Käytönaikainen prosessin operointikäytäntöjen kehittäminen - tapaustutkimus kemiantehtaassa

Käytönaikaiselle, operointi- ja kunnossapitohenkilöstön osallistavalle, systemaattiselle prosessin operointikäytäntöjen kehittämistyölle on nykyään selkeä tilaus, kun prosessilaitosten tuottavuutta, tehokkuutta ja turvallisuutta on kohotettava niiden kilpailukyvyn ylläpitämiseksi. On tarpeen löytää menetelmiä ja työskentelytapoja, joilla systemaattista kehittämistyötä voitaisiin tehdä jatkuvasti, prosessilaitoksen normaalitoiminnan osana. Käytännön menettelyt ja työkalut jatkuvaan, ajankohtariippumattomaan, käytönaikaiseen ja yhteisölliseen operointitapojen kehittämiseen ovat kuitenkin vasta kehitteillä. Tämän diplomityön tavoitteena oli ensinnäkin selvittää empiirisen tapaustutkimuksen keinoin miten päivittäinen ja keskipitkän aikavälin prosessin operointikäytäntöjen kehitys organisoidaan kemiantehtaassa tällä hetkellä ja millaisia kehityshaasteita prosessin operointikäytäntöjen kehittämisessä on eri toimijoiden (operaattorit, valmentajat ja asiantuntijat) arvioimana. Toisena tavoitteena oli kehittää menettelytapakonsepti tukemaan päivittäistä ja keskipitkän aikavälin prosessin operointikäytäntöjen kehittämistä prosessiautomaatiojärjestelmien tarjoamien toiminnallisuuksien sekä yhteisöllisten verkkokeskustelu- ja sisällönkoostamistyökalujen avulla, silmälläpitäen erityisesti kokemustietämyksenhallintaa osana tehokasta operointikäytäntöjen tallentamista ja kehittyneiden operoinnin tuki- ja päätöksentekosovellusten käyttöä. Diplomityön tulokset osoittivat, että erityisesti poikkeamatilanteissa operoinnin käytäntöjen kehittämiseen on paineita sekä tehtaiden tuottavuuden kohottamisen että operaattoreiden työn hallinnan ja kuormituksen osalta. Sekä operaattoreiden ja vuorojen operoinnin resursseja - tietämystä, strategioita ja operointikulttuuria - että myös operoinnin tukisovelluksia tulisi kehittää. Operointikäytäntöjen kehittämiseen tarvitaan sekä uusia kaikki työntekijäryhmät osallistavia menettelytapoja että kehittämistyötä ja sen dokumentointia tukevia sisällöntuotannon työkaluja. Myös operoinnin päätöksenteon tukijärjestelmät vaativat runsaasti paikallista räätälöintityötä prosessilaitoksissa. Diplomityössä muodostettu teoreettinen ymmärrys prosessinoperoinnin resurssien luonteesta, niiden kehittämisen mekanismeista ja mahdollisuuksista sekä kehitetyt kehitysfoorumikonsepti, foorumityöskentelykäsikirjoitukset ja demosovellus voivat toimia apuna käytönaikaisen operointikäytäntöjen kehittämisen tulevaisuuden ratkaisujen paikallisessa suunnittelussa prosessilaitoksessa. /Kir1

Coordinative practices and information interaction performance in distributed work

Työelämässä lähes työssä kuin työssä keskeinen työn tekemisen resurssi on eri keinoin ja välinein käsitelty ja välitetty informaatio. Työtä tehdään monen toimijan yhteistyönä, ja usein maantieteellisesti ja ajan suhteen hajautuneesti. Käytettävissä olevien yhteistyötä tukevien informaatio- ja kommunikaatioteknologioiden kirjo on laaja, ja se monipuolistuu koko ajan. Tästä huolimatta yhteistyöhön liittyvä informaatiovuorovaikutus eli informaation jakaminen, hankinta, yhdistely ja hyödyntäminen työn tavoitteiden saavuttamiseksi eivät kuitenkaan suju optimaalisesti. Informaatio- ja kommunikaatioteknologioiden tuottavuuslupaus ei näytä työn arjessa aina täyttyvän, ja yhteistyön informaatiovuorovaikutusta leimaa kiire, sähläys, häiriöt ja monenlainen ylimääräinen tekeminen. Työelämän informaatiovuorovaikutuksen käytännön kehittämisen suuntaamista vaikeuttaa se, että työhön liittyvän informaatiovuorovaikutuksen suorituskyvyn empiirisen arvioinnin viitekehykset, käsitteet ja mittarit puuttuvat lähes tyystin. Tämä on hätkähdyttävää siihen nähden, miten keskeisenä informaatiota ja sen käsittelyä työn tekemisen resurssina ja ympäristönä pidetään. Väitöstutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa, millaisin käytännöin hajautunutta yhteistyötä koordinoidaan, ja mitkä tekijät vaikuttavat koordinaatioon ja informaatiovuorovaikutuksen suorituskykyyn. Väitöstutkimus muodostui neljästä tapaustutkimuksesta. Neljässä erilaisessa työkontekstissa tunnistettiin joukko usein toistuvia koordinaatiokäytäntöjä sekä kehitettiin ja testattiin teoreettinen malli, joka selittää hajautuneen työn koordinaatiokäytäntöjen muotoutumista ja informaatiovuorovaikutuksen onnistumista. Tapaustutkimuksissa tutkittiin informaatiovuorovaikutusta ja sen onnistumista eri tehtävärooleissa toimivien oman työn näkökulmasta. Tapaustutkimuksessa tutkittiin hajautunutta työtä ja sen informaatiovuorovaikutusta kemiantehtaan prosessinohjauksessa, koneenrakennus- ja ylläpitopalveluita tarjoavien yritysten teknisessä tuotetuessa, telekommunikaatioalan yrityspalveluita tarjoavan yrityksen johtamis- ja asiantuntijatyössä sekä turvallisuuspalveluita tuottavan yrityksen vartiointityössä. