Menetelmä maankäytön kehityksen ennustamiseen : Pinta-alojen kehitys ja kasvihuonekaasupäästöt vuoteen 2040

Suomessa maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous -sektori (LULUCF) on merkittävä kasvihuonekaasujen nielu. Koko 2000-luvun sektorin nielu on kattanut yli 30 % Suomen kokonaispäästöistä, nielun ollessa suurimmillaan lähes 60 % muiden kasvihuonekaasusektoreiden päästöistä. EU:n päätökset ja YK:n ilmastosopimukset velvoittavat Suomea raportoimaan vuosittain kasvihuonekaasujen päästöt ja poistumat sekä määrävälein ennusteet päästöjen kehityksestä. Maankäytöstä ja maankäytön muutoksista aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjen ennusteita on laadittu aiemmin historiatietoon perustuen. Nämä ennusteet ovat olleet epävarmoja, koska niiden oletukset ovat sen ajankohdan määrittämät, jota käytetään ennusteen luomiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kehittää menetelmä maankäytön ja maankäytön muutosten ennusteiden luotettavuuden parantamiseksi niin, että ennusteessa käytetään myös muita tietoja kuten väestöennustetta ja yhdyskuntarakennetta historiatietojen lisäksi. Erityisesti tavoitteena oli parantaa rakennettujen alueiden ennustetta. Lähtötietojen tarkentamiseksi ja rakennettujen alueiden ennusteiden osalta tutkimus toteutettiin yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Hankkeessa kehitettiin menetelmä maankäytön ennustamiseen ja tuotettiin kehitetyllä menetelmällä pinta-alaestimaatit, sekä laskettiin kasvihuonekaasujen päästöt ja poistumat vuoteen 2040. Laskentamenetelmässä yhdistettiin Suomen kasvihuonekaasuinventaarion maaluokkatietoja, Suomen ympäristökeskuksen laskentamallin tuottamia tuloksia rakennetulle maalle ja asiantuntijaarvioita maankäytön kehittymisestä mukaan lukien ilmasto- ja energiastrategian linjaukset. Näitä tietoja yhdisteltiin erilaisten pinta-alaskenaarioiden tuottamiseksi. Pinta-alaskenaarioiden mukaan merkittävimmät maankäytössä tapahtuvat muutokset ovat rakennettujen alueiden pinta-alan kasvu ja siitä aiheutuva metsämaan alan vähentyminen. Rakennettuja alueita tulee merkittävästi myös viljelysmaista. Turvetuotantoalojen pinta-ala vähenee suhteellisesti kaikkein eniten verrattuna muihin maankäyttöluokkiin, noin kolmasosan. Maaluokkien pintaalaennusteet poikkeavat huomattavasti siitä, mitä pelkkään historialliseen tietoon perustuvat trendit olisivat tuottaneet. Etenkin rakennettujen alueiden osalta tulokseen vaikuttivat yhdyskuntarakenteen ja väestön kehityksen sisällyttäminen ennusteeseen. Maankäytön ennusteiden mukaisesti laskettiin maankäytöstä ja maankäytön muutoksista aiheutuvat hiilivarastojen muutokset sekä metaani- ja dityppioksidipäästöt. Lisäksi laskettiin metsälannoituksen, typen mineralisaation, kulotuksen ja metsäpalojen päästöt. Metsämaa näyttää edelleen säilyvän LULUCF-sektorin merkittävimpänä luokkana ja nieluna. Metsämaan nielu kasvaa suhteellisen tasaisesti koko ennustetun aikasarjan ajan johtuen puuston kasvun lisääntymisestä. Rakennettujen alueiden päästöt kasvavat hieman johtuen pinta-alojen kasvusta tasaantuen kuitenkin 2030-luvun loppupuolella. Kosteikkojen päästöt puolestaan pienenevät hieman lähinnä turvetuotannon päästöjen pienenemisen vuoksi. Viljelysmaan kokonaispäästöt kasvavat, koska eloperäisten maiden osuus peltomaasta kasvaa. Kasvihuonekaasupäästöjen projektiot saadaan tällä menetelmällä laadittua riittävän suurella tarkkuudella esimerkiksi EU:n politiikkatoimien vaikuttavuuden raportointia varten. Epävarmuudet ovat kuitenkin suuret, koska monet tekijät voivat vaikuttaa maanomistajien maankäyttöpäätöksiin tulevina vuosina. Mahdollisten uusien politiikkatoimen sisällyttäminen ennusteisiin edellyttää sekä pinta-alojen arvioinnin että päästölaskennan edelleen kehittämistä.201

