Jätteen luokittelu vaaralliseksi jätteeksi

Oppaassa käsitellään jätteen luokittelua vaaralliseksi jätteeksi. Jätteiden luokittelussa sovellettavat arviointiperusteet uudistettiin EU:ssa vuoden 2014 lopulla. Samalla tehtiin joitakin muutoksia EU:n jäteluetteloon, jossa on lueteltu mitä jätteitä pidetään EU:ssa vaarallisina tai tavanomaisina jätteinä. Uudet jätteiden luokittelua koskevat EU-säädökset tulivat voimaan 1.6.2015 alkaen. Jätedirektiivin liitteessä III luetellaan 15 ominaisuutta, jotka tekevät jätteestä vaarallista, sekä säädetään ominaisuuksien arvioinnissa käytettävistä kriteereistä ja pitoisuusrajoista. Jäte voi olla esimerkiksi palo- tai räjähdysvaarallista, tartuntavaarallista, muuten terveydelle vaarallista, tai ympäristölle vaarallista. Jäte- ja ympäristönsuojelulainsäädännössä on annettu vaarallisia jätteitä koskevia erityissäännöksiä. Jätteen luokittelulla vaaralliseksi tai tavanomaiseksi voi olla vaikutusta esimerkiksi jätteen käsittelytavan valintaan, jätettä käsittelevän laitoksen ympäristölupaan, sekä jätteiden pakkaamiseen, merkintään ja kirjanpitoon. Tässä oppaassa päivitetään jätteiden luokittelua koskevat kansalliset ohjeet vastaamaan muuttunutta lainsäädäntöä ja uusia käytäntöjä. Oppaassa käsitellään ainoastaan jätteiden luokittelukysymyksiä. Siinä ei anneta ohjeita jätteiden hyötykäytöstä, käsittelystä tai käsittelymenetelmien valinnasta. Opas on tarkoitettu viranomaisille, jotka tekevät päätöksiä jätteiden vaarallisuudesta, sekä toiminnanharjoittajille, jotka luokittelevat jätteitä jäteluettelon mukaisiin luokkiin

1. väliraportti

Valtioneuvosto hyväksyi 10.4.2008 valtakunnallisen jätesuunnitelman vuoteen 2016. Valtakunnallisen jätesuunnitelman mukaan jätesuunnitelman tavoitteiden toteutumisesta tulisi laatia kaksi väliarviointia vuosina 2010 ja 2013. Tämä raportti on ensimmäinen näistä väliarvioinneista. Raportissa esitetään tiedot jätesuunnitelman yksittäisten toimien toteumatilanteesta ja kerrotaan seurannan kannalta tarpeelliset tilastotiedot. Lisäksi määritellään, mitä lisäselvityksiä tulisi tehdä seuraavaa vuoden 2013 väliraportointia varten. Raporttiin on myös koottu keskeiset jatkotoimenpiteet valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi