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin vuosina 2006-2009, ja se koostui teemahaastatteluista, havainnoinneista työpaikoilla, päiväkirja-aineistosta sekä kyselyistä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että koordinaatio tukee monin eri tavoin yhteistyön informaatiovuorovaikutuksen suorituskykyä, ja osa koordinaatiotarpeista jää liian vähälle huomiolle hajautuneessa työssä. Erityisesti tilannetietoisuuden ylläpitoa ja työn jaettuja kohteita ja resursseja koskevan tietämyksen läpinäkyvyyttä ja saavutettavuutta pitää parantaa. Tutkimuksen teoreettista mallia rakentavat tulokset osoittavat, että informaatiovuorovaikutuksen onnistumista selittää yhteistyössä sovellettujen koordinaatiokäytäntöjen osuvuus ja kattavuus suhteessa hajautuneen työn koordinaatiotarpeisiin. Työn koordinaatiotarpeet muodostuvat työn eri toteuttajien välillä vallitsevien tavoite-, toiminta- ja resurssiriippuvuuksien määrästä ja luonteesta sekä työn tekemisen spatio-temporaalisen hajautuneisuuden hallinnan tarpeesta. Koordinaatiokäytäntöjen osuvuuteen vaikuttavat lisäksi koordinaatiossa hyödynnettyjen teknologioiden monipuolisuus sekä yhteistyökumppaneiden välinen sosiaalinen pääoma. Kompleksiset riippuvuussuhteet tai voimakas spatio-temporaalinen hajautuneisuus toimijoiden välillä eivät suoraan heikennä edellytyksiä onnistuneeseen koordinaatioon ja informaatiovuorovaikutukseen, vaan keskeisin informaatiovuorovaikutuksen suorituskyvyn selittäjä on koordinaatiokäytäntöjen osuvuus suhteessa koordinaatiotarpeeseen. Tutkimuksen tuloksena syntynyt koordinaatiokäytäntöjen ja informaatiovuorovaikutuksen muodostumista selittävä malli vie eteenpäin koordinaatioteoriaa. Työelämän tiedonhallinnan, työprosessien, työmenetelmien ja suorituskyvyn kehittäjille tutkimus tarjoaa viitekehyksen ja työkalun analysoida ja tunnistaa koordinaatiokäytäntöjen ja informaatiovuorovaikutuksen kehittämistarpeita ja -mahdollisuuksia. Tutkimuksessa kehitetty viitekehys tarjoaa konkreettisen apuvälineen erityisesti informaatio- ja kommunikaatioteknologioiden hyödyntämisen suunnitteluun ja käyttötavoista sopimiseen hajautuneen työn eri yhteistyötilanteissa.New ICTs and intensive digital collaboration have potential for enhancing collaborative work. Much of modern work involves dealing with information representations of various types and forming insights and decisions based on that information. The objective of the study was to understand how accessibility of information is linked to the successfulness of coordination in distributed work. In distributed work, the collaborators and the resources of the work are spatially and temporally distributed. The goal for the study was to conceptualise and empirically specify the core drivers and shapers influencing information interaction performance in the coordination of distributed work. The research questions of the study were: What kind of coordinative practices does distributed work require, what factors shape these practices and how these practices influence information interaction performance. The study contributes to coordination theory through examination of the challenges and performance of information interaction related to coordination in diverse work environments. The study analysed the nature of coordinative practices, the shapers of these practices and effects of coordinative practices on information interaction performance success. Maintenance of situation awareness and management of experience knowledge were approached as comprehensive, information-intensive coordinative practices applied in distributed work. The overall formation of coordination practices are hypothesized to be shaped by the nature of interdependencies, social capital, technological affordances and spatio-temporal dispersion between collaborators. It is proposed that these factors influence and enable success in information interaction performance in distributed work. The study was an in-depth multi-method comparative multiple-case study executed in diverse real-life work contexts. The multiple case studies empirically examine the framework for explaining formation of coordinative practices and information interaction performance success developed in the study. The contexts studied in the case studies include process control in the chemical industry, technical support service in machine maintenance business, service production in the telecommunications industry and security services in facilities’ maintenance. The empirical data was collected vie thematic interviews, field observations, daily diaries and surveys. The study shows that the nature and characteristics of interdependence patterns within distributed activities and resources influence the coordination needs in distributed work. Interdependence complexity creates challenging coordination needs, in large numbers, the management of which requires coordination practices. The results of the study show that the interdependency complexity does not make successful coordination impossible. The better the fit between, on one hand, the scope and nature of the coordination