, in practice one or more of them have a principal role, while the others play a subsidiary role. HOW TO MAKE QUOTATIONS? It is not suprising that the field of journalism (textbooks, literature and interviews) holds heterogeneous and unestablished thoughts on how the spoken language should be arranged in written quotations, which is my minor research question. However, the most frequent and distinctive aspects can be depicted in a couple of words: serve the reader and respect the target person. Very common advice on how to arrange the quotations is − firstly, to delete such vernacular cues (e.g. repetitions and ”expletives”) that are common in spoken communication, but purposeless in the written language. − secondly, to complete the phonetic word forms of the spoken language into a more reader-friendly form (esim. punanen → punainen, 'red'), and − thirdly, to enhance the independence of clauses from the (authentic) context and to toughen reciprocal links between them. According to the knowledge of the journalistic field, utterances recorded in different points in time of an interview or a data-collecting session can be transferred as consecutive quotations or even merged together. However, if there is any temporal-spatial location written in the story, the dialogue of the story characters should also be situated in an authentic context – chronologically in the right place in the continuum of the events. To summarize, the way in which the utterances should be arranged into written speech quotations is always situationally-specific − and it is strongly based on the author's discretion.Suorat lainaukset eli sitaatit ovat olennainen osa nykypäivän lehtijuttuja. Tässä tutkielmassa sitaattien tehtäviä ja tekemistä tarkastellaan osana kaunokirjallis-journalististen lehtijuttujen kerrontaa. Työ on monitieteinen; sen yleisvire on kielitieteellinen, mutta se lainaa käsitteistöä myös muun muassa journalistiikasta ja narratologiasta. Päätutkimuskysymyksenä tutkielmassa tarkastellaan sitä, mitä tehtäviä sitaateilla kaunokirjallis-journalistisissa lehtijutuissa on (luku 5). Aineistoa analysoimalla saadut tulokset esitetään kuusikohtaisella, jatkumonomaisella työkalulla. Ensinnä sitaatit luovat lehtijutun rakenteeseen rytmiä samaan tapaan kuin esimerkiksi tekstin jaksot, kappaleet ja virkkeet. Toiseksi sitaatit ovat yksi juonta eteenpäin vievä kerronnan elementti. Kolmanneksi sitaatit kertovat ympäristöstä: kirjoittaja voi vahvistaa sitaateilla illuusiota sekä juttuun kirjoitetusta fyysisestä tapahtumapaikasta että sosiaalisesta ilmapiiristä. Neljänneksi sitaatit luovat uskottavuutta sille, että johtoilmauksen identifioima henkilö on sanonut sanatarkasti referoidulla tavalla. Viidenneksi sitaatit välittävät ensikäden tietoa referoitavan henkilön kokemuksista ja hänen ainutlaatuisesta tavastaan käyttää kieltä. Jatkumo päättyy sitaatin puhujaa luonnehtivaan tehtävään, jossa tärkeämpää kuin se, mitä sanotaan, on se, miten sanotaan. Työkalun kuusi kohtaa eivät ole toisiaan poissulkevia, sillä ne tarkastelevat sitaattia eri tasoilla. Jokaisessa aineistojutun sitaatissa onkin idullaan koko sitaattien tehtävien potentiaali, vaikka yksittäisen sitaatin kohdalla jotkin näistä funktioista korostuvat toisten jäädessä sivuosaan tai huomiotta. Lopuksi luvussa 5 tarkastellaan sitaattien toissijaista jäsentä, johtoilmausta. Sen tärkein tehtävä on puhujan identifiointi ja kommunikointitavan jonkinlainen kuvailu (esim. referoidaanko puhetta, kirjoitusta vai ajattelua, millä tavoin lausunto on sanottu ja mikä on ollut sen intentio). Alatutkimuskysymyksenä tutkielmassa selvitetään toimialalla vallitsevia käsityksiä siitä, miten puhetta tulisi kirjallisiksi sitaateiksi muokata (luku 6). Tätä kysymystä tarkastellaan toimitustyön oppikirjallisuuden ja toimittajahaastatteluiden kautta. Mitään vakiintuneita ohjeistuksia puheen siirtämisestä kirjalliseen muotoon ei ole. Varsin yleinen toimintatapa näyttää kuitenkin olevan se, että sitaateista karsitaan puhekielelle tyypilliset (ja kirjallisessa ilmaisussa tarpeettomat) ”täytesanat” (niinku, tietsä, ööö jne.) ja toisteisuus. Lisäksi sanojen puhekielisiä äänneasuja täydennetään helpommin ymmärrettävään muotoon (esim. punanen → punainen), lauseita muokataan kontekstistaan riippumattomammiksi ja niiden keskinäistä sidoksisuutta – jota puheessa luo myös prosodia – tarkennetaan. Eri tilanteista saatuja sitaatteja voidaan esittää peräkkäisinä tai jopa yhdistää samaksi sitaatiksi, kunhan sitaatti yhdistelyistä huolimatta pysyy uskollisena sille, mitä haastateltava on sanonut ja tarkoittanut. Sitaattien siirtely ja yhdistäminen on mahdollista kuitenkin vain silloin, kun jutussa ei ”olla” missään tietyssä fyysis-ajallisessa tapahtumapaikassa, lokaatiossa. Jos juttuun sitä vastoin on kirjoitettu mukaan lokaatio, journalismin edellyttämä totuusvaatimus koskee myös sitaatteja: repliikkien tulee asettua tapahtumien jatkumoon autenttisessa kontekstissaan ja kronologiassaan. Tutkimuskysymysten taustaksi tutkielmassa luodaan katsaus suomen kielen referointijärjestelmään (luku 2), määritellään ja esitellään kaunokirjallis-journalististen lehtijuttujen ominaispiirteitä (luku 3) sekä verrataan puheen ja siitä tehdyn kirjallisen sitaatin suhdetta (luku 4)