Valtakunnallisen jätesuunnitelman seurannan 2. väliraportti

Tämä raportti on valtakunnallisen jätesuunnitelman toinen väliarviointi, jossa tarkastellaan tilastotietojen valossa, kuinka valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty edellisen väliraportoinnin jälkeen. Valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteet vakiinnuttaa yhdyskuntajätemäärä 2000-luvun alun tasolle ja kääntää jätemäärä laskuun vuoteen 2016 mennessä jäävät todennäköisesti saavuttamatta, sillä yhdyskuntajätemäärä on kasvanut vuodesta 2000 vuoteen 2011 lähes 6 prosenttia. Myös Suomen kokonaisjätemäärä on jatkanut kasvuaan. Valtaosa kasvusta selittyy kaivosjätteen lisääntymisellä. Vuonna 2010 kaivannaistuotannon, tehdasteollisuuden ja rakentamisen jätemäärä oli yli 90 prosenttia Suomen jätteiden kokonaismäärästä. Valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa on asetettu lukuisia tavoitteita materiaalitehokkuuden lisäämiseksi. Suomen talouden materiaali-intensiteetti on ollut 2000-luvulla lievästi laskeva. Luonnonvarojen käyttö on kasvanut hitaammin kuin bruttokansantuote eli on tapahtunut suhteellinen irtikytkentä. Vuonna 2011 35 prosenttia yhdyskuntajätteestä hyödynnettiin materiaalina. Mikäli toimia ei tehosteta nykyisestä, on yhdyskuntajätteen 50 prosentin kierrätystavoitteen saavuttaminen vaikeaa. Kierrätyksen lisääminen tulisi olla seuraavan valtakunnallisen jätesuunnitelman yksi painopiste. Asetetusta kierrätystavoitteesta 20 prosenttia tulisi saavuttaa biojätteen kompostoinnilla tai mädätyksellä, joiden osuus vuonna 2011 oli 13 prosenttia. Jätesuunnitelman vuodelle 2016 asetettu tavoite 30 prosenttia yhdyskuntajätteen energiana hyödyntämisestä on uusien polttolaitosten myötä ylitetty. Vuonna 2012 yhdyskuntajätteen energiana hyödyntämisaste oli 34 prosenttia. Tämä tullee edelleen nousemaan valmistuvien jätteenpolttolaitosten myötä. Haasteena on ohjata jätettä kierrätykseen energiana hyödyntämisen sijaan. Jätesuunnitelman tavoite korvata luonnonsoraa ja kalliomursketta teollisuuden ja kaivannaistuotannon jätteillä 5 % jää todennäköisesti saavuttamatta. Lisätoimia tarvitaan jätteen käytön lisäämiseksi maarakentamisessa. Toisen seurantaraportin laadinnan yhteydessä kartoitettiin myös jätesuunnitelman ensimmäisen väliraportin jatkotoimenpiteiden toteutumista. Ehdotetut toimenpiteet ovat toteutuneet pääosin hyvin. Raportissa ehdotetaan myös toimia seuraavan valtakunnallisen jätesuunnitelman seurannan kehittämiseksi. Indikaattorit tulisi valita niin, että ne kuvaavat paremmin toimenpiteiden toteutumista. Myös tilastointia tulisi tietyiltä osin kehittää

Pysyvien orgaanisten yhdisteiden (POP) esiintyvyys, tunnistaminen ja erottaminen muovijätteistä

Pysyviksi orgaanisiksi yhdisteiksi (POP) kutsutut aineet ovat erittäin haitallisia ihmisen terveydelle tai ympäristölle. Yhdisteitä on käytetty palontorjunta-aineina, pintakäsittelykemikaaleina sekä lisäaineina erilaisissa muovimateriaaleissa. Yhdisteiden valmistusta ja käyttöä on rajoitettu tai kielletty jo vuosien ajan, mutta aineita esiintyy jätehuoltoon päätyvissä tuotteissa vuosikymmenienkin viiveellä. EU:n POP-asetus kieltää kierrättämästä POP-yhdisteitä sisältäviä jätteitä. Asetuksessa on säädetty kullekin kielletylle aineelle pitoisuusraja, jonka ylittyessä jäte on hävitettävä pysyvästi polttamalla tai fysikaalis-kemiallisin käsittelyin. Käytännössä POP-raja-arvot ylittyvät aina tuotteissa, joihin on lisätty aineita palonestotarkoituksessa. Lisäksi joissakin kierrätysmuovia sisältävissä tuotteissa voi esiintyä vähäisiä jäämiä aineista. Euroopassa on kartoitettu aineiden esiintymistä, mutta mittauksia yhdisteiden esiintymisestä on tehty vähän. Bromi-alkuainetta sisältävien muovikappaleiden yksittäinen ja jatkuvatoiminenkin tunnistaminen on mahdollista röntgenfluoresenssiin (XRF) tai röntgentransmissioon (XRT) perustuvien mittausten avulla, mutta kumpaakaan menetelmää ei toistaiseksi ole otettu Suomessa käyttöön taloudellisista syistä. SER:ssä kiellettyjä yhdisteitä tiedetään esiintyvän etenkin kuvaputkitelevisioiden ja tietokonemonitoreiden koteloissa, mutta myös kuumenevassa kodin- ja konttorielektroniikassa. Romuajoneuvoissa yhdisteitä tiedetään esiintyvän eniten istuinten pehmusteissa ja päällyksissä ja etenkin aasialaisvalmisteisissa ajoneuvoissa. Rakennusalalla HBCD:n kierrätyskielto on huomioitava etenkin EPS-eristeteollisuudessa. Purkukohteiden tuottamat muut kumiset ja muoviset jätejakeet päätyvät polttoon, jolloin mahdolliset POP-yhdisteet eivät pääse kiertoon. Jätteistä löydetyt POP-yhdistepitoisuudet asettavat haasteen sekä kierrätysalalle että alan valvojille. Kierrätystavoitteet edellyttävät kierrätyksen lisäämistä ja samanaikaisesti näistä materiaalivirroista pitäisi saada eroteltua ne jakeet, joissa POP-pitoisuudet ylittävät asetetut raja-arvot. Kierrätettävän materiaalin maksimoimiseksi ja kierrätysvirran puhtauden turvaamiseksi olisi parannettava jätehuoltoketjussa toimivien tietotasoa ja edellytyksiä liittää laitteistoihin uutta mittaustekniikkaa. Bromipitoisuuden mittaus olisi usein riittävä toimenpide. Valistusta tulisi lisäksi suunnata kotitalouksille, jotta SER:ä ja romuajoneuvoja ei varastoitaisi kotitalouksissa pidentämässä POP-yhdisteitä sisältävien jätteiden poistumisaikaa