Land use sector in the EU 2030 climate and energy framework : Impacts of the proposal for a regulation COM(2016) 479 final on Finland

On 20 July 2016, the European Commission presented a proposal for a Regulation to integrate the greenhouse gas emissions and removals from land use, land-use change and forestry (hereinafter LULUCF) in the EU 2030 Energy and Climate Package (COM/2016/479 final). The regulation is to pro-vide EU’s own accounting rules for the LULUCF sector after 2020 when the second commitment period of the Kyoto Protocol expires. The commitment for the Member States is to ensure that the LULUCF sector shall not create debit in the periods 2021-2025 and 2026-2030. Six accounting categories are included in the pro-posed approach: afforested land, deforested land, managed cropland, managed grassland, managed forest land and managed wetland. All categories except managed wetland are mandatory to include into the accounts. The net emissions and removals from afforested and deforested lands in the periods 2021-25 and 2026-30 are proposed to be accounted in full while the accounting of the other categories bases on a reference value. Emissions and removals from managed cropland, grassland and wetland are compared to an average of a reference period and managed forest land to a reference level. The forest reference level should be based on the current forest management practices and intensity as documented for 1990-2009. The proposal does not give clear explanation for what the intensity means neither guidance on how to determine it. Quantitative impacts of the proposed accounting rules for Finland were assessed. The emissions and removals reported to the United Nations Framework Convention on Climate Change (UNFCCC) for 1990-2014 were reclassified according to the proposed accounting categories. Best available scenarios for the future development of land use were employed and the emission estimates for 2015-2030 calculated with the methods used in the greenhouse gas inventory. According to the accounting, afforestation, managed grassland and managed wetland would create credit. Deforestation and managed cropland accounts would result in debits in 2015-30. Managed forest land account would generate credits or debits depending on the harvest rate and accounting of wood products. The results suggest that the LULUCF sector in Finland would not achive the commitment in the period 2020-2030 nor would there be credits to be used as flexibility towards the effort sharing sectors. Although the scenarios involve great uncertainties, and unpredictable changes in the emissions from deforestation can occur, forests can be expected to remain a biological carbon sink in the fu-ture. Despite the large sink of Finnish forests, it is not likely that the LULUCF sector would gain any removal units with the proposed accounting rules. Less limited use of the sink of forest management in accounting and flexibilities would encourage increasing carbon sequestration in the land use sector. EU:n komissio antoi 20.7.2016 asetusehdotuksen maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätaloussektorin (Land Use, Land-Use Change and Forestry, jäljempänä LULUCF) sisällyttämisestä EU:n 2030 energia- ja ilmastopakettiin (COM/2016/479 final). Asetuksen tarkoituksena on antaa jäsenmaille EU:n sisäiset säännöt LULUCF-sektorin päästöjen ja poistumien tilinpitoon Kioton pöytäkirjan velvoitekauden jälkeen. Ehdotus tuo uutena LULUCF-sektorille velvoitteita varmistaa, että vuosien 2021–2025 ja 2026–2030 päästöt eivät ole poistumia suuremmat. Tilinpitoluokkia ehdotukseen sisältyy kuusi: metsitys, metsäkato, hoidettu metsämaa, hoidettu viljelysmaa, hoidettu ruohikkomaa ja hoidetut kosteikot. Luokista viisi ensimmäistä ovat maille pakollisia, hoidetut kosteikot voitaisiin maan niin halutessaan myös sisällyttää tilinpitoon. Metsityksen ja metsäkadon tilikauden nettopäästöt/-poistumat laskettaisiin mukaan velvoitteeseen täysimääräisinä. Viljelysmaan, ruohikkomaan ja kosteikkojen tasetta verrattaisiin vuosien 2005–2007 keskiarvoiseen tilanteeseen. Metsämaan laskentaan ehdotetaan kansallisesti määritettyä metsien vertailutasoa. Vertailutasoa voidaan pitää eräänlaisena tavoitetilana, ja jos se saavutetaan, maa voisi laskea todettujen nettopoistumien/-päästöjen ja vertailutason erotuksen hyödykseen. Tälle laskennalliselle nielulle asetettaisiin kuitenkin kattoluku, joka määrittäisi kuinka paljon nielua voidaan käyttää LULUCF-sektorin velvoitteen täyttämiseen. Laskennalliset päästöt sen sijaan olisivat mukana kokonaisuudessaan. Vertailutason tulisi perustua nykyisiin metsänhoidon käytäntöihin ja käytön intensiteettiin, niin kuin on dokumentoitu vuosille 1990–2009. Ehdotuksesta ei kuitenkaan selviä mitä metsien käytön intensiteetillä tarkoitetaan ja kuinka se voitaisiin määrittää. Asetusehdotuksen määrällisiä vaikutuksia Suomelle arvioitiin soveltamalla ehdotuksen laskenta-sääntöjä Luken laatimiin maatalouden, metsämaan ja maankäytön muutosten skenaarioihin. Laskelmien mukaan metsistä saatava ehdotuksen mukainen maksimihyöty 25 milj. CO2 ekvivalenttitonnia, ei riittäisi kattamaan muista tileistä aiheutuvia päästöjä. Suurin päästö aiheutui metsäkadosta, noin 30 milj. CO2 ekvivalenttitonnia. Vaikka skenaarioihin sisältyy suuret epävarmuudet, ja metsäkadon päästössä voi tapahtua ennakoimattomia muutoksia, metsien voidaan olettaa säilyvän biologisena hiilinieluna myös tulevaisuudessa. Isosta biologisesta hiilinielusta huolimatta maankäyttösektori ei ehdotetuilla tilinpitosäännöillä kovin todennäköisesti tule olemaan nettonielu. Vähemmän tiukat rajat metsän hiilinielun käytössä tilinpidossa ja joustoissa kannustaisivat paremmin nielun lisäämiseen.201