Näkökulmia tarinalliseen journalismiin

Arvio teoksesta: Lassila-Merisalo, Maria (2020). Tarinallinen journalismi. Tampere: Vastapaino, 176 s

Dataa näkyvissä : Läpinäkyvyys algoritmien ja datan journalistisessa hyödyntämisessä

Peer reviewe

Suora siteeraus journalismissa - Haastattelupuheen rekontekstualisointi kirjallisiksi sitaateiksi

This research focused on the process of quoting in written journalism by asking 1) how journalistic interviews are recontextualised into quotations, and 2) what factors influence the outcome of this process. Mainly three types of data were exploited: recordings of authentic interviews conducted by journalists, published articles based on these interviews, and retrospective interviews with the journalists involved. The journalistic interview and the published article and its quotations were compared using the method of version analysis. Stimulated recall was then used to reconstruct the decision-making of the informant-journalists during their quoting. Finally, the findings were further analysed from the point of view of media concepts, in order to reveal the interdependencies of the everyday process of quoting and the fundamental aspects of production, such as publishers’ purposes, the needs and interests of the audience, and the current journalistic culture. The main findings were that modifications within quoting range from minor revisions to substantial alterations, both in terms of their linguistic form and situational meaning. On a larger scale, the interactive turn exchange between the journalist and the interviewee(s) is often simplified in several respects in the published article. A common means for doing so is obscuring the original involvement of the journalist. This phenomenon was labelled monologisation. Furthermore, the original journalistic interviews that are conducted specifically to gather raw material for written media items comprise much more than a plain series of questions and answers. Instead, the interaction in these interviews is often equal in terms of turn exchange and participatory roles. The research identified nine practices that characterise the linking of interviews and quotations as intertextual chains. The primary factor governing the quoting was revealed to be the objective(s) of the emerging article rather than the demand for “directness”. Furthermore, quoting was shown to be influenced by established institutional settings, which can also contradict each other. For these reasons, quoting turned out to be an internal negotiation process between aspects which originate from various fundamental conditions of media publishing and journalistic work. The findings imply that future research and the training of journalists should treat quoting in a more holistic way. On the other hand, this research also equips readers with tools to improve their critical media literacy. Furthermore, the results bear relevance to literacy education in schools, where newspapers are commonly exploited as complementary teaching materials. Keywords: Applied linguistics, media linguistics, print media; version analysis, stimulated recall, media concept; quoting, quotations, direct speech, journalistic interviews; recontextualisation, intertextual chain, monologisation.Tutkimuksessa tarkasteltiin toimittajien siteerauskäytänteitä kahdesta näkökulmasta: 1) Miten toimittajat rekontekstualisoivat toimituksellisessa haastattelussa esitettyä puhetta sitaateiksi lehtijuttuihin? 