Valtakunnallisen jätesuunnitelman seurannan 2. väliraportti

Tämä raportti on valtakunnallisen jätesuunnitelman toinen väliarviointi, jossa tarkastellaan tilastotietojen valossa, kuinka valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty edellisen väliraportoinnin jälkeen. Valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteet vakiinnuttaa yhdyskuntajätemäärä 2000-luvun alun tasolle ja kääntää jätemäärä laskuun vuoteen 2016 mennessä jäävät todennäköisesti saavuttamatta, sillä yhdyskuntajätemäärä on kasvanut vuodesta 2000 vuoteen 2011 lähes 6 prosenttia. Myös Suomen kokonaisjätemäärä on jatkanut kasvuaan. Valtaosa kasvusta selittyy kaivosjätteen lisääntymisellä. Vuonna 2010 kaivannaistuotannon, tehdasteollisuuden ja rakentamisen jätemäärä oli yli 90 prosenttia Suomen jätteiden kokonaismäärästä. Valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa on asetettu lukuisia tavoitteita materiaalitehokkuuden lisäämiseksi. Suomen talouden materiaali-intensiteetti on ollut 2000-luvulla lievästi laskeva. Luonnonvarojen käyttö on kasvanut hitaammin kuin bruttokansantuote eli on tapahtunut suhteellinen irtikytkentä. Vuonna 2011 35 prosenttia yhdyskuntajätteestä hyödynnettiin materiaalina. Mikäli toimia ei tehosteta nykyisestä, on yhdyskuntajätteen 50 prosentin kierrätystavoitteen saavuttaminen vaikeaa. Kierrätyksen lisääminen tulisi olla seuraavan valtakunnallisen jätesuunnitelman yksi painopiste. Asetetusta kierrätystavoitteesta 20 prosenttia tulisi saavuttaa biojätteen kompostoinnilla tai mädätyksellä, joiden osuus vuonna 2011 oli 13 prosenttia. Jätesuunnitelman vuodelle 2016 asetettu tavoite 30 prosenttia yhdyskuntajätteen energiana hyödyntämisestä on uusien polttolaitosten myötä ylitetty. Vuonna 2012 yhdyskuntajätteen energiana hyödyntämisaste oli 34 prosenttia. Tämä tullee edelleen nousemaan valmistuvien jätteenpolttolaitosten myötä. Haasteena on ohjata jätettä kierrätykseen energiana hyödyntämisen sijaan. Jätesuunnitelman tavoite korvata luonnonsoraa ja kalliomursketta teollisuuden ja kaivannaistuotannon jätteillä 5 % jää todennäköisesti saavuttamatta. Lisätoimia tarvitaan jätteen käytön lisäämiseksi maarakentamisessa. Toisen seurantaraportin laadinnan yhteydessä kartoitettiin myös jätesuunnitelman ensimmäisen väliraportin jatkotoimenpiteiden toteutumista. Ehdotetut toimenpiteet ovat toteutuneet pääosin hyvin. Raportissa ehdotetaan myös toimia seuraavan valtakunnallisen jätesuunnitelman seurannan kehittämiseksi. Indikaattorit tulisi valita niin, että ne kuvaavat paremmin toimenpiteiden toteutumista. Myös tilastointia tulisi tietyiltä osin kehittää