mechanisms applied in the distributed work and, on the other, the level of coordination challenge involved, the more successful and disturbance-free the information interaction performance will be. The appropriateness of the coordination practices with respect to the real-world coordination needs is directly reflected in the quality of the information interaction performance of the collaborative actors. High spatio-temporal dispersion among collaborators does not make good coordination impossible. However, in order to enable the best possible fit of coordination practice to associated coordination challenge, higher social capital among collaborators and higher variety of actually applied technological affordances in the coordination enhance the fit, regardless of the overall level of interdependence portfolio complexity. The study provides practitioners of work design and work-process development with conceptual tools to analyse information interaction in distributed work and uncover the root causes of information interaction performance disturbances and successes. Conceptual tools assist practitioners in observing coordinative practices and factors shaping these practices, and in unlocking potential for current practices’ enhancement

Coordinative practices and information interaction performance in distributed work

Työelämässä lähes työssä kuin työssä keskeinen työn tekemisen resurssi on eri keinoin ja välinein käsitelty ja välitetty informaatio. Työtä tehdään monen toimijan yhteistyönä, ja usein maantieteellisesti ja ajan suhteen hajautuneesti. Käytettävissä olevien yhteistyötä tukevien informaatio- ja kommunikaatioteknologioiden kirjo on laaja, ja se monipuolistuu koko ajan. Tästä huolimatta yhteistyöhön liittyvä informaatiovuorovaikutus eli informaation jakaminen, hankinta, yhdistely ja hyödyntäminen työn tavoitteiden saavuttamiseksi eivät kuitenkaan suju optimaalisesti. Informaatio- ja kommunikaatioteknologioiden tuottavuuslupaus ei näytä työn arjessa aina täyttyvän, ja yhteistyön informaatiovuorovaikutusta leimaa kiire, sähläys, häiriöt ja monenlainen ylimääräinen tekeminen. Työelämän informaatiovuorovaikutuksen käytännön kehittämisen suuntaamista vaikeuttaa se, että työhön liittyvän informaatiovuorovaikutuksen suorituskyvyn empiirisen arvioinnin viitekehykset, käsitteet ja mittarit puuttuvat lähes tyystin. Tämä on hätkähdyttävää siihen nähden, miten keskeisenä informaatiota ja sen käsittelyä työn tekemisen resurssina ja ympäristönä pidetään. Väitöstutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa, millaisin käytännöin hajautunutta yhteistyötä koordinoidaan, ja mitkä tekijät vaikuttavat koordinaatioon ja informaatiovuorovaikutuksen suorituskykyyn. Väitöstutkimus muodostui neljästä tapaustutkimuksesta. Neljässä erilaisessa työkontekstissa tunnistettiin joukko usein toistuvia koordinaatiokäytäntöjä sekä kehitettiin ja testattiin teoreettinen malli, joka selittää hajautuneen työn koordinaatiokäytäntöjen muotoutumista ja informaatiovuorovaikutuksen onnistumista. Tapaustutkimuksissa tutkittiin informaatiovuorovaikutusta ja sen onnistumista eri tehtävärooleissa toimivien oman työn näkökulmasta. Tapaustutkimuksessa tutkittiin hajautunutta työtä ja sen informaatiovuorovaikutusta kemiantehtaan prosessinohjauksessa, koneenrakennus- ja ylläpitopalveluita tarjoavien yritysten teknisessä tuotetuessa, telekommunikaatioalan yrityspalveluita tarjoavan yrityksen johtamis- ja asiantuntijatyössä sekä turvallisuuspalveluita tuottavan yrityksen vartiointityössä. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin vuosina 2006-2009, ja se koostui teemahaastatteluista, havainnoinneista työpaikoilla, päiväkirja-aineistosta sekä kyselyistä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että koordinaatio tukee monin eri tavoin yhteistyön informaatiovuorovaikutuksen suorituskykyä, ja osa koordinaatiotarpeista jää liian vähälle huomiolle hajautuneessa työssä. Erityisesti tilannetietoisuuden ylläpitoa ja työn jaettuja kohteita ja resursseja koskevan tietämyksen läpinäkyvyyttä ja saavutettavuutta pitää parantaa. Tutkimuksen teoreettista mallia rakentavat tulokset osoittavat, että informaatiovuorovaikutuksen onnistumista selittää yhteistyössä sovellettujen koordinaatiokäytäntöjen osuvuus ja kattavuus suhteessa hajautuneen työn koordinaatiotarpeisiin. Työn koordinaatiotarpeet muodostuvat työn eri toteuttajien välillä vallitsevien tavoite-, toiminta- ja resurssiriippuvuuksien määrästä ja luonteesta sekä työn tekemisen spatio-temporaalisen hajautuneisuuden hallinnan tarpeesta. Koordinaatiokäytäntöjen osuvuuteen vaikuttavat lisäksi koordinaatiossa hyödynnettyjen teknologioiden monipuolisuus sekä yhteistyökumppaneiden välinen sosiaalinen pääoma. Kompleksiset riippuvuussuhteet tai voimakas spatio-temporaalinen hajautuneisuus toimijoiden välillä eivät suoraan heikennä edellytyksiä onnistuneeseen koordinaatioon ja informaatiovuorovaikutukseen, vaan keskeisin informaatiovuorovaikutuksen suorituskyvyn selittäjä on