Kokemuksia ja näkemyksiä maahanmuuttajien suomen kielen taidon huomioon ottamisesta kuntoutus- ja työllistymispalveluissa

Suomessa asuvien maahanmuuttajien määrä on kaksinkertaistunut viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana. Suomen väestöstä on vieraskielisiä, siis muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvia runsas 5 %, ja toisin kuin kantaväestö, valtaosa maahanmuuttajista on työikäisiä. Vielä on kuitenkin vain vähän tietoa siitä, miten suomalainen palvelujärjestelmä – erityisesti sosiaali- ja terveydenhuolto ja työllistymistä tukevat palvelut – on reagoinut palvelujen käyttäjäkunnan monipuolistumiseen ja sen mukanaan tuomiin muutostarpeisiin. Suomalaisissa tutkimuksissa on todettu, että maahanmuuttajat hakeutuvat joihinkin palveluihin kantaväestöä harvemmin, käyttävät vain vähän kuntoutuspalveluja runsasta kuntoutustarpeesta huolimatta ja että ammatillista kuntoutusta myönnetään maahanmuuttajille harvemmin kuin kantaväestölle. Palveluihin hakeutumisen, niihin pääsyn tai niistä hyötymisen esteenä voi olla palvelujärjestelmän vaikeus kohdata suomen kieltä heikosti osaava asiakas. Käsillä olevassa tutkimuksessa selvitettiin kuntoutus-, työllistymis- ja koulutuspalvelujen toteuttajien kokemuksia suomen kielen taidon huomioon ottamisesta asiakastyössään sekä henkilöstön kulttuurista osaamista. Tutkimuksen tulokset perustuvat 60 organisaation edustajan haastatteluun. Suomen kielen huomioon ottaminen palveluissa voidaan haastattelujen perusteella jakaa kolmeen ryhmään: kielenopetus tai kielivalmennus, oma- tai muunkieliset palvelut sekä ohjauksen ja muun toiminnan toteuttaminen suomen kielellä. Tulokset viittaavat siihen, että maahanmuuttajataustaistenpalvelujen käyttäjien suomen kielen osaamiseen, kielen oppimiseen ja kulttuuritaustan huomioon ottamiseen kiinnitetään palveluissa liian vähän huomiota. Vaikka moni haastateltu totesi esimerkiksi, että palvelussa käytetään selkokieltä, olivat käsitykset selkokielestä sangen vaihtelevia eikä suuri osa palveluissa toimivista ollut saanut siihen tai kulttuuriseen osaamiseen liittyvää koulutusta

Työhönvalmennus ja sen kehittämistarpeet

Tutkimuksessa tarkasteltiin Kelan ja työ- ja elinkeinohallinnon ammatilliseen kuntoutukseen sisältyvää työhönvalmennustoimintaa, sen kohdejoukkoa, toteutusta ja tuloksia monimetodisesta näkökulmasta. Aineistoina olivat Kelan ja TE-hallinnon rekisterit, kuntoutujien ja palveluntuottajien lomakekyselyt sekä kuntoutujien ja työnantajien haastattelut. Kelan työhönvalmennukseen osallistuneista pääosa oli ollut ennen valmennusta työvoiman ulkopuolella. TE-hallinnon valmennukseen osallistuneista puolet oli vajaakuntoisia työnhakijoita, puolet ns. vaikeasti työllistyviä. TE-hallinnon asiakkaista noin 70 % arvioi työkykynsä vähintään kohtalaiseksi, kun taas Kelan asiakkaista valtaosa arvioi työkykynsä heikentyneeksi. Osallistujien moninaiset tavoitteet vaihtelivat elämänhallinnan kohentamisesta avoimille työmarkkinoille työllistymiseen. Valmennus arvioitiin ensi sijassa hyödylliseksi. Sekä Kelan että TE-hallinnon työhönvalmennuksen työllistymistulokset olivat kauttaaltaan vaatimattomat. Asiakkaat raportoivat kuitenkin monenlaisia muita hyötyjä. Työmarkkinasiirtymiä ennustivat asiakkaiden koulutustaso ja aikaisempi elämäntilanne, koettu työkyky, pystyvyys ja osallistumismotivaatio. Keskeyttäneiden osuus oli suuri kaikissa valmennusmuodoissa. Puutteita ilmeni yksilöllisessä ohjauksessa, kuntoutussuunnitelman seurannassa, koulutuksen ja työllistymisen tukemisessa sekä valmennuksen jälkeisessä tuessa, siirtymävaiheiden varmistamisessa ja jatkosuunnitelmien toteutumisen seurannassa. Työllistymisen, koulutuksen ja työssä selviytymisen tukeminen olisi syytä eriyttää esiammatillisesta, yleiseen elämänhallintaan liittyvästä valmennuksesta omaksi toimintalohkokseen. Jos työhönvalmennustoiminnasta halutaan kehittää aidosti työllistymistä tukevaa toimintaa, olisi työelämätavoitteita selkiytettävä ja palveluntuottajien kompetensseja vahvistettava yksilöllisen ohjauksen, työnantajayhteistyön ja työn etsinnän alueilla.15,00 euro

