Suomalaisen maanviljelijän elämäntapa murroksessa : maanviljelytyön muutos EU-Suomessa maanviljelijöiden näkökulmasta

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tässä pro gradu - työssä tutkitaan maanviljelijöiden työtä ja kokemusta työn muutoksesta maatalouden 1990-luvun murroksen jälkeisenä aikana, Suomen oltua Euroopan Unionin jäsenenä seitsemän vuotta. Tutkimusaineiston muodostavat yhdeksän eteläpohjalaisen maanviljelijän yksilöhaastattelut. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluina talvella 2001-2002. Tutkimuksen aiheena on maanviljelijöiden työssä ja työhön liittyvässä identiteetissä EU-jäsenyyden myötä tapahtunut muutos maanviljelijöiden näkökulmasta. Tutkimuksen tehtävä on analysoida, millaisena haastattelemani viljelijät jäsentävät oman viljelijäidentiteettinsä, ja mistä aineksista he viljelijyytensä rakentavat. Tästä lähtökohdasta viljelijän ammattia tutkitaan sosiaalisesti ja kulttuurisesti määrittyvänä ja muuttuvana työhön ja ammattiin liittyvänä sosiaalisena identiteettinä, viljelijyytenä. Tutkimuksessa keskitytään siihen, mitä maanviljelijät kokevat työssään hyvänä ja arvokkaana ja mitä he pitävät maanviljelijyyttä uhkaavina tekijöinä. Lisäksi tarkastellaan syntyvätkö arvokkuuden kokemukset viljelijyyden vai yrittäjyyden viitekehyksessä. Tavoitteena on kuvata miten maanviljelijöiden arvokas elämä muuttuneissa olosuhteissa rakentuu. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu käsitykseen sitä että työssä ja ammateissa ei ole kyse vain toimeentulosta vaan siitä, kuka olen, ja mikä on sosiaalinen identiteettini. Ihmisen identiteetti rakentuu prosessissa läpi koko ihmisen elämän, suhteessa siihen, mihin haluan kuulua, ja mistä haluan erottautua. Yhteiskunnan muutokset aiheuttavat ihmisille erityisen tarpeen uusintaa identiteettiään, vaikkakin tiedostamattaan. Tutkimus osoittaa että haastattelemani maanviljelijät pitävät työnään maan viljelemistä ja tilanhoitoa, eivätkä he katso paperityötä suoranaisesti työksi. Itse maanviljely ja tilanhoito on arvokasta, ei byrokratiatyö. Yrittäjyys ei sinällään ole uutta maanviljelijöiden työssä, ja yrittäjyyteen sisältyvä työn tekeminen itselle ja perheen hyväksi on maanviljelijöille arvokasta. Yrittäminen onkin osa maanviljelijän elämäntapaa. EU-ajan yrittäjyys ei kuitenkaan tuota enää samanlaista arvokkuuden kokemusta, koska maanviljelijän tulot muodostuvat entistä vahvemmin tukiaisista. Koska työ on muuttunut, on maanviljelijän täytynyt määrittää uudelleen suhteensa työhönsä sekä oma paikkansa ja roolinsa yhteiskunnassa. Maanviljelijät ovat siis joutuneet pohtimaan ja työstämään sosiaalista identiteettiään. Tutkimukseni perusteella maanviljelijän sosiaalinen identiteetti, viljelijyys, muodostuu koko elämisen tavasta. Hyvä ja arvokas maanviljelijyys löytyy nyky-Suomessa maatilan kehyksessä laadukkaana elämäntapana ja perheen ja sukupolvien yhteisistä kokemuksista. Monen maanviljelijän kohdalla työlle rakentuva identiteetti, viljelijyys, on kuitenkin murroksessa. Julkisuuden puhe antaa erilaisen kuvan kuin miten he itse määrittelevät itsensä