koordinaatiokäytäntöjen osuvuus suhteessa koordinaatiotarpeeseen. Tutkimuksen tuloksena syntynyt koordinaatiokäytäntöjen ja informaatiovuorovaikutuksen muodostumista selittävä malli vie eteenpäin koordinaatioteoriaa. Työelämän tiedonhallinnan, työprosessien, työmenetelmien ja suorituskyvyn kehittäjille tutkimus tarjoaa viitekehyksen ja työkalun analysoida ja tunnistaa koordinaatiokäytäntöjen ja informaatiovuorovaikutuksen kehittämistarpeita ja -mahdollisuuksia. Tutkimuksessa kehitetty viitekehys tarjoaa konkreettisen apuvälineen erityisesti informaatio- ja kommunikaatioteknologioiden hyödyntämisen suunnitteluun ja käyttötavoista sopimiseen hajautuneen työn eri yhteistyötilanteissa.New ICTs and intensive digital collaboration have potential for enhancing collaborative work. Much of modern work involves dealing with information representations of various types and forming insights and decisions based on that information. The objective of the study was to understand how accessibility of information is linked to the successfulness of coordination in distributed work. In distributed work, the collaborators and the resources of the work are spatially and temporally distributed. The goal for the study was to conceptualise and empirically specify the core drivers and shapers influencing information interaction performance in the coordination of distributed work. The research questions of the study were: What kind of coordinative practices does distributed work require, what factors shape these practices and how these practices influence information interaction performance. The study contributes to coordination theory through examination of the challenges and performance of information interaction related to coordination in diverse work environments. The study analysed the nature of coordinative practices, the shapers of these practices and effects of coordinative practices on information interaction performance success. Maintenance of situation awareness and management of experience knowledge were approached as comprehensive, information-intensive coordinative practices applied in distributed work. The overall formation of coordination practices are hypothesized to be shaped by the nature of interdependencies, social capital, technological affordances and spatio-temporal dispersion between collaborators. It is proposed that these factors influence and enable success in information interaction performance in distributed work. The study was an in-depth multi-method comparative multiple-case study executed in diverse real-life work contexts. The multiple case studies empirically examine the framework for explaining formation of coordinative practices and information interaction performance success developed in the study. The contexts studied in the case studies include process control in the chemical industry, technical support service in machine maintenance business, service production in the telecommunications industry and security services in facilities’ maintenance. The empirical data was collected vie thematic interviews, field observations, daily diaries and surveys. The study shows that the nature and characteristics of interdependence patterns within distributed activities and resources influence the coordination needs in distributed work. Interdependence complexity creates challenging coordination needs, in large numbers, the management of which requires coordination practices. The results of the study show that the interdependency complexity does not make successful coordination impossible. The better the fit between, on one hand, the scope and nature of the coordination mechanisms applied in the distributed work and, on the other, the level of coordination challenge involved, the more successful and disturbance-free the information interaction performance will be. The appropriateness of the coordination practices with respect to the real-world coordination needs is directly reflected in the quality of the information interaction performance of the collaborative actors. High spatio-temporal dispersion among collaborators does not make good coordination impossible. However, in order to enable the best possible fit of coordination practice to associated coordination challenge, higher social capital among collaborators and higher variety of actually applied technological affordances in the coordination enhance the fit, regardless of the overall level of interdependence portfolio complexity. The study provides practitioners of work design and work-process development with conceptual tools to analyse information interaction in distributed work and uncover the root causes of information interaction performance disturbances and successes. Conceptual tools assist practitioners in observing coordinative practices and factors shaping these practices, and in unlocking potential for current practices’ enhancement

Tieto- ja viestintätekniikka peruskoulun ja lukion opettajien työssä. Tapaustutkimus Tampereelta.