Maankäyttösektori EU:n ilmastopolitiikassa vuoden 2020 jälkeen : EU:n asetusehdotuksen COM(2016)479 final vaikutukset Suomen kannalta

EU:n komissio antoi 20.7.2016 asetusehdotuksen maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektorin (Land Use, Land-Use Change and Forestry, jäljempänä LULUCF) sisällyttämisestä EU:n 2030 energia- ja ilmastopakettiin (COM/2016/479 final). Komissio katsoo, että LULUCF-sektorille tarvitaan tilinpitosäännöt vuoden 2020 jälkeen, kun Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi päättyy. Asetuksen tarkoituksena on asettaa jäsenmaille LULUCF-sektoria koskevat velvoitteet, joilla varmiste-taan EU:n kasvihuonekaasujen päästövähennysvelvoitteen täyttyminen 2021–2030, antaa säännöt LULUCF-sektorin päästöjen ja poistumien tilinpitoon ja tilien tarkastamiseen, sekä velvoitteiden noudattamiseen. Ehdotus tuo uutena LULUCF-sektorille velvoitteita varmistaa, että vuosien 2021–2025 ja 2026–2030 päästöt eivät ole poistumia suuremmat. Tilinpitoluokkia ehdotukseen sisältyy kuusi: metsitys, metsäkato, hoidettu metsämaa, hoidettu viljelysmaa, hoidettu ruohikkomaa ja hoidetut kosteikot. Luokista viisi ensimmäistä ovat maille pakollisia, hoidetut kosteikot voitaisiin maan niin halutessaan myös sisällyttää tilinpitoon. Metsityksen ja metsäkadon tilikauden nettopäästöt/-poistumat laskettaisiin mukaan velvoitteeseen täysimääräisinä. Viljelysmaan, ruohikkomaan ja kosteikkojen tasetta verrattaisiin vuosien 2005–2007 keskiarvoiseen tilanteeseen. Metsämaan laskentaan ehdotetaan kansallisesti määritettyä metsien vertailutasoa. Vertailutasoa voidaan pitää eräänlaisena tavoitetilana, ja jos se saavutetaan, maa voisi laskea todettujen nettopoistumien/-päästöjen ja vertailutason erotuksen hyödykseen. Tälle laskennalliselle nielulle asetettaisiin kuitenkin kattoluku, joka määrittäisi kuinka paljon nielua voidaan käyttää LULUCF-sektorin velvoitteen täyttämiseen. Laskennalliset päästöt sen sijaan olisivat mukana kokonaisuudessaan. Metsien vertailutason laskenta, ottaen huomioon ehdotuksessa sille esitetyt kriteerit, on haasteellista. Lisäksi vertailutason tulisi perustua nykyisiin metsänhoidon käytäntöihin ja käytön intensiteettiin, niin kuin on dokumentoitu vuosille 1990–2009. Ehdotuksesta ei selviä mitä metsien käytön intensiteetillä tarkoitetaan ja kuinka se voitaisiin määrittää. Asetusehdotuksen määrällisiä vaikutuksia Suomelle arvioitiin soveltamalla ehdotuksen laskentasääntöjä Luken laatimiin maatalouden, metsämaan ja maankäytön muutosten skenaarioihin. Laskelmien mukaan metsistä saatava ehdotuksen mukainen maksimihyöty 25 milj. CO2 ekvivalenttitonnia, ei riittäisi