Paikallisista malleista yhtenäiseen käytäntöön toimintakyvyn arviointimenetelmien valinnassa ja kuntoutuksen suunnittelussa : Esimerkkinä CP-oireisto

Kuntoutuminen on yksilöllistä toimintaa, mikä edellyttää tarpeiden tunnistamista, yksilöllisten tavoitteiden asettamista ja kuntoutumista tukevien toimenpiteiden suunnittelua yhdessä kuntoutujan ja hänen läheistensä kanssa sekä oikea-aikaista toteutusta. CP (Cerebral Palsy) on yleisin pitkäaikaista ja vaativaa moniammatillista kuntoutusta vaativa diagnoosiryhmä. Tässä raportissa kuvataan hankekokonaisuus, jonka tavoitteeksi asetettiin kansallisesti yhdenmukainen arviointimenetelmien käyttö CP-oireiston hoidossa ja kuntoutuksessa. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa todettiin kansallisesti epäyhtenäinen käytäntö toimintakyvyn arvioinnissa sekä lääkinnällisen hoidon ja kuntoutuksen toteutuksessa lapsilla ja nuorilla, joilla on CP-oireisto. Toisessa hankevaiheessa tunnistettiin ja pilotoitiin moniammatillisen työryhmän yhteistyössä kliiniseen käyttöön soveltuvat arviointimenetelmät. Hankkeen kolmannessa vaiheessa keskityttiin valittujen arviointimenetelmien implementointiin laajempaan kansalliseen käyttöön ja lopuksi arvioitiin, miten toimintakäytäntö todellisuudessa muuttui. Lopullisiin arviointimenetelmiin päätyminen ja niiden implementoiminen käytäntöön on edellyttänyt eri menetelmien käytettävyyden testaamista, niiden lisäarvon tunnistamista, toistuvaa valintojen kyseenalaistamista, laajaa yhteistyötä ja jatkuvaa koulutusta sekä koulutusmateriaalin kehittämistä. Keskeistä muutosprosessin onnistumisessa on ollut kunkin paikkakunnan ja ammattiryhmän muutoksen toteutumisesta vastuullisten työntekijöiden (ns. knowledge broker) sitoutunut työ yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Hankekokonaisuus on osoittanut, että muutosprosessissa tarvitaan valmiutta ja rohkeutta oman toiminnan kriittiseen tarkasteluun. Arkitoiminnan tekeminen näkyväksi videoimalla kuntoutussuunnitelmapalavereja ja analysoimalla tarkemmin asiakirjojen kuten kuntoutussuunnitelmien sisältöjä auttoi tunnistamaan, että ohjeet ja puheet eivät yksinään riitä muuttamaan toimintakäytäntöjä. Muutokseen vaaditaan paitsi kunkin työntekijän myös organisaation osaamisen ja asenteiden muutosta sekä aikaresursseja. Kansallisesti yhtenäisistä arviointimenetelmistä sopiminen on ajankohtainen asia, sillä soteuudistuksessa toimenpiteiden oikein kohdistaminen ja vaikutusten vertaisarviointi tulevat olemaan keskeisiä periaatteita. Tämä hankekokonaisuus keskittyi CP-oireistoon, mutta samaa toimintamallia voidaan käyttää myös muiden sairauksien, oireyhtymien sekä vammojen arviointikäytäntöjen yhdenmukaistamiseen. Yhtenäiseen arviointikäytäntöön on mahdollista päästä, mutta muutoksen toteutus on pitkällinen prosessi, jossa on jatkuvasti huomioitava niin muutosta fasilitoivat kuin estävätkin tekijät. Hankekokonaisuus osoitti myös, että toimintakyvyn arviointimenetelmiä ei tule valita käytännön toimijoita kuulematta ja ilman että menetelmien kliininen käytettävyys ja merkitys varmistetaan