Julkaisu "Tieto- ja viestintätekniikka peruskoulun ja lukion opettajien työssä ­ Tapaustutkimus Tampereelta" on loppuraportti Tampereen yliopiston Hypermedialaboratorion keväällä 2004 toteuttamasta tutkimushankkeesta "Opettajan työn tukeminen ­ Tutkimus tietotekniikan hyödyntämisestä peruskoulun ja lukion opetuksessa Tampereella". Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa tieto- ja viestintätekniikan (TVT) käytön rooli ja luonne opettajan työssä sekä henkilökohtaisessa käytössä että opetustilannekäytössä. TVT:n käyttöä analysoitiin sekä määrän että laadun osalta. Käytön analyysin pohjalta muodostettiin eri opettajaryhmiä kuvaavat tieto- ja viestintätekniikan käyttöprofiilit. Tarkasteltuja opettajaryhmiä olivat luokanopettajat, äidinkielenopettajat, vieraiden kielten opettajat, matemaattisten aineiden opettajat sekä kuvataiteen opettajat. Tutkimuksessa selvitettiin opettajien näkemyksiä TVT:n opetuskäytön pedagogisesta mielekkyydestä sekä asemasta koulujen opetussuunnitelmassa. Opettajien kokemuksia tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön edellytyksistä ja esteistä selvitettiin analysoimalla opettajien kokemuksia TVT:n käytön erilaisista tukimuodoista, laitteistoihin ja opetustilanteen suunnitteluun ja toteutettavuuteen liittyvistä estetekijöistä sekä koulutus- ja kehitystarpeista. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena yhdessätoista Tampereen koulussa, jotka oli valittu harkinnanvaraisesti tutkimukseen. Mukana oli viisi 1-6­luokkien koulua, neljä 7-9 ­luokkien koulua ja kaksi lukiota. Tutkimusaineiston muodostivat 38 opettajan teemahaastattelut sekä tieto- ja viestintätekniikan käytön kartoituskysely, joka lähetettiin verkkolomakkeena koulujen kaikille opettajille. Tietokone on jokapäiväinen henkilökohtainen työväline suurimmalle osalle tutkimuksen kyselyyn vastanneista opettajista. Luokanopettajista 66% ja aineenopettajista 71% käyttää tieto-konetta päivittäin. Vähintään viikoittain tietokonetta käyttävät lähes kaikki opettajat yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Opettajia, jotka eivät käyttäisi tietokonetta lainkaan, ei enää juurikaan ole. Suurimmalla osalla opettajista on kotona oma kone (91%) ja Internet-yhteys (82%) käytössään. Opettajan henkilökohtainen tietokoneen työkäyttö tapahtuu sekä kotona että koulussa. Jos kotona on Internet-yhteys, sitä käytetään myös työasioihin. Pääsyä työskentelemään tietokoneelle opettajainhuoneessa tai muussa työhuoneessa koululla piti hyvänä tai tyydyttävänä enemmistö (82%) aineenopettajista, mutta välttävänä tai huonona 44% luokanopettajista. Yli puolet opettajista (57%) ei käytä lainkaan oman koulun mikroluokan koneita omiin töihinsä luokan ollessa vapaana. Opettajan arkipäiväinen tietokoneen henkilökohtainen käyttö on tekstinkäsittelyä, Internet-selaimen ja sähköpostin käyttöä, muita sovelluksia käytetään satunnaisemmin. Tietokonetta käytetään kokeiden, tehtävämonisteiden ja tiedotteiden kirjoittamiseen, tiedonhakuun Internetistä sekä sähköpostin vaihtoon kollegoiden, vanhempien ja koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa, vähemmän kuitenkin oppilaiden kanssa tai koulun hallintoon liittyen. Vähintään noin puolet opettajista ei käytä koskaan esitysgrafiikkaohjelmaa, verkko-oppimisympäristöjä, pikaviestintää (chat /irc), verkkosivueditoria tai taitto-ohjelmaa. Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä luokanopettajat ovat aineenopettajia aktiivisempia. Luokanopettajista lähes kolme neljästä (73%) käy ainakin kuukausittain luokkansa kanssa mikroluokassa, kun taas aineenopettajista suurin osa (86%) käy mikroluokassa harvemmin kuin kuukausittain tai ei lainkaan yhden opetusryhmän kanssa. Sekä luokanopettajan että aineen-opettajan tavanomaisessa opetusluokassa on 0-2 tietokonetta. Koulujen opetussuunnitelmat eivät ainakaan vielä tutkimushetkellä velvoittaneet varsinkaan aineenopettajia tieto- ja viestintätekniikan käyttöön opetuksessaan. Luokanopettajista useimpien mielestä TVT:n opetuskäytön pedagoginen anti liittyy oppilaiden korkeaan opiskelumotivaatioon TVT:aa hyödynnettäessä, opetuksen monimuotoistumiseen sekä oppilaille välttämättömien tietoyhteiskunnan perustaitojen muodostumiseen ja tulevaisuuden jatko-opintoihin valmistautumiseen. Pedagogisen annin osalta aineenopettajat ovat skeptisempiä. Kokonaisuudessaan vain harva opettaja liittää TVT:n pedagogisiin hyötyihin tutkivan ja autenttisen ongelmaperustaisen oppimisen edellytysten paranemisen, yhteistoiminnallisen ja keskustelevan oppimisen mahdollisuuksien lisääntymisen tai vuorovaikutuksen helpottumisen ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Oppilaiden kanssa useimmin käytettyjä sovelluksia ovat tekstinkäsittely, Internet-selain, ja valmiit opetusohjelmat sekä sähköposti. Verkon kautta mahdollistuvaan vuorovaikutukseen nojaavat työvälineet (verkkojulkaiseminen, chat, keskustelu- ja uutisryhmät) eivät ole yleistyneet opetuskäytössä. Samoin oppiainekohtaisia, multimedian vahvimpia ominaisuuksia pedagogisesti mielekkäällä tavalla soveltavia oppimateriaaleja on edelleenkin suomeksi niukasti saatavilla. Äidinkielen ja vieraiden kielten TVT:aa hyödyntävällä tunnilla käytetään pääasiassa tekstinkäsittelyohjelmaa ja Internet-selainta, silloin tällöin drillejä, sähköpostia, cd-romppuja ja