kattamaan muista tileistä aiheutuvia päästöjä. Suurin päästö aiheutui metsäkadosta, noin 30 milj. CO2 ekvivalenttitonnia. Vaikka skenaarioihin sisältyy suuret epävarmuudet, metsien voidaan olettaa säilyvän biologisena hiilinieluna myös tulevaisuudessa. Sen sijaan metsäkadon päästössä voi tapahtua ennakoimattomia muutoksia. Vastaavat laskemat tehtiin myös EU:n 2016 referenssiskenaarioista, ja niiden mukaan Suomen LULUCF-sektorin velvoite ylittyisi kaudella 2021–2030 noin 13 miljoonalla CO2 ekvivalenttitonnilla. Luken skenaarioihin verrattuna EU:n referenssiskenaariot poikkeavat merkittävästi mm. metsien kasvun ja metsäkadon pinta-alan kehityksen osalta, johtuen lähinnä erilaisista lähtötiedoista, malleista ja taustaoletuksista.201

Carbon dioxide and energy fluxes over a northern boreal lake

201

Spatial patterns of biomass change across Finland in 2009–2015

Forest characteristics vary largely at the regional level and in smaller geographic areas in Finland. The amount of greenhouse gas emissions is related to changes in biomass and the soil type (e.g. upland soils vs. peatlands). In this paper, estimating and explaining spatial patterns of tree biomass change across Finland was the main interest. We analysed biomass changes on different soil and site types between the years 2009 and 2015 using the Finnish multi-source national forest inventory (MS-NFI) raster layers. MS-NFI method is based on combining information from satellite imagery, digital maps and national forest inventory (NFI) field data. Automatic segmentation was used to create silvicultural management and treatment units. An average biomass estimate of the segmented MS-NFI (MS–NFI–seg) map was 73.9 tons ha−1 compared to the national forest inventory estimate of 76.5 tons ha−1 in 2015. Forest soil type had a similar effect on average biomass in MS–NFI–seg and NFI data. Despite good regional and country-level results, segmentation narrowed the biomass distributions. Hence, biomass changes on segments can be considered only approximate values; also, those small differences in average biomass may accumulate when map layers from more than one time point are compared. A kappa of 0.44 was achieved for precision when comparing undisturbed and disturbed forest stands in the segmented Global Forest Change data (GFC-seg) and MS–NFI–seg map. Compared to NFI, 69% and 62% of disturbed areas were detected by GFC-seg and MS–NFI–seg, respectively. Spatially accurate map data of biomass changes on forest land improve the ability to suggest optimal management alternatives for any patch of land, e.g. in terms of climate change mitigation