Merkintä-takaisinpyyntimenetelmät ja niiden soveltaminen

Tiivistelmä. Tämä tutkielma käsittelee populaatioekologisessa tutkimuksessa käytettäviä merkintä-takaisinpyyntimenetelmiä ja niiden soveltamista. Tutkielma esittelee yleisimmät avoimien populaatioiden tutkimuksissa käytetyt merkintä-takaisinpyyntimallit, selittää lukijalle aihealueen olennaisimman terminologian, käsittelee mallien vaatimien aineistojen säännönmukaisuuksia ja syventyy mallintamiseen tietokoneohjelmilla. Lisäksi työ selvittää menetelmien rajoitteita ja ongelmia. Tutkielman tavoitteena on muodostaa peruskäsitys merkintä-takaisinpyyntimenetelmien hyödyntämisestä ekologiassa, jotta aiheeseen myöhemmin syventyminen olisi käytännöllisempää. Merkintä-takaisinpyyntimenetelmien kehittyminen on tapahtunut suuren paradigman muuttumisen myötä, ja tämä näkyy Cormack-Jolly-Seber-mallin rajoitteellisessa yksinkertaisuudessa sekä mallin edistyneemmissä ja soveltavimmissa muodoissa. Tutkimuksen kohdepopulaation suhteen oikealla tavalla suoritetun tutkimussuunnitelman ja aineistonkeruun kautta voidaan arvioida parametriestimaatteja MARK-tietokoneohjelmalla. Parametrien avulla saadaan arvioitua populaatioiden demografisia tekijöitä, kuten aikuisten säilyvyyttä, lisääntymismenestystä sekä populaatiokoon muutoksia. CJS-mallia sovelletaan avoimesta populaatiosta ja merkityistä elävistä eläimistä kerättyyn aineistoon. Sen parametreina ovat yksilöiden kiinnijäämistodennäköisyys ja näennäinen säilyvyys. Nämä parametrit toimivat todellisen säilyvyyden tutkimiseen huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin yleisesti käytetty palaamisaste. Analyyseissä pyritään ottamaan huomioon tutkimusasetelmien ja eliöiden käyttäytymisen välisestä ristiriitaisuudesta muodostuvat analyysien tulosten vääristymät. Suurin tulosten virhettä muodostava ongelma on eliöiden levittäytymiskäyttäytymisestä johtuva emigraatio. Emigraatio muodostaa tuloksissa virhettä siitä syystä, että eliöiden elinalueet ovat jatkuvia, mutta tutkimusalueet ovat yleensä logistisista syistä rajattuja tietyn kokoisiksi. Virheen muodostumista korjataan CJS-mallin monimutkaisemmilla sovelluksilla. Yksilöiden ansariippuvuus ja merkintöjen häviäminen luovat emigraation lailla virhettä analyysien tuloksille, mutta nämäkin ongelmat pystytään mallintamisessa huomioimaan. CJS-malleista johdetut monitilalliset mallit mahdollistavat yksilöiden tilan tai fysiologisten ominaisuuksien huomioimisen kategoriallisesti. Pradel-mallit toimivat käänteisessä ajassa, jolloin populaation kasvukerrointa ja yksilöiden rekrytoitumista pystytään arvioimaan. Tunnetun kohtalon malleilla voidaan yhdistää radio- ja satelliittilähettimistä saatu yksilöiden ajallisesti muuttunut maantieteellinen sijainti säilyvyyden mallintamiseen

Prenatal exposure to maternal infections or immune response and the offspring's risk for mental disorders : a review

The objective of this review is to summarize the current scientific evidence on the effect of prenatal exposure to maternal infection and immune response on the offspring's risk for mental disorders. Studies were searched from PubMed database with the following keywords: Mental Disorders AND Prenatal Exposure Delayed Effects AND Infection AND Inflammation. Prenatal exposure to maternal influenza appears to increase the offspring's risk for schizophrenia spectrum disorders, although the studies are not fully consistent. Prenatal exposure to maternal fever seems to be related with elevated autism risk in the offspring. No replicated findings of an association between prenatal infectious exposure and other mental disorders exist. Evidence for the effect of prenatal exposure to maternal infection on risk for mental disorders exists for several different infections, and it is likely that the genetic liability to these disorders operate in conjunction with the exposure. Therefore, genetically sensitive study designs are needed