Cancer Risk Near a Polluted River in Finland

The River Kymijoki in southern Finland is heavily polluted with polychlorinated dibenzo-p-dioxins and dibenzofurans and may pose a health threat to local residents, especially farmers. In this study we investigated cancer risk in people living near the river (< 20.0 km) in 1980. We used a geographic information system, which stores registry data, in 500 m × 500 m grid squares, from the Population Register Centre, Statistics Finland, and Finnish Cancer Registry. From 1981 to 2000, cancer incidence in all people (N = 188,884) and in farmers (n = 11,132) residing in the study area was at the level expected based on national rates. Relative risks for total cancer and 27 cancer subtypes were calculated by distance of individuals to the river in 1980 (reference: 5.0–19.9 km, 1.0–4.9 km, < 1.0 km), adjusting for sex, age, time period, socioeconomic status, and distance of individuals to the sea. The respective relative risks for total cancer were 1.00, 1.09 [95% confidence interval (CI), 1.04–1.13], and 1.04 (95% CI, 0.99–1.09) among all residents, and 1.00, 0.99 (95% CI, 0.85–1.15), and 1.13 (95% CI, 0.97–1.32) among farmers. A statistically significant increase was observed for basal cell carcinoma of the skin (not included in total cancers) in all residents < 5.0 km. Several other common cancers, including cancers of the breast, uterine cervix, gallbladder, and nervous system, showed slightly elevated risk estimates at < 5.0 km from the river. Despite the limitations of exposure assessment, we cannot exclude the possibility that residence near the river may have contributed to a small increase in cancer risk, especially among farmers

Optimising the multiplex factor of the frequency domain multiplexed readout of the TES-based microcalorimeter imaging array for the X-IFU instrument on the Athena Xray observatory

Athena is a space-based X-ray observatory intended for exploration of the hot and energetic universe. One of the science instruments on Athena will be the X-ray Integrated Field Unit (X-IFU), which is a cryogenic X-ray spectrometer, based on a large cryogenic imaging array of Transition Edge Sensors (TES) based microcalorimeters operating at a temperature of 100mK. The imaging array consists of 3800 pixels providing 2.5 eV spectral resolution, and covers a field of view with a diameter of of 5 arc minutes. Multiplexed readout of the cryogenic microcalorimeter array is essential to comply with the cooling power and complexity constraints on a space craft. Frequency domain multiplexing has been under development for the readout of TES-based detectors for this purpose, not only for the X-IFU detector arrays but also for TES-based bolometer arrays for the Safari instrument of the Japanese SPICA observatory. This paper discusses the design considerations which are applicable to optimise the multiplex factor within the boundary conditions as set by the space craft. More specifically, the interplay between the science requirements such as pixel dynamic range, pixel speed, and cross talk, and the space craft requirements such as the power dissipation budget, available bandwidth, and electromagnetic compatibility will be discussed

Sixfold Post-Fracture Mortality in 16-To 30-Year-Old Patients-Suicides, Homicides, and Intoxications Among Leading Causes of Death

Background and Aims: The death of any young individual is associated with the loss of many potentially fulfilling years of life. It has been suggested that the relative mortality of fracture patients may be higher in younger age groups than in older cohorts. We determined the mortality and causes of death in a cohort of 16- to 30-year-old patients that had been hospitalized for fractures. Material and Methods: We collected data using criteria based on the diagnosis code (International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems, 10th Revision), surgical procedure code (Nordic Medico-Statistical Committee), and seven additional characteristics of patients admitted to the trauma ward at the Central Finland Hospital between 2002 and 2008. Patients were then followed to ascertain their mortality status until the end of 2012. Standardized mortality ratios were calculated and causes of death were determined by combining our registry data with data provided by Statistics Finland. Results: During the study, 199 women and 525 men aged 16-30 years had sustained fractures. None of these patients died during the primary hospital stay. At the end of follow-up (mean duration 7.4 years), 6 women and 23 men had died. The standardized mortality ratio for all patients was 6.2 (95% Confidence Interval: 4.3-8.9). Suicides and intoxications comprised over half, and motor vehicle accidents and homicides comprised nearly a third of the post-fracture deaths. Conclusion: We found a concerning increase in mortality among young adults that had been hospitalized due to a fracture compared to the general population that had been standardized by age, sex, and calendar-period. Leading causes of death were suicides and intoxications or motor vehicle accidents and homicides, which may be indicative of depressive disorders or impulse control disorders, respectively. Identification of the underlying psychosocial problems may provide an opportunity for preventive interventions.Peer reviewe