Sources and sinks of greenhouse gases in the landscape : Approach for spatially explicit estimates

Climate change mitigation is a global response that requires actions at the local level. Quantifying local sources and sinks of greenhouse gases (GHG) facilitate evaluating mitigation options. We present an approach to collate spatially explicit estimated fluxes of GHGs (carbon dioxide, methane and nitrous oxide) for main land use sectors in the landscape, to aggregate, and to calculate the net emissions of an entire region. Our procedure was developed and tested in a large river basin in Finland, providing information from intensively studied eLTER research sites. To evaluate the full GHG balance, fluxes from natural ecosystems (lakes, rivers, and undrained mires) were included together with fluxes from anthropogenic activities, agriculture and forestry. We quantified the fluxes based on calculations with an anthropogenic emissions model (FRES) and a forest growth and carbon balance model (PREBAS), as well as on emission coefficients from the literature regarding emissions from lakes, rivers, undrained mires, peat extraction sites and cropland. Spatial data sources included CORINE land use data, soil map, lake and river shorelines, national forest inventory data, and statistical data on anthropogenic activities. Emission uncertainties were evaluated with Monte Carlo simulations. Artificial surfaces were the most emission intensive land-cover class. Lakes and rivers were about as emission intensive as arable land. Forests were the dominant land cover in the region (66%), and the C sink of the forests decreased the total emissions of the region by 72%. The region's net emissions amounted to 4.37 +/- 1.43 Tg CO2-eq yr(-1), corresponding to a net emission intensity 0.16 Gg CO2-eq km(-2) yr(-1), and estimated per capita net emissions of 5.6 Mg CO2-eq yr(-1). Our landscape approach opens opportunities to examine the sensitivities of important GHG fluxes to changes in land use and climate, management actions, and mitigation of anthropogenic emissions. (C) 2021 The Authors. Published by Elsevier B.V.peerReviewe

Metsien ja metsäsektorin muutos, hiilitase ja hakkuumahdollisuudet : Maakunnittaiset tarkastelut: Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnat sekä Etelä-Karjala (2. korjattu painos)