digi- ja videokameraa; tietokoneella toteutetaan kirjoitelmia, projektitöitä sekä prosessikirjoitetaan. Lähdekritiikin opettamisen opettajat kokevat isona haasteena. Matemaattisten aineiden opettajat hyödyntävät melko vähän TVT:aa oppilaiden kanssa. Käyttö on pääasiassa Internetin hyödyntämistä, taulukkolaskentaa yksittäiset opettajat hyödyntävät satunnaisesti. Fysiikan ja kemian opetuksessa ongelmaksi katsotaan hyvien suomenkielisten sähköisten oppimateriaalien vähäisyys. Kuvataiteessa harrastuneet opettajat hyödyntävät kuvankäsittelyä ja videoeditointia. Keskeisimmät tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöä haittaavat tekniset ja ajankäyttötekijät ovat atk-laitteiden vähäisyys tavallisissa luokkahuoneissa, liian vähäinen ja satunnainen käytettävissä oleva aika TVT:aa soveltavaan työskentelyyn sekä mikroluokkaan pääsyn hankaluus lukujärjestyssyistä. Opetustilanteen suunnitteluun ja toteutettavuuteen liittyvät merkittävimmät TVT-opetuskäytön esteet ovat TVT-työskentelyä sisältävien tuntien valmistamisen työläys sekä opettajan riittämätön aika etsiä ja suunnitella sopivia TVT-opetusmuotoja. TVT-menetelmien käyttöönoton ja käyttämisen pitäisi opettajien mielestä olla vaivatonta ja tehokasta oppimisen kannalta ­ näin ei koeta asian vielä olevan. Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön tukimuotoina opettajista suurin osa toivoo lisää tietokoneita omaan luokkaansa sekä käytännön ideoita ja vinkkejä osaavilta kollegoilta. Oppi-ainekohtaiselle, työaikana toteutettavalle TVT-opetuskäytön kollegiaaliselle tukitoiminnalle on tilausta kouluissa. Samoin kouluille toivotaan atk-laitteistojen toimivuudesta huolehtivia kouluavustajia tai media-assistentteja opetuskäytön tueksi sekä vapauttamaan atk-vastuuopettajien panosta enemmän pedagogisen kuin teknisen tuen suuntaan

Tietotyön informaatioergonomian arviointi- ja kehittämismenetelmä

Käsillä oleva julkaisu on Työsuojelurahaston v. 2012-2014 rahoittaman, Tampereen yliopiston Informaatiotieteiden yksikössä toteutetun ”Tietotyön informaatioergonomian arviointi- ja kehittämismenetelmän rakentaminen” –tutkimushankkeen loppuraportti. Tutkimuksessa jäsennetään tietotyön informaatioergonomian varsin tutkimatonta kenttää, tarkastellaan sen ominaisuuksia ja ulottuvuuksia nykyaikaisissa työorganisaatioissa, sekä kehitetään ja kokeillaan keinoja sen havainnoimiseksi, mittaamiseksi ja kehittämiseksi. Tutkimuksen ensijainen tavoite on ollut vastata henkilökohtaisen tietotyön johtamiseen liittyvään autonomiaparadoksiin, jonka mukaan tietotyöläiset ovat itsenäisiä, tekevät runsaasti oman työnsä suunnittelua ja ovat vastuussa työnsä tuloksista ja tuottavuudestaan. Tämän myötä käsilläoleva tutkimus nostaa mitattavuuden ja mittaamisen takaisin tietotyötutkimusagendalle

Designing a digital museum experience for art lovers. Case: EMMA — Espoo Museum of Modern Art

Opinnäytetyön tavoitteena on tutkia digitaalista museokokemusta, jota tarkastellaan EMMA – Espoon modernin taiteen museolle toteutetun kehittämisprojektin kontekstissa. Asiakasprojektin tarkoituksena oli muotoilla digitaalisen museopalvelun konsepti, joka on nykytaiteen sisältöjä julkaiseva verkkoalusta. Palvelumuotoiluprosessissa palveluiden asiakaslähtöinen logiikka ja Hasso-Plattner-instituutin palvelumuotoilun prosessimalli toimivat työskentelyä ohjaavina teoreettisina kehyksinä. Palveluiden teoriaa ja palvelumuotoilun metodeja tukivat museoiden ja digitaalisen kokemuksen (METUX-malli ja digitaalinen palvelumaisema) teoriat, joissa keskeisiä käsitteitä olivat uusi museologia, digitalisaatio ja museoiden alustoituminen. Palvelumuotoiluprosessin tuloksena museolle syntyi digitaalisen palvelun konsepti. Opinnäytetyössä käy ilmi yhdenmukaisuus palveluiden asiakaslähtöisen logiikan ja museovierailijat toiminnan keskiöön nostavan uuden museologian välillä. Digitaalisen palvelun tärkeimmän käyttäjäryhmän ymmärtäminen oli avain houkuttavan digitaalisen palvelun osatekijöiden hahmottamiseen. Tärkeimmille käyttäjille, jotka määriteltiin museon käyttämien persoonien avulla, ihanteellinen digitaalinen museopalvelu on helppo ja hauska käyttää, visuaalisesti miellyttävä ja se tarjoaa älykästä ja innostavaa sisältöä nykytaiteesta. Akateeminen tutkimus käyttäjien psykologisia perustarpeisiin (autonomia, pystyvyys, yhteydentunne) vastaavasta digitaalisten palveluiden suunnittelusta sekä tuore tieto museovierailijoiden motiiveista tukevat museota jatkossa sisältöjen räätälöinnissä tärkeimpien käyttäjäryhmien tarpeiden mukaan. Museopalveluiden digitalisaatio tarjoaa uusia mahdollisuuksia edistää yhteiskunnallista inkluusiota ja saavutettavuutta, mutta niiden toteuttaminen vaatii tietoista keskittymistä näihin tavoitteisiin. Kehittämisprojekti osoitti museon hyötyvän kokonaisvaltaisesta, asiakaskeskeisestä digitaalisesta strategiasta, joka voi auttaa ohjaamaan museon digitaalista visiota ja yhdistämään digitaaliset toiminnot saumattomasti museon kuratoriaaliseen työskentelyyn. Avainsanat: digitaalinen kokemus, uusi museologia, digitaalinen strategia, palvelumuotoiluIn this thesis, the digital museum experience is researched in the context of a development project for EMMA — Espoo Museum of Modern Art. The purpose of the case project was to design a concept for a digital museum service, which