Jätteeksi luokittelun päättymisen hyödyt ja haitat

Tässä raportissa arvioidaan hallituksen vuoden 2016 toimintasuunnitelman mukaisesti jätteeksi luokittelun päättävän sääntelyn tarvetta ja mahdollisuuksia Suomessa. Selvityksessä tunnistettiin lainsäädäntöanalyysin, jätekohtaisten tapaustutkimusten sekä Belgian Flanderin ja Englannin sääntelystä saatujen kokemusten perusteella jätteeksi luokittelun päättävän sääntelyn mahdollisia hyötyjä ja haittoja. Erityisesti keskityttiin arvioimaan sitä, millä edellytyksin ja missä määrin kansallisella jätteeksi luokittelun päättävällä sääntelyllä voidaan vähentää materiaaliin kohdistuvaa sääntelytaakkaa ja siten helpottaa sen hyödyntämistä. Sääntelyn mahdollisten hyötyjen ja haittojen lisäksi tunnistettiin oikeudellisia mekanismeja, joiden kautta materiaali voi tulla luokitelluksi sivutuotteeksi tai lakata olemasta jätettä sekä arvioitiin eri mekanismien käyttökelpoisuutta erilaisissa tilanteissa. Selvityksen keskeiset tulokset ja johtopäätökset on tiivistetty sääntelyn kehittämistarpeiden tarkasteluun kahdessa tasossa: kansallisten asetusten säätämisen reunaehtoihin ja tapauskohtaisen päätöksenteon kehittämisee