Tämän selvityksen tavoitteena oli tuottaa tietoa Itä- ja Pohjois-Suomen (IP-maakunnat) sekä Etelä-Karjalan metsien muutoksesta 1960-luvun jälkeen, suometsistä sekä metsien hakkuumahdollisuuksista. Selvityksessä tuotettiin tietoa kohdemaakunnille myös metsien vuotuisesta hiilitaseesta vuosina 2015–2021. Lisäksi selvityksessä arvioitiin maakuntien alueilla metsien lisäsuojelun vaikutuksia metsien kehitykseen ja hakkuumahdollisuuksiin. Lisäsuojelun potentiaalisia aluetalousvaikutuksia arvioitiin maakunnittain. Selvityksen alussa luodaan katsaus metsiin liittyviin EU:n politiikkatoimiin ja niiden mahdollisiin vaikutuksiin Itä- ja Pohjois-Suomessa. IP-maakunnissa metsätalouden suhteellinen merkitys on muuta maata suurempaa ja sen seurauksena metsätalouden käytännöissä tapahtuvien muutosten merkitys on myös suurempi. Metsiin liittyvien EU:n politiikkatoimiehdotusten käsittely on osin vielä kesken ja esimerkiksi määritelmät sekä lainsäädännön tulkinnat ovat vielä avoinna. Selvää kuitenkin on, että EU-tavoitteiden valossa metsätalouden käytäntöjen on tulevaisuudessa oltava aiempaa pehmeämpiä ja niissä on huomioitava nykyistä paremmin metsien tuottamat erilaiset ympäristöhyödyt. Turvemaavaltaisilla alueilla (esim. Pohjois-Pohjanmaa) ennallistamistavoitteet voivat aiheuttaa merkittäviä muutoksia maankäytössä niin turvemaametsien kuin -peltojen ennallistamisen kautta. Luonnontilaisten ja vanhojen metsien suojelu, joka on mukana useissa EU:n aloitteissa, voi vaikuttaa useissa IP-maakunnissa ainakin jossain määrin erityisesti sahateollisuuden raaka-aineen saantiin. IP-maakunnille merkitystä on myös sillä, miten EU-säädöksillä säädellään puun energiakäyttöä. IP-maakunnissa metsämaan pinta-alaosuus on kasvanut 1960-luvulta lähtien. Myös puuston kokonais- ja keskitilavuus sekä soiden puustojen tilavuusosuus on kasvanut. IP-maakunnissa lehtipuun tilavuusosuus on pysynyt 1960-luvun tasolla. Puuston keski- ja kokonaiskasvu ovat lisääntyneet 1960-luvulta lähtien kohdemaakunnissa. Maakuntien välillä on suuria eroja puuston keskikasvuissa, mikä johtuu muun muassa maakuntien välisistä eroista puuston rakenteessa ja kasvupaikoissa. Metsien suojelupinta-ala on lisääntynyt IP-maakunnissa 1960-luvulta lähtien. Vanhojen metsien, joihin luokitellaan tässä selvityksessä Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnissa yli 160-vuotiaat ja muissa maakunnissa yli 120-vuotiaat metsät, pinta-alaosuus on vähentynyt metsämaalla tarkastelujakson aikana. Järeän, rinnankorkeusläpimitaltaan yli 30 cm, puuston keskitilavuus on kasvanut metsämaalla 1960-luvulta lähtien. Kovan kuolleen maa- ja pystypuun tilavuus on metsämaalla nykyisin huomattavasti suurempi IP-maakunnissa keskimäärin ja myös tarkastelluissa maakunnissa. Poikkeuksena on Lapin maakunta, jossa keskitilavuus on samalla tasolla kuin 1960-luvulla. IP-maakuntien puuston ja maaperän yhteisnielu pieneni merkittävästi tarkastelujakson (2015–2021) aikana. Tämä johtui puuston nielun pienenemisestä hakkuiden seurauksena ja turvemaaperien päästöjen kasvusta. Syitä turvemaiden päästöjen kasvun taustalla ovat lisääntyneet hakkuut ja nousseet keskilämpötilat. Mitä enemmän maakunnassa on turvemaita, sitä suuremmat maaperän kokonaispäästöt keskimäärin olivat (esim. Pohjois-Pohjanmaa). Vastaavasti taas hehtaarikohtaisesti tarkasteluna suurimmat turvemaiden päästöt olivat maakunnissa, joiden turvekankaat ovat keskimäärin ravinteisempia tyyppejä (Etelä-Karjala, Etelä-Savo