Decline after immobilisation and recovery after remobilisation of synovial fluid IL1, TIMP, and chondroitin sulphate levels in young beagle dogs

OBJECTIVE: To monitor the concentration of markers of cartilage and synovium metabolism in the knee (stifle) joint synovial fluid of young beagles subjected to immobilisation and subsequent remobilisation.METHODS: The right hind limb of 17 dogs was immobilised in flexion for 11 weeks. Simultaneously, the contralateral left knee was exposed to increased weight bearing. The remobilisation period lasted 50 weeks. Litter mates served as controls. The concentration in joint lavage fluid of interleukin 1 (IL1) was measured by immunoassay, the activity of phospholipase A2 (PLA2) was determined by an extraction method, chondroitin sulphate (CS) concentration by precipitation with Alcian blue, hyaluronan (HA) by an ELISA-like assay using biotinylated HA-binding complexes, matrix metalloproteinase 3 (MMP-3), and tissue inhibitor of metalloproteinases 1 (TIMP-1) by sandwich ELISA, and synovitis was scored by light microscopy.RESULTS: Synovitis or effusion was absent in all experimental and control groups. Immobilisation decreased the joint lavage fluid levels of IL1 (p<0.05), TIMP (p< 0.05), and the concentration of CS down to 38 (p<0.05) in comparison with untreated litter mates with normal weight bearing. Immobilisation did not affect the activity of PLA2, or the concentration of MMP-3 or HA in synovial fluid. Joint remobilisation restored the decreased concentrations of markers to control levels. Increased weight bearing did not change the concentrations of markers in comparison with the control joints with normal weight bearing.CONCLUSIONS: 11 weeks joint immobilisation decreased the concentration of markers of cartilage and synovium metabolism in the synovial fluid, and remobilisation restored the concentrations to control levels. The changes in joint metabolism induced by immobilisation, as reflected by the markers, are thus different from those found in osteoarthritis, where increased levels of these markers are associated with enhanced degradation and synthesis. These findings suggest that the change induced in joint metabolism by immobilisation is reversible in its early stages

Targeted re-sequencing of linkage region on 2q21 identifies a novel functional variant for hip and knee osteoarthritis

Objective: The aim of the study was to identify genetic variants predisposing to primary hip and knee osteoarthritis (OA) in a sample of Finnish families. Methods: Genome wide analysis was performed using 15 independent families (279 individuals) originating from Central Finland identified as having multiple individuals with primary hip and/or knee OA. Targeted re-sequencing was performed for three samples from one 33-member, four-generation family contributing most significantly to the LOD score. In addition, exome sequencing was performed in three family members from the same family. Results: Genome wide linkage analysis identified a susceptibility locus on chromosome 2q21 with a multipoint LOD score of 3.91. Targeted re-sequencing and subsequent linkage analysis revealed a susceptibility insertion variant rs11446594. It locates in a predicted strong enhancer element region with maximum LOD score 3.42 under dominant model of inheritance. Insertion creates a recognition sequence for ELF3 and HMGA1 transcription factors. Their DNA-binding affinity is highly increased in the presence of A-allele compared to wild type null allele. Conclusion: A potentially novel functional OA susceptibility variant was identified by targeted resequencing. This variant locates in a predicted regulatory site and creates a recognition sequence for ELF3 and HMGA1 transcription factors that are predicted to play a significant role in articular cartilage homeostasis. (C) 2015 The Authors. Published by Elsevier Ltd and Osteoarthritis Research Society International.Peer reviewe

