This research focused on the process of quoting in written journalism by asking 1) how journalistic interviews are recontextualised into quotations, and 2) what factors influence the outcome of this process. Mainly three types of data were exploited: recordings of authentic interviews conducted by journalists, published articles based on these interviews, and retrospective interviews with the journalists involved. The journalistic interview and the published article and its quotations were compared using the method of version analysis. Stimulated recall was then used to reconstruct the decision-making of the informant-journalists during their quoting. Finally, the findings were further analysed from the point of view of media concepts, in order to reveal the interdependencies of the everyday process of quoting and the fundamental aspects of production, such as publishers’ purposes, the needs and interests of the audience, and the current journalistic culture.
The main findings were that modifications within quoting range from minor revisions to substantial alterations, both in terms of their linguistic form and situational meaning. On a larger scale, the interactive turn exchange between the journalist and the interviewee(s) is often simplified in several respects in the published article. A common means for doing so is obscuring the original involvement of the journalist. This phenomenon was labelled monologisation. Furthermore, the original journalistic interviews that are conducted specifically to gather raw material for written media items comprise much more than a plain series of questions and answers. Instead, the interaction in these interviews is often equal in terms of turn exchange and participatory roles.
The research identified nine practices that characterise the linking of interviews and quotations as intertextual chains. The primary factor governing the quoting was revealed to be the objective(s) of the emerging article rather than the demand for “directness”. Furthermore, quoting was shown to be influenced by established institutional settings, which can also contradict each other. For these reasons, quoting turned out to be an internal negotiation process between aspects which originate from various fundamental conditions of media publishing and journalistic work.
The findings imply that future research and the training of journalists should treat quoting in a more holistic way. On the other hand, this research also equips readers with tools to improve their critical media literacy. Furthermore, the results bear relevance to literacy education in schools, where newspapers are commonly exploited as complementary teaching materials.
Keywords: Applied linguistics, media linguistics, print media; version analysis, stimulated recall, media concept; quoting, quotations, direct speech, journalistic interviews; recontextualisation, intertextual chain, monologisation.Tutkimuksessa tarkasteltiin toimittajien siteerauskäytänteitä kahdesta näkökulmasta: 1) Miten toimittajat rekontekstualisoivat toimituksellisessa haastattelussa esitettyä puhetta sitaateiksi lehtijuttuihin? 2) Mitkä tekijät ohjaavat tätä prosessia ja vaikuttavat siihen? Aineistona tutkimuksessa käytettiin toimittajien tekemien toimituksellisten haastatteluiden äänitallenteita sekä näiden haastatteluiden pohjalta kirjoitettuja lehtijuttuja. Tätä aineistoparia tutkittiin versioanalyysillä. Kolmannen aineistokokonaisuuden muodostivat retrospektiiviset haastattelut, joissa rekonstruoitiin informantti-toimittajien siteerausprosessin kulkua stimuloidulla mieleenpalauttamisella. Lisäksi mediakonseptin käsitteen avulla kuvattiin lähemmin sitä, miten journalistinen siteeraus heijastelee lehdenteon perustavanlaatuisia ehtoja kuten julkaisijan tavoitteita, yleisön tarpeita ja kiinnostuksen kohteita sekä vallitsevaa journalistista kulttuuria.
Tutkimuksen mukaan se, missä määrin alkuperäisen puheen kieliasua ja myös tilanteista merkitystä muokataan ja muutetaan siteerattaessa, vaihtelee paitsi eri juttujen välillä, myös saman jutun sitaattien kesken ja yksittäisen sitaatin sisällä. Haastattelun ja lehtijutun tarkastelu laajempana kokonaisuutena puolestaan osoitti, että vaikka haastattelu rakentuu toimittajan ja haastateltavan yhteistyönä, lehtisitaateissa tämä vuorovaikutus pelkistyy. Monologisoinniksi nimeämäni pelkistysprosessi tapahtuu usein niin, että toimittajan rooli ja osuus häivytetään jutusta pois. Tutkimissani toimituksellisissa haastatteluissa, joilla tuotetaan raakamateriaalia nimenomaan lehtijuttuja varten (vrt. televisiouutishaastattelut), osallistujaroolit vaihtelevat ja ovat varsin tasavertaiset: yksioikoisen, toimittajan ohjaaman kysymys-vastaus-rakenteen sijaan keskustelu etenee molemminpuolisen aloitteellisuuden ja osallistumisen kautta.
Tutkimuksessa käsitteellistettiin yhdeksän siteerauskäytäntöä, jotka selittävät haastattelun ja sitaattien muodostamaa intertekstuaalista ketjua. Tutkimus osoitti, että ”suoruuden” sijaan nämä siteerauskäytännöt pyrkivät ensisijaisesti palvelemaan tekeillä olevan jutun tavoitteita. Nämä tavoitteet voivat puolestaan olla keskenään ristiriitaisia, ja siksi journalistinen siteeraus onkin eräänlaista sisäistä neuvottelua, jota toimittajat joutuvat käymään erilaisten, julkaisutoiminnan ja toimitustyön lähtökohdista ja ihanteista juontuvien päämäärien välillä.
Työni lopputulemana ehdotan, että siteerausta tulisi tarkastella niin tutkimuksessa kuin toimittajakoulutuksessakin kokonaisvaltaisena, lukuisista valinnoista koostuvana prosessina, jossa sitaatin tekstiasun muokkaus on vain yksi osaprosessi. Tutkimuksen tuloksia voi soveltaa medialukutaitojen kehittämisessä, esimerkiksi koulumaailmassa, jossa sanomalehtiä käytetään usein oppimateriaalina.
Avainsanat: Soveltava kielentutkimus, medialingvistiikka, printtimedia; versioanalyysi, stimuloitu mieleenpalauttaminen, mediakonsepti; siteeraus, sitaatit, suora lainaus, suora esitys, toimituksellinen haastattelu; rekontekstualisointi, intertekstuaalinen ketju, monologisointi
