Sosiaali- ja terveydenhuollon alueellisten palveluketjujen kehittäminen

Development of regional service pathways in social and health care  In Finland, there are a number of different actors providing social and health care services in the public, private and third sector. Legal regulations stipulate that the methods of collaboration used in quality management and implementation of patient safety must be agreed upon regionally. The importance of regional collaboration is likely to increase when the social and health care reform is implemented. This interview study focused on the state and needs of regional collaboration in three units of one university hospital district and in three municipalities within the same area. The material was collected with semi-structured theme interviews from persons responsible for quality management or its coordination within the organisations. The interviews were analysed with content analysis using material-based methods. The ways of regional collaboration between the social and health care organisations surveyed in the study varied. The informants described collaboration methods and practices used in regional collaboration that differed in terms of scope and degree of systematicality. Participation in national and regional projects and networks as well as development of individual service processes were common. The informants identified joint regional developmental needs, such as a uniform quality management framework, descriptions of client processes, evaluation and development of interface work, increased implementation of a health-promotion approach, supporting the operation of primary health care, and dissemination of information related to patient care via electronic systems. It was noteworthy that the informants recognised the third sector as a key collaboration partner, whereas they ignored the private sector. Neither did they describe endeavors of integrative social and health care. According to the informants, the social and health care service providers shared a common vision and were prepared to respond to the need of increased regional collaboration required by the proposed social and health care reform. Social and health care services, regional service pathways, quality management </p

Selvitys sote-yksiköistä : laadunarviointi puutteellisinta ostopalveluissa

Lähtökohdat : Selvitimme laadunarviointia sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden toiminta-prosesseissa, ostopalveluissa ja yhdyspinnoilla muiden palvelujentuottajien kanssa. Menetelmät : Aineisto kerättiin fokusryhmähaastatteluilla yksiköistä, joissa käytettiin laadunhallinnan mallia. Tutkimukseen valittiin Varsinais-Suomesta kolme yliopistosairaanhoitopiirin yksikköä ja kolmen kunnan -sote-yksiköt. Tulokset : Laadunhallintamallit tukivat organisaatioiden omien toimintaprosessien laadunhallintaa. -Arviointi-menettelyt olivat yhteneväisiä ja kattavia. Organisaatiot tekivät yhdyspinnoillaan yhteistyötä muiden palveluntuottajien kanssa, mutta sitä ei arvioitu systemaattisesti. Laadunarvioinnin hyötynä pidettiin päällekkäisyyksien tunnistamista. Suurimmat puutteet nähtiin ostopalvelujen laadunarvioinnissa, missä yhtenäisten linjausten ja arviointikriteerien puute vaikuttaa kustannuksiin. ​​​​​​​Päätelmät : Sosiaali- ja terveydenhuollon laadunhallinnan lainsäädäntöä ja kansallista ohjausta on täsmen-nettävä. Ostopalvelujen laadunarviointiin tarvitaan yhtenäiset kriteerit.</p

Sosiaali- ja terveydenhuollon alueellisten palveluketjujen kehittäminen

Monet eri toimijat tuottavat sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) palveluja julkisella, yksityisellä ja kolmannella sektorilla. Säädökset edellyttävät, että yhteistyön tavoista laadunhallinnassa ja potilasturvallisuuden täytäntöönpanossa on sovittava alueellisesti. Alueellisen yhteistyön merkitys korostunee sote-muutosratkaisujen täytäntöönpanovaiheessa. Tässä haastattelututkimuksessa selvitettiin alueellisen yhteistyön tilaa ja tarpeita yhden yliopistollisen sairaanhoitopiirin yksiköissä sekä sairaanhoitopiirin alueella kolmessa kunnassa. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla organisaatioiden laadunhallinnasta vastaavilta tai sitä koordinoivilta vastuuhenkilöiltä. Haastattelut analysoitiin sisällönanalyysillä aineistolähtöisesti. Tutkimuskohteena olleiden sote-organisaatioiden välinen alueellinen yhteistyö oli vaihtelevaa.&nbsp; Haastateltavat kuvasivat alueellisesti eri laajuisia sekä systemaattisuudeltaan vaihtelevia yhteistyön toimintatapoja ja käytänteitä. Kohdeorganisaatioista osallistuttiin kansallisiin ja alueellisiin hankkeisiin, tehtiin alueellista ja kansallista verkostoyhteistyötä sekä kehitettiin yksittäisiä alueellisia palveluprosesseja. Haastateltavat tunnistivat yhteisiä alueellisia kehittämistarpeita, kuten yhtenäinen laadunhallinnan viitekehys, asiakasprosessien kuvaukset, yhdyspintatyöskentelyn arviointi ja kehittäminen, terveyttä edistävän lähestymistavan nykyistä laajempi toimeenpano, perusterveydenhuollon toimintojen tukeminen sekä potilas- ja asiakaskontakteihin liittyvän tiedon jakaminen sähköisten järjestelmien avulla hoitoketjujen toimivuuden tueksi. Haastateltavat ottivat esiin kolmannen sektorin keskeisenä yhteistyökumppanina, mutta eivät maininneet yksityissektoria vastauksissaan. He eivät myöskään kuvanneet sosiaalihuollon ja terveydenhuollon integraatiopyrkimyksiä. Haastateltujen antamat vastaukset osoittivat halukkuutta kaavaillun sote-rakenneuudistuksen mukaisen alueellisen yhteistyön lisäämiseen

Selvitys sote-yksiköistä: Laadunarviointi puutteellisinta ostopalveluissa.