Narkolepsiaan sairastuneiden lasten ja nuorten perheiden arki ja sopeutumisvalmennuskurssilta saatu tuki

Suomessa varauduttiin maailmanlaajuisesti levinneeseen sikainfluenssaan aloittamalla lokakuussa 2009 Pandemrix-rokotukset väestön suojaamiseksi. Helmikuussa 2010 diagnosoitiin ensimmäinen päiväaikaista nukahtelua aiheuttava narkolepsia lapsella, joka oli saanut Pandemrix-rokotuksen. Sosiaali- ja terveysministeriö antoi Kelalle tehtäväksi järjestää narkolepsiaan sairastuneille lapsille ja nuorille sopeutumisvalmennuskursseja. Kelan tutkimusosasto, Lapin yliopisto ja Suomen Mielenterveysseura toteuttivat tutkimuksen, jonka päätavoite oli selvittää, mitkä olivat sairastuneiden ja heidän perheidensä tarpeet ja odotukset sekä miten hyvin kurssit pystyivät vastaamaan niihin. Aineiston keruu toteutui kevään 2012 ja syksyn 2013 välisenä aikana. Narkolepsiaan liittyviä päiväaikaista nukahtelua, käyttäytymisen muutoksia ja keskittymisen vaikeuksia esiintyi lähes kaikilla tutkimukseen osallistuneilla lapsilla ja nuorilla. Muistin ja oppimisen vaikeuksia sekä katapleksiaa oli yli puolella ja harha-aistimuksia noin kolmanneksella. Käyttäytymisen ja mielialan muutokset vaikuttivat koko perheen arkeen. Vanhemmat olivat huolissaan nuoren tulevaisuudesta, omien auttamiskeinojensa riittävyydestä, sisarusten voinnista ja omasta jaksamisestaan. Perheillä oli runsaasti psykososiaalisen tuen tarpeita. Perheiden odotukset painottuivat vertaistuen saamiseen, ja kurssit vastasivat näihin odotuksiin. Enemmistö koki saaneensa jonkin verran etäisyyttä arkisiin huoliin, tukea tunteiden käsittelyyn ja sairastuneen vahvuuksien tunnistamiseen. Asiantuntijatiedon ja ammatillisen psykososiaalisen tuen tarpeeseen kurssit eivät vastanneet. Sopeutumisvalmennuskurssien toimeenpanossa ilmeni useita kehittämisen kohteita. Kurssien tavoitteiden tarkentaminen, asiantuntijatiedon vahvistaminen, yksilöllisten työmenetelmien valinnan mahdollisuus, ennakkoinformaation lisääminen sekä Kelan ja palveluntuottajan välisen yhteistyön vahvistaminen mahdollistavat kuntoutujalähtöisiin tarpeisiin vastaamisen