2) Mitkä tekijät ohjaavat tätä prosessia ja vaikuttavat siihen? Aineistona tutkimuksessa käytettiin toimittajien tekemien toimituksellisten haastatteluiden äänitallenteita sekä näiden haastatteluiden pohjalta kirjoitettuja lehtijuttuja. Tätä aineistoparia tutkittiin versioanalyysillä. Kolmannen aineistokokonaisuuden muodostivat retrospektiiviset haastattelut, joissa rekonstruoitiin informantti-toimittajien siteerausprosessin kulkua stimuloidulla mieleenpalauttamisella. Lisäksi mediakonseptin käsitteen avulla kuvattiin lähemmin sitä, miten journalistinen siteeraus heijastelee lehdenteon perustavanlaatuisia ehtoja kuten julkaisijan tavoitteita, yleisön tarpeita ja kiinnostuksen kohteita sekä vallitsevaa journalistista kulttuuria. Tutkimuksen mukaan se, missä määrin alkuperäisen puheen kieliasua ja myös tilanteista merkitystä muokataan ja muutetaan siteerattaessa, vaihtelee paitsi eri juttujen välillä, myös saman jutun sitaattien kesken ja yksittäisen sitaatin sisällä. Haastattelun ja lehtijutun tarkastelu laajempana kokonaisuutena puolestaan osoitti, että vaikka haastattelu rakentuu toimittajan ja haastateltavan yhteistyönä, lehtisitaateissa tämä vuorovaikutus pelkistyy. Monologisoinniksi nimeämäni pelkistysprosessi tapahtuu usein niin, että toimittajan rooli ja osuus häivytetään jutusta pois. Tutkimissani toimituksellisissa haastatteluissa, joilla tuotetaan raakamateriaalia nimenomaan lehtijuttuja varten (vrt. televisiouutishaastattelut), osallistujaroolit vaihtelevat ja ovat varsin tasavertaiset: yksioikoisen, toimittajan ohjaaman kysymys-vastaus-rakenteen sijaan keskustelu etenee molemminpuolisen aloitteellisuuden ja osallistumisen kautta. Tutkimuksessa käsitteellistettiin yhdeksän siteerauskäytäntöä, jotka selittävät haastattelun ja sitaattien muodostamaa intertekstuaalista ketjua. Tutkimus osoitti, että ”suoruuden” sijaan nämä siteerauskäytännöt pyrkivät ensisijaisesti palvelemaan tekeillä olevan jutun tavoitteita. Nämä tavoitteet voivat puolestaan olla keskenään ristiriitaisia, ja siksi journalistinen siteeraus onkin eräänlaista sisäistä neuvottelua, jota toimittajat joutuvat käymään erilaisten, julkaisutoiminnan ja toimitustyön lähtökohdista ja ihanteista juontuvien päämäärien välillä. Työni lopputulemana ehdotan, että siteerausta tulisi tarkastella niin tutkimuksessa kuin toimittajakoulutuksessakin kokonaisvaltaisena, lukuisista valinnoista koostuvana prosessina, jossa sitaatin tekstiasun muokkaus on vain yksi osaprosessi. Tutkimuksen tuloksia voi soveltaa medialukutaitojen kehittämisessä, esimerkiksi koulumaailmassa, jossa sanomalehtiä käytetään usein oppimateriaalina. Avainsanat: Soveltava kielentutkimus, medialingvistiikka, printtimedia; versioanalyysi, stimuloitu mieleenpalauttaminen, mediakonsepti; siteeraus, sitaatit, suora lainaus, suora esitys, toimituksellinen haastattelu; rekontekstualisointi, intertekstuaalinen ketju, monologisointi

Näin toimittajat tekevät sitaatteja

Lehtijuttujen suorat sitaatit eivät ole välttämättä sitä, mitä haastattelussa on puhuttu. Muokkauksille, muutoksille ja suoranaiselle sepittämiselle on kuitenkin hyvät syynsä – viime kädessä lukijoiden palvelu