Lähtökohdat Selvitimme laadunarviointia sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden toiminta­prosesseissa, ostopalveluissa ja yhdyspinnoilla muiden palvelujentuottajien kanssa. Menetelmät Aineisto kerättiin fokusryhmähaastatteluilla yksiköistä, joissa käytettiin laadunhallinnan mallia. Tutkimukseen valittiin Varsinais-Suomesta kolme yliopistosairaanhoitopiirin yksikköä ja kolmen kunnan ­sote-yksiköt. Tulokset Laadunhallintamallit tukivat organisaatioiden omien toimintaprosessien laadunhallintaa. ­Arviointi­menettelyt olivat yhteneväisiä ja kattavia. Organisaatiot tekivät yhdyspinnoillaan yhteistyötä muiden palveluntuottajien kanssa, mutta sitä ei arvioitu systemaattisesti. Laadunarvioinnin hyötynä pidettiin päällekkäisyyksien tunnistamista. Suurimmat puutteet nähtiin ostopalvelujen laadunarvioinnissa, missä yhtenäisten linjausten ja arviointikriteerien puute vaikuttaa kustannuksiin. Päätelmät Sosiaali- ja terveydenhuollon laadunhallinnan lainsäädäntöä ja kansallista ohjausta on täsmen­nettävä. Ostopalvelujen laadunarviointiin tarvitaan yhtenäiset kriteerit

Klimatlöftena efter Köpenhamn. Nationella utsläppsmål och handlingsplaner som grund för ett nytt klimatavtal

När Kyotoprotokollets första åtagandeperiod löper ut år 2012 står världen utan ett globalt avtal som syftar till att minska utsläppen av växthusgaser. Klimatmötet i Köpenhamn blev omskrivet som ett misslyckande då parterna inte lyckades enas om ett gemensamt klimatavtal för perioden efter 2012 som specificerar hur den globala uppvärmningen ska begränsas till +2°C. Däremot är det mindre känt att Köpenhamnsmötet också blev en milstolpe för möjliga framsteg i det parallella förhandlingsspår med fokus på långsiktigt samarbete, som har funnits med i dialogform i FN:s klimatförhandlingar sedan år 2005.I rapporten erbjuds en översikt över Köpenhamnslöftena baserad på aktuell forskning. Vilka olika slags löften har länderna angett och vad innebär de? Är dessa löften tillräckliga för att begränsa den globala uppvärmningen till +2°C och hur kan de komma att påverka samhällsekonomin

Klimatlöftena efter Köpenhamn : Nationella utsläppsmål och handlingsplaner som grund för ett nytt klimatavtal

Klimatmötet i Köpenhamn blev omskrivet som ett misslyckande då parterna inte lyckades ta fram ett avtal för att begränsa den globala uppvärmningen till +2°C. Mindre känt är att Köpenhamnsmötet också öppnade för en process där ländernas egna förslag på vad de är villiga att göra för klimatet utgör en viktig utgångspunkt för det fortsatta arbetet med att ta fram ett nytt internationellt klimatavtal. Länder uppmanades att skicka in icke-bindande målsättningar som  beskriver avseddabegränsningar av de egna växthusgasutsläppen fram till år 2020. Dessa egenförfattademålsättningar, som vi i den här rapporten kallar Köpenhamnslöftena, har inkluderats iklimatförhandlingarna inför nästa stora årliga konferens som hålls i sydafrikanska Durbani slutet av 2011. Köpenhamnslöftena är intressanta för alla som vill förstå den  internationella klimatpolitikensutveckling. I den här rapporten erbjuds en översikt av Köpenhamnslöftena baserad på aktuellforskning. Vilka olika slags löften har länderna angett och vad innebär de? Är dessa löftentillräckliga för att rädda klimatet och hur kan de komma att påverka samhällsekonomin? Studien ingår i projektet ”Jämförbarhet av nationella initiativ i en fragmenterad internationellklimatregim” som finansieras av Energimyndigheten

Klimatlöftena efter Köpenhamn : Nationella utsläppsmål och handlingsplaner som grund för ett nytt klimatavtal

Klimatmötet i Köpenhamn blev omskrivet som ett misslyckande då parterna inte lyckades ta fram ett avtal för att begränsa den globala uppvärmningen till +2°C. Mindre känt är att Köpenhamnsmötet också öppnade för en process där ländernas egna förslag på vad de är villiga att göra för klimatet utgör en viktig utgångspunkt för det fortsatta arbetet med att ta fram ett nytt internationellt klimatavtal. Länder uppmanades att skicka in icke-bindande målsättningar som  beskriver avseddabegränsningar av de egna växthusgasutsläppen fram till år 2020. Dessa egenförfattademålsättningar, som vi i den här rapporten kallar Köpenhamnslöftena, har inkluderats iklimatförhandlingarna inför nästa stora årliga konferens som hålls i sydafrikanska Durbani slutet av 2011. Köpenhamnslöftena är intressanta för alla som vill förstå den  internationella klimatpolitikensutveckling. I den här rapporten erbjuds en översikt av Köpenhamnslöftena baserad på aktuellforskning. Vilka olika slags löften har länderna angett och vad innebär de? Är dessa löftentillräckliga för att rädda klimatet och hur kan de komma att påverka samhällsekonomin? Studien ingår i projektet ”Jämförbarhet av nationella initiativ i en fragmenterad internationellklimatregim” som finansieras av Energimyndigheten