Supervised and non-supervised Nordic walking in the treatment of chronic low back pain: a single blind randomized clinical trial

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>Active approaches including both specific and unspecific exercise are probably the most widely recommended treatment for patients with chronic low back pain but it is not known exactly which types of exercise provide the most benefit. Nordic Walking - power walking using ski poles - is a popular and fast growing type of exercise in Northern Europe that has been shown to improve cardiovascular metabolism. Until now, no studies have been performed to investigate whether Nordic Walking has beneficial effects in relation to back pain.</p> <p>Methods</p> <p>A total of 151 patients with low back and/or leg pain of greater than eight weeks duration were recruited from a hospital based outpatient back pain clinic. Patients continuing to have pain greater than three on the 11-point numeric rating scale after a multidisciplinary intervention were included. Fifteen patients were unable to complete the baseline evaluation and 136 patients were randomized to receive A) Nordic walking supervised by a specially trained instructor twice a week for eight weeks B) One-hour instruction in Nordic walking by a specially trained instructor followed by advice to perform Nordic walking at home as much as they liked for eight weeks or C) Individual oral information consisting of advice to remain active and about maintaining the daily function level that they had achieved during their stay at the backcenter. Primary outcome measures were pain and disability using the Low Back Pain Rating Scale, and functional limitation further assessed using the Patient Specific Function Scale. Furthermore, information on time off work, use of medication, and concurrent treatment for their low back pain was collected. Objective measurements of physical activity levels for the supervised and unsupervised Nordic walking groups were performed using accelerometers. Data were analyzed on an intention-to-treat basis.</p> <p>Results</p> <p>No mean differences were found between the three groups in relation to any of the outcomes at baseline. For pain, disability, and patient specific function the supervised Nordic walking group generally faired best however no statistically significant differences were found. Regarding the secondary outcome measures, patients in the supervised group tended to use less pain medication, to seek less concurrent care for their back pain, at the eight-week follow-up. There was no difference between physical activity levels for the supervised and unsupervised Nordic walking groups. No negative side effects were reported.</p> <p>Conclusion</p> <p>We did not find statistically significant differences between eight weeks of supervised or unsupervised Nordic walking and advice to remain active in a group of chronic low back pain patients. Nevertheless, the greatest average improvement tended to favor the supervised Nordic walking group and - taking into account other health related benefits of Nordic walking - this form of exercise may potentially be of benefit to selected groups of chronic back pain patients.</p> <p>Trial registration</p> <p><url>http://www.ClinicalTrials.gov</url> # NCT00209820</p

Context effects and behaviour change techniques in randomised trials: a systematic review using the example of trials to increase adherence to physical activity in musculoskeletal pain

OBJECTIVE:To describe and explore the effects of contextual and behaviour change technique (BCT) content of control and target interventions in clinical trials.DESIGN:Review and meta-analysis of 42 trials from a Cochrane review of physical activity in chronic musculoskeletal pain.MAIN OUTCOME MEASURES:Two researchers coded descriptions of target and control interventions for (a) 93 BCTs and (b) whether target and control interventions shared each of five contextual features (practitioners' characteristics, patient-practitioner relationship, intervention credibility, superficial treatment characteristics e.g. delivery modality, and environment). Quality of study reporting was assessed. Effect sizes for adherence to physical activity and class attendance were computed (Cohen's d) and analysed separately.RESULTS:For physical activity outcomes, after controlling for reporting quality, larger effect sizes were associated with target and control interventions using different modalities (? = -.34, p = .030), target and control interventions involving equivalent patient-practitioner relationship (? = .40, p = .002), and target interventions having more unique BCTs (i.e. more BCTs not also in the control) (? = .008, p = .030). There were no significant effect moderators for class attendance outcomes.CONCLUSION:Contents of control conditions can influence effect sizes and should be considered carefully in trial design and systematic reviews