ESIPUHE

Esipuhe puheviestinnän teemanumeroo

PROFESSIONAALISTEN VIESTINTÄSUHTEIDEN ÄÄRIVIIVOJA

Artikkelin tavoitteena on kuvata professionaalisten viestintäsuhteiden, erityisesti ns. ihmissuhdeasiantuntija-asiakassuhteiden (esim. lääkäripotilas-, farmaseutti-asiakas-, opettaja-oppija-/ohjaaja-ohjattava- ja esimies-alaissuhde) luonnetta ja tarkastella niihin liittyviä erityispiirteitä. Professionaalisia viestintäsuhteita jäsennetään relationaalisen viestinnän näkökulmasta. Professionaalisiin viestintäsuhteisiin liittyvinä piirteinä tarkastellaan niihin olennaisesti sisältyvää epäsymmetrisyyttä ja jännitteisyyttä. Jännitteisyyttä tarkastellaan erityisesti emotionaalisuuden ja etäisyyden säätelemisen näkökulmasta. Emootioiden keskeisyys asiantuntijatyössä merkitsee samalla vahvaa sitoutumista vuorovaikutukseen. Tämä puolestaan nostaa esille tunteiden esittämiseen ja tulkintaan liittyviä haasteita ja normeja. Viestintäsuhteessaan asiantuntijat ja asiakkaat pyrkivät määrittämään toisiaan ja myös sitä, miten he haluavat itse tulla esille. Artikkelissa kuvataan, miten yksityisyyttä säädellään esimerkiksi kontrolloimalla itsestäkertomista ja osallistumista omia elämäntapoja koskevaan keskusteluun. Lopuksi jatkotutkimusteemoina nostetaan esille mm. emootioiden kytkeytyminen vuorovaikutukseen ja sitä koskevat normit ja rajoitukset, persoonan esittämisen ja yksityisyyden säätelemisen kysymykset sekä professionaalisten viestintäsuhteiden tarkasteleminen jatkuvuuden näkökulmasta. Artikkelissa todetaan myös tarve kehittää professionaalisia viestintäsuhteita koskevaa teoreettista viitekehystä. Asiasanat: Professionaalinen vuorovaikutus, asiantuntija-asiakassuhde,interpersonaalinen viestintä

Kuunteleminen vastuullisuuden ja luottamuksen rakentajana : esimerkkinä journalismin yhteiskuntavastuu

publishedVersionPeer reviewe

Vuorovaikutuksen jännitteet toimittajan työssä: Sovittelujournalismin herättämiä näkökulmia

Vuorovaikutus on läsnä toimittajien työssä monella tavalla. Suhde yleisöön on keskeinen toimittajan työtä määrittävä motivaatio ja työn kohde, ja suuri osa tiedonhankinnasta tapahtuu vuorovaikutuksessa lähteiden kanssa. Lisäksi toimitustyötä tehdään yhä enemmän erilaisissa ammatillisissa tiimeissä ja verkostoissa. Vaikka toimittajan työtä ja itseymmärrystä on tutkittu monesta näkökulmasta, vuorovaikutuksen tarkastelu on jäänyt vähäiseksi. Tässä artikkelissa analysoidaan, miten toimittajat kuvaavat työhönsä kuuluvaa vuorovaikutusta ja siihen sisältyviä jännitteitä. Tutkimusaineistona on Sovittelujournalismi-toimintatutkimushankkeen viidessä työpajaryhmässä eli yhteensä 14 työpajatapaamisessa käydyt keskustelut ja niitä koskevat havainnointimuistiinpanot. Työpajojen tavoitteena oli kehittää ja kokeilla keinoja tarttua konflikteille alttiisiin aiheisiin. Laadullista sisällönanalyysia ja relationaaliseen dialektiikkaan pohjaavaa lukutapaa soveltaen työpajakeskustelujen sisältö jäsennettiin neljän jännitteen kautta: 1) ammatillinen ja henkilökohtainen identiteetti, 2) tunteisiin liittyvä neutraalius ja ilmaiseminen, 3) vastakkainen ja rinnakkainen orientaatio sekä 4) keskustelun seuraaminen ja aktiivinen ohjaaminen. Tuloksia pohditaan suhteessa journalistisen työn ajankohtaisiin haasteisiin ja nostetaan esille vuorovaikutuksen huomioimisen tarve journalistiikan tutkimuksessa ja ammattiosaamisessa