ja Pohjois-Savo). Puuntarvearvioihin perustuvassa Perusura-skenaariossa runkopuun vuotuinen hakkuukertymäarvio oli IP-maakunnissa vuosina 2019–2048 keskimäärin 43,1 miljoonaa kuutiometriä. Suurimman ylläpidettävissä olevan aines- ja energiapuun hakkuukertymän mukaisessa skenaariossa (SY) runkopuun keskimääräinen vuotuinen hakkuukertymä oli 45,9 miljoonaa kuutiometriä vuosina 2019–2048. Kokonaishakkuualat olivat 30 vuoden tarkastelujaksolla Perusura-skenaariossa 0,36 miljoonaa hehtaaria vuodessa, joka oli kolme prosenttia suurempi kuin SY-skenaariossa. Energiapuun vuotuinen kokonaiskorjuumäärä oli IP-maakunnissa 30 vuoden tarkastelujaksolla Perusura-skenaarion mukaisessa arviossa keskimäärin 7,7 miljoonaa kuutiometriä ja SY-arviossa 8,9 miljoonaa kuutiometriä. Vuonna 2019 puuston kokonaistilavuus metsä- ja kitumaalla oli 1 479 miljoonaa kuutiometriä. Vuonna 2049 se oli Perusura-skenaarion mukaisessa arviossa lähes 1 800 miljoonaa kuutiometriä ja SY-arviossa runsas 1 700 miljoonaa kuutiometriä. Perusura-skenaariossa kuusen osuus kokonaistilavuudesta on pienempi ja lehtipuiden osuus suurempi kuin SY-skenaariossa. Puuston ikäluokkien suhteellisten osuuksien kehitys on hyvin samanlaista molemmissa arvioissa. Alkutilanteeseen verrattuna nuorien ikäluokkien (<=40 vuotta) osuus kasvaa, 41–100-vuotiaiden metsien osuus pienenee ja yli 100-vuotiaiden metsien osuus hieman lisääntyy vuoteen 2049 mennessä molemmissa skenaarioissa. Skenaarioiden väliset erot puuston tilavuuskasvussa ovat pienet koko IP-maakuntien alueella. SY-S1-skenaariossa, jossa oletuksena oli Kansallisen metsästrategian 2035 valmistelua varten tehdyn taustaselvityksen mukainen lisäsuojelu, runkopuun hakkuukertymä pieneni IP-maakunnissa 30 vuoden tarkastelujaksolla keskimäärin kaksi prosenttia SY-arvioon verrattuna. Vastaava vähennys oli kahdeksan prosenttia SY-S2-skenaariossa, jossa oletuksena oli Suomen Luontopaneelin ehdotuksen mukainen lisäsuojelu. Kokonaishakkuualoissa keskimääräiset vuotuiset vähennykset olivat kaksi prosenttia SY-S1-skenaariossa ja seitsemän prosenttia SY-S2-skenaariossa tarkastelujakson aikana. Lisäsuojelun vaikutus energiapuun vuotuisiin korjuumääriin oli pieni SY-S1 -arviossa, mutta näkyi selvästi SY-S2-skenaariossa. Puuston kokonaistilavuus metsä- ja kitumaalla oli lisäsuojelun seurauksena SY-S1-skenaariossa kaksi prosenttia ja SY-S2-skenaariossa kahdeksan prosenttia suurempi kuin SY-skenaariossa vuonna 2049. SY-S2-skenaariossa vanhojen, yli 120-vuotiaiden metsien osuus lisääntyy huomattavasti enemmän kuin SY- ja SY-S1-skenaarioissa. SY-S1-skenaariossa lisäsuojelu alensi tarkastelumaakuntien metsäsektorin arvonlisäyksen kokonaisvaikutusta yhteensä keskimäärin 80 miljoonaa euroa. Työvoiman tarpeen alenema oli 700–800 työllistä. Maakunnittaiset muutokset jakautuivat melko tasaisesti. SY-S2-skenaariossa tarkastelumaakuntien metsäsektorin arvonlisäys laski yhteensä 400–500 miljoonaa euroa. Vastaavasti työvoiman tarve laski 3 700–5 300 työllistä. Suurimmat suhteelliset vaikutukset kohdistuivat alueille, joissa suojelu kriittisimmin vaikutti puun riittävyyteen

Metsien ja metsäsektorin muutos, hiilitase ja hakkuumahdollisuudet : Maakunnittaiset tarkastelut: Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnat sekä Etelä-Karjala

Tästä julkaisusta on ilmestynyt 2. painos Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 124_2023 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-861-4</a