Relationship between lower limb neuromuscular performanceand bone strength in postmenopausal women with mild knee osteoarthritis

Objectives: To investigate whether neuromuscular performance predicts lower limb bone strength in different lower limb sites in postmenopausal women with mild knee osteoarthritis (OA). Methods: Neuromuscular performance of 139 volunteer women aged 50-68 with mild knee OA was measured using maximal counter movement jump test, isometric knee flexion and extension force and figure-of-eight-running test. Femoral neck section modulus (Z, mm3) was determined by data obtained from dualenergy X-ray absorptiometry. Data obtained using peripheral quantitative computed tomography was used to asses distal tibia compressive (BSId, g2/cm4) and tibial mid-shaft bending (SSImaxmid, mm3) strength indices. Results: After adjustment for height, weight and age, counter movement jump peak power production was the strongest independent predictor for Z (&beta;=0.44; p&lt;0.001) and for BSId (&beta;=0.32; p=0.003). This was also true in concentric net impulse for Z (&beta;=0.37; p=0.001) and for BSId (&beta;=0.40; p&lt;0.001). Additionally, knee extension force (&beta;=0.30; p&lt;0.001) and figure-of-eight-running test (&beta;= -0.32; p&lt;0.001) were among strongest independent predictors for BSId after adjustments. For SSImaxmid, concentric net impulse (&beta;=0.33; p=0.002) remained as the strongest independent predictor after adjustments. Conclusions: Neuromuscular performance in postmenopausal women with mild knee OA predicted lower limb bone strength in every measured skeletal site

Kotimaisen järvi- ja merikalan dioksiinien, furaanien, dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden ja polybromattujen difenyylieettereiden pitoisuudet

EU-kalat -projekti toteutettiin, koska haluttiin saada tietoa kotimaisen kalan sisältämistä ympäristömyrkkypitoisuuksista. Tietoa päätettiin hankkia sekä Itämeren kalan että sisävesikalojen tärkeimmistä ympäristömyrkyistä: dioksiineista, joille oli asetettu EU:ssa enimmäispitoisuusraja, PCB-yhdisteistä, joiden sääntelyä EU:ssa osattiin odottaa, bromatuista difenyylieettereistä, joiden tiedettiin kertyvän kalaan sekä myös raskasmetalleista (julkaistaan erillisenä julkaisuna), joiden sääntelyä EU:ssa oli tarve tarkistaa. Suomen oli täytettävä myös ne edellytykset, jotka EU oli asettanut antaessaan Suomelle ja Ruotsille erityiskohtelun dioksiineja koskevassa lainsäädännössä. Lisäksi oli kiinnitettävä huomiota myös kotimaisen kalan sisältämien epäpuhtauksien aiheuttamiin seurauksiin kalastajille ja kalanjalostusteollisuudelle. Tutkimuksesta ilmeni, että dioksiinien ja PCB-yhdisteiden kertyminen kalaan on ennen kaikkea kalalajin ominaisuus. Ongelmakaloiksi jäivät lohi ja suurikokoinen silakka tässä järjestyksessä. Molemmista analysoitiin moninkertaisia pitoisuuksia dioksiineja enimmäispitoisuuteen (4 pg TEQ/g tuorepainoa) verrattuna. Sekä silakalla että lohella dioksiinipitoisuudet korreloivat iän mukana; mitä vanhempi kala sitä enemmän dioksiineja. Kaikki muut kotimaiset kalat paria poikkeuksellista tutkimustulosta lukuun ottamatta alittavat dioksiinille asetetun enimmäispitoisuusrajan. Myös kasvatetun kalan dioksiinipitoisuudet jäävät selvästi alle enimmäispitoisuusrajan