operates as an online platform that publishes content about contemporary art. In the service design process, customer-dominant logic of service and the design process model by the Hasso-Plattner Institute were followed as the guiding theoretical frameworks. Service theory and design-thinking methods were supported by the theories of digital experience (the METUX model and digital servicescape) and museums, focusing on the concepts of new museology, digitalization, and the platformisation of museums. As a result of the design process, a digital platform concept was successfully created for the museum. In this thesis, similarities between the customer-dominant logic of service and new museology, putting the visitor at the centre of museum operations, were discovered. Understanding the primary target users, who were identified using the museum’s visitor personas, was key to outlining the elements required for the creation of an appealing digital service. For the primary target users, an ideal digital museum service is easy and fun to use, highly visual, and should provide intelligent and inspiring content about contemporary art. The academic research about how to design digital services that respond to users’ basic psychological needs of autonomy, competence and relatedness as well as the knowledge about museum visitors’ motives will support EMMA in further tailoring the content according to the target users’ needs. The digitalisation of museum services offers new possibilities for social inclusion and accessibility, but conscious focusing is needed to obtain these objectives. The development process revealed a need for a holistic, customer-centric digital strategy, which can help steer the museum’s digital vision and integrate the digital activity seamlessly with the museum’s curatorial programme. Keywords: digital experience, new museology, digital strategy, service design, design proces

Coordinative practices and information interaction performance in distributed work

Työelämässä lähes työssä kuin työssä keskeinen työn tekemisen resurssi on eri keinoin ja välinein käsitelty ja välitetty informaatio. Työtä tehdään monen toimijan yhteistyönä, ja usein maantieteellisesti ja ajan suhteen hajautuneesti. Käytettävissä olevien yhteistyötä tukevien informaatio- ja kommunikaatioteknologioiden kirjo on laaja, ja se monipuolistuu koko ajan. Tästä huolimatta yhteistyöhön liittyvä informaatiovuorovaikutus eli informaation jakaminen, hankinta, yhdistely ja hyödyntäminen työn tavoitteiden saavuttamiseksi eivät kuitenkaan suju optimaalisesti. Informaatio- ja kommunikaatioteknologioiden tuottavuuslupaus ei näytä työn arjessa aina täyttyvän, ja yhteistyön informaatiovuorovaikutusta leimaa kiire, sähläys, häiriöt ja monenlainen ylimääräinen tekeminen. Työelämän informaatiovuorovaikutuksen käytännön kehittämisen suuntaamista vaikeuttaa se, että työhön liittyvän informaatiovuorovaikutuksen suorituskyvyn empiirisen arvioinnin viitekehykset, käsitteet ja mittarit puuttuvat lähes tyystin. Tämä on hätkähdyttävää siihen nähden, miten keskeisenä informaatiota ja sen käsittelyä työn tekemisen resurssina ja ympäristönä pidetään. Väitöstutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa, millaisin käytännöin hajautunutta yhteistyötä koordinoidaan, ja mitkä tekijät vaikuttavat koordinaatioon ja informaatiovuorovaikutuksen suorituskykyyn. Väitöstutkimus muodostui neljästä tapaustutkimuksesta. Neljässä erilaisessa työkontekstissa tunnistettiin joukko usein toistuvia koordinaatiokäytäntöjä sekä kehitettiin ja testattiin teoreettinen malli, joka selittää hajautuneen työn koordinaatiokäytäntöjen muotoutumista ja informaatiovuorovaikutuksen onnistumista. Tapaustutkimuksissa tutkittiin informaatiovuorovaikutusta ja sen onnistumista eri tehtävärooleissa toimivien oman työn näkökulmasta. Tapaustutkimuksessa tutkittiin hajautunutta työtä ja sen informaatiovuorovaikutusta kemiantehtaan prosessinohjauksessa, koneenrakennus- ja ylläpitopalveluita tarjoavien yritysten teknisessä tuotetuessa, telekommunikaatioalan yrityspalveluita tarjoavan yrityksen johtamis- ja asiantuntijatyössä sekä turvallisuuspalveluita tuottavan yrityksen vartiointityössä. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin vuosina 2006-2009, ja se koostui teemahaastatteluista, havainnoinneista työpaikoilla, päiväkirja-aineistosta sekä kyselyistä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että koordinaatio tukee monin eri tavoin yhteistyön informaatiovuorovaikutuksen suorituskykyä, ja osa koordinaatiotarpeista jää liian vähälle huomiolle hajautuneessa työssä. Erityisesti tilannetietoisuuden ylläpitoa ja työn jaettuja kohteita ja resursseja koskevan tietämyksen läpinäkyvyyttä ja saavutettavuutta pitää parantaa. Tutkimuksen teoreettista mallia rakentavat tulokset osoittavat, että informaatiovuorovaikutuksen onnistumista selittää yhteistyössä sovellettujen koordinaatiokäytäntöjen osuvuus ja kattavuus suhteessa hajautuneen työn koordinaatiotarpeisiin. Työn koordinaatiotarpeet muodostuvat työn eri toteuttajien välillä vallitsevien tavoite-, toiminta- ja resurssiriippuvuuksien määrästä ja luonteesta sekä työn tekemisen spatio-temporaalisen hajautuneisuuden hallinnan tarpeesta. Koordinaatiokäytäntöjen osuvuuteen vaikuttavat lisäksi