Three week versus six week immobilisation for stable Weber B type ankle fractures : randomised, multicentre, non-inferiority clinical trial

OBJECTIVE To determine whether treatment of isolated stable Weber B type ankle fractures with a cast or a simple orthotic device for three weeks produces non-inferior outcomes compared with conventional immobilisation in a cast for six weeks. DESIGN Randomised, pragmatic, non-inferiority, clinical trial with blinded outcome assessment. SETTING Two major trauma centres in Finland, 22 December 2012 to 6 June 2016. PARTICIPANTS 247 skeletally mature patients aged 16 years or older with an isolated Weber B type fibula fracture and congruent ankle mortise in static ankle radiographs. INTERVENTIONS Participants were randomly allocated to conventional six week cast immobilisation (n=84) or three week treatment either in a cast (n=83) or in a simple orthosis (n=80). MAIN OUTCOME MEASURES The primary, non-inferiority, intention-to-treat outcome was the Olerud-Molander Ankle Score at 12 months (OMAS; range 0-100; higher scores indicate better outcomes and fewer symptoms). The predefined non-inferiority margin for the primary outcome was -8.8 points. Secondary outcomes were ankle function, pain, quality of life, ankle motion, and radiographic outcome. Follow-up assessments were performed at 6, 12, and 52 weeks. RESULTS 212 of 247 randomised participants (86%) completed the study. At 52 weeks, the mean OMAS was 87.6 (SD 18.3) in the six week cast group, 91.7 (SD 12.9) in the three week cast group, and 89.8 (SD 18.4) in the three week orthosis group. The between group difference at 52 weeks for the three week cast versus six week cast was 3.6 points (95% confidence interval -1.9 to 9.1, P=0.20), and for the three week orthosis versus six week cast was 1.7 points (-4.0 to 7.3, P=0.56). In both comparisons, the confidence intervals did not include the predefined inferiority margin of -8.8 points. The only statistically significant between group differences observed in the secondary outcomes and harms in the two primary comparisons were slight improvement in ankle plantar flexion and incidence of deep vein thrombosis, both in the three week orthosis group versus six week cast group. CONCLUSION Immobilisation for three weeks with a cast or orthosis was non-inferior to conventional cast immobilisation for six weeks in the treatment of an isolated stable Weber B type fracture.Peer reviewe

Three week versus six week immobilisation for stable Weber B type ankle fractures : randomised, multicentre, non-inferiority clinical trial

OBJECTIVE To determine whether treatment of isolated stable Weber B type ankle fractures with a cast or a simple orthotic device for three weeks produces non-inferior outcomes compared with conventional immobilisation in a cast for six weeks. DESIGN Randomised, pragmatic, non-inferiority, clinical trial with blinded outcome assessment. SETTING Two major trauma centres in Finland, 22 December 2012 to 6 June 2016. PARTICIPANTS 247 skeletally mature patients aged 16 years or older with an isolated Weber B type fibula fracture and congruent ankle mortise in static ankle radiographs. INTERVENTIONS Participants were randomly allocated to conventional six week cast immobilisation (n=84) or three week treatment either in a cast (n=83) or in a simple orthosis (n=80). MAIN OUTCOME MEASURES The primary, non-inferiority, intention-to-treat outcome was the Olerud-Molander Ankle Score at 12 months (OMAS; range 0-100; higher scores indicate better outcomes and fewer symptoms). The predefined non-inferiority margin for the primary outcome was -8.8 points. Secondary outcomes were ankle function, pain, quality of life, ankle motion, and radiographic outcome. Follow-up assessments were performed at 6, 12, and 52 weeks. RESULTS 212 of 247 randomised participants (86%) completed the study. At 52 weeks, the mean OMAS was 87.6 (SD 18.3) in the six week cast group, 91.7 (SD 12.9) in the three week cast group, and 89.8 (SD 18.4) in the three week orthosis group. The between group difference at 52 weeks for the three week cast versus six week cast was 3.6 points (95% confidence interval -1.9 to 9.1, P=0.20), and for the three week orthosis versus six week cast was 1.7 points (-4.0 to 7.3, P=0.56). In both comparisons, the confidence intervals did not include the predefined inferiority margin of -8.8 points. The only statistically significant between group differences observed in the secondary outcomes and harms in the two primary comparisons were slight improvement in ankle plantar flexion and incidence of deep vein thrombosis, both in the three week orthosis group versus six week cast group. CONCLUSION Immobilisation for three weeks with a cast or orthosis was non-inferior to conventional cast immobilisation for six weeks in the treatment of an isolated stable Weber B type fracture.Peer reviewe