Yksittäisen hoitokäynnin tarkastelusta pitkäaikaissairaan vuorovaikutussuhteiden verkoston tarkasteluun

nonPeerReviewe

Jännitteet lääkärin ja potilaan välisessä viestintäsuhteessa

The purpose of the present study is to explore tensions in doctor-patient communication from a theoretical and an empirical point of view. Communication in the doctor-patient relationship is by its very nature tensional. Further, it is likely give rise to misunderstandings and ambiguity. The theoretical framework of the study combines three perspectives: a) Zygmunt Bauman's view on love or gift and exchange as extreme and main motives of social relationships causing tension especially in those relationships which involve both role-based and personally-based elements, such those as between a doctor and a patient. b) relational dialectics developed by Leslie Baxter and Margaret Montgomery which receives the greatest emphasis in the study. c) the ideas presented by Michael Billig et al. on the problematic nature of expertise in human relations which is shown in oscillation between the impersonality of the medical expert and the equality of the friend. These theoretical approaches form the dialectical frame of reference for the study of doctor-patient communication and relationship. Based on the earlier research on relational dialectics and an analysis of the data the following relational tensions were identified: dialectic of relational closeness-distance, expressiveness-protectiveness or privacy, autonomy-interdependence, predictability-surprise and judgement-acceptance. The study describes empirically how each of the identified relational tensions is manifested or constructed in the doctor-patient relationship. The empirical data consists videotaped medical encounters (n=26) and tape-recoded interviews with doctors (n=5) as well as patients (n=25) The dialectical framework is regarded as a relevant basis for the study of the doctor-patient communication because it gives room for taking notice of the different meanings of communication procedures and features without regarding some of them as self-evidently negative or things to be avoided. Further, the dialectical framework, with relational dialectics in its core, is treated as a general social theory through which doctor-patient communication and relationships can be extensively examined

Jännitteisyys opettajan ja oppijan vuorovaikutussuhteessa

Artikkelissa tarkastellaan opettajan ja oppilaan välisen vuorovaikutussuhteen luonnetta ja dynamiikkaa relationaalisen dialektiikan näkökulmasta. Opettajan ja oppijanvuorovaikutussuhde määritellään ensinnäkin kaksisuuntaiseksi viestintäsuhteeksi, jossa kuvastuvat ja rakentuvat suhteen ulottuvuudet sekä opettajan ja oppijoiden identiteetit. Vuorovaikutussuhde nähdään ensisijaisesti viestinnässä syntyvänä ilmiönä, ei etukäteen annettuna suhdekategoriana. Viestintää tarkastellaan konstitutiivisena prosessina, jossa henkilöt ja suhteet, kuten opettaja ja oppija, eivät ole analyyttisesti erotettavissa viestinnästä erillisinä entiteetteinä, vaan ne ovat vuorovaikutuskäytänteissä syntyviä, ylläpidettäviä ja muuttuvia vuorovaikutusidentiteettejä, positioita. Toiseksi opettajan ja oppilaan vuorovaikutussuhde ymmärretään lähtökohdiltaan asymmetrisenä ja jännitteisenä eli vastakkaisia elementtejä sisältävänä dialektisena suhteena. Asymmetrisyys nousee osapuolten erilaisista tehtävistä ja siten erilaisesta näkökulmasta suhteeseen. Artikkelissa tarkastellaan riippuvaisuuden ia autonomisuuden, välittämisen ja instrumentaalisuuden, arvioimisen ja hyväksymisen sekä ilmaisemisen ja suojaamisen välisiä jännitteitä opettaja-oppijasuhteessa sekä pohditaan dialogia vuorovaikutuksen jännitteisyyden näkökulmasta

Hospitalistista apua viestinnän koordinointiin?

Lääkärin viestintä konkretisoi hoidon usein monimutkaisen kokonaisuuden potilaalle. Voisiko hospitalisti tukea potilaan ja hänen läheistensä osallistumista hoitokeskusteluun ja varmistaa hoitosuunnitelman ymmärtämistä?nonPeerReviewe