Harmful additives in WEEE plastics and the regulatory framework

One of the targets of the circular economy is to keep different materials and substances in circulation for as long as possible. The need for fossil-based virgin materials is efficiently reduced by substituting them with recycled materials. The European Union has set recycling targets for different waste materials. To achieve these ambitious circular economy objectives, new sources of recyclable waste materials in addition to packaging are needed. It has been suggested that a possible source for enhancing the recycling rate of plastics could be materials in waste electrical and electronic equipment (WEEE). It has been estimated that plastic concentrations in WEEE are about 9% in large household appliances, 48% in small household appliances, 30% in ICT equipment, and 31% in TVs, radios, etc. of the total weight of these devices. It is also one of the fastest growing waste streams in our society. Hence, WEEE offers a great potential source of materials for plastics recycling and recovery. The properties of plastics used in these special applications often need to be improved, for example, for safety reasons, by adding various chemical additives that can act as flame retardants, stabilisers, biocides, lubricants, colourants, fillers, and reinforcements, depending on their use. Recycling of WEEE plastics has proved challenging due to the possibly high concentrations of hazardous additives used in plastics in electrical and electronic equipment (EEE). Requirements to remove restricted or phased out substances from recycling processes are getting stricter. In general, the regulatory framework of harmful chemicals at the interface of wastes and products is complex. A consideration of this interface is particularly relevant when waste materials are turned into products in recycling processes. According to the chemicals legislation, recycled materials must fulfil the same requirements for the content of harmful substances as virgin raw materials. The possible presence of certain harmful substances in WEEE plastics can therefore restrict recycling or the use of recycled materials. Preventing the recycling of restricted chemicals also requires the development of identification methods for these substances. In addition, efficient separation techniques are also needed for different matrices and waste streams. The existing chemical legislation should also continuously be followed, because new chemicals are subject to the restriction all the time. Increasing information and new solutions like databases may in the future facilitate the monitoring of the use and occurrence of harmful chemicals in recycling WEEE plastics. An example of this is the already existing SCIP database, which contains information about articles placed on the EU market that contain Substances of Very High Concern (SVHC). In future, the chemical content of products should also already be considered when designing new products. More efficient chemicals management in recycling promotes a safe and sustainable circular economy. This report surveys the occurrence of the most relevant harmful substances in WEEE plastics and their legislative framework. Special attention has been paid to flame retardants and certain plasticisers due to their high concentrations in EEE plastics. Additionally, various chemical additives that have been considered suitable alternatives for already restricted or phased out harmful chemicals in EEE plastics have been evaluated. Haitalliset lisäaineet SER-muoveissa ja niiden lainsäädäntö Yksi kiertotalouden tavoitteista on pitää erilaiset materiaalit ja aineet kierrossa mahdollisimman pitkään. Fossiilipohjaisten neitseellisten materiaalien tarvetta voidaan vähentää tehokkaasti korvaamalla niiden käyttö kierrätysmateriaaleilla. Euroopan Unioni on asettanut kierrätystavoitteet eri jätemateriaaleille. Näiden kunnianhimoisten kiertotaloustavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan pakkausten lisäksi uusia kierrätettävien jätemateriaalien lähteitä. Yhtenä mahdollisena materiaalilähteenä kierrätysasteen lisäämiseksi on nähty sähkö- ja elektroniikkalaiteromun (SER) sisältämät muovit. Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden muovipitoisuuksien on arvioitu olevan suurissa kodinkoneissa noin 9 %, pienissä kodinkoneissa 48 %, ICT-laitteissa 30 % ja television, radion jne. tyyppisissä laitteissa 31 % niiden kokonaispainosta. Sähkö- ja elektroniikkalaitteet on myös yksi yhteiskunnassamme nopeimmin kasvavista jätevirroista. Näin ollen SER tarjoaa suuren potentiaalisen materiaalilähteen muovin kierrätykselle ja talteen ottamiselle. Näissä erityisissä sovelluksissa käytettävien muovien ominaisuuksia on usein parannettava, esimerkiksi turvallisuussyistä, lisäämällä niihin erilaisia kemiallisia lisäaineita, jotka voivat toimia mm. palonestoaineina, stabilointiaineina, biosideina, voiteluaineina, väriaineina, täyteaineina ja lujiteaineina. SER muovien kierrätys onkin osoittautunut haastavaksi, sähkö- ja elektroniikkalaitteiden muoveissa esiintyvien haitallisten lisäaineiden vuoksi. Vaatimukset rajoitettujen tai jo kiellettyjen yhdisteiden poistamisesta kierrätysprosesseista tiukentuvat koko ajan. Haitallisten kemikaalien sääntelykehys jäte-tuote-rajapinnassa onkin monimutkainen. Tämän rajapinnan huomioiminen on erityisen oleellista silloin, kun jätemateriaaleja muutetaan tuotteiksi kierrätysprosesseissa. Kemikaalilainsäädännön mukaan kierrätysmateriaalien on täytettävä samat vaatimukset haitallisten aineiden pitoisuuksien osalta kuin neitseellisten raaka-aineiden. Tästä syystä tiettyjen haitallisten aineiden mahdollinen esiintyminen SER muoveissa voi rajoittaa kierrätystä tai kierrätettyjen materiaalien käyttöä. Rajoitettujen kemikaalien kierrätyksen estäminen edellyttää myös näiden aineiden tunnistamiseen soveltuvien menetelmien kehitystä. Tämän lisäksi tarvitaan myös tehokkaita erotustekniikoita eri matriiseille ja jätevirroille. Voimassa olevaa kemikaalilainsäädäntöä tulee myös jatkuvasti seurata, sillä uusia kemikaaleja tulee rajoitusten piiriin jatkuvasti. Tiedon lisääntyminen ja erilaiset ratkaisut kuten tietokannat, voivat jatkossa helpottaa haitallisten kemikaalien käytön ja esiintymisen seuraamista SER-muovien kierrätyksessä. Esimerkkinä tästä jo olemassa oleva SCIP-tietokanta (Substances of Concern In articles as such or in complex objects (Products)), joka sisältää tietoa EU:n markkinoille saatettujen esineiden sisältämistä erityistä huolta aiheuttavista aineista (Substances of Very High Concern, eli SVHC). Jatkossa tuotteiden kemiallinen sisältö tulisi huomioida entistä paremmin jo tuotteita suunniteltaessa. Tehokkaampi kemikaalien hallinta kierrätyksessä edistää osaltaan turvallista ja kestävää kiertotaloutta. Tässä raportissa tarkastellaan tärkeimpien haitallisten aineiden esiintymistä sähkö- ja elektroniikkalaiteromun muoveissa sekä niiden hallintaan liittyvää lainsäädäntökehystä. Yhdisteiden osalta on keskitytty pääasiassa palonestoaineisiin sekä tiettyihin pehmittimiin, sillä niiden tiedetään esiintyvän korkeina pitoisuuksina SER-muoveissa. Lisäksi on luotu katsaus sellaisiin yhdisteisiin, joita on pidetty sopivina vaihtoehtoina korvaamaan jo rajoitettuja tai kiellettyjä haitallisia lisäaineita SER-muoveissa