Response to : ‘Correspondence on ‘Non-surgical and surgical treatments for rotator cuff disease: a pragmatic randomised clinical trial with 2-year follow-up after initial rehabilitation’’ by Randelli et al

Non peer reviewe

Arthroscopic Bankart versus open Latarjet as a primary operative treatment for traumatic anteroinferior instability in young males : a randomised controlled trial with 2-year follow-up

Objectives To compare the success rates of arthroscopic Bankart and open Latarjet procedure in the treatment of traumatic shoulder instability in young males. Design Multicentre randomised controlled trial. Setting Orthopaedic departments in eight public hospitals in Finland. Participants 122 young males, mean age 21 years (range 16-25 years) with traumatic shoulder anteroinferior instability were randomised. Interventions Arthroscopic Bankart (group B) or open Latarjet (group L) procedure. Main outcome measures The primary outcome measure was the reported recurrence of instability, that is, dislocation at 2-year follow-up. The secondary outcome measures included clinical apprehension, sports activity level, the Western Ontario Shoulder Instability Index, the pain Visual Analogue Scale, the Oxford Shoulder Instability Score, the Constant Score and the Subjective Shoulder Value scores and the progression of osteoarthritic changes in plain films and MRI. Results 91 patients were available for analyses at 2-year follow-up (drop-out rate 25%). There were 10 (21%) patients with redislocations in group B and 1 (2%) in group L, p=0.006. One (9%) patient in group B and five (56%) patients in group L returned to their previous top level of competitive sports (p=0.004) at follow-up. There was no statistically significant between group differences in any of the other secondary outcome measures. Conclusions Arthroscopic Bankart operation carries a significant risk for short-term postoperative redislocations compared with open Latarjet operation, in the treatment of traumatic anteroinferior instability in young males. Patients should be counselled accordingly before deciding the surgical treatment.Peer reviewe

Arthroscopic Bankart versus open Latarjet as a primary operative treatment for traumatic anteroinferior instability in young males: a randomised controlled trial with 2-year follow-up

Objectives: To compare the success rates of arthroscopic Bankart and open Latarjet procedure in the treatment of traumatic shoulder instability in young males.Design: Multicentre randomised controlled trial.Setting: Orthopaedic departments in eight public hospitals in Finland.Participants: 122 young males, mean age 21 years (range 16-25 years) with traumatic shoulder anteroinferior instability were randomised.Interventions: Arthroscopic Bankart (group B) or open Latarjet (group L) procedure.Main outcome measures: The primary outcome measure was the reported recurrence of instability, that is, dislocation at 2-year follow-up. The secondary outcome measures included clinical apprehension, sports activity level, the Western Ontario Shoulder Instability Index, the pain Visual Analogue Scale, the Oxford Shoulder Instability Score, the Constant Score and the Subjective Shoulder Value scores and the progression of osteoarthritic changes in plain films and MRI.Results: 91 patients were available for analyses at 2-year follow-up (drop-out rate 25%). There were 10 (21%) patients with redislocations in group B and 1 (2%) in group L, p=0.006. One (9%) patient in group B and five (56%) patients in group L returned to their previous top level of competitive sports (p=0.004) at follow-up. There was no statistically significant between group differences in any of the other secondary outcome measures.Conclusions: Arthroscopic Bankart operation carries a significant risk for short-term postoperative redislocations compared with open Latarjet operation, in the treatment of traumatic anteroinferior instability in young males. Patients should be counselled accordingly before deciding the surgical treatment.e counselled accordingly before deciding the surgical treatment.\nNCT01998048.</p