koordinaatiossa hyödynnettyjen teknologioiden monipuolisuus sekä yhteistyökumppaneiden välinen sosiaalinen pääoma. Kompleksiset riippuvuussuhteet tai voimakas spatio-temporaalinen hajautuneisuus toimijoiden välillä eivät suoraan heikennä edellytyksiä onnistuneeseen koordinaatioon ja informaatiovuorovaikutukseen, vaan keskeisin informaatiovuorovaikutuksen suorituskyvyn selittäjä on koordinaatiokäytäntöjen osuvuus suhteessa koordinaatiotarpeeseen. Tutkimuksen tuloksena syntynyt koordinaatiokäytäntöjen ja informaatiovuorovaikutuksen muodostumista selittävä malli vie eteenpäin koordinaatioteoriaa. Työelämän tiedonhallinnan, työprosessien, työmenetelmien ja suorituskyvyn kehittäjille tutkimus tarjoaa viitekehyksen ja työkalun analysoida ja tunnistaa koordinaatiokäytäntöjen ja informaatiovuorovaikutuksen kehittämistarpeita ja -mahdollisuuksia. Tutkimuksessa kehitetty viitekehys tarjoaa konkreettisen apuvälineen erityisesti informaatio- ja kommunikaatioteknologioiden hyödyntämisen suunnitteluun ja käyttötavoista sopimiseen hajautuneen työn eri yhteistyötilanteissa.New ICTs and intensive digital collaboration have potential for enhancing collaborative work. Much of modern work involves dealing with information representations of various types and forming insights and decisions based on that information. The objective of the study was to understand how accessibility of information is linked to the successfulness of coordination in distributed work. In distributed work, the collaborators and the resources of the work are spatially and temporally distributed. The goal for the study was to conceptualise and empirically specify the core drivers and shapers influencing information interaction performance in the coordination of distributed work. The research questions of the study were: What kind of coordinative practices does distributed work require, what factors shape these practices and how these practices influence information interaction performance. The study contributes to coordination theory through examination of the challenges and performance of information interaction related to coordination in diverse work environments. The study analysed the nature of coordinative practices, the shapers of these practices and effects of coordinative practices on information interaction performance success. Maintenance of situation awareness and management of experience knowledge were approached as comprehensive, information-intensive coordinative practices applied in distributed work. The overall formation of coordination practices are hypothesized to be shaped by the nature of interdependencies, social capital, technological affordances and spatio-temporal dispersion between collaborators. It is proposed that these factors influence and enable success in information interaction performance in distributed work. The study was an in-depth multi-method comparative multiple-case study executed in diverse real-life work contexts. The multiple case studies empirically examine the framework for explaining formation of coordinative practices and information interaction performance success developed in the study. The contexts studied in the case studies include process control in the chemical industry, technical support service in machine maintenance business, service production in the telecommunications industry and security services in facilities’ maintenance. The empirical data was collected vie thematic interviews, field observations, daily diaries and surveys. The study shows that the nature and characteristics of interdependence patterns within distributed activities and resources influence the coordination needs in distributed work. Interdependence complexity creates challenging coordination needs, in large numbers, the management of which requires coordination practices. The results of the study show that the interdependency complexity does not make successful coordination impossible. The better the fit between, on one hand, the scope and nature of the coordination mechanisms applied in the distributed work and, on the other, the level of coordination challenge involved, the more successful and disturbance-free the information interaction performance will be. The appropriateness of the coordination practices with respect to the real-world coordination needs is directly reflected in the quality of the information interaction performance of the collaborative actors. High spatio-temporal dispersion among collaborators does not make good coordination impossible. However, in order to enable the best possible fit of coordination practice to associated coordination challenge, higher social capital among collaborators and higher variety of actually applied technological affordances in the coordination enhance the fit, regardless of the overall level of interdependence portfolio complexity. The study provides practitioners of work design and work-process development with conceptual tools to analyse information interaction in distributed work and uncover the root causes of information interaction performance disturbances and successes. Conceptual tools assist practitioners in observing coordinative practices and factors shaping these practices, and in unlocking potential for current practices’ enhancement