Scandinavian Olecranon Research in the Elderly (SCORE): protocol for a non- inferiority, randomised, controlled, multicentre trial comparing operative and conservative treatment of olecranon fractures in the elderly

Introduction The incidence of olecranon fractures is growing in the elderly population. The traditional operative approach is giving way among the elderly to conservative treatment, which seems to provide a comparable functional outcome with a lower complication burden. However, there is still a lack of reliable evidence to support this shift.The objective of this trial is to investigate whether conservative treatment of displaced olecranon fractures in patients aged 75 or older yields comparable results to those of operative treatment in terms of pain and daily function.Methods and analysis Scandinavian Olecranon Research in the Elderly (SCORE) is a randomised, controlled, multicentre, non-inferiority trial. Eligible patients will be randomised to either conservative or operative treatment. The sample size will be 68 patients and allocation done at a 1:1 ratio (34 patients per group). The randomisation is stratified according to the participating hospital and patient's sex. Both groups will receive the same postoperative physiotherapy and pain management. The primary outcome is Disabilities of the Arm, Shoulder and Hand at 1-year follow-up. Secondary outcomes are pain and satisfaction measured on visual analogue scales, Patient Reported Elbow Evaluation, range of motion of the elbow and extension strength of the elbow compared with the unaffected arm. Radiographs will be taken at each follow-up. Primary analysis of the results will be conducted on an intention-to-treat basis.Ethics and dissemination The study protocol for this clinical trial has been approved by the Ethics Committee of the Hospital District of Southwest Finland and will be submitted for approval to the Regional Ethics Committees in Linkoping, Sweden and Copenhagen, Denmark. Every recruiting centre will apply local research approvals. The results of this study will be submitted for publication in peer-reviewed journals.</p

Cross cultural adaptation and psychometric properties of the Finnish version of Western Ontario shoulder instability index (WOSI)

Background: Western Ontario shoulder instability index (WOSI) is a widely used disease-specific self-assessment measurement tool for patients with shoulder instability. The main aim of this study was to translate and cross culturally adapt the WOSI into Finnish language and to test its measurement properties.Methods: WOSI was translated in Finnish and adapted into an electronic user interface. 62 male patients with traumatic anteroinferior shoulder instability, programmed for stabilizing shoulder surgery, answered the questionnaire twice preoperatively (2 and 0 weeks), and twice postoperatively (3 and 12 months). Additional scoring tools, such as satisfaction to treatment outcome, subjective shoulder value (SSV), Oxford shoulder instability index (OSIS) and Constant score (CS), were used as comparators. The reliability, validity and responsiveness of WOSI were investigated through statistical analysis.Results: Preoperative test-retest results were available for 49 patients, and 54 patients were available at final follow up. The mean WOSI was 57.8 (SD 20.3), 70.4 (SD 18.9), and 85.9 (SD 15.5), at baseline, 3, and 12 months, respectively. There was a statistically significant mean improvement of 28.8 (SD 24.5) in WOSI between baseline and 12 months (p Conclusion: Finnish version of WOSI is a reliable and valid tool for assessing health state and improvement after operative treatment of shoulder instability in young male patients.</p